Browsing by Subject "pain"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Lemmikkikaniinien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon ei ole olemassa myyntiluvallista, suun kautta annettavaa tulehduskipulääkettä. Lemmikkikanien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon on viime vuosina käytetty injektiomuotoisia opioidiagonisteja sekä anestesian tuottamaa analgesiaa. Näiden valmisteiden luovuttaminen omistajalle kaniinin tarvitessa pitkäkestoisempaa analgesiaa ei kuitenkaan ole tullut kyseeseen. Lisäksi kaniinin kivun tunnistaminen ja arviointi on hyvin vaikeaa. Näistä syistä yleinen käytäntö kaniinin leikkauksen jälkeisessä hoidossa on jättää kaniini kokonaan vaille kipua lievittävää lääkitystä. Ei kuitenkaan ole perusteltua olettaa kaniinin tuntevan eri tavalla kipua kuin muut nisäkkäät, päinvastoin kirjallisuudessa mainitaan kivunlievityksen olevan kaniinille erityisen tärkeää. "Off-label"-käytössä ovat aiemmin olleet ainakin fluniksiinimeglumiini injektiona sekä aspiriini ja ibuprofeeni suun kautta annettavina valmisteina. Suun kautta annettavien valmisteiden osalta vaadittu annostelutiheys on ollut jopa kuuden tunnin välein ja tulehduskipulääkkeille tyypillistä haittavaikutuksista varoitetaan kirjallisuudessa erityisesti käytettäessä aspiriinia. Karprofeenin peroraalisesta käytöstä löytyy myös mainintoja mutta Suomessa myyntiluvallisista tableteista oikeansuuruisen annoksen "valmistaminen" olisi käytännössä erittäin hankalaa ja sisältäisi selvän ali- ja yliannosteluriskin. Mielestämme peroraalisen meloksikaamin etuina olisi nimenomaisesti pitkä annosväli, eli 24 tunnin välein ja oletettavasti maistuva ja helposti annosteltava valmiste. Meloksikaamin sopivuudesta kaniinien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon ei tietääksemme ole julkaistu kattavaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka sekä injektiomuotoinen että peroraalinen meloksikaami sopii käytettäväksi kaniinin kivunlievitykseen, sekä kartoittaa mahdollisia haittavaikutuksia. Tutkimuksessa oli viisi kania meloksikaami- ja viisi kaniinia plaseboryhmässä. Kaniinit olivat kliinisesti terveitä naaraita ja yli 6kk vanhoja. Kaikki kaniinit saivat operaation yhteydessä injektiona meloksikaamia. Meloksikaamiryhmä sai kotiin annosruiskussa annettavaksi meloksikaamia. Plaseboryhmä sai annosruiskuissa identtistä valmistetta, josta oli jätetty meloksikaami pois. Omistajia ohjeistettiin kaniinin kivun tunnistuksessa ja heidän tuli täyttää kyselylomake kaniininsa toipumisesta leikkausta seuraavina kahtena vuorokautena. Oletuksena oli saada eroja plasebo- ja meloksikaamiryhmien välille. Todennäköisesti aineiston pienuudesta tai kaniinin kivuntunnistuksen haastavuudesta johtuen tilastollisesti merkitseviä eroja plasebo- ja meloksikaamiryhmien välille ei saatu. Myöskään kaniinin meloksikaamiannosta tai annostiheyttä ei ole pystytty toistaiseksi luotettavasti määrittämään, mikä saattaa myös olla syynä ryhmien välisten erojen puuttumiseen. Haittavaikutuksia ei ilmennyt ja omistajat kokivat lääkkeen antamisen kaniinille helpoksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Tutkimuksessa pyrittiin löytämään menetelmiä, joilla voitaisiin luotettavasti mitata koiran nivelrikon aiheuttamaa kroonista kipua ja arvioida kipuhoidon tarvetta. Tutkimukseen valittiin 41 koiraa, joilla oli diagnosoitu lonkkaniveldysplasiasta johtuva nivelrikko ja jotka omistajien mukaan kärsivät kroonisesta kivusta. Koirista otettiin verinäytteet, joista analysoitiin adrenaliinin, noradrenaliinin, β-endorfiinin, antidiureettisen hormonin ja kortisolin pitoisuudet. Kaksi riippumatonta eläinlääkäriä arvioi videolta koirien liikkumista. Koirien lonkat röntgenkuvattiin. Omistajat täyttivät kyselykaavakkeen koiransa käyttäytymisestä ja mielialasta sekä arvioivat koiransa kokemaa kipua ja liikkumisvaikeuksia visuaalisilla analogiasteikoilla (kipujana ja liikkumisjana). Verinäytteiden kontrolliryhmään valittiin 22 omistajien mukaan tervettä koiraa, joilla ei ollut minkäänlaisia kipuoireita. Kyselykaavakkeen ja visuaalisten analogiasteikoiden kontrolliryhmään valittiin 24 omistajien mukaan tervettä ja kivutonta koiraa. Eläinlääkäreiden ja omistajien arviot koirien liikkumisvaikeuksista korreloivat positiivisesti keskenään. Adrenaliinin, antidiureettisen hormonin ja kortisolin pitoisuudet plasmassa olivat korkeammat kroonisesta kivusta kärsivillä koirilla kuin kontrolliryhmän koirilla, kun taas β-endorfiinipitoisuudet olivat korkeammat kontrolliryhmän koirilla. Koirilla, joilla röntgenologisesti todettiin luupiikkimuodostusta tai irtopaloja lonkkanivelessä, oli omistajien arvioiden mukaan enemmän liikkumisvaikeuksia mutta ei kipuja kuin muilla tutkimukseen osallistuneilla koirilla. Yksittäisen koirapotilaan kroonisen kivun arvioimiseen ei tutkimuksessa löydetty luotettavaa hormonaalista tai röntgenologista muuttujaa. Tutkimuksen perusteella eläinlääkäri voi arvioida koiran kipua ainoastaan sen liikkumisen perusteella. Omistajan kertomuksella koiran käyttäytymisestä, mielialasta ja liikkumisesta on nivelrikkokivun arvioinnissa keskeinen rooli. Eläinlääkärin tulee tulkita omistajan kertomuksesta koiran kivusta kertovat seikat ja/tai opettaa omistaja tulkitsemaan koiransa kipuoireita.
Now showing items 1-2 of 2