Browsing by Subject "säilörehu"

Enterohemorraginen Escherichia coli (EHEC) on nimi niille E.coli serotyypeille, jotka aiheuttavat ihmisillä verisen ripulin, hemolyyttisureemisen syndrooman ja tromboottisen trombosytopenisen purppuran. Ensimmäisen kerran EHEC epidemia raportoitiin 1982. Sen jälkeen epidemioita ja sporadisia sairastumisia on raportoitu ympäri maailman. Suomessa tavattiin vain yksittäisiä EHEC infektioita, kunnes vuonna 1997 59 ihmistä sairastui EHEC:iin. Yleisin sairautta aiheuttava serotyyppi on E.coli O157:H7. Tartunnanlähteeksi on useimmiten paljastunut huonosti kypsennetty naudanliha, mutta myös muista elintarvikkeista, juoma- ja uimavedestä, sekä suora zoonoottinen tai ihmisestä toiseen tartunta on mahdollinen. Infektiivinen annos on hyvin pieni. Nautakarjaa pidetään E.coli O157:H7:n reservuaarina. EHEC tuottaa Shiga-like toksiineja (stx1 ja stx2), aiheuttaa attaching-effacing (AE) leesion, tuottaa hemolysiinejä sekä sietää erittäin alhaista pH:ta, mikä edistää sen selviytymistä mahalaukussa. Alhaisen pH:n sietoon vaikuttavat sekä solujen kasvuvaihe että mahdollinen aikaisempi kasvu alhaisessa pH:ssa. Maatiloilla tartunta tapahtuu horisontaalisesti eläimestä toiseen ilmeisesti ainakin juomaveden välityksellä, mutta EHEC:n tarkkaa epidemiologiaa tiloilla ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin E.coli O157:H7 säilymistä säilörehussa. 20 g säilörehua, pH 4,0 tai 4,6, inokuloitiin E.coli O157, vakuumoitiin Stomacher-pussiin ja inkuboitiin joko 5 °C tai 20 °C. Ensimmäinen näyte otettiin seuraavana päivänä ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin. E.coli O157 säilyminen todettiin käyttäen immunomagnettista separaatiota (Dynabeads anti- E.coli O157, Dynal), viljeltiin CT-SMAC-agarille (Difco) ja sorbitolinegatiiviset pesäkkeet varmistettiin agglutinaatiotestillä (E.coli O157 Test Kit, Oxoid). Varsinkin huonolaatuisessa, korkean pH:n säilörehussa E.coli O157:H7 säilyi koko tutkitun ajan, kolme viikkoa. Eläimille syötettävä säilörehu voi sisältää infektoimiskykyisiä bakteereja eli se voi toimia infektion levittäjänä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös E.coli O157:n säilymistä käsittelemättömässä järvivedessä ja solujen kasvuvaiheen sekä inkubointilämpötilan vaikutusta säilymiseen. 100 ml järvivettä inokuloitiin E.coli O157, joko logaritmisen tai stationäärikasvuvaiheen aikana. Vettä inkuboitiin joko 5 °C, 15 °C tai 25 °C. Ensimmäinen näyte otettiin seuraavana päivänä ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin. Pesäkkeitä muodostavat yksiköt laskettiin EMB-agarilta (Oxoid). Stationäärikasvuvaiheen solut selviytyivät paremmin kaikissa inkubointilämpötiloissa kuin logaritmisen kasvuvaiheen solut, mutta tässä tutkimuksessa ei havaittu, että solut olisivat säilyneet paremmin alhaisessa lämpötilassa, kuten muissa tutkimuksissa on havaittu.