Browsing by Subject "umpeenpanohoito"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Ummessaolokauden aikana lehmän utare palautuu edellisen lypsykauden jälkeen ja valmistautuu seuraavan lypsykauden maidontuotantoon. Tällä ajanjaksolla maidontuotanto lakkaa, maito muuttuu ummessaolevan utareen eritteeksi ja utareessa tapahtuu histologisia muutoksia. Utare on kaikista herkin uusille infektioille heti umpeenpanon jälkeen sekä ennen poikimista, kolostrogeneesin käynnistyessä. Suurempi infektioalttius johtuu lypsyn huuhtelevan vaikutuksen loppumisesta, muutoksista utareen valkosolujen määrissä sekä solujen huonommasta toiminnasta. Utareen ollessa täysin involoitunut puolustuskeinot ovat normalisoituneet ja utare on varsin resistentti uusille infektioille. Ummessaolokaudella saatu infektio voi parantua ilman oireita muutamassa päivässä tai jäädä piilevänä utareeseen, jolloin lehmä sairastuu poikimisen jälkeen. Lehmä voi myös sairastua kliiniseen mastiittiin ummessaolokauden aikana. Ummessaolokauden uusia infektioita pyritään estämään umpeenpanohoidolla, jolla samalla hoidetaan lehmällä jo olevat subkliiniset tulehdukset. Tähän tutkielmaan liittyvässä tutkimusossa selvitettiin tavallisimpia ummessaolokauden utaretulehduksien aiheuttajia suomalaisesta potilasmateriaalista. Materiaali kerättiin Helsingin yliopiston Saaren eläinklininikan potilasmateriaalista vuosilta 1980-96. Tavallisin mastiitin aiheuttaja oli Actinomyces pyogenes (23 % tapauksista), muita yleisiä aiheuttajia oli Streptococcus uberis (17 %) ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit (16 %). Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kirjallisuuden kanssa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Lehmät ovat ummessa 1-2 kuukautta ennen poikimista. Ummessaolon alkuvaiheessa utare on herkkä tulehduksille, samoin ennen poikimista. Ummessaolevan utareen erite sisältää antibakteerisia tekijöitä, jotka estävät lähinnä gramnegatiivisten bakteerien kasvua. Umpeenpanohoidolla pyritään parantamaan utareinfektioita ja ehkäisemään uusien syntyä. Umpeenpanohoito kehitettiin varsinaisesti 1960-luvulla. Valmisteet persistoivat utareessa useita viikkoja. Umpeenpanohoidolla pystyttiin vähentämään utaretulehdusten määrää, mutta pitkällä aikavälillä tulokset eivät ole olleet pelkästään positiivisia. Umpeenpanohoitoa pidetään edelleen tehokkaana olemassaolevien infektioiden hoidossa, mutta terveiden lehmien hoitoa ei suositella. Tutkimus jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa seurattiin lehmiä, joiden neljännesmaitonäytteet olit utkittu umpeenpantaessa 3-5 peräkkäisenä vuotena. Aineisto koostui 76 lehmästä, jotka kaikki oli tutkittu kolmena vuotena, 46 neljänä ja 20 viitenä vuotena. Tutkimuksen mukaan tulehdusten määrä lisääntyi joka vuosi. Neljännekset, joissa oli aiemmin ollut tulehdus, olivat herkempiä sairastumaan. Tutkimuskarjoissa harjoitettiin selektiivistä umpeenpanoterapiaa. Toisessa osassa oli mukana 51 lehmää. Lehmien maitonäytteet tutkittiin umpeenpantaessa sekä noin kymmenen päivää poikimisen jälkeen. Umpeenpanohoidolla saatiin paranemaan 91 % umpeenpantaessa olemassaolevista infektioista. Uusia infektioita syntyi ummessaoloaikana 12 %:in neljänneksistä.
Now showing items 1-2 of 2