Browsing by Subject "perinnölliset sairaudet"

Tutkielman tavoitteena oli kerätä tietoa bedlingtoninterrierillä tavattavista sairauksista ja kartoittaa kyselytutkimuksen avulla rodun tämän hetkistä terveydentilaa Suomessa. Bedlingtoniterrierille ei ole aiemmin toteutettu Suomessa kattavaa terveyskyselyä, jonka tulokset olisi julkaistu, vaikka rotu kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, ja rodun jalostuksen tavoiteohjelman tulisi sisältää tietoa populaation terveydentilasta. Olettamus oli, että suomalaisen bedlingtoninterrieripopulaation terveystilanne ei olennaisesti poikkea ulkomaihin nähden ja että rodussa ei tällä hetkellä ole yksittäistä laajan mittakaavan terveysongelmaa. Kyselyyn saivat osallistua kaikki Suomessa asuvat vuosina 2003–2011 syntyneet bedlingtoninterrierit, joita on KoiraNet-jalostustietojärjestelmän mukaan yhteensä 233. Kysely toteutettiin pääasiallisesti sähköisen kyselylomakkeen avulla. Vastausaikaa oli syksyllä 2014 3,5 kuukautta, jonka aikana tutkimukseen lähetettiin 135 koiran tiedot. Tutkimuksen tuloksissa bedlingtoninterrierillä jo perinnöllisiksi todetuista sairauksista silmäsairaudet, esimerkiksi puuttuva kyynelkanavan aukko, ylimääräiset ripset (distichiasis) ja kaihi, olivat tavallisimpia yhteensä 17 %:n osuudella. Rodulla historiallisesti tärkeitä silmäsairauksia, eli verkkokalvon dysplasiaa ja etenevää verkkokalvon rappeumaa, ei kuitenkaan raportoitu yhdelläkään koiralla. Kuparitoksikoosi oli todettu yhdellä kyselyyn osallistuneella koiralla, joka oli ollut geenitestin mukaan vapaa sairaudesta. Muista sairauksista yleisimpiä olivat korvatulehdukset (45,9 %), sydämen sivuäänet (15,3 %), kasvaimet (6,7 %), hammaspuutokset (5,2 %), purentaviat (3,7 %) ja lisämunuaiskuoren liikatoiminta (3,7 %). Eläinlääkärin toteamia allergisia ihosairauksia oli yhteensä 6 %:lla, mutta kokonaisuutena ihoon liittyneiden kysymysten vastausten perusteella eritasoisia allergisia ihosairauksia saattoi olla jopa noin joka neljännellä tutkimukseen osallistuneista koirista. Kyselytutkimuksen tulokset olivat hyvin linjassa kirjallisuuskatsauksen sisällön kanssa. Selkein poikkeama oli tässä tutkimuksessa raportoitu korvatulehdusten korkea yleisyys. Kaikkiaan bedlingtoninterrierillä ei kuitenkaan vaikuta olevan tällä hetkellä mitään yksittäistä sairautta, joka olisi rodussa laajalle levinnyt ja vaikuttaisi merkittävästi koirien elämänlaatuun, kuten kuparitoksikoosi aikoinaan oli. Rodun terveydentilaa tulee kuitenkin seurata jatkossakin, ja tehokkaasti tarkkailtujen kuparitoksikoosin ja silmäsairauksien lisäksi huomiota tulisi kiinnittää erityisesti allergisiin ihosairauksiin. Lisämunuaiskuoren liikatoiminta ja munuaisten vajaatoiminta ovat sairauksia, joiden ilmaantuvuudet ovat aiheuttaneet huolta ulkomailla, ja niiden esiintyvyyksiä tulisi seurata myös meillä Suomessa. Tutkimuksen tulokset olivat pääpiirteissään hypoteesin mukaisia, ja ne tarjoavat suuntaa-antavaa tietoa bedlingtoninterrierin tämän hetkisestä terveydentilasta Suomessa. Tutkimus ja sen tulokset ovat myös hyvä pohja tulevaisuudessa toteutettaville bedlingtoninterrierin terveyttä kartoittaville tutkimuksille. Tutkielma on kokonaisuudessaan kattava tietopaketti rodulla tavattavista sairauksista ja niiden yleisyyksistä ja on hyödyllinen erityisesti rodun kasvattajille, mutta myös kaikille muille asiasta kiinnostuneille.

Tässä työssä tutkittiin pihvikarjan kasvuaikaista kuolleisuutta Suomessa sekä pihvikarjan perinnöllisiä sairauksia. Työstä on hyötyä sekä eläinlääkäreille että pihvikarjatilallisille. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata pihvivasikoiden kasvuaikaisia poistoja eri isäsonnien sekä isäsonnirotujen välillä Suomessa. Tavoitteena oli myös pohtia, mitkä pihvikarjan perinnölliset sairaudet voisivat vaikuttaa pihvivasikoiden kasvuaikaisiin poistoihin. Lisäksi verrattiin isäsonnien ja isäsonnirotujen jälkeläisten keskimääräistä elinikää 8-180 vrk poistoon menneistä vasikoista sekä isäsonnien jälkeläismääriä. Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi yhteensä 28 pihvikarjan perinnöllistä sairautta. Suurin osa sairauksista oli peittyvästi eli resessiivisesti periytyviä. Tällöin sairauden ilmeneminen vasikalla vaatii sen, että sairauden aiheuttaman pysyvän geeni- tai kromosomitason muutoksen eli mutaation täytyy periytyä molemmilta vanhemmilta. Joukossa oli myös vallitsevasti eli dominantisti periytyviä sairauksia, joiden ilmenemiseen vasikalla riittää, että mutaatio periytyy vain toiselta vanhemmalta. Tutkimusaineistona käytettiin Faba osk:n lahjoittamaa materiaalia vuosina 2007-2017 Suomessa syntyneistä vasikoista, joilla on liharotuinen isä ja jotka on rekisteröity lihantuotantoon. Aineistosta karsittiin pois pienet liha- ja maitorodut sekä alle viikon ikäisenä kuolleet vasikat, minkä jälkeen vasikoita oli aineistossa yhteensä 603 307 kpl. Yleisimmät liharodut olivat aberdeen angus, blonde d’Aquitaine, charolais, hereford, limousin ja simmental. Aineistosta tarkasteltiin 8-180 vrk iässä poistoon menneitä vasikoita kahdessa ryhmässä, jaoteltuna vasikan emän rodun mukaan ryhmään A (liharotuinen emä, n= 365 750 kpl ja ryhmään B (maitorotuinen emä, n= 237 557 kpl). 8-180 vrk iässä poistoon menneiden vasikoiden poistoprosentteja tarkasteltiin myös erikseen 8-14 vrk, 15-90 vrk sekä 91-180 vrk ikäisenä poistoon menneistä vasikoista. Yksittäisiä sonneja vertailtaessa mukaan otettiin vain sonnit, joilla oli vähintään 200 jälkeläistä. Isäsonnien ja isäsonnirotujen välillä oli merkittäviä eroja 8-180 vrk ikäisten vasikoiden poistoprosenteissa kummassakin ryhmässä A ja B. Isäsonnien poistoprosentit vaihtelivat ryhmässä A välillä 0,0—6,2 % ja ryhmässä B välillä 2,9—14,5 %. Isäsonnirotujen keskiarvoiset poistoprosentit vaihtelivat ryhmässä A välillä 2,3—3,1 % ja ryhmässä B välillä 4,8—7,9 %. Eliniän rotukohtaiset keskiarvot 8-180 vrk iässä poistoon menneissä vasikoissa vaihtelivat ryhmässä A välillä 58,9—63,5 vrk ja ryhmässä B välillä 67,9—77,2 vrk, eliniän mediaanit vaihtelivat ryhmässä A välillä 37—46 vrk, ryhmässä B välillä 55—68 vrk. Isäsonnien väliset erot olivat niin suuria ja ne poikkesivat niin paljon kunkin rodun keskiarvosta, että perinnölliset sairaudet ovat todennäköisesti ainakin osasyy poikkeaviin lukuihin. Siksi lisätutkimusta pihvikarjan perinnöllisistä sairauksista Suomessa tarvitaan.

Tutkimuksessa on kartoitettu vuosina 1980 - 1990 Opaskoirakoululla syntyneillä labradorinnoutajilla esiintyneitä perinnöllisiä sairauksia ja verrattu ko. koiria Ruotsin labradorinnoutajapopulaatioon. Opaskoirakoululla syntyneistä labradorinnoutajista on lisäksi laskettu syntyneiden koirien määrät kunakin vuonna ja tutkittujen korien osuudet rekisteröidyistä Labradorinnoutajilta tutkitaan silmäsairauksista perinnöllistä harmaakaihia, progressiivista retinaaliatrofiaa ja retinualidysplasiaa. Perinnöllisistä nivelsairauksista tutkitaan kyynärnivelen osteokondroosia ja lonkkaniveldysplasiaa Opaskoirista on laskettu soveltuneiden ja soveltumattomien koirien osuuksia ja soveltumattomuuden syitä. Jalostustavoitteissa pyritään sekä luonteensa, että terveytensä ja fyysisen rakenteensa puolesta opaskoirana mahdollisimman ideaaliseen labradorinnoutajan, jonka eräs tärkeä ominaisuus on myös mahdollisimman pitkä käyttöikä, johon suurimpana tekijänä vaikuttaa koiran terveys. Kirjallisuuskatsauksessa on painotus kunkin sairauden jalostuksellisella merkityksellä perinnöllisyyden osalta olen pyrkinyt etsimään uusimmat tiedot ja käsitykset eri sairauksien osalta

Tutkimuksessa kartoitettiin Suomessa asuvien hollanninpaimenkoirien terveydellinen tilanne vuodesta 1990 heinäkuuhun 2001 asti, sekä verrattiin sairauksien esiintymistä rodun kolmella eri karvamuunnoksella. Tutkimus tehtiin kolmessa osassa: omistajakyselynä, eläinlääkärien potilastietokyselynä, sekä vuoden kestäneenä eläinlääkärikäyntiseurantana. Tutkimukseen saatiin mukaan 272 koiraa, joka oli 59,5% Suomessa vuoden 2001 loppuun mennessä rekisteröidyistä hollanninpaimenkoirista. Vastauksia saatiin omistajakyselyyn 61,0 %, eläinlääkärikyselyyn 24,6 % ja eläinlääkärikäyntiseurantaan 45,7 %. Omistajakyselyn mukaan 53,6 %, eläinlääkärien potilastiedostojen mukaan 20,9 % ja eläinlääkärikäyntiseurannan mukaan 68,1 % koirista oli ollut täysin terveitä. Yleisimpiä sairauksia omistajakyselyn ja eläinlääkärikäyntiseurannan mukaan olivat ruuansulatuskanavan sairaudet, ihon traumat ja tulehdukset, sekä selän kipuoireilut. Eläinlääkärien potilastiedostoissa myös raajojen sairauksia ja silmätulehduksia esiintyi muita sairauksia yleisemmin. Tutkimuksen ainoa tilastollisesti merkitsevä ero karvamuunnosten kesken (p < 0,05) oli eläinlääkärien potilastiedostoissa pitkäkarvaisilla hollanninpaimenkoirilla esiintyneiden silmätulehdusten korkeampi lukumäärä verrattuna karkea- ja lyhytkarvaisiin. Sukupuolten välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomessa hollanninpaimenkoirat ovat olleet suhteellisen terveitä. Hollanninpaimenkoirien geenipohja on kuitenkin melko kapea, ja perinnöllisten sairauksien esiintyvyyteen on syytä kiinnittää huomiota tulevaisuudessa.