Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "oksitosiini"

Sort by: Order: Results:

  • Järvinen, Hanna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)
    Escherichia coli aiheuttaa usein vakavaoireisen utaretulehduksen. Tulehduksen voimakkuus riippuu lehmän oman puolustusjärjestelmän tilasta ja tartutusannoksesta. Vastapoikineet ja sairaat lehmät sairastuvat usein vakavasti, koska niiden immuunijärjestelmän teho on laskenut. Lehmän yleisoireet aiheutuvat endotoksiinin, gram-negatiivisten bakteerien soluseinän osan, käynnistämästä tulehdusvasteesta. Lehmälle nousee kuume, pötsin toiminta hidastuu ja maito muuttuu vetiseksi. E. coli –bakteerin hävittäminen utareesta ei yleensä ole lehmän puolustusjärjestelmälle ongelma. Mikrobilääkkeen käyttö koliutaretulehduksen hoitoon on edelleen kiistanalaista. Mikrobilääkehoito voi kuitenkin olla perusteltua puolustusjärjestelmältään heikkojen yksilöiden kohdalla. Intramammaarien käyttö ei tule kysymykseen voimakkaiden paikallisoireiden vuoksi. Yleishoitona käytettävistä mikrobilääkkeistä enrofloksasiini sopii parhaiten kolimastiitin hoitoon farmakokinetiikkansa ja -dynamiikkansa perusteella. Antibiootin käyttö tulisi kuitenkin tapauskohtaisesti punnita. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä koliutaretulehduksen hoidossa on tutkittu runsaasti. Useilla lääkkeillä on havaittu kuumetta ja muita oireita lieventäviä vaikutuksia. Nestehoidosta on tehty vain pari tutkimusta, eikä selviä positiivisia vaikutuksia ole havaittu. Tiheää lypsyä yhdistettynä oksitosiiniin on jo pitkään käytetty kentällä kolitulehdusten hoidossa. Hoito perustuu oletettuun bakteeri- ja endotoksiinipitoisen maidon poistamiseen utareesta. Tutkimustuloksia aiheesta on kuitenkin vähän ja tulokset ovat osin ristiriitaisia. Tiheän lypsyn tehokkuutta ei ole tieteellisissä tutkimuksissa todistettu. Kun sairasta neljännestä lypsetään, maidon laskeutuminen käynnistyy kaikissa neljänneksissä. Tämä voi joissakin olosuhteissa altistaa muut neljännekset utaretulehdukselle, mikä on huomioitava tätä hoitotapaa suositeltaessa. Näiden syventävien opintojen kokeellinen osuus oli avustaminen pilottikokeessa, jossa tutkittiin tiheän lypsyn vaikutusta kokeellisessa E. coli -utaretulehduksessa kuudella Holstein-Friisiläisellä lehmällä. Osakokeitten toteutusjärjestys oli arvottu. Toisessa osakokeessa lehmän tartutettu neljännes lypsettiin tiheästi ja toinen osakoe toimi verrokkina. Kaikki eläimet hoidettiin fluniksiinimeglumiinilla. Tartutuksesta 12 tunnin kuluttua kaikilla lehmillä oli havaittavissa yleisoireita, jotka olivat toisella tartutuskerralla lievempiä. Tiheä lypsy toteutettiin lypsämällä lehmiä kahden tunnin välein 12 tunnin ajan alkaen oireiden havaitsemisesta. Verrokki-ryhmä lypsettiin normaalisti kahdesti päivässä. Kliinisen seurannan lisäksi eläimistä otettiin maito- ja verinäytteitä, joista mitattiin tulehdusvastetta. Kokeesta saatuja tuloksia on vaikea tulkita, koska maidontuotos ehtyi tulehtuneesta neljänneksestä niin paljon, että tiheää lypsyä ei voitu kunnolla toteuttaa. Kirjallisuuden perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöä koliutaretulehduksen hoidossa voi suositella. Vaikka nestehoidosta tehosta ei ole näyttöä, sitä voi vakavissa tapauksissa käyttää, kuten muidenkin vakavien tulehdussairauksien hoidossa. Tieteellistä näyttöä tiheän lypsyn edullisesta vaikutuksesta ei saatu, vaikka kokemusperäisesti sitä pidetään hyödyllisenä. Tärkeää on myös sairaan lehmän hyvä yleishoito.
  • Törnroos, Ida (2019)
    Pesänrakennuskäyttäytyminen on emakolle tärkeä käyttäytymismalli. Emakko rakentaa pesää keskimäärin noin 4-­24 tuntia ennen porsimisen alkua. Tarkoituksena on rakentaa porsaille suoja kylmyyttä, sadetta ja petoja vastaan. Pesänrakennuskäyttäytymisen alkamisen saavat aikaan muutokset emakon hormonitoiminnassa. Riittävä määrä pesänrakennusmateriaalia ja tilaa rakentaa pesää ylläpitävät tätä käytöstä. Oksitosiinipitoisuuden nousu juuri ennen porsimisen alkua saa aikaan pesänrakennuskäyttäytymisen loppumisen. Nykyisessä porsastuotannossa porsitushäkit ovat yleisin emakoiden pitotapa, vaikka se ei ole paras mahdollinen emakon hyvinvoinnin kannalta. Emakon liikkuminen ja mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistä on rajoitettua. Porsimishäkeissä pidetyt emakot ilmentävät enemmän stressiin liitettyä käytöstä, muun muassa putkien pureskelua, eivätkä ne toteuta pesänrakennuskäyttäytymistä yhtä paljon kuin vapaaporsituskarsinoissa pidetyt emakot. Porsituskarsinan rakenne ja suunnittelu vaikuttavat emakoiden hyvinvointiin. Porsimisympäristön tulisi olla tarpeeksi toimiva ja ottaa huomioon sekä emakon että porsaiden tarpeet ja luonnollisen käyttäytymisen vaatimukset. Emakolle tärkeää on riittävä tila ja pesänrakennusmateriaali, jotta se voi toteuttaa pesänrakennuskäyttäytymistä ennen porsimista. Porsaat taas tarvitsevat suojaa emakolta, tarpeeksi tilaa ja lämpimän alueen nukkumista varten. Karsinan tulisi olla myös eettisesti hyväksyttävä, eli sellainen jossa eläimet pystyvät liikkumaan vapaasti ja toteuttamaan luonnollista käyttäytymistään. Taloudellisesta näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista kehittää sellaisia karsinamalleja ja porsimisympäristöjä, jotka olisivat helppoja toteuttaa pienin kustannuksin nyt olemassa olevista sikalarakenteista. Sikatalouden taloudellinen nykytilanne huomioon ottaen on erittäin vaikeaa saada tuottajia innostumaan sellaisista järjestelmistä, jotka eivät olisi heille kustannustehokkaita. Kuitenkin olisi hyvä, jos emakoiden olosuhteita saataisiin parannettua edes hieman poistamalla nykyisissä sikaloissa olevia häkkirakenteita. Näin emakoille saataisiin enemmän tilaa luonnolliseen käyttäytymiseen sekä ennen porsimista että sen jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako porsimisympäristö emakon pesänrakennuskäyttäytymiseen juuri ennen porsimista. Lisäksi haluttiin selvittää, vaikuttaako emakon oksitosiinitaso pesänrakennuskäyttäytymiseen ja onko näissä korrelaatioissa eroa eri porsimisympäristöissä pidetyillä emakoilla. Tutkimukseen otettiin mukaan 35 emakkoa ja toteutettiin tavanomaisessa porsastuotantosikalassa. Emakoilta otettiin verinäytteet yhteensä kuusi kertaa ennen porsimista ja lisäksi 15 kertaa porsimisen aikana. Niiden käytöstä analysoitiin videotallenteiden avulla kahden tunnin ajanjaksolla ennen porsimista. Tuloksissa havaittiin, että voimakkain negatiivinen korrelaatio pesänrakennuskäyttäytymisen ja oksitosiinitason välillä oli porsitushäkeissä pidetyillä emakoilla. Tämä tulos ei ollut hypoteesin kaltainen, jossa oletettiin, että tuloksissa havaittaisiin voimakas negatiivinen korrelaatio vapaaporsituskarsinoissa pidettyjen emakoiden kohdalla. Tämä luultavasti johtuu siitä, että porsitushäkeissä olleet emakot rauhoittuvat makaamaan aikaisemmin kuin muiden ryhmien emakot. Syytä tälle ei saatu selville tutkimuksessa, mutta olisi mielenkiintoista selvittää miksi tällainen korrelaatio havaittiin.
  • Sinda, Anna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)
    Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosiosta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee emakon käyttäytymistä ja hormonaalisia muutoksia lopputiineyden ja porsimisen aikana. Lopputiineydestä emakon hormonierityksessä tapahtuvien muutoksien tarkoituksena on emakon valmistaminen synnytykseen, imetykseen ja jälkikasvusta huolehtimiseen. Ennen porsimista emakoilla on voimakas tarve rakentaa pesää tonkimalla ja kuopimalla tarjolla olevia kuivikkeita. Lopputiineydestä emakon synnytyskanava avartuu estrogeenin ja relaksiinin vaikutuksesta, kohdun sileä lihaksisto muuttuu prostaglandiini (PG) F2α:n ja oksitosiinin vaikutuksesta supistuvaksi, utareeseen kertyy prolaktiinin vaikutuksesta maitoa ja oksitosiini käynnistää maidonerityksen. Synnytyksen käynnistymistä edeltää kortisolipitoisuuden nousu sikiön plasmassa sekä kortisoli-, estrogeeni- ja PGF2α-metaboliittipitoisuuden nousu ja progesteronipitoisuuden lasku emakon verenkierrossa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako porsituskarsinaympäristö (kuivitus/ei kuivitusta ja vapaana/häkissä) emakon oksitosiinipitoisuuteen tai porsimisen kestoon sekä onko emakon oksitosiinipitoisuudella yhteyttä porsimisen kestoon. Lisäksi selvitettiin, onko porsituskarsinaympäristöllä vaikutusta porsaiden kasvuun tai kuolleisuuteen. Tutkimukseen osallistuneet 38 emakkoa siirrettiin noin 2 viikkoa ennen odotettua porsimista tutkimusosastolle. 20 emakkoa sijoitettiin satunnaisotannalla kuivikkeettomiin häkkeihin (80x210 cm2) ja 18 emakkoa kuivitettuihin yksittäiskarsinoihin (210x335 cm2). Häkkeihin sijoitettujen emakoiden (n=15) porsiminen kesti pidempään (311 ± 35 minuuttia) kuin karsinoihin sijoitettujen emakoiden (n=19) porsiminen (218 ± 24 min) (p = 0,03). Myös porsaiden syntymien välinen aika oli häkeissä pidempi (25 ± 4 min, n=11) kuin karsinoissa (16 ± 2 min, n=15) (p = 0,048). Verinäytteenottoa ja porsimisen aikaista oksitosiinimääritystä varten osa emakoista kanyloitiin. Kanyloiduista emakoista 9 oli häkeissä ja 9 karsinoissa. Häkeissä porsineiden emakoiden oksitosiinipitoisuudet vaikuttivat olevan alhaisemmat (38,1 ± 24,6 pg/ml) kuin karsinoissa (77,6 ± 47,6 pg/ml) (p = 0,08). Yli 4 tuntia porsineilla emakoilla (n=10) oksitosiinipitoisuus oli 26,6 ± 21,2 pg/ml. Alle 4 tunnissa porsineilla emakoilla (n=8) oksitosiinipitoisuus oli huomattavasti korkeampi (82,8 ± 37,7 pg/ml) (p = 0,002). Porsituskarsinaympäristöllä ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutusta pahnuekokoon, syntymän aikaiseen tai vieroitusta edeltävään porsaskuolleisuuteen eikä porsaiden kasvuun niiden ensimmäisenä 5 elinvuorokautena. Tutkimus osoittaa, että porsituskarsinaympäristö vaikuttaa porsimisen kestoon. Lisäksi matalan oksitosiinipitoisuuden osoitettiin olevan yhteydessä porsimisen pitkittymiseen.