Browsing by Subject "pikkuvasikka"

Kipu vaikuttaa negatiivisesti eläimen hyvinvointiin, ja tuotantoeläinten kivunlievitys on tärkeää sekä eettisistä että taloudellisista syistä. Meloksikaami on tulehduskipulääke, jota käytetään Suomessa yleisesti vasikoilla esimerkiksi lievittämään kipua nupoutustoimenpiteen jälkeen ja vähentämään hengitystie- ja ripulioireita. Vaikka meloksikaamia käytetään paljon alle neljän viikon ikäisillä, ei-märehtivillä vasikoilla, on meloksikaamin farmakokinetiikasta hyvin vähän tutkimuksia tämän ikäisillä vasikoilla. Tutkielman kirjallisuuskatsausosiossa on perusteltu meloksikaamin käyttöä naudoilla ja vertailtu meloksikaamin farmakokinetiikkaa eri antoreiteillä ja eri ikäisillä vasikoilla aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Tutkielman sisältämän alkuperäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kerta-annos meloksikaamia käyttäytyy 7–14 vuorokauden ikäisillä vasikoilla suonensisäisen, nahanalaisen ja suun kautta annostellun lääkityksen jälkeen. Hypoteeseina oli, että meloksikaamin hyötyosuus on suuri ja eliminaatio hidasta, ja että maksimikonsentraatio plasmassa saavutetaan nopeammin nahanalaisella kuin peroraalisella antoreitillä. Tutkimukseen valittiin 30 tervettä Viikin tutkimustilalla syntynyttä lehmä- ja sonnivasikkaa, jotka olivat 5–16 vuorokauden ikäisiä. Vasikat satunnaistettiin kolmeen antoreittiryhmään: suonensisäinen (IV), nahanalainen (SC) ja suun kautta (PO). Meloksikaamia annettiin jokaisessa ryhmässä vasikan elopainon mukaan annoksella 0,5 mg/kg. Vasikoilta kerättiin verinäytteitä plasman meloksikaamipitoisuuden määrittämiseksi 5, 10, 15, 30, ja 45 minuutin sekä 1, 2, 4, 6, 8, 12, 24, 48, 72, 96, 120, 144 ja 168 tunnin kuluttua meloksikaamin annostelusta. Näytteiden meloksikaamipitoisuudet tutkittiin nestekromatografian ja massaspektrometrian avulla. Farmakokineettisessä analyysissä käytettiin tilatonta mallia. Tutkimuksessa todettiin mm. seuraavat farmakokineettiset arvot: Cmax (SC 1,91 ± 0,27 μg/ml; PO 1,77 ± 0,16 μg/ml), tmax (SC 7,6 ± 2,8 h; PO 10 ± 5,7 h), AUC0-∞ (IV 237,4 ± 33,4 h × μg/ml; SC 230,7 ± 78,1 h × μg/ml; PO 230,5 ± 70,6 h × μg/ml) ja t1⁄2 (IV 79,2 ± 12,4 h; SC 84,6 ± 24,8 h; PO 84,8 ± 22,3 h). Biologiseksi hyötyosuudeksi F laskettiin SC-ryhmälle 0,972 ja PO-ryhmälle 0,971. Tutkimuksen farmakokineettisissä muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja eri antoreittien välillä (p < 0,05). Tutkimuksen perusteella 7–14 vuorokauden ikäisillä vasikoilla meloksikaamin eliminaatio on hitaampaa kuin vanhemmilla vasikoilla, minkä takia yksi 0,5 mg/kg annos voi lievittää vasikan kipua usean vuorokauden ajan. Eri antoreittien välillä ei ole merkitsevää eroa meloksikaamin vaikutusajan tai terapeuttisen plasmapitoisuuden kannalta 7–14 vuorokauden ikäisillä vasikoilla, ja meloksikaamin hyötyosuus on tämän ikäisillä vasikoilla hyvä sekä nahanalaisella että peroraalisella antoreitillä.

Suomen eläinsuojeluasetuksessa on säädetty että yli 8-viikkoista nautaeläintä ei saa pitää yksittäiskarsinassa ellei siihen ole eläinlääketieteellistä syytä eikä alle 6 kuukautista nautaeläintä saa pitää kytkettynä. Vasikkamme tulee siis pitää ryhmäkarsinassa kahdesta kuuden kuukauden ikäisiksi. Nämä vaatimukset ovat tuottaneet ongelmia varsinkin vanhemmissa navetoissa, koska sopivat tilat vasikoiden pitoon puuttuvat. Joillekin karjankasvattajille pikkuvasikoiden ryhmäkasvatus olisikin käypä vaihtoehto. Myös juottoautomaattien leviäminen on lisännyt kiinnostusta pikkuvasikoiden ryhmäkasvatuksesta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa olen tarkastellut ryhmäkasvatuksen vaikutusta pikkuvasikoitten terveyteen ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana. Tartuntapaine saattaa olla suurempi ryhmäkasvatuksessa missä eläimet ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa. Ripulia on todettu kuitenkin esiintyvän yhtä paljon sekä ryhmäkasvatuksessa että yksilökarsinakasvatuksessa. Infektiivinen ripuli saattaa tosin levitä helpommin ryhmäkarsinassa ja torjunta voi olla hankalampaa kuin yksilökarsinoissa. Myös yskää on todettu sekä yksilökarsinoissa että ryhmäkasvatuksessa. Hengitystietulehdusten esiintyvyydestä oli kirjallisuudessa ristiriitaisia tutkimustuloksia. Todettiinkin että ympäristöolosuhteilla, kuten veto, kosteus, likaisuus, ahtaus, on suurempi vaikutus hengitystiesairauksien esiintyvyyteen kuin kasvatusmuodolla. Ryhmäkasvatuksen suuri etu on, että vasikoilla on enemmän tilaa liikkua sekä mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Ei-toivottu imeminen saattaa tulla ongelmaksi jos vasikoilla ei ole mahdollisuus tyydyttää imemisen tarvettaan. Imemisen tarve on suurin noin 15 minuuttia maitojuoton jälkeen. Jos vasikat saavat juoda tuttiämpäristä tai juottoautomaatista tai imeä huvituttia ei-toivottu imeminen ei muodosta ongelma ryhmäkasvatuksessa. Vasikoiden on todettu kasvavan yhtä hyvin ryhmäkarsinassa kuin yksilökarsinoissa monessa tutkimuksessa. Ryhmässä vasikat syövät enemmän ja on tärkeää että kaikki vasikat mahtuvat yhtä aikaa syömään. Ryhmäkarsinassa pidettyjä vasikoita on erittäin tärkeää käsitellä, jotta ne tottuvat ihmisiin. Kun kasvatetaan pikkuvasikoita ryhmässä tulee huolehtia siitä, että niillä on tarpeeksi tilaa, mieluummin yli 1,5 m2 eläintä kohti. Ryhmäkoko tulisi pitää pienenä, alle 7 vasikkaa ryhmässä. Vasikoiden tulisi olla suhteellisen samanikäisiä. Niiden makuualustan on oltava ehdottoman kuiva ja pehmeä. Pikkuvasikoita ei suositella laitettavaksi betoniselle rakolattialle ilman kuivikkeita alle kolmen kuukauden ikäisinä. Ilmanlaadusta ja lämpötilasta tulee huolehtia. Vetoa ei saa esiintyä. Hoitaja on tärkein tekijä ryhmäkasvatustavan onnistumiselle. Hoitajalta vaaditaan huolellisuutta, jotta hän huomaa lievätkin sairauden oireet ryhmäkarsinassa. Hyvin hoidettuna pikkuvasikoitten ryhmäkasvatus antaa yhtä hyviä tuloksia, ellei parempiakin, kuin yksilökarsinakasvatus.