Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "taudinkuva"

Sort by: Order: Results:

  • Hiekkaranta, Milla; Styrman, Miia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikrobilääkehoidon vaikutusta E. coli-bakteerin aiheuttamassa utaretulehduksessa vastapoikineilla lehmillä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, ettei antibioottilääkitys olisi paranemiselle välttämätöntä. Sairauden oireet johtuvat pääosin elimistön tulehdusvasteesta bakteerinsoluseinämän endotoksiinimolekyyliä vastaan, eivätkä bakteerin ominaisuuksista. Ei-steroidi-kipulääkkeet(esim. fluniksiini) ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi elimistön puolustusreaktion hillinnässä, joten niiden käyttö koliutaretulehduksen hoidossa on yleisesti hyväksyttyä. Varhaislypsykaudella olevien lehmien puolustuskyky on heikentynyt, joten niiden koliformitulehdukset saattavat kehittyä vakaviksi oireisiksi. Koliformeihin bakteereihin in vitro tehoavia sekä farmakokineettisesti lypsylehmälle soveltuvia antibiootteja on vähän. Tutkimusten perusteella fluorokinoloni-ryhmäin lukeutuva antibiootti enrofloksasiini on osoittautunut soveltuvan näiltä osin käytettäväksi E. coli -utaretulehdusten hoitoon. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koliformeja bakteereja utaretulehduksen aiheuttajina sekä koliutaretulehduksen hoitoa ja mikrobilääkkeitä. Kokeessa kuusi lehmää tartutettiin kahdesti E. colt -bakteerikannalla, joka oli eristetty kliinisestä utaretulehduksesta. Hoitomuotoja oli kaksi: fluniksiini ja tiheä lypsy sekä nämä yhdistettynä enrofloksasiiniin. Toisella tartutuskerralla lehmien hoidot vaihdettiin, joten kukin yksilö toimi omana kontrollinaan. Taudinkulkua valvottiin seuraamalla oireita sekä ottamalla maito- ja verinäytteitä. Yleis- ja paikallisoireet, maidon tulehdusparametrit ja bakteerimäärät näyttivät muuttuvan nopeammin normaaleiksi enrofloksasiinilla hoidettujen ryhmässä, mutta tilastollisesti tulos ei ollut merkitsevä. Vähäisempi maitotuotoksen lasku enrofloksasiinilla hoidetuilla lehmillä oli ainoa tilastollisesti merkitsevä tulos. Kahden pelkästään fluniksiinilla hoidetun yksilön sairastuminen vakavaan endotoksemiaan kertoo mahdollisesta antibiootin tarpeellisuudesta varhaisen lypsykauden koliutaretulehduksen hoidossa.
  • Wikström, Mia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Tutkimuksessa selviteltiin mastiitista eristettyjen E. coli -kantojen (n= 194) seerumiherkkyyden suhdetta kliiniseen taudinkuvaan. Työhypoteesina oli olettamus, että seerumiherkät kannat saattaisivat aiheuttaa lievemmät oireet kuin seerumiresistentit kannat ja myös parantua nopeammin. Lisäksi kaikista kannoista tehtiin mikrobilääkeherkkyysmääritykset. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mikrobilääkeresistenssiä. Tutkituista kolikannoista 50 % oli seerumiresistenttejä, 36 % välimuotoisia ja 14 % herkkiä. Mikrobilääkeherkkyydet määritettiin VetMic-mikrolaimennusmenetelmällä. E. coli -kannat olivat in vitro hyvin herkkiä enrofloksasiinille muiden antibioottien (ampisilliini, kefalotiini, oksitetrasykliini, streptomysiini, neomysiini, gentamysiini, nitrofurantoiini) MIC-arvojen ollessa korkeampia. Tapausten kliiniset oireet jakautuivat seuraavasti: ei oireita 2 % (2), lievät oireet 46 % (54), melko vakavat oireet 37 % (43) ja vakavat oireet 15 % (18). Kliinisellä taudinkuvalla ja seerumiherkkyydellä ei ollut korrelaatiota, toisin kuin työhypoteesi oletti. Tulokseen voi myös vaikuttaa se, että havainnot oireista puuttuivat 40 % (77) tapauksista, jonka vuoksi aineisto tältä osin oli pienehkö, varsinkin seerumiherkkien kantojen osalta. Utareen tulehdustilaa kuvaavat NAGaasi-arvot akuutissa vaiheessa korreloivat seerumiherkkyyden kanssa: seerumiherkät kannat eivät nostaneet NAGaasiarvoa yhtä korkealle kuin resistentit kannat. Seerumiresistentit kannat aiheuttivat siis voimakkaamman inflammaation utareessa, mutta tämä ei näkynyt voimakkaampina kliinisinä oireina ainakaan tämän suppeahkon aineiston perusteella. NAGaasi-arvot kontrollinäytteessä (pv 21) eivät korreloineet suoraan see rumiherkkyyden kanssa. Kuitenkin seerumiherkkien kantojen aiheuttamat tulehdukset näyttivät vaimenevan nopeiten. Positiivista korrelaatiota esiintyi lähes kaikkien tutkittujen lääkkeiden MIC-arvojen välillä. Negatiivista korrelaatiota esiintyi seerumiherkkyyden ja joidenkin lääkkeiden MIC-arvojen välillä.
  • Kotonen, Anne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Escherichia coli-bakteerin seerumiherkkyydellä yhteyttä akuutin mastiitintaudinkuvaan, tulehdusreaktion voimakkuuteen tai paranemistulokseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mastiittia aiheuttavien koliformien bakteerien virulenssitekijöiden ja utareenpuolustusmekanismien vuorovaikutuksia. Hautjärven klinikan toimialueelta oli eristetty akuuteista mastiiteista bakteerikantoja (n=75), jotka oli alustavasti tunnistettu E. coli -bakteereiksi lähinnä pesäkemorfologian perusteella. Kannat identifioitiin käyttäen API 20 E -diagnostiikkakittiä. Bakteerien seerumiherkkyys määritettiin Bioscreen-analysaattorilla inkuboimalla Iso-Sensitest-liemeen suspensoituja bakteereita joko aktiivisessa seerumissa, inaktivoidussa (56 °C:ssa 30 min) seerumissa tai Hanksin balansoidussa suolaliuoksessa 20 h +37 °C:ssa . Kliinisten oireiden voimakkuus arvioitiin potilaskortteihin kirjattujen tietojen perusteella. Maidon NAGaasi-aktiivisuus mitattiin käyttäen MilkNAGase Testiä. Kannoista 68 identifioitiin E. coli -bakteeriksi. Näistä 36 (53 %)oli seerumiresistenttejä. Kannoista 24 (35 %) oli välimuotoisia ja 8 (12 %) seerumiherkkiä. Yleisoireiden vakavuuden perusteella 19 % tapauksista oli lieviä, 62 % kohtalaisen vakavia ja 19 % vakavia. Utareen turpoaminen oli voimakasta 55 %:ssa tapauksista ja erittäin voimakasta 45 %:ssa tapauksista. Maidon NAGaasi-aktiivisuuden keskiarvo - keskihajonta akuutissa vaiheessa oli 226 +- 171 U/ml ja seurantanäytteissä 113 +- 134 U/ml. E.coli -kantojen seerumiherkkyyden ja kliinisten oireiden voimakkuuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, ei myöskään seerumiherkkyyden ja akuutin vaiheen NAGaasi-aktiivisuuden välillä. Testattavia kantoja oli liian vähän, jotta seerumiherkkyyden ja seurantanäytteiden NAGaasin suhdetta olisi voinut käsitellä tilastollisesti.