Browsing by Subject "ravintoaine"

Clostridium botulinum on klostridien sukuun kuuluva, anaerobinen, gram positiivinen sauvabakteeri, joka kykenee tuottamaan ympäristön stressitekijöille resistenttejä itiöitä ja useille eläinlajeille myrkyllistä botuliinitoksiinia. Ympäristöolosuhteet ja ravintoaineet vaikuttavat C. botulinumin kasvuun, itiöitymiseen ja toksiinituotantoon. Hiilihydraattien, aminohappojen ja proteiinien tiedetään vaikuttavan sekä kasvuun että toksiinituotantoon monilla C. botulinum kannoilla. Myös monet vitamiinit vaikuttavat kasvuun usealla C. botulinum kannalla. Ympäristön stressitekijöiden lisääntyminen ja ravintoaineiden vähentyminen kasvuympäristöstä ovat tavallisimpia itiöitymisen laukaisevia tekijöitä. Kasvatusalustoilla olevien yksittäisten ravintoaineiden vaikutus itiöitymiseen vaihtelee C. botulinum -kannasta riippuen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko 1. erilaiset kasvatusalustat (ravinnerikkaat kasvatusalustat TPGY-agar, TPGY-liemi, lihauuteagar, keltuaisagar tai RCM-agar eli vahvistettu klostridien kasvatusalusta -agar). Kontrollialustoina pelkkä agar tai pelkkä vesi. 2. kasvuston tiheys (kasvatusalustoina lihauuteagar ja TPGY-liemi, tutkimuksen aloitukseen käytettyä kantaviljelmää laimennettiin 1:5 ja 1:100 molemmilla kasvatusalustoilla) ja 3. kasvusukupolvi (viljelmän siirrostus tuoreeseen kasvatusliemeen 24 tunnin välein [sarja 1] ja 48 tunnin välein [sarja 2]) C. botulinum -kannan Beluga kasvuun, itiöitymiseen ja toksiinituotantoon. Lisäksi tutkittiin vaikuttaako 4. kasvatusalusta (TPGY-agar, lihauuteagar tai keltuaisagar) C. botulinum -kannan ATCC 3502 kasvuun, itiöitymiseen ja toksiinituotantoon. Kantojen kasvua, itiöitymistä ja toksiinituotantoa seurattiin anaerobisissa olosuhteissa, kannalla Beluga 30 °C:ssa ja kannalla ATCC 3502 37 °C:ssa. 1.&4. Kasvatusalustan oletettiin vaikuttavan kasvuun, itiöitymiseen ja toksiinituotannon, ollen voimakkaampaa ravinnerikkailla kasvatusalustoilla kuin kontrollialustoilla. 2. Kasvun, itiöitymisen ja toksiinituotannon oletettiin olevan voimakkaampaa, kun kantaviljelmää laimennetaan kasvatusalustalle 1:5. 3. Kasvusukupolven ei oletettu vaikuttavan C. botulinum -kannan Beluga kasvuun, itiöitymiseen tai toksiinituotantoon. 1. Solu- ja itiömäärä sekä toksiinipitoisuus olivat korkeampia ravinnerikkailla kuin kontrollialustoilla (pelkkä agar ja pelkkä vesi). Solumäärä oli korkein TPGY-agarilla ja lihauuteagarilla TPGY-liemen kanssa. Korkeimmat itiömäärät laskettiin keltuaisagarilla, TPGY-agarilla ja lihauuteagarilla TPGY-liemen kanssa. Korkeimmat toksiinipitoisuudet mitattiin TPGY-pohjaisilla kasvatusalustoilla. Kasvatusalustalla olevat ravinteet tukivat kasvua, itiöitymistä ja toksiinituotantoa, solu- ja itiömäärään sekä toksiinipitoisuuden jäädessä huomattavasti alhaisemmiksi kontrollialustoilla. 2. Solumäärä nousi TPGY-liemessä yhtä korkeaksi molemmissa laimennoksissa ensimmäisen 24 tunnin aikana, lihauuteagarilla solumäärä eri laimennoksissa oli samaa suurusluokkaa vasta, kun viljelmiä oli inkuboitu 144 tuntia. Lihauuteagarilla itiömäärä oli samaa suuruusluokkaa molemmissa laimennoksissa inkubaatioajan lopulla, mutta TPGY agarilla itiömäärä jäi alhaisemmaksi 1:100 laimennoksessa. Toksiinipitoisuudet olivat sekä lihauuteagarilla, että TPGY-liemessä samaa suuruusluokkaa molemmissa laimennoksissa inkubaatioajan lopulla. Toksiinipitoisuudet olivat korkeampia TPGY-liemessä kuin lihauuteagarilla. Tulosten perusteella kasvuston alkutiheydellä oli vain pieni vaikutus kasvuun, itiöitymiseen ja toksiinituotantoon. TPGY-liemi pystyi tukemaan kasvua ja toksiinimuodostusta lihauuteagaria paremmin, sillä erot laimennosten välillä tasoittuivat nopeasti. Lihauuteagar puolestaan tuki itiöitymistä paremmin. 3. Solu- ja itiömäärä sekä toksiinipitoisuus laskivat kasvusukupolvesta toiseen molemmissa sarjoissa. Solujen kyky itiöityä ja tuottaa toksiinia vaikutti heikentyvän kasvusukupolvesta toiseen. Uuteen kasvatusliemeen siirtäminen saattaa suosia hitaammin itiöityviä soluja, jolloin kasvusukupolvesta toiseen tapahtuva valinta heikentää solupopulaation kykyä tuottaa itiöitä. 4. Kannalla ATCC 3502 kasvu oli voimakkainta, kun kasvatusalustana käytettiin TPGY-agaria. Kasvatusalustalla ei ollut selkeää vaikutusta itiöitymiseen tai toksiinituotantoon. Solu- ja itiömäärä oli samaa suuruusluokkaa kaikilla tutkituilla kasvatusalustoilla. Toksiinipitoisuus oli kaikilla kasvatusalustoilla samaa suuruusluokkaa.

Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on erittäin yleinen koirien suussa esiintyvä sairaus, jolle altistavat plakin ja hammaskiven kertyminen. Plakki on suun bakteerien muodostama biofilmi, joka aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä eli gingiviitin. Ientulehdus voi edetä muihin hampaiden kiinnityskudoksiin, kuten parodontaaliligamentteihin, alveoliluuhun ja hammassementtiin. Parodontiitin oireena ovat ikenien punoitus, turvotus ja verenvuoto sekä hampaiden heiluminen ja irtoaminen kokonaan hammaskuopista tuhoutuneen kiinnityskudoksen takia. Parodontiitin on havaittu aiheuttavan paikallisten oireiden lisäksi myös systeemisiä vaikutuksia koiran elimistöön. Hammaskiven kertymiselle ja parodontiitin kehittymiselle altistavat koiran pieni koko ja korkea ikä. Parodontiitin riskirotuja ovat erityisesti kääpiökoirarodut. Parodontiitin hoito perustuu eläinlääkärin nukutuksessa suorittamaan hammashoitoon sekä omistajan tekemään kotihoitoon. Kotihoidon tavoitteena on vähentää plakin ja hammaskiven muodostumista, jotta parodontiitin kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä ja hidastaa sen etenemistä. Parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi omistajat tulisi motivoida koiriensa hampaiden säännölliseen kotihoitoon, sillä eläinlääkärin tekemästä hammaskiven puhdistuksesta on vain hetkellinen hyöty. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kootaan tietoa kolmesta koiran suun terveyttä heikentävästä tekijästä eli plakista, hammaskivestä ja parodontiitista. Katsauksen tavoitteena on etsiä tutkimustietoa erilaisten ravitsemuksellisten tekijöiden ja kotihoitotuotteiden vaikutuksesta plakin ja hammaskiven muodostumiseen sekä ientulehduksen ja parodontiitin etenemiseen. Koirille on saatavilla runsaasti erilaisia kotihoitotuotteita suun terveyden edistämiseksi, minkä takia eläinlääkärien tulisi olla tietoisia erilaisista tuotteista saadusta tutkimustiedosta. Kirjallisuuskatsausta voi käyttää apuna löytämään tehokkaimmat kotihoidon keinot vähentämään plakin ja hammaskiven muodostumista ja parodontiitin kehittymistä. Eläinlääkärien tulisi lisätä erityisesti riskirotujen omistajien tietoisuutta parodontiitin haitoista ja koirien suun terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Kirjallisuuskatsaus tuo esiin, että koiran suun terveyteen vaikuttavat tasapainoinen ravinto ja ravinnon rakenne. Hampaiden päivittäinen harjaaminen ja luiden pureskeleminen ovat tehokkaita keinoja vähentää koiran plakin ja hammaskiven määrää.