Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pääisäntä"

Sort by: Order: Results:

  • Lehtonen, Juha-Heikki (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)
    Toxoplasma gondii on solunsisäinen alkueläin, jota esiintyy käytännössä kaikkialla maailmassa. Toksoplasman pääisäntinä toimivat kissaeläimet ja väli-isäntinään se voi hyödyntää lähes kaikkia tasalämpöisiä eläimiä. Se kykenee käyttämään parateenisina isäntinä myös vaihtolämpöisiä eläimiä kuten nilviäisiä. Parateenista isäntää loinen ei varsinaisesti infektoi eikä se lisäänny parateenisen isännänelimistössä, mutta tällainen isäntä voi edesauttaa loisen leviämistä. Pääisännissä muodostuu loisen suvullisen lisääntymisen johdosta ookystia, jotka leviävät runsaissa määrin ulosteen mukana ympäristöön. Sekä pää- että väli-isännissä loinen voi muodostaa kudoskystia, joiden kautta se voi levitä eteenpäin isännän tullessa syödyksi. Toxoplasma gondii on zoonoottinen loinen, ja se voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia erityisesti raskaana oleville naisille sekä ihmisille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Ihmisille tartuntalähteenä voivat toimia muiden muassa kotikissat sekä riittämättömästi kypsennetty liha. Ilveksiä havaitaan nykyisin ihmisasutuksen läheisyydessä, joten loisen on mahdollista levitä myös kotikissojen ja luonnonvaraisten eläinten välillä. Niin ikään metsästettyjen ilvesten käsittely voi altistaa ihmisen loistartunnalle. Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, ilvestä (Lynx lynx) sen pääisäntänä sekä diagnostiikassa yleisimmin käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa hyödynnettiin nested-PCR-menetelmää, jolla voidaan havaita T. gondii:n perimän esiintyminen näytteessä. Näytteinä tutkimuksessa oli 21 Suomessa metsästetyn ilveksen sydäntä. Kyseiset ilvekset oli aiemmin todettu serologisin menetelmin positiivisiksi T. gondii:n osalta. Käytetyllä nested-PCR-menetelmällä ei tässä tutkimuksessa havaittu toksoplasman perimää yhdenkään ilveksen sydänlihaksessa. Loinen voi muodostaa kudoskystia useisiin kudoksiin, joten pelkän sydämen tutkimisella ei todennäköisesti saada oikeaa kuvaa kudoskystien esiintymisestä yksilössä.
  • Snellman, Anna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan särkikaloja väli-isäntinä hyödyntävien imumatolajien esiintyvyyttä, niiden tunnistamista ja merkitystä. Tutkielmassa keskitytään lähinnä imumatolajeihin, joiden pääisäntäeläimiä ovat nisäkkäitä, ja joilla on havaittu olevan kliinistä merkitystä myös ihmisille. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lisäksi alkuperäistutkimuksen, jossa selvitettiin Itämerestä pyydetyissä särjissä loisivien imumatojen esiintymistä. Tutkimuksen aikana tavoitteena oli myös selvittää, löydetäänkö särjistä Pseudamphistomum truncatum -lajin metacercarioita, sillä kyseisestä lajista oli tehty aiemmin havaintoja Kaakkois-Suomen alueella elävistä ketuista. Imumatojen esiintymisen selvittämisen lisäksi tutkielmassa perehdytään kalojen iänmääritykseen, joka voidaan tehdä esimerkiksi laskemalla hartian lukkoluun (cleithrum) kasvuvyöhykkeiden lukumäärä. Tutkimuksessa hyödynnettiin WHO:n vuonna 1995 julkaisemassa raportissa esiteltyä digestiomenetelmää, jolla imumatojen metacercaria-muotoja vapautettiin särkien lihaskudoksesta. Näytteinä olivat joitakin päiviä aiemmin preparoidut särkifileet, joita tutkittiin yhteensä 85 kappaletta. Fileet käsiteltiin loiskystien vapauttamiseksi mekaanisesti sauvasekoittimella ja kemiallisesti pepsiiniliuoksella. Syntynyt seos laskeutettiin suppilossa, ja selkeytysten jälkeen sedimentti kerättiin mikroskoopin avulla tarkasteltavaksi. Iänmääritykseen satunnaisesti valikoiduilta 20 särjeltä irrotettiin hartian lukkoluu. Keittämällä suoritetun puhdistuksen jälkeen luusta laskettiin mikroskoopin avulla kasvuvyöhykkeet, joiden lukumäärä vastaa kalan ikää vuosissa. Aineistossa havaittiin imumatojen metacercaria-muotoja 98 %:ssa tutkituista näytteistä. Valtaosan löydöksistä muodostivat kolme ulkonäöltään toisistaan erottuvaa metacercaria-tyyppiä. Lisäksi erotettiin silmämääräisesti ainakin kolmenlaisia digestion aikana vapautuneita imumatoja. Metacercarioita ja vapautuneita imumatoja kerättiin joiltakin laskentamaljoilta (noin 10 %:sta) erilleen ja lähetettiin PCR-menetelmällä suoritettavaan lajinmääritykseen. PCR-tulosten perusteella 46 %:ssa tutkituista särjistä tehtiin silmämääräisen morfologisen tunnistuksen perusteella P. truncatum -löydös. Iänmäärityksessä havaittiin kokonaisuutena positiivinen korrelaatio iän ja pituuden välillä. Tutkimuksessa löydettiin särjistä nisäkkäisiin tarttuvia imumatoja. Tämän tuloksen ja aiempien Euroopassa ja Venäjällä tehtyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa, että kalaa ravintonaan käyttävillä nisäkkäillä on riski saada imumatoinfektio särjenlihasta. Ihmisiin ja kalaa syöviin lemmikkieläimiin kohdistuvaa riskiä voidaan kuitenkin pienentää etenkin, jos kalanliha kuumennetaan valmistuksen yhteydessä kauttaaltaan. Muita särkikaloja ei sisällytetty tutkimukseen, mutta myös niistä aiheutuva imumatoinfektioriski on todennäköisesti alueella suuri, koska monen lajin ekologinen lokero on jossakin elämänvaiheessa samankaltainen särjen kanssa.
  • Näreaho, Anu (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)
    Toxoplasma gondii on alkueläin, joka pystyy elämään parasiittina useimmissa lämminverisissä eläimissä, myös ihmisessä, sekä linnuissa ja matelijoissa. Vain kissaeläimissä tapahtuu toksooplasman suvullistalisääntymistä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan toksoplasma-infektion yleisyyttä suomalaisissa kisasoissa vasta-ainemäärityksen avulla. Näytteiksi kerättiin seerumia 141:ltä kissalta. Näytteet tutkittiin toksoplasma-spesifisten IgG-vasta-aineidenvaralta suoralla agglutinatiotestillä. Lisäksi kerättiin 110ulostenäytettä, joista etsittiin T. gondii-ovokystiasedimentaatiomenetelmällä. Aineisto oli peräisin pääasiassa löytökissoista. Toksoplasma-seroprevalenssiksi kokoaineistossa saatiin 44,7 %. Positiiviset tulokset esiintyivät useimmin vanhoilla (> 5v.) uroskissoilla. Myös naaraiden aineistossa prevalenssi kohosi iän myötä. Toksoplasman kaltaisia ovokystia löytyi yhdestä kymmenen kissan yhteisnäytteestä.