Browsing by Subject "passiivinen immuniteetti"

Bovine Respiratory Disease (BRD) eli nautojen hengitystietulehdukset ovat maailmanlaajuinen ongelma karjataloudessa. Ne aiheuttavat merkittäviä taloudellisia tappioita lihantuotannossa. Kuluja syntyy vasikoiden kohonneesta kuolleisuudesta ja sairastuvuudesta, joka vaikuttaa alentavasti vasikoiden päiväkasvuun. Lisääntyneet lääkitykset ja ajankäyttö lääkityksiin nostavat myös enenemässä määrin kuuluja vasikkakasvattamoissa. Lisäksi vasikoiden lääkitseminen antibiootein nostaa riskiä mikrobilääkeresistenssin lisääntymiseen maailmanlaajuisesti. Tutkielman kirjallisuuskatsausosiossa koottiin yhteen taudin etiopatogeneesiä, diagnosointia, hoito- ja hallintakeinoja sekä rokotuksiin liittyvää tietoa. Vasikoiden hengitystietulehduksissa on kyseessä monitekijäinen sairaus, johon vaikuttavat vasikan elinympäristö, patogeenit ja eläimen oma immuniteetti. Vasikan altistuminen stressille esimerkiksi kuljetuksien yhteydessä voi laukaista sairastumisen. Patogeenit voivat tarttua eläimestä toiseen suorissa kontakteissa, välillisesti tai ilmateitse. Oireina havaitaan yleensä ensin käytösmuutoksia, kuten lisääntynyttä makaamista ja vähentynyttä maidon juomista. Myöhemmässä vaiheessa voidaan havaita mm. kuumetta, yskää ja sierainvuotoa. Varsinainen taudinaiheuttajapatogeeni selviää usein syväsivelynäytteestä. Suomessa hengitystietulehduksia vastaan lääkitään ensisijaisesti tulehduskipulääkkeen ja antibiootin yhdistelmällä. Yleisimmin käytetty antibiootti on oksitetrasykliini. Hyvänlaatuinen ternimaito ja passiivisen immuniteetin muodostuminen ovat tärkeitä tekijöitä vasikoiden vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Lypsykarjatilat ovat vastuussa vasikan riittävän passiivisen immuniteetin muodostumisesta. Vasikoiden vastustuskykyyn pyritään nykyään vaikuttamaan myös esimerkiksi erilaisin rokotuksin, mutta kenttätutkimuksien puute on hankaloittanut toimivien rokotusohjelmien suunnittelua. Tämän lisensiaatin tutkielman tutkimusosassa tarkoituksena oli tutkia emien ennen poikimista rokottamisen merkitystä niiden vasikoiden hengitystietulehduksia vastaan saamien antibioottikuurien määrään vasikkakasvattamossa. Tutkimus koski yhdeltä lypsykarjatilalta vasikkakasvattamoon tuotuja vasikoita. Tutkimusryhmänä toimivat rokotettujen emien vasikat, jotka toimitettiin vasikkakasvattamoon ja kontrolliryhmänä samalta lypsykarjatilalta vasikkakasvattamoon välitetyt rokottamattomien emien vasikat vuosina 2021-2022. Tutkimuksessa todettiin, että emien rokotuksilla oli antibioottikuurien määrää vähentävä vaikutus tutkimusryhmässä, mutta jatkotutkimukset suuremmilla eläinmäärillä olisivat varmasti tarpeellisia.

Tämä lisensiaatintutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen välitysvasikoiden maternaalisten vasta-aineiden tasosta ja niiden vaikutuksesta vasikoiden sairastuvuuteen ja kasvuun. Tutkielma on tehty osana laajempaa tutkimusta, jossa selvitettiin hengitystierokotusten tehoa välitysvasikoilla. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan, mitä passiivisen immuniteetin siirtymiseen vaikuttavista tekijöistä tällä hetkellä tiedetään ja millainen merkitys niillä on vasikoiden terveyden kannalta. Erityisesti asiaa tarkastellaan suomalaisten lihantuotantoa varten kasvatettavien välitysvasikoiden terveyden näkökulmasta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että merkittävällä osalla vasikoista olisi riittämätön passiivinen immuniteetti, mikä lisäisi näiden vasikoiden sairastuvuutta ja heikentäisi kasvua. Aineistona oli 497 välitysvasikkaa satakuntalaisella vasikkakasvattamolla. Eläinlääkäri teki vasikoille yleistutkimuksen vasikoiden saavuttua tilalle ja juuri ennen juotolta vieroittamista. Molemmilla käynneillä otettiin verinäytteet. Tilalliset lääkitsivät vasikat omalta terveydenhuoltoeläinlääkäriltään saamiensa ohjeiden mukaan tulehduskipulääkkeellä tai tulehduskipulääkkeellä ja antibiootilla. Lääkitystietoja kerättiin välikasvatuskauden loppuun. Vasikoiden IgG- eli immunoglobuliinipitoisuuden keskiarvo oli 10,2 g niiden tullessa tilalle (keski-ikä 19 päivää). 55 prosentilla vasikoista oli riittämätön passiivinen immuniteetti, kun viiterajana käytettiin arvoa 10 g/l. Vasikoista 31 prosenttia sairasti hengitystietulehdusta tilalle tullessaan ensimmäisellä käynnillä tehdyn yleistutkimuksen perusteella. Juottokauden lopulla toisen tilakäynnin aikaan vastaava luku oli 41 %. Juotto- ja välikasvatuskauden aikana tutkimuksen 497 vasikkaa saivat yhteensä 443 antibioottikuuria, joista hengitystietulehduksen takia aloitettiin 51 %, sorkkavälin ajotulehduksen takia 23 % ja loput muun tulehduksen tai kuumeen takia (26 %). 36 % vasikoista ei saanut seurantajaksolla yhtään antibioottikuuria, 41 % sai yhden, 21 % kaksi ja kolme kuuria sai 2 % vasikoista. Koko seurantajakson hoitoprosentti oli 89 %. Suurin osa sairastumisista tapahtui heti kasvattamoon saapumisen jälkeen. Tutkimuksen aikana kuoli 12 vasikkaa eli kuolleisuus oli 2,4 %. Vasikoiden päiväkasvu juottokauden aikana oli keskimäärin 631 g ja koko seurantajakson aikana 1146 g. Tilastollisessa analyysissä havaittiin, että korkeampi IgG-pitoisuus oli negatiivisesti yhteydessä sairastumiseen (odds ratio, OR 0,963, p-arvo 0,026). Sen sijaan IgG-pitoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta päiväkasvuun, toisin kuin useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu. Mahdollisia syitä tälle voivat olla maternaalisten vasta-aineiden spesifisyys oman kotitilan patogeenejä kohtaan, jolloin ne eivät suojaa kasvattamon muiden vasikoiden kantamia patogeenejä vastaan. Lisäksi sillä, kuinka lieväoireisille vasikoille aloitettiin lääkitys, voi olla vaikutusta. Tutkimuksen tulos oli siis osittain hypoteesin mukainen, osittain ei.