Browsing by Subject "ruuansulatuskanava"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Capnocytophaga canimorsus, Capnocytophaga cynodegmi ja Capnocytophaga canis -lajit ovat zoonoottisia. Ne voivat aiheuttaa ihmisille vaarallisia infektioita, mitkä pahimmillaan johtavat verenmyrkytykseen, jopa kuolemaan. Imuunipuutteisille ihmisille Capnocytophaga-suvun bakteerien aiheuttamat infektiot ovat erityisen suuri riski. Capnocytophaga-tartunnat saadaan usein eläinten syljen välityksellä, esimerkiksi puremahaavoista. Ihmisten terveyden ja eläinlääkäreiden työturvallisuuden vuoksi Capnocytophaga-suvun bakteerien esiintyminen eri eläinlajeilla ja niihin liittyvät riskit on tärkeä tuntea ja tunnistaa. Toistaiseksi Capnocytophaga-suvun bakteerien esiintymisestä hevosilla löytyy vain yksi hollantilainen tutkimus. Tutkielman tutkimusosuuden tavoitteena on selvittää polymeraasiketjureaktio (PCR) -menetelmällä, esiintyykö suomalaisilla hevosilla suun limakalvolla zoonoottisia Capnocytophaga-suvun bakteereita. Hypoteesina on, että niiden esiintyvyys hevosilla on 5 prosenttia. Hypoteesia tukee se, että aiemmin hevosilta on löydetty Capnocytophaga-suvun bakteereita suun limakalvolta. Toistaiseksi hevosen normaalimikrobistosta on vähän suomenkielistä materiaalia. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on luoda suomenkielinen katsaus tämänhetkiseen tietoon hevosen normaalimikrobistosta, ja sen koostumukseen vaikuttavista tekijöistä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään hevosen ruoansulatuskanavan, ulosteen, hengitysteiden, ihon, vaginan ja silmän normaalimikrobistoa sekä varsan suoliston mikrobiston kehitystä. On tärkeää tuntea, mitä hevosen normaalimikrobistoon kuuluu, ennen kuin tehdään johtopäätöksiä normaalimikrobiston muutosten aiheuttajista, muutosten seurauksista ja muuttuneen mikrobiston mahdollisesta yhteydestä sairauksiin. Tässä tutkimuksessa kerättiin 151 näytettä ja esitiedot ratsuhevosilta (62 tammaa, 89 ruunaa, 2 oria) kuudelta tallilta EteläSuomesta. Esitietolomakkeessa kysyttiin hevosen ikää, rotua, sukupuolta, kosketuskontaktia muihin hevosiin, ravintoa, laidunnusta ja ulkomaankontakteja. Lisäksi kahdelta koiralta otettiin näytteet näytteenotto- ja PCR menetelmän toimivuuden testaamiseksi. Näytteet kerättiin sivelemällä hevosten yläleuan ientä näytetikuilla. Zoonoottiset Capnocytophaga-bakteerilajit tunnistettiin näytteistä PCR menetelmällä, jossa käytettiin 16S rRNA -geeniin sitoutuvia alukkeita. PCR-ajon jälkeen tuotteiden monistuminen todettiin agaroosigeelielektroforeesilla. Hevosnäytteet olivat PCR negatiivisia eli Capnocytophaga-suvun zoonoottisia lajeja ei löytynyt. Koiranäytteet olivat PCR-positiivisia, mikä kertoo näytteenoton ja PCR menetelmän toimivuudesta. Tämän tutkimuksen tulos on ristiriidassa hollantilaisen tutkimuksen kanssa, jossa löydettiin Capnocytophaga-suvun bakteerilajeja hevosilta. Yksi selittävä tekijä voi olla tutkimusmenetelmien erot. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, esiintyykö suomalaisten hevosten suun limakalvolla zoonoottisia Capnocytophaga-suvun lajeja, vaan aihe vaatii lisää tutkimusta. Käytetty tutkimismenetelmä ei välttämättä toimi hyvin hevosilla, vaikka se toimii koirilla. Mikäli Capnosytophaga-suvun bakteerien esiintyvyys hevosilla on alle oletetun, otoskoon tulisi olla suurempi, jotta olisi todennäköistä löytää positiivisia näytteitä. Capnocytophaga-suvun bakteerit kuuluvat Bacteroidetespääjaksoon. Aiemmissa tutkimuksissa Bacteroidetes-pääjakson bakteereita on havaittu enemmän hevosen ikenen alla kuin suun limakalvolla. Näin ollen Capnocytophaga-suvun bakteereita voisi myös löytyä hevosen ikenen alaisesta mikrobistosta
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Farmakologian ja toksikologian oppiaineen ja sisätautiopin oppiaineen yhteistyönä haluttiin selvittää, miten lysosomaalisten entsyymien fluorometriset entsyymimääritykset sopivat ruuansulatuskanavan näytteiden tutkimiseen. Aiemmissa tutkimuksissa farmakologian ja toksikologian oppiaineessa on selvitetty, että E.coli bakteerin tuottaman -glukuronidaasiaktiviteetin pH optimi on korkeampi kuin vastaavan lysosomaalisen entsyymin. Työn tarkoituksena oli selvittää, voidaanko -glukuronidaasi ja NAGaasi entsyymien avulla diagnosoida ruuansulatuskanavan tulehdustauteja, kuten ripuleita. Tarkoituksena oli selvittää entsyymiaktiivisuuksien esiintymispaikat ruuansulatuselimissä ja suolistossa sekä selvittää voidaanko bakteeriperäinen ja lysosomaalinen entsyymiaktiivisuus erottaa toisistaan pH:n avulla. Beta-glukuronidaasi ja NAGaasiaktiivisuutta löytyi runsaasti haimasta, maksasta, sylkirauhasesta ja suoliston limakalvonäytteistä sekä ulostenäytteistä. Suolen sisältönäytteissä entsyymiaktiivisuudet olivat alhaiset. Näytteiden aktiivisuuksien vertaaminen toisiinsa tai muihin tutkimustuloksiin ei ole mahdollista, koska proteiinimääritystä näytteistä ei voitu tehdä rikkoontuneen pakasteen sulatettua näytteet. Entsyymiaktiivisuuksien absoluuttiset esiintymismäärät ruuansulatuskannavan eri alueilla jäivät varmuudella selvittämättä. Tässä tutkimuksessa eri pH:ssa suoritetut entsyymiaktiivisuusanalyysit kuvasivat samasta lähteestä peräisin olevaa entsyymiaktiivisuutta (r2=0.6-0.7), pH:n perusteella oli mahdotonta erottaa bakteeriperäinen entsyymiaktiivisuus lysosomaalisesta. Kuitenkin -glukuronidaasi ja NAGaasi-analyyseissä joidenkin koirien limakalvonäytteiden aktiivisuusarvot poikkesivat huomattavasti vastaavasta korrelaatiosuorasta. Koirien taustatietoja ei ollut käytettävissä, joten näiden poikkeavuuksien yhteyttä ruuansulatuskanavan sairauksiin ei voitu selvittää. Jatkotutkimuksissa suoliston biopsianäytteestä tulisi tehdä aerobi- ja anaerobi bakteeriviljely sekä histopatologinen tutkimus samanaikaisesti entsyymimäärityksen kanssa, jotta voitaisiin arvioida mistä aktiivisuus on peräisin. Terveiden koirien näytteitä täytyisi verrata virus-, bakteeri tai loistautia sairastavien näytteisiin. Bakteeriperäisen ja lysosomaalisen -glukuronidaasiaktiivisuuksien erottamiseksi pH:n avulla ruuansulatuskanavasta täytyisi tutkimus rajoittaa ohutsuolen alueelle, jossa bakteerimäärät ovat pienemmät ja bakteerilajit ja -lajien entsyymituotanto tunnetaan tarkemmin, kuten esimerkiksi ohutsuolen kraniaaliosaan. Entsyymiaktiivisuuksia tulisi verrata sopivaan standardiin, bakteeriviljelyn tulokseen ja eläinten taustatietoihin.
Now showing items 1-2 of 2