Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "sikiö"

Sort by: Order: Results:

  • Gröhn, Mari (2021)
    Kypsä B-lymfosyytti voi aktivoitua kohdattuaan sopivan antigeenin tai esimerkiksi ympäristön tulehdusvälittäjäaineiden vaikutuksesta. Järjestäytyneet imukudokset, ja etenkin niiden itukeskukset, tarjoavat otollisen ympäristön B-soluaktivaatiolle. Aktivaation seurauksena B-solu voi alkaa tuottaa pintansa B-solureseptorin kaltaista, mutta liukoisessa muodossa olevaa vasta-ainetta soluvälitilaan. Aluksi aktivoitunut B-solu tuottaa IgM-luokan vasta-ainetta, mutta luokanvaihdon seurauksena B-solu voi alkaa tuottaa esim. IgA-luokan vasta-aineita. IgA on yleisin immunoglobuliiniluokka aikuisen naudan limakalvojen pintaeritteissä, mutta sikiöaikana sen erittyminen on hyvin vähäistä. Aikuisella eläimellä suoliston alueella IgA-luokanvaihtoa tapahtuu järjestäytyneiden imukudosten, kuten Peyerin levyjen itukeskuksissa ja paikallisesti esimerkiksi lamina propriassa. IgA:lla on keskeinen rooli limakalvojen immuunipuolustuksessa, ja sen toiminta on yhdistetty mm. normaalin suoliston mikrobiston säätelyyn. NR4A1-proteiini kuuluu NR4A-tumareseptoriperheeseen, joka säätelee DNA-transkriptiota. NR4A1:n määrän lyhytaikainen lisääntyminen on yhdistetty aikaisemmissa tutkimuksissa mm. antigeenin aikaansaamaan aikaiseen B-soluaktivaatioon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko naudan sikiöllä havaita fluoresenssimikroskopian avulla lymfosyyttiaktivaation seurauksena aktivoituneita IgA+ soluja ileumin alueen Peyerin levyissä ja niiden läheisissä kudoksissa. Tutkimuksessa hyödynnettiin ileumin kudosleikkeitä, jotka oli saatu 11 vasikasta normaalien teurastamoprosessien yhteydessä. Sikiöiden iät vaihtelivat 200 ja 290 tiineysvuorokauden välillä. Fluoresenssimikroskoopin avulla laskettiin kaksoispositiiviset (IgA+, NR4A1+) solut leikkeissä. Kaksoispositiivisia (IgA+, NR4A1+) soluja havaittiin systemaattisesti kaikissa tutkituissa kudosleikkeissä. Kaksoispositiiviset solut jakautuivat etenkin interfollikulaari- ja villusalueelle, mutta joitakin soluja oli havaittavissa myös Peyerin levyjen follikkeleissa ja kupolialueella. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että naudan suolistossa tapahtuu varhaista B-lymfosyyttiaktivaatiota jo sikiöaikana. Tapahtumaa ohjaavat tekijät ovat kuitenkin vielä epäselviä.
  • Holopainen, Minna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)
    Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia nautojen abortteja Suomessa. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Tutkimusaineistona käytin Eviran Märehtijöiden luomisen syyt -projektin aineistoa. Tutkimuksessa kerättiin abortoituneita sikiöitä Suomessa vuosina 2012 ja 2013. Tutkielmani aineisto kattoi 534 abortoitunutta sikiötä tai vuorokauden sisällä syntymästä kuollutta vasikkaa. Sikiöt tutkittiin patologisin, histologisin ja mikrobiologisin menetelmin Evirassa. Lisensiaatin tutkielmaani varten kokosin aineiston ja kartoitin aineistosta tiineyden keskeytymisten lukumäärät, taudinaiheuttajat ja karjanomistajilta kootut taustatiedot. Tavoitteena oli saada kuva nautojen aborttitilanteesta ja aborttien syistä Suomessa tällä hetkellä. Samalla kartoitettiin uuden Suomeen saapuneen viruksen, schmallenberg-viruksen, aiheuttamia abortteja. Vertasin karjanomistajien lähetteissä antamia taustatietoja aborttitietoihin, ja tutkin, löytyisikö taustatietojen avulla yhdistäviä tai selittäviä tekijöitä aborteille. Noin puolet nautojen aborteista jää ilman diagnoosia. Selvitin tässä tutkielmassa myös ilman diagnoosia jääneiden tapausten taustatiedot mahdollisten niitä yhdistävien tekijöiden varalta. Tutkimuksessa ilmeni, että 33 %:ssa aborteista oli infektiivinen tausta. 17 %:ssa tapauksista abortin syy oli ei-infektiivinen, kuten esimerkiksi sikiön lymfooma, struuma tai lihasrappeuma. 50 %:ssa tapauksista taudinaiheuttajaa tai mitään muutakaan selvää syytä ei löytynyt. Infektiivisistä aborteista bakteerit aiheuttivat 57 %, virukset 14 % sekä sienet ja alkueläimet (Neospora caninum) joitakin abortteja. Bakteereista yleisimpiä olivat Trueperella pyogenes, Ureaplasma diversum sekä Listeria monocytogenes. Schmallenberg-virus oli ainoa aineistossa todettu virus. Schmallenbergin aiheuttamia tyypillisiä muutoksia sikiössä olivat raajojen lihasten ja luuston epämuodostumat, kuten raajojen ankyloosi (nivelen jäykistymä) ja artrogrypoosi (usean nivelen virheasento ja jäykistymä) ja lihasten atrofia (surkastuminen). Jonkin verran eroavaisuuksia aborttiryhmien kesken löytyi karjanomistajien taustatietojen pohjalta. T. pyogenes aiheutti eniten abortteja parsinavetoissa. Schmallenberg ja listeria aiheuttivat puolestaan abortteja useammin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Virus- ja sieniabortteja esiintyi eniten kylmäpihatoissa. Neospora-abortteja oli eniten pienillä tiloilla. Kaksostiineydet ja pilaantuminen selittävät osan ilman diagnoosia jääneistä aborteista. Taustatietojen perusteella ilman diagnoosia jääneiden aborttien ryhmä ei erotu muista aborteista. Lypsykarjatilojen abortit jäivät useammin ilman diagnoosia kuin emolehmätilojen abortit. Päätelminä voidaan todeta, että Suomen aborttitilanne on hyvä. Tarttuvia aborttien aiheuttajia tutkimuksessa todettiin vain yksi, schmallenberg-virus. Virusaborttien määrä on kansainvälisesti arvioiden pieni. Schmallenberg-viruksen esiintymistä pihatoissa selittää varmastikin hyönteisvektorien helppo pääsy pihattoon. Yleisimmät aborttien aiheuttajat olivat kuitenkin naudan normaalissa elinympäristössä ja naudan elimistössä eläviä opportunistisia bakteereja, kuten T. pyogenes. Aborttien ehkäisyssä on olennaista huolehtia nautojen hyvästä perusterveydenhuollosta, etteivät opportunistiset bakteeri saisi jalansijaa. Tutkielmassani pohdin vielä aborttien tutkimista ja diagnosointia. Karjanomistajien lähetteissä kirjaamia tietoja käyttämällä ei yksinään voida tutkia taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tilakäynti olisi luotettavampi tapa tutkia abortoineen naudan pito-olosuhteita. Tutkimus on aina suhteutettava aborttiongelman laajuuteen. Abortteja esiintyy karjassa aina jonkin verran. Tärkeintä on tutkia asiaa silloin, kun aborttien määrä nousee yli viiteen prosenttiin tiineyksistä.
  • Liukkonen, Tiina (2019)
    Suolistomikrobit ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia, joten kaikkia mikrobeja ei ole tarpeellista tuhota. Siksi naudan elimistössä toimii myös immuunijärjestelmää säätelevä systeemi. Immuunivastetta hillitsevää järjestelmää kutsutaan immunologiseksi toleranssiksi eli immuunijärjestelmän kyvyksi olla käynnistämättä immunologista vastetta tiettyjä antigeeneja vastaan. Immunologinen toleranssi perustuu soluihin, jotka hillitsevät puolustusvasteen toimintaa. Tärkeimpiä säätelysoluja ovat regulatoriset T-lymfosyytit, Treg:it, jotka tuottavat tulehdusta hillitseviä sytokiineja sekä estävät muiden puolustussolujen toimintaa. Monilla nisäkkäillä tärkeimpänä regulatorisena T-solutyyppinä pidetään FoxP3⁺ -T-lymfosyyttejä, mutta naudan regulatorisista solutyypeistä on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Naudan suoliston immunoregulatorisista soluista, eikä naudan sikiöiden immunoregulatorisen järjestelmän kehityksestä ole aiempaa tutkimusta. Tämän tutkielman tutkimusosuuden tavoitteena oli selvittää naudan suoliston immunoregulatorisen järjestelmän kehitystä. Tarkoituksena oli tutkia, onko naudan sikiön suolistossa regulatorisia lymfosyyttejä ja muita mahdollisesti regulatorisissa tehtävissä toimivia soluja tai regulatoristen solujen tuottamia immuunireaktioihin vaikuttavia viestimolekyylejä. Toisena tavoitteena oli selvittää regulatoristen solujen olemassaoloa vasikan, hiehon ja aikuisen naudan ohut- ja paksusuolessa. Lisäksi tutkittiin markkinoilla olevien solujen tunnistamiseen käytettyjen vasta-aineiden toimivuutta naudan suolistokudosvärjäyksissä. Tämä työ on osa laajempaa tutkimusta, jossa tutkitaan varhaisia isäntä-mikrobivaikutuksia naudan suolistossa. Tutkimukseen käytettiin teurastamoilta kerättyjä nautojen sikiöitä sekä vasikoiden ja aikuisten nautojen suolistonäytteitä. Tutkimukseen otettiin kahdenkymmenen eri-ikäisen, -rotuisen ja -sukupuolisen sikiön suolistonäytteitä painottuen viimeiseen tiineyskolmannekseen, sekä seitsemän vasikan, yhden hiehon ja kolmen aikuisen naudan suolistonäytteitä. Nautojen ohut- ja paksusuolinäytteitä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin parafiinileikkeistä. Vasta-aineina käytettiin anti-FoxP3-, anti-CD103- ja anti-IL-10-vasta-aineita. Anti-FoxP3-vasta-aine tunnistaa Treg:ien pääsäätelijän, transkriptiotekijän FoxP3. Anti-CD103-vasta-aine tunnistaa CD103-pintaproteiinin regulatoristen dendriittisolujen ja lymfosyyttien pinnalta. Anti-IL-10-vasta-aine on puolestaan kaikkien regulatoristen solutyyppien tuottama välittäjäaine. Lymfosyytin kaltaisia FoxP3⁺ -soluja havaittiin ensimmäisen kerran 150-180 vuorokauden ikäisen sikiön suoliston lamina propriassa. Lymfosyyttien kaltaisia CD103⁺ -soluja oli jo 110 vuorokauden ikäisen sikiön epiteelin seassa. Myös dendriittisolujen kaltaisia CD103⁺ soluja havaittiin jo 150-180 vuorokauden ikäisten sikiöiden suoliston epiteelin seassa. Makrofagin näköisiä IL-10⁺ soluja havaittiin jo 210 vuorokauden ikäisen sikiön lamina propriassa sekä harvakseltaan 220 vuorokauden ikäisen sikiön Peyerin levyn imukeräsissä. Aikuisella naudalla IL-10 värjäsi runsaasti lymfosyytin näköisiä soluja Peyerin levyn imukeräsissä. Tulosten perusteella nämä naudan sikiön immunoregulatorisen järjestelmän osat ovat sikiössä jo ennen syntymää ja IL-10:n tuotanto aktivoituu sikiökaudella noin 210 päivän iässä. Immunologinen toleranssi suolistomikrobeita kohtaan voi siis alkaa kehittyä jo ennen syntymää. Muiden tutkimusten mukaan on mahdollista, että emästä pääsee sikiöön mikrobien osasia tai jopa kokonaisia mikrobeja.
  • Saarijärvi, Reeta (2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on luoda katsaus yleisimpiin tammojen tiineyden keskeytymisten syihin Suomessa. Tutkielmassa käydään lyhyesti läpi tärkeimpiä abortoitumisen syitä tammoilla niin alku- kuin lopputiineydessäkin. Mukana on vertailua Suomen tilanteen ja ulkomailla tehtyjen tutkimusten välillä. Työn tutkimusosiota varten on käyty läpi ja kerätty yhteen Eviran patologian osastojen eri yksiköiden, pääasiassa Helsinki ja Seinäjoki, obduktiokertomukset luomisensyyn selvityksistä vuosilta 2000 – 2015. Yhteensä raportteja oli tuolta ajalta 436 kappaletta. Materiaalin avulla kirjallisuuskatsaukseen on saatu ajankohtaista tietoa Suomen tilanteesta, erityisesti infektiivisten aiheuttajien osalta. Hevosen sikiön menetykset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Sikiön varhaiskuolemiin ja myöhäistiineyden sikiön menetyksiin, johon edelleen katsotaan kuuluvaksi sikiön abortoituminen, ennenaikainen syntymä ja neonataali varsan menehtyminen. Aikaisiksi tiineyden keskeytymisiksi lasketaan ensimmäisten kuukausien aikana tapahtuvat tiineyden keskeytymiset. Tällöin puhutaan sikiön resorboitumisesta. Ennen 300:a tiineyspäivää syntyvät varsat eivät ole elinkelpoisia ja tällöin puhutaan abortoitumisesta eli sikiön syntymisestä ennenaikaisesti. Aikaisia sikiön menetyksiä aiheuttaa useat eri tekijät. Aiheuttajat voidaan jakaa sisäisiin, ulkoisiin ja sikiöstä johtuviin tekijöihin. Esimerkkejä näistä aiheuttajista ovat muun muassa tamman ikä, tamman tai sikiön stressi, alkion kehitykselliset häiriöt ja tamman sairaudet. Myöhäistiineyden aborttien aiheuttajat voidaan jakaa infektiivisiin ja ei- infektiivisiin aiheuttajiin. Infektiivisiin aiheuttajiin kuuluvat bakteerit, virukset ja sienet. Yleisimmät aborttia aiheuttavat virukset hevosella ovat EHV- 1 (equine herpes virus) ja EAV ( equine arteritis virus), joka aiheuttaa hevosen virusarteriitiksi kutsutun sairauden. Bakteerit aiheuttavat kuitenkin abortteja useammin kuin virukset. Bakteerit voivat aiheuttaa tammalle istukkatulehduksen, jonka kautta bakteeri voi siirtyä myös sikiöön. Plasentiitti eli istukkatulehdus on yksi merkittävimmistä tamman tiineyden keskeytymiseen johtavista tekijöistä. Yleisimmät bakteerit, joita istukkatulehduksen aiheuttajina Suomessa tavataan on Streptococcus equi sp. zooepidemicus, Esterichia coli ja Listeria monocytogenes. Ei- infektiiviisiin aiheuttajiin kuuluu muun muassa kaksostiineys, napanuoran häiriöt, istukan vesipöhöt sekä sikiön epämuodostumat. Eviran materiaalin tulokset noudattavat pääsääntöisesti muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Suurelle osalle tutkituista sikiöistä ja istukoista ei löytynyt syytä abortoitumiselle (55 %). Bakteerien aiheuttamia oli 16% ja yleisimmin tulehdus oli istukassa. Ei-infektiivisten syiden aiheuttamia abortteja tilastoitiin 15 % ja virusten aiheuttama abortteja taas 9,8%. Materiaalin mielenkiintoinen löydös oli mahdollisten steriilien istukkatulehdusten esiintyminen hevosilla. Naisilla steriili istukkatulehdus on paljon tutkimuksen alla ollut aihe, mutta sen etiologia runsaasta tutkimisesta huolimatta on vielä osittain epäselvä. Hevosilla kyseisen sairauden toteaminen vaatisi runsaasti lisätutkimuksia.