Browsing by Subject "ultraäänitutkimus"
Now showing items 1-7 of 7
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Tämä syventävien opintojen tutkielma käsittää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa kerrataan pääpiirteittäin naudan kiimakierron hormonaalista säätelyä, follikkelidynamiikkaa sekä keltarauhasen ja progesteronin rakennetta ja tehtäviä. Tarkemmin katsauksessa keskitytään gestageeniterapian indikaatioihin, vaikutusmekanismeihin, sivuvaikutuksiin, kontraindikaatioihin, gestageeni valmisteisiin ja valmisteita koskevaan lainsäädäntöön. Tutkimusosan käytännön osuus suoritettiin Hautjärven klinikan 12 omalla naudalla syksyllä 1994. Kokeessa tarkasteltiin nautojen munasarjojen toiminnallisten rakenteiden sekä veren progesteronipitoisuuksien muutoksia gestageeniterapian aikana sekä sen jälkeen ovulaatioon asti. Kokeen naudoille asetettiin PRID-emätinkierukka 13 vuorokauden ajaksi. Gestageenivalmiste PRID on luonnollista progesteronia sisältävä emätinkierukka, johon oli liitetty estradiorikapseli. Kokeen naudat jaettiin kolmeen ryhmään munasarjalöydösten perusteella. Hoidon alussa luteaalivaiheessa olleen ryhmän keltarauhaset regressoituivat 3. - 6. vuorokauden sisällä hoidon aloittamisesta. Ryhmän, joilla ei ollut keltarauhasta hoidon alkaessa, progesteronipitoisuutta piti yllä hoidon aikana gestageenivalmiste. Molemmat ryhmät ovuloivat 2 - 4 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. Kolmannessa ryhmässä olevilla naudoilla oli hoidon aikana luteinisoitunut ontelorakenne. Tämä ryhmä ovuloi 4 6 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. PRIDin valmistajan ohjeiden mukaan suoritettava sokkosiemennys 2. ja 3. päivänä hoidon päättymisestä olisi ovulaatioajankohdan suhteen ajoittunut oikein 75%:11a naudoista.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Kintereen takapinnan kliinisesti tärkeitä anatomisia rakenteita ovat pinnallinen koukistaja, syvä koukistaja ja plantaariligamentti. Pinnallinen koukistaja kiinnittyy tuber calcanein takapinnalle sivusiteidensä avulla ja jatkuu alaspäin kinneralueen takapinnalla heti ihon alla. Syvä koukistaja muodostuu kolmesta toisiinsa yhdistyvästä jänteestä. Syvän koukistajan pääjänne ylittää kintereen calcaneuksen jänneuurteessa jännetupen suojaamana. Plantaariligamentti saa alkunsa tuber calcanein yläosan lateraalipinnalta ja jatkuu alaspäin tiukasti calcaneuksen takapintaan kiinnittyneenä. Alaosassaan plantaariligamentti kiinnittyy neljänteen kinnerluuhun sekä lateraalisen puikkoluun yläpinnalle. Hankoside saa alkunsa kinnerluiden alimman rivin takapinnalta sekä sääriluun yläosan takapinnalta ja jatkuu alaspäin puikkoluiden välissä sääriluun takapinnalla. Kintereen takapinnan pehmytkudosten sairaustilat ovat hevosella huonosti tunnettuja ja niiden diagnosointia on pidetty vaikeana. Harvinaisia kintereen takapinnan turvotusta aiheuttavia vammoja ovat pinnallisen koukistajan luksaatio ja syvän koukistajan jännetupen tulehdus. Pinnallisen koukistajan luksaatiot ovat tapaturman aiheuttamia ja niihin liittyy jänteen sivusiteen repeäminen. Syvän koukistajan jännetupen tulehduksessa nähdään turvotusta yleensä kintereen sisätakapinnalla. Jänispatilla on perinteisesti tarkoitettu plantaariligamentin revähtymästä aiheutuvaa turvotusta kintereen ulkotakapinnalla. Nykykäsityksen mukaan plantaariligamentin revähtymä on harvinainen ja yleensä turvotuksen aiheuttaa jonkin muun rakenteen vaurio, kuten pinnallisen koukistajan vammat, ihonalainen turvotus ja/tai sidekudoksen muodostuminen jänteiden ympärille. Myös hankositeen yläkiinnityskohdan vauriot ovat urheiluhevosilla kliinisesti tärkeitä, mutta ultraäänitutkimuksen löydösten arvionti alueella on vaikeaa. Takajalassa hankositeen yläkiinnityskohdan vauriot ovat usein bilateraalisia ja niiden paranemisennuste on huonompi kuin vastaavilla vaurioilla etujalassa. Yleisin vaurio takajalan hankositeen yläosassa on diffuusi kaiuton alue, joka käsittää kaksi kolmasosaa tai enemmän hankositeen poikkileikkauspinta-alasta. Sääriluun ylätakapinnalla hankositeen kiinnittymiskohdassa voi lisäksi olla uudisluumuodostusta tai avulsiomurtuma. Tutkimuksen anatomiaosuudessa selvitettiin lopetettujen hevosten jalkoja preparoimalla (yhteensä kuusi jalkaa), nähdäänkö kintereen takapinnan anatomiassa yleisesti yksilöllistä vaihtelua, ja ultraäänitutkimuksella kartoitettiin kahden hevosen jänispattialueen normaalit ultraäänilöydökset. Anatomia oli pääosin kirjallisuudessa kuvatun kaltainen, mutta jonkin verran esiintyi yksilöllistä vaihtelua. Neljän jänispattioireisen hevosen ultraäänitutkimuksessa havaittiin, että alueen turvotus helpottaa tutkimusta. Plantaariligamentti kiinnittymiskohtineen saatiin ultraäänitutkimuksessa näkymään hyvin sekä terveillä että sairailla hevosilla erityisesti pitkittäissuunnassa. Jänispattialueen turvotuksen aiheutti kahdella hevosella pinnallisen koukistajan vaurio ja kahdella pinnallista koukistajaa ympäröivien pehmytkudosten muutokset. Plantaariligamentissa ei tutkituilla hevosilla ollut muutoksia. Vaikuttaakin vanhentuneelta käsitykseltä pitää kaikkia kintereen takapinnan kuperia turvotuksia yksiselitteisesti "jänispatteina".
-
(2024)Nautojen hengitystietulehdukset ovat yksi yleisimmistä kuolleisuuden aiheuttajista ja yleisin lisääntyneen sairastuvuuden syy vasikkakasvattamoissa maailmalla ja Suomessa. Suomalaisissa vasikkakasvattamoissa hengitystietulehdukset ovat yleisin syy antibioottikuurin aloitukseen. Sairastuvuuden lisäksi hengitystietulehdukset aiheuttavat lihantuotannossa heikentynyttä päiväkasvua vasikoilla, alentavat rehun hyötysuhdetta sekä heikentävät ruhojen laatua. Maidontuotannossa vasikkana sairastettu BRD viivästyttää ensimmäistä poikimista, lisää riskiä tulla teurastetuksi ennen ensimmäistä maidontuotantokautta sekä vähentää todennäköisyyttä pysyä karjassa ensimmäisen maidontuotantokauden loppuun asti. Vasikoiden hengitystietulehduksien diagnostiikka pelkkien oireiden mukaan ei ole luotettavaa. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan nähdä vasikalla bronkopneumoniaan viittaavia löydöksiä sensitiivisyydellä 79,4 %–94 % ja spesifisyydellä 93,9 %–100 %. Maailmalla ultraäänidiagnostiikka vasikoiden hengitystietulehduksissa on yleistymässä, mutta Suomessa vielä toistaiseksi pienimuotoista. Tutkimuksen tavoitteina oli tutkia vasikoiden rintaonteloa ultraäänellä käytännön olosuhteissa vasikkakasvattamoissa, muodostaa kertyneistä ultraäänitutkimushavainnoista erilliset löydösryhmät löydöksiin ja aiempiin tutkimuksiin perustuen sekä verrata yksittäisten kliinisten oireiden yhteyttä ultraäänitutkimuslöydöksiin koko otannassa. Tutkimuksen hypoteeseina oli, että ultraäänitutkimuksella päästään tarkempaan diagnoosiin vasikoiden hengitystietulehduksissa kuin pelkästään kliinisellä tutkimuksella sekä että ultraäänitutkimuksen avulla löydetään oireettomilla vasikoilla suuria tiivistymiä keuhkoista. Tutkimuksen aineistona oli 66 vasikkaa kahdelta vasikkakasvattamolta Pohjois-Pohjanmaalta. Vasikoille tehtiin kliininen ja ultraäänitutkimus. Rintaontelon ultraäänitutkimuksia tehtiin pääsääntöisesti nupoutusta varten rauhoitetuille vasikoille. Tutkimusten löydöksistä tehtiin SPSS-ohjelmistolla kuvaajia, joita vertailtiin keskenään silmämääräisesti ilman tilastollisia analyyseja. Tuloksissa oireista yskä, epänormaali hengitys auskultoidessa, korkea hengitystiheys sekä erityisesti voimakas auskultaatiolöydös korreloivat positiivisesti ultraäänitutkimuksella löydettyjen suurien tiivistymien kanssa. Muilla oireilla oli vähäistä tai ei ollenkaan korrelaatiota ultraäänitutkimuslöydöksien kanssa. Tuloksien perusteella vasikan bronkopneumonian diagnosointiin pelkkä kliininen tutkimus ei ole tarkkaa. Ultraäänitutkimus on tarkempi keino löytää bronkopneumoniaan viittaavia tiivistymiä vasikoiden keuhkoista, mikä vastaa ensimmäistä hypoteesia. Kyseisissä vasikkakasvattamoissa ei löytynyt suuria tiivistymiä oireettomilta ja lääkitsemättömiltä vasikoilta, mikä puolestaan on ristiriidassa toisen hypoteesin mukaan. Syynä tähän on mahdollisesti se, että kyseisissä vasikkakasvattamoissa aloitetaan riittävän herkästi antibioottikuuri hengitystieoireileville vasikoille. Vasikoiden rintaontelon ultraäänitutkimus osoittautui käytäntöön sopivaksi apukeinoksi hengitystietulehduksien diagnostiikassa. Ultraäänitutkimusta voidaan hyödyntää yksilötasolla sairaiden vasikoiden tarkempaan diagnostiikkaan ja uudishiehojen valinnassa sekä tilatasolla esimerkiksi hoitorajan riittävyyden seurantaan.
-
(2024)Koiran synnytyksen ajankohtaa on tärkeä arvioida, jotta synnytykseen osataan valmistautua pentujen hyvinvoinnin ja kuolleisuuden vähentämiseksi ja nartun hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Synnytyksen ajankohtaa voi kuitenkin olla vaikea arvioida, mikäli LH-piikin tai ovulaation ajankohta ei ole tiedossa, sillä nartun tiineyden pituus vaihtelee astutuksesta laskien 57–72 vuorokautta. Sikiöiden kypsyyden arviointi puolestaan on oleellista, mikäli luonnolliseen synnytykseen joudutaan puuttumaan käynnistämällä se, tai tekemällä keisarileikkaus, esimerkiksi nartun terveydentilan heikentyessä. Tällöin on oleellista, että sikiöt ovat riittävän kypsiä, jotta ne selviytyvät kohdunulkoisessa elämässä. Elinten kypsymisessä tapahtuu merkittävää elinkelpoisuuteen vaikuttavaa kypsymistä aivan tiineyden lopussa, joten elinkelpoisuuden ja kypsyyden arviointi painottuukin tiineyden viimeiseen viikkoon. Muutamankin päivän ero oikeaan synnytyksen ajankohtaan voi olla kriittinen pennun selviytymisen kannalta. Koiran sikiöiden kypsyyden ja elinkelpoisuuden sekä synnytyksen ajankohdan arvioinnista ultraäänikuvantamisella on saatavilla useita melko uusia tutkimuksia. Uudemmissa tutkimuksissa käytettävien ultraäänilaitteistojen teknologinen kehitys on mahdollistanut yksityiskohtaisemman ja tarkemman sikiöiden kehityksen kuvantamisen vanhempiin tutkimuksiin verrattuna. Teknologian kehitys on mahdollistanut myös muun muassa emon ja sikiön verenkierron muutosten arvioinnin hyödyntämisen synnytyksen ajankohdan ja sikiön kehityksen arvioinnissa doppler-menetelmän avulla. Ultraäänikuvantamisella voidaan myös seurata, milloin mikäkin elin on ensimmäisen kerran havaittavissa ja, kuinka elimet kehittyvät ja siten arvioida synnytyksen ajankohtaa ja sikiön kypsyyttä. Kirjallisuudessa on kuvattu sikiön kehityksessä nähtävien eri ultraäänihavaintojen ajankohtia tiineyden eri vaiheissa. Synnytyksen ajankohtaa ja tiineyden kestoa voidaan arvioida lisäksi perinteisemmällä menetelmällä eli erilaisilla alkion/sikiön mittauksilla, mutta niiden luotettavuus ja käytettävyys heikkenevät aivan tiineyden loppuvaiheessa. Sikiöiden kehityksen ja kypsymisen lisäksi normaalin synnytyksen taustalla on tiineyden ja synnytyksen aikainen nartun normaali hormonitoiminta. Synnytyksen käynnistymiseen liittyy tarkasti säädeltyä hormonien vuorovaikutusta, jotka johtavat keltarauhasten tuhoutumiseen, progesteronitason laskuun ja synnytyksen käynnistymiseen. Synnytyksen lähestyessä voidaan nähdä muutoksia eri hormonien pitoisuuksissa, joista merkittävin on progesteronin voimakas lasku. Tämän lisäksi nartun käytöksessä ja ruumiinlämmössä on mahdollista havaita muutoksia synnytyksen lähestyessä, mutta nämä eivät ole täysin luotettavia mittareita synnytyksen ajankohdan ennustamiselle. Ultraäänikuvantamisen on todettu olevan toimiva keino tutkia synnytyksen ajankohtaa ja sikiön kehitystä. Sikiön kypsyyden arvioinnin kohdalla ultraäänikuvantamisella ei kuitenkaan ole onnistuttu vielä kuvaamaan yksiselitteistä ja yksinään käyttökelpoista ja luotettavaa menetelmää kypsyyden määrittämiseksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen tietoa sikiön kypsyyden ja elinkelpoisuuden arvioimisesta sekä synnytyksen ajankohdan määrittämisestä erityisesti ultraäänikuvantamisella ja pohtia näiden tietojen hyödyntämistä kliinisessä työssä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Viiden sukukypsän, aiemmin vasoneen porovaatimen munasarjatoimintaa seurattiin lisääntymiskauden aikana 2.9. - 12.11.2002 7,5 MHz:n rektaalianturilla tehdyin ultraäänitutkimuksin. Ultraäänitutkimukset videoitiin kokonaisuudessaan myöhempää tarkastelua varten. Munasarjan löydyttyä kuva pysäytettiin ja munasarja sekä kuvassa näkyvät rakenteet mitattiin. Pysäytyskuvat löydetyistä munasarjoista tallennettiin kuvatiedostoiksi. Ultraäänitutkimusten yhteydessä vaatimista kerättiin myös verinäytteitä myöhemmin tehtyjä hormonimäärityksiä varten. Lisääntymiskauden alussa 2.9. - 16.10.2002 vaatimet tutkittiin ultraäänen avulla kolmesti viikossa. 16.10.2002 vaatimille annettiin kloprostenolipistokset kiimojen synkronoimiseksi, minkä jälkeen tehtiin päivittäiset ultraäänitutkimukset sekä kolmen tunnin välein toistettava näytteenotto viiden vuorokauden ajan, 17. - 22.10.2002. Näistä verinäytteistä määritettiin estradioli- ja LH-pitoisuudet kolmen tunnin välein otetuista, ja progesteronipitoisuus 12 tunnin välein otetuista verinäytteistä. 22.10.2002 jälkeen vaatimet tutkittiin ultraäänellä, ja verinäytteet pelkästään progesteronipitoisuusmäärityksiin otettiin jälleen kolme kertaa viikossa. Ultraäänihavainnot käytiin retrospektiivisesti läpi hormonipitoisuusmääritysten valossa. Ultraäänitutkimuskertoja oli yhteensä 33 kpl vaadinta kohti. Vaadinten molemmat munasarjat pystyttiin havaitsemaan ultraäänellä keskimäärin 47,9 %:ssa (vaadinkohtaisesti 42,4 - 84,8 %:ssa) tutkimuskerroista. Kumpaakaan munasarjaa ei löytynyt, tai toista munasarjaa ei löytynyt ja toisen löydös oli epävarma, keskimäärin 14,5 %:ssa (6,1 - 21,2 %) tutkimuskerroista. Vain toinen munasarja löytyi keskimäärin 37,6 %:ssa (9,1 - 39,4 %) tutkimuskerroista. LH-piikkien kesto vaihteli neljällä vaatimella 15 - 21 tunnin välillä, ja korkein mitattu LH-taso oli keskimäärin 20,2 ng/ml. Progesteronitasot vaihtelivat välillä 0,0 - 21,3 nmol/l. Seuranta kattoi alkuosan kahden eri kiimakierron luteaalivaiheista, ensimmäisestä 18 - 25 päivää ja toisesta 8 - 10 päivää. Progesteronitasojen havaittiin nousseen yli perustasona pidetyn tason 1,6 nmol/l aikaisintaan 81 tuntia havaitun LH-piikin jälkeen. Mitatut estradiolitasot pysyivät LH-piikkiin saakka korkeammalla pudotakseen sen jälkeen hieman alhaisempiin lukemiin. Tämän tutkimuksen perusteella porovaadinten munasarjojen löytyminen ultraäänitutkimuksella rektaalisen lineaarianturin avulla on vielä liian epävarmaa, jotta munasarjatoimintaa voitaisiin luotettavasti seurata ultraäänitutkimuksen keinoin. Kuitenkin, mikäli onnistutaan luomaan menetelmä, jonka avulla porovaatimen munasarjat saadaan varmasti paikannettua, on munasarjarakenteiden tutkiminen ultraäänen avulla mahdollista.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Ultraäänilaitteiden tekninen kehittyminen on avannut etenkin 2000-luvun alusta lähtien uusia mahdollisuuksia hyödyntää reaaliaikaista ultraäänitutkimusta sikojen lisääntymisongelmien selvittämisessä. Aiemmin rektaalista ultraäänitutkimusta pidettiin soveltuvimpana tapana tutkia munasarjarakenteita ja mitata follikkeleiden kokoa. Laitteiden kehityksen myötä kyljen kautta tehtävää tutkimusta on voitu alkaa hyödyntämään munasarjarakenteiden tutkimisessa jopa tilatasolla. Ultraäänitutkimusta voidaan nykypäivänä käyttää apuna tiineystarkastuksien lisäksi myös kohdun patologisten tilojen tunnistamisessa, ensikoiden lisääntymiskykyisyyden arviointiin sekä munasarjadiagnostiikassa. Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena on selvittää ultraäänitutkimuksen käyttömahdollisuuksia sikojen lisääntymiseen liittyvissä tutkimuksissa sekä vertailla eri tutkimustapojen etuja ja rajoituksia. Tutkimuksellisessa osassa tavoitteena on selvittää ovatko kyljen kautta tehdyllä tutkimuksella saadut munasarjafollikkeleiden mittaustulokset tilastollisesti yhteneviä rektaalisella tutkimuksella saatujen tulosten kanssa. Tulosten yhtenevyyttä tarkastellaan myös mittauksen käytännön sovelluksen kannalta. Aikaisempaa kahdella eri tutkimustavalla saatuja mittaustuloksia vertailevaa tutkimusta ei tiettävästi ole tehty. Tutkimusta varten emakoiden munasarjafollikkeleita on mitattu sekä kyljen kautta tehdyllä että rektaalisella ultraäänitutkimuksella vieroituspäivänä sekä kolmantena, neljäntenä ja viidentenä päivänä vieroituksesta. 17 emakolta on saatu yhteensä 51 mittaustulosparia, joihin on sovellettu tilastollisia menetelmiä. Saatujen tulosten perusteella kyljen kautta mitattu follikkelin koko on rektaalisesti mitattua kokoa pienempi. Kyljen kautta mitattu follikkelin koko on kuitenkin tilastollisesti merkitsevällä tasolla yhtenevä rektaalisesti mitatun koon kanssa. Kun mittaustuloksiin sovelletaan follikkeleiden päiväkasvuvauhdin perusteella valittuja +/-1 mm hyväksymisrajoja, tuloksista 78 % on asetettujen rajojen sisäpuolella. Saadut tulokset viittaavat siihen, että kyljen kautta mitattuna follikkelin koko on merkittävästi pienempi kuin rektaalisesti mitattuna. Follikkeleiden koko kyljen kautta mitattuna eroaa rektaalisesti mitatusta siinä määrin, että tutkimustapaa ei voida suositella käytettävän follikkeleiden kasvun seurantaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Ohutsuolen vierasesine on yleinen ruuansulatuskanavan sairaus koirilla ja kissoilla. Vierasesineen aiheuttamat oireet ovat seurausta sen aiheuttamasta ohutsuolen mekaanisesta tukoksesta. Vatsaontelon röntgentutkimus ja ultraäänitutkimus ovat kaksi yleisimmin käytettyä diagnostista tutkimusmenetelmää selvitettäessä vatsaontelon sairauksia koirilla ja kissoilla. Aiemmin ensisijaiseksi tutkimusmenetelmäksi ruuansulatuskanavan vierasesinettä epäiltäessä suositeltiin röntgentutkimusta, mutta uudemmissa tutkimuksissa ultraäänitutkimus on osoittautunut röntgentutkimusta luotettavammaksi tutkimusmenetelmäksi vierasesinediagnostiikassa. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää röntgen- ja ultraäänitutkimusten perusteella tehdyn vierasesineen aiheuttaman ohutsuolen mekaanisen tukoksen diagnoosin luotettavuutta Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja vertailla tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ultraäänitutkimuksen perusteella päästään diagnoosiin useammin kuin röntgentutkimuksen perusteella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat röntgen- ja ultraäänidiagnostiikan luotettavuuteen ja tulosten odotettiin vastaavan aiempia tutkimuksia. Tutkimukseen valittiin 57 koiraa ja kissaa, joille oli tehty sekä röntgen- että ultraäänitutkimus ennen vierasesineleikkausta tai patologin tutkimusta. Kaikki potilaat oli kuvattu ruuansulatuskanavaoireiden vuoksi ja puolella potilasta oli lähetteessä epäilty vierasesinettä. Vierasesineistä lineaarisia oli yhdeksän. Röntgentutkimus oli tehty 47 eläimelle ennen ultraäänitutkimusta ja yhdeksällä potilaalla ultraäänitutkimus oli tehty ensin. Yli puolet röntgentutkimuksista oli tehty päivystysaikaan ultraäänitutkimusta edeltävänä yönä tai iltana. Röntgen- ja ultraäänilausunnot luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, oliko tutkimuksen perusteella vierasesine todennäköinen, mahdollinen tai vierasesinettä ei ollut havaittu. Myös vierasesineen aiheuttamat muutokset suolistossa luokiteltiin ja niiden esiintymisen yhteys eri diagnoosiluokkiin tutkittiin. Röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavina tekijöinä arvioitiin vierasesineen laatu ja sijainti, potilaan ikä, paino, sukupuoli ja laji, tutkimusajankohta ja tutkimusten suoritusjärjestys. Ultraäänitutkimuksen perusteella vierasesinettä pidettiin todennäköisenä 84 %:lla ja röntgentutkimuksessa 34 %:lla, joten tutkimuksen tulokset vastasivat hypoteesia. Röntgen- ja ultraäänitutkimuksen tulos oli yhteneväinen 25 potilaalla. Röntgendiagnoosin kannalta merkitseviä löydöksiä olivat ohutsuolten laajeneminen, ohutsuolten epänormaali neste- tai kaasusisältö, ileus ja röntgenkuvassa näkyvä vierasesine. Näkyvällä vierasesineellä oli myös ultraäänitutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä yhteys diagnoosiin. Päivämäärällä, jolloin ultraäänitutkimus oli suoritettu, oli merkitsevä yhteys diagnoosiin. Vierasesineen muodolla ei havaittu merkitsevää yhteyttä kumpaankaan diagnoosiin. Myöskään potilaan lajilla, iällä, painolla tai sukupuolella ei havaittu yhteyttä röntgen- tai ultraäänidiagnoosiin. Aineisto oli melko pieni röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavien tekijöiden arvioimiseksi, jonka vuoksi merkitseviä tuloksia saatiin vähän. Tässä tutkimuksessa kaikki röntgen- ja ultraäänilausunnot oli tehnyt diagnostisen kuvantamisen yksikössä työskentelevä eläinlääkäri, jonka vuoksi tulokset ovat todennäköisesti parempia kuin ne olisivat kokemattomalla tutkijalla. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää Yliopistollisessa eläinsairaalassa, kun valitaan sopivaa tutkimusmenetelmää vierasesinediagnostiikkaan.
Now showing items 1-7 of 7