Browsing by Subject "pieneläin"

Eläinlääkäri kohtaa jatkuvasti pieneläinpotilaita, joilla on traumaattisesti syntyneitä avohaavoja, tai kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä tehtyjä leikkaushaavoja. Traumaattiset haavat jaetaan eri tyyppeihin syntymekanismin sekä haavan ominaisuuksien mukaan. Lisäksi avohaavat ja kirurgiset haavat luokitellaan puhtausluokkiin haavatulehdusriskin mukaan. Ihohaavan syntymisen jälkeen käynnistyy haavan paranemisprosessi, jonka tarkoituksena on korjata vauriot ja palauttaa elimistön normaali toiminta. Haavan paraneminen koostuu neljästä vaiheesta, joita ovat veren hyytyminen, tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaihe. Haavan paranemiseen vaikuttavat useat eri tekijät, joita ovat esimerkiksi haavatulehdus, potilaan saama lääkitys tai sairaus. Haavan paranemista pystytään tukemaan tehokkailla haavahoitomenetelmillä, ja usein ne ovatkin edellytys varsinkin laajojen ja likaisten haavojen parantumiseen. Haavahoidon perusperiaatteisiin kuuluvat potilaan ja haavan perusteellinen tutkiminen, haava-alueen esivalmistelu, haavan huuhtelu, revidointi ja mahdollinen kirurginen sulkeminen sekä paranemista tukevien valmisteiden ja hoitomenetelmien valinta. Uusia haavahoitoon tarkoitettuja valmisteita sekä menetelmiä tulee markkinoille jatkuvasti lisää, ja hoitovalintojen tekeminen voi olla vaikeaa. Haavan hoidossa käytettävät valmisteet ja menetelmät valitaan paranemisvaiheen ja haavan ominaisuuksien mukaan. Haavan paranemista tehostaa kostea paranemisympäristö, jonka ylläpitämiseksi käytetään hydrogeelejä, hydrokolloideja, kalsiumalginaattia sekä polyuretaanivaahtosidoksia. Hyperosmoottiset valmisteet hunaja ja sokeri ovat antimikrobisia, ja ne edesauttavat kuolleen kudoksen hajoamista. Antimikrobisilla valmisteilla vähennetään haavan bakteerien määrää, ja niitä ovat hopea, hydrofobiset antimikrobiset valmisteet, pihkasalva sekä antibiootit. Haavan paranemista voidaan tukea myös fysikaalisilla hoitomenetelmillä, joita ovat laser sekä alipaineimuhoito. Tutkimustietoa pieneläinten haavahoidosta on melko vähän, jonka takia hoito perustuu usein ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin sekä eläinlääkärin omiin mieltymyksiin ja tapoihin. Pieneläinten haavahoidosta löytyy jonkin verran englanninkielisiä kokooma-artikkeleita, mutta tuoretta suomenkielistä materiaalia aiheesta ei löydy. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota tähän mennessä julkaistusta tutkimustiedosta käytännönläheinen opas, jonka avulla pieneläimiä hoitavat eläinlääkärit ja aiheesta kiinnostuneet pystyvät päivittämään tietonsa. Työssä keskitytään ihoon rajoittuvien traumaattisten haavojen hoitoperiaatteisiin sekä haavan paranemista tukeviin valmisteisiin ja menetelmiin. Lopussa esitellään lisäksi kirurgisten haavojen, puremahaavojen sekä anturahaavojen hoidon erityispiirteet.