Browsing by Subject "periytyvyys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan koiran luonteen periytymistä koskevaa kirjallisuutta. Ensin annetaan lyhyt kuvaus periytymisen peruskäsitteistä. Koiran luonteen mittaamista koiran eri ikäkausina käsitellään aiheesta tehtyjen tutkimusten valossa. Koiran luonne muodostuu ympäristön ja perimän yhteisvaikutuksesta. Ympäristön osuutta koiran luonteen muodostumisessa käsitellään koiran eri ikäkausina. Perimän vaikutuksesta luonteeseen kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan rotujen ja sukupuolien välisiä eroja, periytymisasteen määrittämistä sekä eri luonteenpiirteiden periytymistä. Lopuksi esitetään näkemyksiä koiran luonteen jalostamisen mahdollisuuksista ja vaaroista. Tutkimusosuudessa kartoitettiin kyselytutkimuksella länsigöötanmaanpystykorvien omistajien käsitystä koiriensa luonteesta. Tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö rodussa käytösongelmia, kartoittaa koiranomistajien toiveita koiriensa luonteesta sekä tarjota kasvattajille koirien luonnetta koskevaa aineistoa. Kyselykaavake julkaistiin rodun lehdessä ja sitä jaettiin rotuyhdistyksen jäsenille vuosikokouksessa. Vastauksia saapui kaikkiaan 63 kappaletta. Tutkimusaineisto vastaa sukupuoli- ja ikäjakaumaltaan rodun yleistä ikä- ja sukupuolirakennetta. Länsigöötanmaanpystykorvat ovat aineiston mukaan yleisimmin seura- ja harrastuskoirina. Omistajat kouluttavat koiriaan aktiivisesti ja usein myös kilpailevat koiransa kanssa jossain lajissa. Koirien koulutusmenetelmät ovat melko pehmeitä. Suurin osa länsigöötanmaanpystykorvista suhtautuu vieraisiin ihmisiin avoimesti. Osa koirista suhtautuu kuitenkin epäluuloisesti niin vieraita ihmisiä kuin vieraita koiriakin kohtaan. Rodun paimenkoiratausta tulee esiin mm. pohkeiden näykkimisenä sekä lenkkeilijöiden takaa-ajamisena. Monet rodun yksilöistä ovat "yhden ihmisen koiria". Suurin osa länsigöötanmaanpystykorvista on välinpitämättömiä kuullessaan äkillisiä ääniä. Rodun käytökselle on tyypillistä oman alueensa vahtiminen, mutta ne päästävät kuitenkin vieraat sisään. Koiriensa positiivisimmiksi ominaisuuksisiksi omistajat mainitsevat useimmin iloisuuden, sosiaalisuuden ja hyvät harrastusominaisuudet. Negatiivisista ominaisuuksista mainitaan useimmin liika haukkuminen, ylienergisyys sekä itsepäisyys.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tutkimus on osa Suomen Kennelliiton, Suomen seurakoirayhdistyksen sekä Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen tutkimusta ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda ajankohtaista tietoa englanninbulldoggien selkien terveydestä ja sitä kautta edistää englanninbulldoggien terveyttä Suomessa. Nikamaepämuodostumat ovat synnynnäisiä ja periytyviä poikkeavuuksia selkärangassa ja ne ovat yleisiä brakykefaalisilla (lyhytkalloinen) korkkiruuvihäntäisillä koiraroduilla (englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, mopsi). Nikamaepämuodostumat ovat usein röntgenkuvien sivulöydöksiä, mutta ne voivat aiheuttaa koirille vaihtelevan asteisia neurologisia oireita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää röntgenkuvien avulla synnynnäisten nikamaepämuodostumien esiintymistä suomalaisilla englanninbulldoggeilla sekä epämuodostumien yhteyttä sukupuoleen ja spondyloosin esiintymiseen. Hypoteesina oli, että englanninbulldoggeilla on paljon epämuodostuneita nikamia. Nikamaepämuodostumien lisäksi tämä tutkimus käsitteli spondyloosin esiintymistä ja sen yhteyttä ikään ja epämuodostuneisiin nikamiin. Hypoteesina oli, että spondyloosi on degeneratiivinen sairaus, joka pahenee iän myötä. Lisäksi hypoteesina oli, että epämuodostuneet nikamat aiheuttavat epämuodostumien kohdalle tai viereisiin nikamiin spondyloosia. Tutkimuksessa pyrittiin lisäksi määrittämään selkeämmät määritelmät lyhyelle nikamalle ja luomaan raja-arvot normaalin ja lyhyen nikaman välille. Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 englanninbulldoggia, 13 narttua ja 15 urosta. Koirien ikä vaihteli 25 ja 64 kk välillä, keski-ikä oli 41 kk. Koirat nukutettiin ja niiden selät kuvattiin natiiviröntgenkuvauksella. Röntgenkuvien perusteella nikamaepämuodostumat luokiteltiin yhdeksään ryhmään. Mikäli nikamassa oli spondyloosia, se merkittiin. Lisäksi rintanikamat mitattiin ylä- ja alareunasta. Epämuodostuneita nikamia havaittiin 82%:lla koirista. Yleisin nikamaepämuodostuma oli perhosnikama. Epämuodostumat kohdistuivat rintarangan alueelle, jossa T9 oli useimmin epämuotoinen. Nikamaepämuodostumat olivat yhtä yleisiä sekä nartuilla että uroksilla. Spondyloosin esiintyvyys oli 89%. Rintanikamien pituuksille laskettiin keskiarvo sekä keskihajonta, joka toimii vaihteluvälinä rintanikamien pituuksille. Pääsääntöisesti tässä tutkimuksessa lyhyeksi määritetyt nikamat olivat keskihajonnan alapuolella. Tässä tutkimuksessa mitattuja rintanikamien keskihajontoja voisi käyttää apuna lyhyen nikaman määrityksessä. Epämuodostuneita nikamia havaittiin englanninbulldoggeilla paljon, kuten hypoteesina oli. Koska nikamaepämuodostumat ovat periytyviä, voitaisiin niiden esiintymistä vähentää oikeilla jalostusvalinnoilla. Tässä tutkimuksessa englanninbulldoggeilla ei löydetty yhteyttä spondyloosin ja iän välillä, mikä kumoaa hypoteesimme spondyloosin yleisemmästä esiintyvyydestä vanhoilla koirilla. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys spondyloosin ja nikamaepämuodostumien välillä, jolloin tämä hypoteesi oli oikea. On todennäköistä, että epämuodostuneen nikaman epästabiilin rakenteen vuoksi syntyy spondyloosia tukemaan tätä rakennetta, mutta spondyloosin lopulliseen syntymiseen voi liittyä myös muita tekijöitä.
Now showing items 1-2 of 2