Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "polvinivel"

Sort by: Order: Results:

  • Haavisto, Marianne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa selvitimme nivelensisäisesti pistetyn botuliinitoksiini A:n (BoNT-A) haittavaikutuksia koiran elimistössä. Botuliinitoksiini A:ta on aiemmin tutkittu koiran nivelrikkokivun hoidossa, ja nyt halusimme selvittää, aiheuttaako BoNT-A paikallisia tai systeemisiä haittavaikutuksia terveiden koirien polviniveliin pistettynä. Tällaisia haittavaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu terveillä ihmisillä eikä koirilla. Ihmisillä BoNT-A:ta on käytetty jo vuosikymmeniä kosmeettisten syiden lisäksi erilaisten lihas- ja hermostosairauksien kuten lihaskouristusten hoidossa. Haittavaikutuksina ihmisillä on hoidettavasta alueesta riippuen todettu yleistyneen tai paikallisen botulismin oireita kuten syömis- ja kävelykyvyttömyyttä, yleistä ja paikallista lihasheikkoutta, luomien roikkumista, näkemistä kahtena ja kipua injektiohetkellä. Hypoteesinamme oli, että BoNT-A ei terveen koiran polviniveleen pistettynä aiheuta systeemisiä tai paikallisia haittavaikutuksia. Tässä lisensiaatin työssä keskityimme arvioimaan haittavaikutuksista mahdollista nivelinjektion aiheuttamaa kipua, lihasheikkoutta, neurologisia oireita sekä verinäytemuutoksia. Käytimme tutkimuksessa kuutta koe-eläinkoiraa, jotka olivat samaa sukupuolta, samanikäisiä ja –rotuisia. Koirien molempiin polviniveliin pistettiin joko BoNT-A:ta (Botox®) tai plaseboa (0,9 % NaCl) sokkoutetusti. Tutkimuksen aikana koiria tutkittiin eri ajanhetkillä voimalevymittauksin (vertikaalinen voimaimpulssi, maksimaalinen vertikaalinen voima), mittaamalla staattista painonkantoa, goniometrisellä mittauksella sekä subjektiivisella kävelyn- ja kivunarvioinnilla. Koirille tehtiin toistetusti myös kliininen yleistutkimus sekä neurologinen tutkimus haittavaikutusten havaitsemiseksi. Lisäksi koirista otettiin seurantaverinäytteitä. Tutkimus kesti 12 viikkoa. Muuttujien tulosten muutos eri ajanhetkillä lähtötasoon (hoitokäynti) verrattuna tutkittiin Friedman's two-way ANOVA by ranks –testillä. Ero BoNT-A:lla ja plasebolla hoidettujen takajalkojen eri muuttujien tuloksissa eri ajanhetkinä tutkittiin Mann Whitney U –testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin P < 0.05. Tuloksemme tukevat hypoteesia. Botuliinitoksiini A:lla ja plasebolla hoidettujen takajalkojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vertikaalisessa voimaimpulssissa, maksimaalisessa vertikaalisessa voimassa, goniometrisessä mittauksessa, staattisessa painonkannossa eikä aivohermoreflekseissä minään ajankohtana tutkimuksen aikana eikä näissä muuttujissa todettu tilastollisesti merkitseviä muutoksia tutkimuksen aikana hoitokäyntiin verrattuna kummassakaan ryhmässä. Kävelyn tai kivun arvioinnissa ei havaittu epänormaalia tutkimuksen aikana kummassakaan ryhmässä. Tutkimuksemme seuranta-aika oli lyhyt ja lisätutkimukset pidemmällä seuranta-ajalla ovat tarpeen pitkäaikaiskäytön riskinarvioinnissa. Myös otoskoko oli pieni, mutta koirat toimivat itse itsensä kontrollina. Koe-eläinkoirat eivät olleet tottuneet talutushihnaan ja osa niistä jännitti käsittelyä, mikä on voinut vaikuttaa tuloksiin. Tutkimuksemme antaa viitteitä siitä, että BoNT-A ei aiheuta kipua, lihasheikkoutta eikä neurologisia oireita terveen koiran polviniveleen pistettynä. Potilaiden hoitovaihtoehtoja valittaessa haittavaikutusten mahdollisuus on usein merkittävä tekijä. Nivelensisäisesti pistetty BoNT-A on uusi hoitomuoto nivelrikkokivun lievityksessä ja on tärkeää, että sen mahdollisia haittavaikutuksia on tutkittu sokkoutetusti plasebokontrolloidussa tutkimuksessa.
  • Oikarainen, Paula (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)
    Pieneläinten lääketieteellisen hoidon ja erilaisten toimenpiteiden kehittyessä myös eläinfysioterapian osaamiselle ja tutkitulle tiedolle on kasvava tarve. Etenkin ortopedisten leikkausten jälkeinen postoperatiivinen kuntoutus on tärkeässä osassa eläimen toiminnallisuuden palauttamisessa. Fysioterapian tavoitteena postoperatiivisessa kuntoutuksessa on muun muassa kivun lieventäminen, lihasmassan ja lihasten toiminnan ylläpitäminen ja edistäminen, nivelen liikkuvuuden ja stabiliteetin ylläpitäminen, tasapainon ja koordinaation harjoittaminen, nopea normaaliin toiminnallisuuteen palauttaminen, nivelrikon ennaltaehkäiseminen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kestävyyden palauttaminen. Fysioterapia hyödyntää eläimille pitkälti samankaltaisia menetelmiä kuin ihmisille. Menetelmät voidaan jakaa muun muassa aktiivisiin ja passiiviin terapeuttisiin harjoituksiin, liikuntaharjoituksiin ja erilaisiin fysikaalisiin hoitoihin, kuten kylmä- ja lämpöhoitoon sekä laser-, ultraääni- ja sähköterapiaan. Fysioterapian avulla kuntoutetaan muun muassa polvisairauksista kärsiviä koiria. Yleisiä koirien polvisairauksia ovat ristisidevauriot, patellaluksaatio ja nivelrikko. Eturistisiteen repeämä on yleisin ontuman aiheuttaja koiralla. Tutkimustietoa fysioterapian vaikuttavuudesta eturistisideleikattujen koirien kuntoutumiseen on olemassa kohtalaisesti, mutta tarkempaa, objektiivista tietoa eri fysioterapiamenetelmien vertailusta tarvitaan, jotta voidaan keskittyä hyödyllisimpiin kuntoutusmenetelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa fysioterapian vaikuttavuutta polven toimintakykyyn on arvioitu mittaamalla yksittäisiä ominaisuuksia, kuten polvinivelen liikelaajuutta ja reiden ympärysmittaa, mutta useita arviointimenetelmiä yhdistävällä testipatteristolla saataisiin laajempi käsitys polven toiminnallisuudesta. Finnish Canine Stifle Index, FCSI, on ensimmäinen koiran polven toiminnallisuutta mittaava testipatteristo. FCSI koostuu kahdeksasta fysioterapeuttisesta arviointimenetelmästä ja sen avulla polven toiminnallinen suoritustaso määritetään numeeriselle skaalalle välille 0-263. Pienempi testitulos tarkoittaa parempaa polven toimintakykyä. Tässä retrospektiivisen tutkimuksen sisältävässä tutkielmassa tarkasteltiin 26 polvisairaan koiran fysioterapiakäyntien tietoja ajalta, jolloin ne olivat osallistuneet FCSI:n kehittämiseen liittyvään tutkimukseen. Koirille oli suoritettu kolme FCSI-mittausta keskimäärin 5 ja 10 viikkoa ensimmäisestä mittauksesta, Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella eri terapiamenetelmien vaikuttavuutta koiran polven kuntoutumiseen FCSI-pisteillä mitattuna. Provet-potilasohjelmistosta koottiin tiedot koirien iästä, painosta, sukupuolesta, mahdollisesta vastakkaisen takajalan aiemmasta vammasta, terapiajakson kestosta, fysioterapiakäyntien määrästä sekä eri terapiamenetelmistä ja määristä. Näiden vaikutusta FCSI-pisteiden muutokseen arvioitiin SPSS-ohjelmassa multivariantin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Hypoteesina oli, että eri terapiamuotojen vaikuttavuudessa havaittaisiin eroja, ja että fysioterapiakäyntien määrä korreloisi FCSI-pisteiden muutoksen kanssa. Fysioterapiamenetelmistä kylmähoidolla todettiin pisteiden muutosta parantava vaikutus. Osa fysioterapeuttisista menetelmistä oli yhteydessä huonompaan pisteiden paranemiseen, mutta lukuisat taustatekijät, joita ei ollut mahdollista ottaa tässä tutkielmassa huomioon, ovat voineet vaikuttaa tulokseen. Kokonaisuutena pisteet kuitenkin paranivat enemmistöllä koirista (n=21) tutkittavalla ajanjaksolla. Tutkimuksen perusteella voidaan suositella fysioterapiaa polvisairaille koirille sekä FCSI-testipatteriston käyttöä polven kuntoutumisen ja fysioterapian vaikuttavuuden seurantaan.
  • Kalima, Olli (2020)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus ultraäänen käyttämisestä koirien ortopedisissa olka- ja polvinivelten tutkimuksissa. Aiheen käsittely on eläinlääketieteen lisensiaatiksi tähtäävässä opintokokonaisuudessa hyvin suppeaa, joten sen tiivistäminen suomenkieliseksi kokonaisuudeksi voi hyödyttää useita eläinlääkäreitä. Tutkielmassa pääpaino on rakenteiden normaalin ja patologisten muutosten ulkonäön kuvailu, parhaiten soveltuvien tekniikoiden esittäminen sekä menetelmien kliinisen merkitsevyyden arvioiminen. Ortopediset ultraäänitutkimukset ovat olleet jo pitkään yleisiä humaanilääketieteessä ja hevoslääketieteessäkin se on vakiinnuttanut paikkansa jännevaurioiden arvioimisessa. Ultraäänitekniikan kehittymisen myötä pystytään tarkastelemaan yhä pienempiä rakenteita ja tämän seurauksena sen käyttäminen koirien ortopedisten oireiden diagnosoinnissa on yleistynyt. Tuoreimman tutkimustiedon perusteella ultraäänitutkimuksella on mahdollista diagnosoida yksin tai yhdessä ortopedisen tutkimuksen ja muiden diagnostisten kuvantamismenetelmien kanssa ja tarkentaa olka- ja polviniveleen paikallistuvia diagnooseja. Tutkimuksissa tulee käyttää korkeataajuista (>10Mhz) lineaarianturia, jonka kontaktipinta-ala on melko pieni. Ultraäänitutkimuksen merkittävimpinä etuina pidetään hyvää pehmytkudosten erotuskykyä, noninvasiivisuutta, mahdollisuutta tutkia ilman yleisanestesiaa, edullisuutta, yleistä saatavuutta ja mahdollisuutta reaaliaikaiseen nivelen manipulaatioon. Ultraäänitutkimuksen heikkoja puolia ovat soveltumattomuus pienten koirien diagnostiikkaan, kapea näkymä nivelten sisäosiin ja osa tutkimuksista vaatii onnistuakseen vankkaa kokemusta. Ultraäänitutkimus soveltuu hyvin nivelten ympärillä ja niihin yhteydessä olevien jänteiden arvioimiseen, nivelensisäisiin ongelmiin vahvasti liitetyn turvotuksen havaitsemiseen ja suurempien koirien kierukkavaurioiden toteamiseen jo vähäisellä kokemuksella. Ultraäänitutkimus soveltuu kohtalaisesti diagnoosin tekemiseen tai toisin menetelmin tehdyn diagnoosin täydentämiseen nivelrikon ja osteokondroosin diagnosoinnissa ja irtopalojen paikallistamisessa. Ultraääni ei sovellu ristisidevaurioiden diagnostiikkaan. Osaavissa käsissä ultraäänitutkimus antaa koirien olka- ja polvinivelten vaurioista vähintään tarkemman kuvan muutosten laadusta ja sijainnista ja voi auttaa eläinlääkäriä valitsemaan hoitomuotoa ja arvioimaan leikkauksen tarvetta. Tämän tutkielman avulla eläinlääkäri voi suorittaa koiran olka ja polvinivelten kattavan ultraäänitutkimuksen, tulkita löydöksiä ja ymmärtää menetelmän rajoitukset.
  • Söderlund, Ella (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)
    Lemmikinomistajien hoitomyönteisyys ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen, sekä potilasmäärien kasvu on mahdollistanut nivelsairauksien eri hoitomuotojen tutkimuksen ja kehityksen. Kirurgisia hoitoja on kehitetty entisestään ja artroskopia, eli nivelen tähystys, on yleistynyt nivelsairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Artroskopialla voidaan hoitaa nykytekniikan avulla myös pieniä koiria ja pienempiä niveliä. Artroskopiaa voidaan käyttää epäiltäessä nivelsairautta kliinisten tai röntgenologisten löydösten perusteella. Nivelsairauden kliinisiä oireita ovat ontuminen, kipu, nivelkapselin laajeneminen, nivelen turvotus, nivelen krepitaatio eli rahina, nivelen löysyys sekä nivelen paksuneminen. Röntgenologisia löydöksiä ovat lisääntynyt nivelneste, nivelkapselin paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen, niveltilan kapeneminen ja nivelen osittainen sijoiltaanmeno. Tähystyksellä diagnosoitavia ja hoidettavia sairauksia ovat osteokondroosi, nivelkierukoiden vauriot, rappeutumista aiheuttavat nivelsairaudet, synoviitti eli nivelkalvon tai nivelen tulehdus sekä kasvaimet. Lisäksi tähystystä voidaan käyttää koepalan ottoon nivelkapselista tai bakteerien aiheuttamien niveltulehdusten huuhteluissa. Tähystyksen etuja ovat tähystimen suurentavasta vaikutuksesta aiheutuva parempi näkyvyys ja lisääntynyt diagnostinen tarkkuus. Lisäksi tähystämällä on mahdollista tutkia niveltä varhaisessa vaiheessa, jolloin tarpeeton avaus voidaan välttää, mikäli nivelessä ei olekaan muutoksia. Tähystimen pieni koko mahdollistaa myös pienet viillot leikkausalueelle, jolloin vähemmän hermopäätteitä vahingoittuu ja kudosvauriot ovat vähäisempiä verrattuna avoimeen kirurgiaan. Tämä mahdollistaa operoidun raajan käytön aikaisemmin, mikä osaltaan edesauttaa toipumista. Tähystyksellä saadaan myös lyhennettyä operaatioaikaa, jonka seurauksena anestesia-aika ja sen myötä mm. infektioriski pienenevät. Tähystys onkin erinomainen valinta hoidettaessa useampia niveliä yhtä aikaa. Artroskopian haittapuoleksi voidaan laskea kalliit instrumentit. Tähystyslaitteet ovat myös hyvin herkkiä vahingoittumaan, joten niiden käsittely vaatii suurta huolellisuutta. Aloittelevalle kirurgille tähystysleikkaukset voivat olla hankalia, sillä tähystäminen vaatii hyvää koordinaatiokykyä. Kokemuksen lisääntyminen myös vähentää operaatioaikaa huomattavasti. Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään koiran viiden suurimman nivelen (kyynärnivel, olkanivel, lonkkanivel, polvinivel ja kinnernivel) anatomiaan, artroskopiaan ja yleisimpiin artroskopialla hoidettaviin nivelsairauksiin. Tutkielmassa kootaan yhteen tämänhetkinen keskeinen tutkimustieto koiran suurimpien nivelten artroskopiasta sekä artroskopialla hoidettavista nivelsairauksista.