Browsing by Subject "seerumin amyloidi A"

Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa lisensiaatintutkielmassa käsitellään akuutin faasin proteiineja ja niiden mahdollisuuksia punaisen lihan lihantarkastuksen apuvälineenä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, voitaisiinko akuutin faasin proteiineja tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella hyödyntää sian ja naudan lihantarkastuspäätöksen tukena, ja mitä mahdollisia haasteita tai rajoituksia akuutin faasin proteiinien käyttöön osana lihantarkastusta liittyy. Akuutin faasin proteiinit ovat elimistön puolustusjärjestelmän tuottamia proteiinirakenteisia molekyylejä, joiden pitoisuus kasvaa tai vähenee, kun elimistöön kohdistuu tartuntatauti, tulehdustila, ruumiinvamma, kudosvaurio, kasvainsairaus tai jokin eläimelle stressiä aiheuttava tekijä. Akuutin faasin proteiineja on viime vuosina tutkittu enenevissä määrin eläinlääketieteen piirissä, ja niitä voidaan käyttää apuna sairauksien diagnosoinnissa, ennusteen arvioinnissa ja paranemisen seurannassa. Eläinlajien välillä on eroja siinä, mitkä proteiinit ovat puolustusvasteen ja diagnostiikan kannalta keskeisimmässä roolissa. Koska nykyistä lihantarkastusjärjestelmää ollaan tulevaisuudessa uudistamassa, on ajankohtaista selvittää, olisiko lihantarkastukseen hyödyllistä sisällyttää uusia menetelmiä, kuten akuutin faasin proteiinien määrityksiä. Uudistuksen myötä lihantarkastuksella pyritään ehkäisemään paremmin nykyajassa todennäköisimpiä lihaan liittyviä terveysvaaroja ja parantamaan nykyisen järjestelmän heikkouksia. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella tiettyjen akuutin faasin proteiinien määritysten avulla näyttäisi olevan mahdollista tunnistaa eläinryhmät, joissa lihantarkastuksessa havaittavien löydösten todennäköisyys on suurempi. Näiden proteiinien määrityksistä voisi olla hyötyä riskiperusteiseen lihantarkastukseen siirtymisessä. Toisaalta määritysten tulkintaan ja diagnostiseen tehoon liittyy kohtalaisen paljon epävarmuuksia, jotka täytyy ottaa huomioon, jos akuutin faasin proteiineja päädytään hyödyntämään osana lihantarkastusta. Akuutin faasin proteiinien kykyä tunnistaa kuluttajalle aiheutuvaa terveysriskiä on nykyisen tutkimustiedon valossa vaikeaa arvioida, ja siitä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Myös sairaiden eläinten tunnistamiseen sopivien raja-arvojen määrittäminen edellyttää lisää tutkimustyötä. Johtopäätöksenä akuutin faasin proteiinien määrityksiä ei riittämättömän tutkimustiedon vuoksi voida tällä hetkellä ottaa osaksi lihantarkastusta. Akuutin faasin proteiinien käyttöön lihantarkastuksessa liittyy paljon ratkaisemattomia kysymyksiä sekä määritysten tulosten tulkinnan, että käytännön järjestelyjen, kuten näytteenoton järjestämisen osalta. Lisäksi tarvitaan luotettavia, nopeita ja edullisia määritysteknologisia ratkaisuja, jotta akuutin faasin proteiinien määritys voisi antaa lihantarkastukseen todellista lisäarvoa ja olisi riittävän taloudellista sekä tehokasta toteutettavaksi osana lihantuotantojärjestelmää. Näin ollen vaikuttaa epätodennäköiseltä, että määrityksiä voitaisiin ottaa käyttöön lähivuosina. Vaikka akuutin faasin proteiinien mittaamisesta voisi mahdollisesti olla hyötyä eläinten terveyden seurannassa, on toistaiseksi vaikeaa arvioida, millaiseksi niiden rooli lihantuotantoketjussa ja lihantarkastuksessa muodostuu. Tätä lisensiaatintutkielmaa voidaan hyödyntää tietolähteenä sian ja naudan akuutin faasin proteiineihin liittyen, etsittäessä lihantarkastukseen ja akuutin faasin proteiineihin liittyviä tutkimuskohteita ja arvioitaessa akuutin faasin proteiinien mahdollisia käyttösovelluksia lihantuotantoketjussa.

Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on perehtyä seerumin amyloidi A:han (SAA:han) tulehduksen merkkiaineena kissalla. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lisäksi retrospektiivisen tutkimuksen Yliopistollisen eläinsairaalan potilaista vuosilta 2014-2019. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä ensin yleisesti akuutin vaiheen reaktioon ja akuutin vaiheen proteiineihin kissalla keskittyen SAA:han sekä selvittää millaisia jo julkaistuja tutkimuksia seerumin SAA -pitoisuuden käytöstä tulehduksen merkkiaineena on aiemmin tehty. Akuutin vaiheen proteiineja eläinlääketieteessä on tutkittu jo melko paljon, mutta kuitenkin seerumin SAA -pitoisuuden käytöstä kliinisessä työssä on saatavilla yhä vain melko niukasti tietoa. SAA -pitoisuus on todettu monissa tutkimuksissa hyödylliseksi merkkiaineeksi tulehdukselle. Tiedetään kuitenkin, että SAA-pitoisuus nousee myös kudosvauriota aiheuttavien patologisten tilojen yhteydessä, joten se on toisaalta hyvin epäspesifinen merkkiaine. Retrospektiivisessä tutkimuksessa tavoitteena on tarkastella mitkä sairaudet nostivat kissojen SAA -pitoisuuksia voimakkaasti Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2014-2019 käyneillä potilailla. Hypoteesina on, että sairaudet SAA -pitoisuuden nousun takana ovat tulehdussairauksia sekä sairauksia, joihin liittyy kudostuhoa. Toisena tavoitteena on myös tutkia SAA -pitoisuuden nousun korrelaatiota tulehduksen perinteisempään mittariin valkosolujen kokonaismäärään ja erittelylaskentaan. Tutkimukseen otettiin mukaan potilaat, joiden SAA -pitoisuus oli noussut erittäin voimakkaasti. Kriteerinä erittäin voimakkaalle nousulle käytettiin SAA -pitoisuutta ≥100 mg/l. Aineisto kerättiin Provet -potilasohjelmistosta manuaalisesti ja mukaan valikoitui yhteensä 143 kissapotilasta. Aineisto käsiteltiin yleisesti hyväksyttyjen tilastollisten menetelmien avulla. SAA -pitoisuutta erittäin voimakkaasti nostavista sairauksista infektiiviset sairaudet olivat yleisimpiä. Kuitenkaan infektiivistensairauksien aiheuttaman SAA -pitoisuuden nousun määrässä verrattuna inflammatorisiin sairauksiin, kudosvaurioihin, neoplasioihin eli kasvainsairauksiin tai muihin sairauksiin ei havaittu merkittävää eroa. SAA -pitoisuus korreloi positiivisesti sauvatumaisten neutrofiilien kanssa, mutta ei neutrofiilien kokonaismäärän kanssa. Positiivista korrelaatiota havaittiin myös lämpötilan kanssa ja negatiivista korrelaatiota alkaalisen fosfataasin (AFOS:n) kanssa. Retrospektiivinen tutkimus antoi lisätietoa sairauksista, jotka nostavat voimakkaasti SAA -pitoisuutta kissoilla. Havaitut sairaudet olivat hypoteesin mukaisia. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole havaittu korrelaatiota SAA -pitoisuuden ja AFOS:n välillä, joten tämä havainto ja syyt sen takana vaatisivatkin lisätutkimusta. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että SAA -pitoisuus on hyvä tulehduksen merkkiaine, mutta hyvin epäspesifinen. Tämä vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa havaittuja tuloksia. Tulehduksen mittarina valkosolujen kokonaismäärä ja erittelylaskenta eivät välttämättä yksinään ole luotettavia, joten SAA -pitoisuuden määritys kannattaa lisätä tulehdusdiagnostiikkaan.