Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "spermatogeneesi"

Sort by: Order: Results:

  • Heikkilä, Katri (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)
    Kissojen lisääntymisestä opetetaan kotieläinten lisääntymistieteessä perusasiat lyhyesti, joten tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tarkemmin uros- ja naaraskissojen lisääntymisen erityispiirteitä. Kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkimustietoa lisääntymisen ehkäisystä ja lisääntymisen ongelmista sekä niihin liittyvistä diagnosointi- ja hoitovaihtoehdoista. Perinteisistä ehkäisymenetelmistä kuvataan kirurginen kastraatio sekä sterilisaatio. Lisäksi kirurgiselle ehkäisylle esitetään vaihtoehtoisia lääkkeellisiä menetelmiä. Nämä menetelmät voivat olla hyödyllisiä kissoilla, joilla lisääntymisen ehkäisyn tarve on väliaikaista tai kissoilla, joita ei voida steriloida tai kastroida anestesiaturvallisuusriskin vuoksi. Desloreliini on GnRH-agonisti, joka vähentää aivolisäkkeen follikkeleita stimuloivan hormonin ja luteinisoivan hormonin tuotantoa. Se aiheuttaa molemmilla sukupuolilla väliaikaisesti sukurauhashormonituotannon vähenemisen tai loppumisen. Progestiineja ei nykytutkimuksien mukaan suositella käytettäväksi pitkäaikaisena ehkäisymenetelmänä. Tutkimuksen kohteina ovat toistaiseksi vähemmän käytössä olevat ehkäisymenetelmät immunologinen kastraatiorokote ja melatoniini-implantti. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään uroksien osalta spermankeräysmenetelmiä ja sperman laadunarviointikriteereitä. Työssä käsitellään tavallisin kiveksiin liittyvä ongelma eli piilokiveksisyys sekä muita harvinaisemmin esiintyviä ongelmia, kuten kivestulehdus, atrofia, kasvaimet tai synnynnäiset kehityshäiriöt, jotka voivat ilmetä yksikiveksisyytenä tai sukupuolen erilaistumisen kehityshäiriöinä. Lisäkivesten, bulbouretraalirauhasten ja eturauhasen ongelmat ovat harvinaisia. Peniksen ja esinahan ongelmat liittyvät ahtaaseen esinahan aukkoon tai peniksen pysyvään erektiotilaan. Myös uroksilla voidaan toisinaan tavata maitorauhaskudoksen hyperplasiaa tai kasvaimia. Niiden hoito on sama kuin naarailla. Naarailla käydään läpi lisääntymisen ehkäisyn lisäksi kiimakierto ja irtosolunäytteen tulkinta. Työssä käsitellään tiineys, tiineyden keskeyttäminen sekä spontaanit abortit ja niiden aiheuttajat. Synnytyksen yhteydessä kuvataan lääkkeellinen ja kirurginen synnytysapu sekä se, milloin synnytykseen tulee puuttua. Synnytyksen jälkeisistä ongelmista käsitellään hypokalsemia, irtoamaton istukka, metriitti, riittämätön maidontuotanto sekä niiden hoidot. Munasarjojen ongelmista käsitellään kiimakäyttäytymistä aiheuttava ovarian remnant syndrome, sen diagnostiikka ja hoito. Lisäksi tarkastellaan lyhyesti munasarjakystoja, kasvaimia ja anomalioita. Kohdun ongelmissa paneudutaan naaraiden yleisimpään lisääntymiselinten sairauteen cystic endometrial hyperplasia-pyometra-kompleksiin ja sen hoitoon. Lisäksi käsitellään kohdun anomaliat ja kasvaimet sekä emättimeen liittyvät ongelmat lyhyesti. Myös naaraiden osalta esitellään maitorauhaskudoksen ongelmat: hyvänlaatuinen hyperplasia, kasvaimet ja mastiitti. Sekä uros- että naarasosioiden lopussa on käytännönläheisesti kuvattu kappale siitä, kuinka lisääntymisongelmasta kärsivää potilasta lähestytään johdonmukaisesti. Sen on tarkoitus tehdä lisääntymisongelmaisen potilaan kohtaaminen praktikoille hieman helpommaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia kompaktina, suomenkielisenä oppaana kissojen lisääntymisen maailmaan. Sitä voivat hyödyntää niin opiskelijat yliopisto-opetuksen tukena kuin eläinlääkärit kissojen lisääntymistä koskevassa potilastyössä.
  • Kopp, Christine (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä morfologinen kartoitus ayrshire-rotuisella keinosiemennyssonnilla esiintyneistä siittiövioista. Tutkimuksessa oli mukana tapaussonnin lisäksi joukko normaaleja iältään ja rodultaan tapausta vastaavia kontrollisonneja sekä osassa tutkimusta kivesnäytteitä Sertoli cell only -oireyhtymästä kärsineestä sonnista. Giemsalla värjätyistä siemennäytteistä ja HE-värjätyistä kivesleikkeistä selvitettiin kuva-analyysin avulla kiveskudoksen histologisia ominaisuuksia sekä ejakulaatissa esiintyvien solujen rakennetta ja kokoa. Lisäksi tapaussonnilla ejakulaatissa esiintyvät epämuodostuneet siittiöt jaettiin neljään eri ryhmään pään ja hännän rakenteellisten ominaisuuksien mukaan. Kivesnäytteille tehtiin immunohistokemiallinen vimentiinivärjäys Sertolin solujen osoittamiseksi ja fluoresenssivärjäyksiä siemennäytteille osoittamaan sekä kromatiinin että mitokondrioiden jakautumista ejakulaatissa esiintyvissä soluissa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voitiin osoittaa, että tapaussonnilla ei esiintynyt lainkaan rakenteeltaan normaaleja siittiöitä ja kaikki sen siittiöt olivat liikkumattomia. Lisäksi kudostasolla siittiönkehitys oli häiriintynyt selvästi kivesten siementiehyiden tubuluksissa jo spermatosyyttivaiheesta alkaen. Histologinen kuva poikkesi tapaussonnilla selvästi normaaleista kontrollieläimistä eri kehitysvaiheissa olevien siittiöiksi muodostuvien solujen lukumäärien progressiivisesti vähentyessä siittiönkehityksen edetessä. Sertolin solujen lukumäärä puolestaan oli tapauksella huomattavasti kontrollisonneja suurempi. Useimmat tapauksen siittiöistä olivat monihäntäisiä, häntien lukumäärän vaihdellessa yhdestä yli kymmeneen. Fluoresenssivärjäykset osoittivat tapaussonnin siittiöiden olevan useimmiten monitumaisia. Tutkituissa siittiöissä tumia oli 1–6. Mitokondrioita siittiöiden keskikappaleissa esiintyi vain satunnaisesti. Kirjallisuuskatsausosassa käsitellään normaalia siittiönkehitystä ja siittiönkehityksen häiriöitä sekä esitellään tapaussonnin siittiövikojen kaltaisia humaanitapauksia.
  • Suurkari, Petra (2021)
    Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventyä erilaisiin sperman laatuun vaikuttaviin tekijöihin terveillä kotieläimillä. Sperman laadun on havaittu heikkenevän sekä ihmisillä että kotieläimillä viimeisten vuosikymmenien aikana. Erityisesti jalostuseläimillä hyvälaatuinen sperma on merkittävä ominaisuus, johon vaikuttavat yksilön omat ominaisuudet ja ulkoiset tekijät. Sperman laadun heikkeneminen voi aiheuttaa hedelmällisyyden ja tiinehtyvyyden laskua, joilla on myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan sekä sperman laatua parantavia että heikentäviä tekijöitä. Aiheen laajuuden vuoksi kirjallisuuskatsauksesta on rajattu pois eri sairauksien, infektioiden ja lääkeaineiden vaikutukset sperman laatuun. Sperman laatu voi vaihdella eläimillä eri elämäntilanteissa. Sperman laadun tutkiminen on aiheellista tilanteissa, joissa epäillään hedelmällisyysongelman johtuvan uroksesta. Sperma voidaan tutkia myös ennen jalostuskautta tai uutta jalostuseläintä ostettaessa. Siittiöiden tuotannosta vastaavat kivekset. Kivesten lisäksi sperman tuotantoon osallistuvat lisäsukurauhaset. Sperman tuotantoa ohjaavat hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminta. Sperman laatu arvioidaan useimmiten tietokoneavusteisilla analyysimenetelmillä. Sperman laadun arviointiin kuuluvat muun muassa sperman määrä, sperman väri, siittiötiheys, siittiöiden kokonaismäärä, siittiöiden liikkuvuus, morfologia, DNA-vauriot ja kalvorakenteiden ehjyys. Yksilön omista ominaisuuksista ikä ja sukusiitos voivat vaikuttaa sperman laatuun. Sperman laatu on pääasiassa parempi nuorilla yksilöillä, ja laadun heikentymistä voidaan havaita uroksen vanhetessa. Sukusiitostaantumalla voi olla negatiivinen vaikutus sperman laatuun, jos se ei ole yksi valintakriteeri jalostusvalinnoissa. Ympäristötekijöistä ilmasto, valojakso ja lämpötila voivat vaikuttaa sperman laatuun eri tavoin. Erityisesti kausilisääntyjillä voidaan nähdä muutoksia sperman laadussa eri vuodenaikoina. Stressillä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä yksilölle itselleen että syntyville jälkeläisille. Useiden eri ympäristömyrkkyjen on myös todettu olevan haitallisia siittiöille. Ympäristömyrkkyjen osalta tilanne on hankala, sillä kaikkia haitallisia aineita ei välttämättä vielä tunneta ja niille saatetaan altistua tiedostamatta. Ravintolisillä voidaan yrittää vaikuttaa sperman laatuun positiivisesti. Antioksidanttien vaikutus perustuu oksidatiivisen stressin vähentämiseen. Oksidatiivinen stressi aiheuttaa vaurioita siittiöiden kalvorakenteissa ja vaikuttaa sitä kautta negatiivisesti sperman laatuun. Antioksidantteina toimivat esimerkiksi E-vitamiini, C-vitamiini, L-karnitiini ja koentsyymi Q10. Muita sperman laatuun positiivisesti vaikuttavia aineita ovat polyfenolit, monityydyttymättömät rasvahapot, kivennäis- ja hivenaineista seleeni ja sinkki, proteiinit ja aminohapot sekä maca. Kirjallisuuskatsaus pyrkii tuomaan myös apuvälineitä kliiniseen potilastyöhön, jos havaitaan sperman laadun heikentyneen. Kirjallisuuskatsaus auttaa pohtimaan sperman laadun heikkenemisen syitä sekä antaa ideoita, mitä keinoja voidaan kokeilla sperman laadun parantamiseksi.
  • Aakkula, Annika (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)
    Ensimmäinen spermatogonioiden siirto tehtiin hiirillä vuonna 1994. Luovuttajan kiveksistä eristettyjä spermatogonioita siirrettiin mikroinjektiotekniikalla vastaanottajan siementiehyisiin, missä ne läpikävivät spermatogeneesin. Samana vuonna onnistuttiin tuottamaan vastaanottajan siittiöillä jälkeläinen, jolla oli luovuttajan genotyyppi. Lajinsisäisiä spermatogonioiden siirtoja on tehty hiirten lisäksi myös rotilla, vuohilla, sioilla, naudoilla, apinoilla sekä ihmisillä. Suuremmilla nisäkkäillä siirrot on tehty ruiskuttamalla spermatogoniot ultraääniohjauksessa rete testikseen. Helsingin yliopiston Saaren klinikalla tehdyssä tutkimuksessa saatiin onnistuneesti aikaiseksi lajinsisäinen spermatogonioiden siirto ja täydellinen luovuttajalähtöinen spermatogeneesi sialla. Lisäksi yhden vastaanottajakarjun ejakulaatissa oli luovuttajalähtöisiä eläviä siittiöitä. Tutkimuksessa käytettiin vastaanottajina synnynnäisesti steriilejä karjuja, joilla oli perinnöllinen puolihäntäsiittiövika. Karjuille annettiin ennen siirtoa sytotoksista busulfaania endogeenisen siittiötuotannon lopettamiseksi. Tämän tutkimuksen pohjalta voisi päätellä, että puolihäntäsiittiövikaisella karjulla kehityshäiriö tapahtuu nimenomaan itusolulinjassa kivesten tukisolujen toimiessa normaalisti. Tähän johtopäätökseen täytyy kuitenkin suhtautua pienellä varauksella, sillä ei pystytä osoittamaan, että siirretyssä solususpensiossa olisi ollut pelkästään spermatogonioita, eikä lainkaan luovuttajan sertolin soluja. Spermatogoniatutkimuksista voi olla tulevaisuudessa merkittävää hyötyä useilla tutkimusaloilla. Spermatogonioiden eristys ja siirto tarjoaa uusia menetelmiä analysoida itusolujen kehitystä ja spermatogonioita voitaisiin mahdollisesti käyttää kantasolututkimuksissa alkioiden sijaan. Spermatogonioita pakastamalla myöhempää takaisinsiirtoa varten voitaisiin turvata syöpäpotilaiden fertiliteetti syöpähoitojen jälkeen. Lisäksi spermatogonioiden avulla voidaan siirtää transgeenejä itusolulinjaan. Eri eläinlajien välisistä siirroista voisi olla tulevaisuudessa käytännön hyötyä uhanalaisten eläinlajien säilymisen turvaamiseksi sekä tutkittaessa geneettistä eroavaisuutta eri eläinlajien välillä.