Browsing by Subject "persistointi"

Koagulaasinegatiiviset stafylokokit (KNS) aiheuttavat noin puolet Suomen subkliinisistä utaretulehduksista. Ne ovat hiehoilla ja ensikoilla yleisempiä kuin usean kerran poikineilla lehmillä. Ne saattavat persistoida utareessa pitkään ja aiheuttaa maidon somaattisten solujen pitoisuuden nousun. Myös utarekudoksen maidon tuotos vähenee KNS-infektion seurauksena, hiehoilla pysyvästi, joten tuottajalle aiheutuu KNS-infektiosta taloudellisia tappioita. Antibioottihoito tehoaa KNS-bakteereihin hyvin, mutta niiden aiheuttaman subkliinisen utaretulehduksen hoitoon antibiooteilla on suhtauduttu Pohjoismaissa varauksella, koska niiden on odotettu katoavan utareesta itsestään. Tutkimuksen tarkoitus oli Viikin koetilan karjan yhden lypsykauden kattavalla seurannalla selvittää, pysyvätkö KNS-bakteerit utarekudoksessa pitkään lypsykaudella ja mitkä bakteerilajit erityisesti pysyvät, sekä aiheuttaako KNS-infektio maidon somaattisten solujen pitoisuuden nousua. Karjan lehmien jokaisesta neljänneksestä otettiin maitonäytteet kaksi viikkoa ennen poikimista, poikimispäivänä ja sen jälkeen kerran kuukaudessa umpeutukseen tai lehmän poistoon saakka. Tutkimuksessa seurattiin 30 hiehon ja 52 monta kertaa poikineen lehmän utareterveyttä. Maitonäytteistä tutkittiin bakteerit perinteisin fenotyyppisin menetelmin, ja KNS-bakteerien lajit määritettiin tämän lisäksi genotyyppisellä AFLP (amplified fragment length polymorphism) –menetelmällä. Tutkimuksessa selvisi, että KNS-bakteerit olivat yleisimpiä umpi- ja poikimisaikaan otetuissa näytteissä, ja prevalenssi oli hiehoilla korkeampi kuin lehmillä. KNS-infektioista noin puolet persistoi neljänneksessä kolmesta kahteentoista kuukauteen, ja suurin osa infektioista pysyi koko lypsykauden loppuun saakka. Pitkäkestoisuus oli ensikoilla selvästi yleisempää kuin lehmillä. Yleisin laji tutkimuksessa oli S. chromogenes, joka myös aiheutti useimmin pitkäkestoisen infektion. Toiseksi yleisin laji ja persistoija oli S.simulans, ja muita usein löytyneitä KNS-bakteereja olivat mm. S. haemolyticus ja S. warneri. Nämä samat lajit, joita esiintyi eniten myös pysyivät useimmin pitkään neljänneksessä. Näin ollen lajista ei voi päätellä, tuleeko bakteeri persistoimaan vai katoaako se spontaanisti. Somaattisten solujen pitoisuus nousi vasteena KNS-tulehdukseen. Pelkkä poikimisenaikainen infektio nosti solupitoisuutta hetkellisesti, jolloin lypsykauden keskimääräinen solupitoisuus pysyi normaalin rajoissa. Myöhemmin lypsykaudella olleet ohimenevät tai pitkäkestoiset infektiot sen sijaan nostivat lypsykauden keskimääräisiä solupitoisuuksia huomattavasti. Koagulaasinegatiiviset stafylokokit siis aiheuttavat usein pitkäkestoista piilevää utaretulehdusta, jonka kestoa lajitasolle tyypittäminen ei paljasta. Ne myös nostavat solupitoisuutta, ja erityisesti pitkäkestoiset infektiot kohottavat koko lypsykauden keskimääräistä pitoisuutta, joten taloudellisesti ne olisi kannattavaa hoitaa antibiootein.