Browsing by Subject "teurastamot"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)The purpose of the study was to determine the occurrence of various genotypes of cpe gene-carrying (cpe-positive) Clostridium perfringens type A and the general occurrence of C. perfringens in the scalding water before and after the scalding of pigs. The scalding water was collected from one small slaughterhouse on 6 different days. The scalding water was filtered through a hydrophobic grid membrane and the bacteria were grown on tryptose-sulfite-cycloserine (TSC) agar. The cpe-positive C. perfringens strains were found from the grid membrane using colony hybridization. By combining colony hybridization with grid membrane filtration it is possible to examine tens of thousands of colonies and isolate the cpe-positive C. perfringens strains among the colonies using only small sample sizes. The isolated C. perfringens strains were confirmed by multiplex PCR. Specific primers have been created to recognise various types of C. perfringens. Using these primers the existence of the genes coding alpha (cpa), beta (cpb), epsilon (etx), iota (iA) and enterotoxins (cpe) in the sample being examined can be determined. C. perfringens was found in five samples (83 %) taken after the scalding. C. perfringens was found in only one (17 %) sample taken before the scalding. There were no C. perfringens found in one (17 %) of the batches of samples. All isolated C. perfringens were type A. None of the isolates carried the cpe gene. Based on the present study the scalding water could not be shown to be a remarkable reservoir of strains of the cpe-positive C. perfringens type A. However cpe negative C. perfringens type A could be found in all but one batch of samples taken from the scalding water so it is possible that cpe positive strains will also end up in the water.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Bovine and pig carcass surface hygiene is monitored in Finnish slaughter houses by taking samples at the end of the slaughter line before carcass chilling. The sampling methods and frequency are determined by the law. There are two approved sampling methods; swabbing and the destructive method. Samples are examined for aerobic bacterial counts and for enterobacterial or Escherichia coli bacterial counts. The sampling results used in this study were from ten Finnish slaughter houses. In the experimental part of this study there were taken surface hygiene samples from ten pig carcasses and ten bovine carcasses with both sampling methods. The destructive method generally reveals more bacteria than the swabbing method. The main problems of the swabbing method are the great variation and poor repeatability of the results and the influence of the sample taker. However, the swabbing method makes it possible to examine a larger area than it is reasonable to examine with the destructive method without causing too much damage to the carcass. Because of the non-uniform distribution of faecal bacteria on the carcass surface the swabbing method often reveals more enterobacteria / E. coli compared to the destructive method. Average total aerobic bacterial recoveries with swabbing, expressed as a percentage of the recoveries achieved by excision, varied widely (1-100%) in different studies. The general level of the surface hygiene of bovine and pig carcasses in Finnish slaughter houses does not essentially differ from the general European level. The average aerobic bacterial count of the whole year (2002-2003) for pig carcasses in slaughter houses using swabbing method (n=3) was 3,04 log10 cfu/cm2 and for those using destructive method (n=4) 3,03 log10 cfu/cm2. The corresponding numbers for bovine carcasses in Finnish slaughter houses were 2,44 log10 cfu/cm2 (swabbing, n=3) and 3,40 log10 cfu/cm2 (destructive, n=4). The average counts of different slaughter houses are defined as "satisfactory" according to the limits in the European Union law, with the exception of two bovine and one pig slaughter houses, the counts of which were "acceptable". The general level of enterobacteria or E.coli was also good, although there were occasional higher weekly counts in almost every slaughter plant. In the experimental part comparing the two sampling methods the destructive method generally revealed more aerobic bacteria compared to the swabbing method, but swabbing produced more enterobacteria positive sample results than the destructive method.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tuotantoeläinten hyvinvointi kiinnostaa kuluttajia koko ajan enemmän ympäri maailmaa. Vuoden 2015 lopussa eläinoikeusjärjestön salaa kuvaamat ja julkisuuteen vuotamat videot eri teurastamoilta osoittavat, että eläinten kohtelussa teurastamoilla on parantamisen varaa myös Suomessa. Uudet asiat tyypillisesti pelottavat eläimiä, erityisesti silloin, kun niille ei anneta aikaa tottua tilanteeseen. Eläinten teuraskuljetuksiin ja teurastamolla olemiseen liittyy tämän vuoksi runsaasti niitä stressaavia tekijöitä. Pelokas eläin on vaikea käsitellä – se saattaa ryntäillä holtittomasti tai kieltäytyä kokonaan liikkumasta – mikä johtaa henkilökunnan runsaaseen voimankäyttöön tilanteen hallitsemiseksi ja aikatauluissa pysymiseksi. Teurastamoympäristössä eläinten hyvinvointiongelman takana on tyypillisesti kaksi perustavanlaatuista puutetta. Toisaalta eläintilojen, lastauslaitureiden tai kuljetusautojen suunnittelussa ei tavallisesti ole huomioitu riittävästi, miten eläimet havainnoivat ympäristöään, millaiset tekijät kiinnittävät niiden huomion ja mitä siitä seuraa. Ympäristön häiriötekijöiden runsas määrä johtaa eläinten pysähtelyyn, liikkumishaluttomuuteen ja muuhun vaikeaan käsiteltävyyteen. Toisaalta eläimiä käsitteleviä henkilöitä ei ole koulutettu tarkkailemaan ja ymmärtämään eläinten käyttäytymistä tai hyödyntämään niillä luonnostaan olevia käyttäytymismalleja rauhallisella ja järkevällä tavalla. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitä tällä hetkellä tiedetään eläinten luonnollisen käyttäytymisen huomioimisesta niiden käsittelyssä sekä eläintilojen suunnittelussa. Painopiste oli erityisesti teurastamoympäristöissä, mutta joiltakin osin hyödynnettiin tietoa myös muista sellaisista eläintiloista ja käsittely-ympäristöistä, joissa eläinten eläimet joutuvat epämiellyttäviksi kokemiensa hoitotoimenpiteiden kohteeksi. Tällaisia ovat esimerkiksi lampaiden keritseminen tai lähes puolivillien ja jo ihmisten läheisyyttä kaihtavien nautojen rokotukset, punnitukset ja lääkinnät. Eläinten liikuttamisessa tulisi hyödyntää ensisijaisesti niiden pakoaluetta eli luontaista tarvetta säilyttää tietty etäisyys uhkaksi kokemaansa asiaan, kuten vieraaseen ihmiseen. Pakoalueen rajan tuntumassa pysyttelevä ihminen saa eläimen liikkumaan, mutta rauhallisesti ja kiihtymättä, kunhan se ei näe liikkumista estäviä tekijöitä tiellään. Tuotantoeläimet ovat erityisen herkkiä visuaalisille signaaleille sekä äkillisille äänille. Kulkureittien muuttaminen sellaiseksi, etteivät eläimet näe äkillisiä liikkeitä ympärillään tai odottavia ihmisiä edessään tai joudu kulkemaan muuttuvien lattiapintojen tai selkeiden saumojen yli vähentävät eläinten pysähtelyä ja vastaanhangoittelua. Useimpien eläinten käsittely on helpointa pieninä, 4–5 eläimen ryhminä, jolloin ne saavat tukea toisistaan, mutta eivät pääse pakkautumaan hankalasti hajotettaviksi tiiviiksi laumoiksi. Siipikarjan ja porojen ihmiskontaktien määrä ja pituus tulee pyrkiä minimoimaan. Sujuva eläintenkäsittely teurastamoympäristössä on monen pienen osatekijän muodostama kokonaisuus. Merkittäviä parannuksia voidaan kuitenkin hyvin usein saada aikaan jo henkilökunnan koulutuksella sekä pahimpien häiriötekijöiden poistamisella sekä eläinten hyvinvoinnin vaarantumisesta kertovien tapahtumien jatkuvalla seurannalla.
Now showing items 1-3 of 3