Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "tarkkailu"

Sort by: Order: Results:

  • Suomen lypsykarjojen terveystarkkailujärjestelmä ja vertailu muiden Pohjoismaiden vastaaviin järjestelmiin 
    Sanchez, Christina (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2003)
    Lypsykarjojen terveystarkkailu aloitettiin Suomessa vuonna 1982. Muutamassa vuodessa sairaustietojen keräilyä tehtiin ympäri maan. Lypsykarjan terveystarkkailussa pyritään seuraamaan ja parantamaan eläinten terveydentilaa yksilö- ja karjatasolla. Terveystarkkailussa kerätään eläinlääkäreiden lehmien siemennys- ja terveyskorttiin tekemiä hoito- ja sairaustietoja. Kerättäviä tietoja ovat hoitopäivämäärä, hoitokerta, sairauskoodi ja eläinlääkärin tunnusnumero. Tiedot kerää seminologi muun työnsä ohella tilalla käydessään. Hän lähettää tiedot tietokoneen välityksellä Maatalouden Laskentakeskukseen, joka ylläpitää tietoja karjakohtaisesti. Tila saa kerran vuodessa yhteenvetoraportin terveystarkkailussa viimeisten 12 kuukauden aikana kerätyistä tiedoista. Lehmän sairaus vaikuttaa suuresti siihen, kuinka suuri osa tapauksista saadaan terveystarkkailurekisteriin tallennettua. Terveystarkkailuun kuuluvilla tiloilla saadaan poikimahalvaustapauksista noin 80 % rekisteriin, kun taas utaretulehduksista tallentuu vain noin 50 %. Tämä ero johtuu pitkälti siitä, että omistajat kirjaavat huonosti reseptillä hoidettuja sairaustapauksia lehmän terveyskorttiin. Norjassa aloitettiin lypsylehmien terveystarkkailu vuonna 1975, Ruotsissa 1982 ja Tanskassa 1991. Islannissa ei ole vastaavaa järjestelmää käytössä. Ruotsissa ja Norjassa sairauksien rekisteröinti on pakollista, Suomessa ja Tanskassa se on vapaaehtoista. Eri Pohjoismaissa on erilaiset koodit diagnooseille ja hoidoille. Tiedot kirjaa yleensä eläinlääkäri, joskus omistaja. Keruu- ja tallennusmenetelmät poikkeavat eri maissa. Vuonna 2002 suoritetun tutkimuksen perusteella Norjassa esiintyi muita maita enemmän ketoosia, Tanskassa poikimahalvauksia esiintyi vähiten. Norjassa ja Suomessa esiintyi enemmän vedinvaurioita alkulaktaatiossa kuin muissa maissa. Suomessa esiintyi vähiten jälkeisten jäämistä ja Tanskassa vähiten abortteja. Suomessa hoidetaan eniten hormonaalisia lisääntymishäiriöitä ja Tanskassa vähiten. Neljän Pohjoismaan kesken on suunnitteilla tutkimushanke havaittujen sairastuvuuserojen syiden selvittämiseksi.
  • Terveystarkkailu ja eläinlääkäreiden kiinnostus terveydenhuoltotyöhön 
    Tanskanen, Riitta (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)
    Työn tarkoituksena oli kyselyn avulla selvittää, mitä uudistuksia ja parannuksia praktisoivat eläinlääkärit kaipaavat lypsykarjan terveystarkkailujärjestelmään ja diagnoosikoodeihin. Lisäksi tiedusteltiin, tarvittaisiinko Suomessa terveydenhuoltoeläinlääkäreitä ja olisivatko eläinlääkärit kiinnostuneita erikoistumaan terveydenhuoltoon ja tuotantoeläinpraktiikkaan. Eläinlääkäreitä pyydettiin arviomaan seminologien ja karjanomistajien osuutta terveystarkkailussa. Kyselykaavake postitettiin keväällä 1990 kaikille laillistetuille eläinlääkäreille (1063 kpl) eläinlääkintöosaston virkapostin mukana. Vastauksia tuli 287 ja vastausprosentti kaikista Suomen eläinlääkäreistä oli 27. Terveystarkkailujärjestelmästä katsottiin olevan hyötyä sekä eläinlääkärille että karjanomistajalle. Tietojen hidas siirtyminen, karjanomistajien passiivisuus reseptihoitojen merkitsijöinä ( 30-50 % reseptihoidoista merkitsee vain alle 1 % omistajista) ja diagnoosikoodiston suppeus olivat tärkeimmät epäkohdat. Terveystarkkailumerkintöjä tehtiin tämän tutkimuksen mukaan laiskimmin Turun ja Porin läänissä sekä Oulun ja Vaasan lääneissä. Tulokset olivat samansuuntaiset kuin Maatalouden laskentakeskuksen vuodelta 1990 olevassa tilastossa. Näissä ja Lapin läänissä tekivät karjanomistajat huonoiten reseptimerkintöjä. Tärkeimmät syyt, miksi merkintä jäi tekemättä, olivat unohtaminen ja että kansio ei ollut lähettyvillä. Merkinnän teon kieltäviä karjanomistajia oli vähän. Pelko eläimen myynnin vaikeutumisesta oli eläinlääkäreiden mielestä tärkein syy terveystarkkailumerkinnän kieltämiseen. Lisäksi huippukarjojen omistajat ja iäkkäät karjanpitäjät eivät aina halunneet merkintää tehtävän. Eläinlääkäreillä näyttäisi olevan kiinnostusta erikoistua terveydenhuoltoon ja tuotantoeläinpraktiikkaan ja Suomeen tarvittaisiin terveydenhuoltoeläinlääkäreitä. Nykyisin eläinlääkäreillä näyttäisi olevan aikaa ja kiinnostusta selvitellä karjaongelmia ja tehdä neuvontatyötä. Yli puolet vastaajista piti neuvojien (esim. meijerin maitotalousneuvojien) määrää riittämättömänä. Eläinlääkärit näyttävät tekevän varsin paljon yhteistyötä neuvojien kanssa. 66 % vastaajista ilmoitti, että terveystarkkailu ei voisi nykyisellään korvata ministeriön kuukausi-ilmoitusta, koska tiedot siirtyvät liian hitaasti ja karjanomistajien reseptihoitojen kirjaaminen on epäluotettavaa ja seminologien merkintöjen keräilyssä voi sattua virheitä. Terveystarkkailuraportteja eläinlääkärit pitivät varsin hyödyllisinä, joskin niitä moitittiin vaikealukuisiksi ja niiden saannissa on pitkä viive. Tarkkailukarjan terveysraportteja oli vain 44 % vastaajista käyttänyt hyväkseen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO