Browsing by Subject "supraventrikulaarinen takykardia"

Tutkielman tavoitteena on käsitellä koirien tavallisimpia ja kliinisesti merkityksellisimpiä rytmihäiriöitä sekä niiden hoitoa. Koirilla esiintyvistä rytmihäiriöistä yleisin on eteisvärinä ja toiseksi yleisimpiä kammioperäiset rytmihäiriöt. Kliinisesti merkityksellisiä rytmihäiriöitä ovat erityisesti kammiolisälyönnit, sillä ne voivat yleistyessään edetä pahanlaatuisiksi kammiotakykardioiksi tai kammiovärinäksi, joka on potilaalle hengenvaarallinen. Koirilla esiintyy useita erilaisia rytmihäiriöitä, joiden oireet, syntysyyt, kliininen merkitys ja hoito voivat erota toisistaan huomattavasti. Osa rytmihäiriöistä voivat olla oireettomia, eikä niiden hoitoon tarvita lääkityksiä, mutta osa rytmihäiriöistä voi johtaa pyörtymiseen tai jopa kuolemaan. Sydämen rytmihäiriöitä voi esiintyä primaarisina sairauksina, jolloin ne ovat seurausta sydämen omista toimintahäiriöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi johtumishäiriöt tai ylimääräiset impulssilähteet. Lisäksi rytmihäiriöitä voi esiintyä erilaisten rakenteellisten tai toiminnallisten sydänsairauksien yhteydessä, jolloin rytmihäiriöt voivat olla seurausta sydänlihassolujen rakenteen muuttumisesta ja häiriintymisestä. Rytmihäiriöt voivat liittyä sekundaarisina myös erilaisiin sairaustiloihin, jolloin on tärkeää hoitaa myös taustalla olevaa sairautta rytmihäiriön lisäksi. Rytmihäiriöiden tarkka diagnostiikka koirilla voi olla haastavaa, sillä diagnoosin tekemiseksi tarvitaan riittävä määrä tarpeeksi laadukasta sydänsähkökäyrää. Jotkut rytmihäiriöistä voidaan saada kiinni klinikalla tehdyn sydänsähkökäyrätutkimuksen yhteydessä, mutta osa potilaista tarvitsee myös sydänsähkökäyrän pitkäaikaisrekisteröinnin eli Holter-tutkimuksen. Holter-tutkimus on tarpeellinen erityisesti pyörtyvillä potilailla sekä dilatoivan kardiomyopatian diagnostiikassa varsinkin dobermanneilla ja boksereilla, joilla Holter-tutkimuksessa löydetyt kammiolisälyönnit voivat viitata dilatoivaan kardiomyopatiaan. Hoito perustuu potilaan tilanteesta tehtyyn kokonaisarvioon. Yksittäisiä eteis- tai kammiolisälyöntejä ei välttämättä tarvitse hoitaa tai lääkitä jos ne eivät aiheuta potilaalle hemodynaamisia riskejä, mutta ne voivat enteillä vakavampia häiriöitä sydämen toiminnassa. Jos kuitenkin rytmihäiriöt aiheuttavat potilaalle kliinisiä oireita tai niitä esiintyy runsaasti, lääkitys voidaan aloittaa kliinisten oireiden ja mahdollisen äkkikuoleman välttämiseksi.