Browsing by Subject "välimuotoinen lanne-ristinikama"

Välimuotoinen lanne-ristinikama on rakenteeltaan poikkeava nikama viimeisen lannenikaman ja ristiluun liitoskohdassa. Epämuodostuma on synnynnäinen ja perinnöllinen. Sen esiintyvyys eri koiraroduissa vaihtelee. Välimuotoisen lanne-ristinikaman tiedetään altistavan alueen välilevyjen rappeumamuutoksille ja cauda equina -syndroomalle. Välimuotoinen lanne-ristinikama todetaan röntgenkuvista. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän tutkielman tarkoituksena oli röntgenkuva-aineiston avulla selvittää välimuotoiseen lanne-ristinikamaan liittyviä rakenteellisia piirteitä sileä- ja karkeakarvaisilla kettuterriereillä sekä parsonrusselinterriereillä. Vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty kyseisten rotujen osalta. Lisäksi välimuotoista lanne-ristinikamaa on tutkittu melko vähän pienillä ja keskikokoisilla koiraroduilla. Tutkimusaineisto koostui aikavälillä 1.1.2013-15.4.2019 välimuotoisen lanne-ristinikaman varalta tutkittujen kettuterriereiden ja parsonrusselinterriereiden röntgenkuvista. Tutkimuksessa käytiin läpi yhteensä 170 koiran röntgenkuvat. Näistä 142 oli parsonrusselinterriereitä, 23 sileäkarvaisia kettuterriereitä ja 5 karkeakarvaisia kettuterriereitä. Jokaisen koiran röntgenkuvista määritettiin viidennen ja kuudennen sekä kuudennen ja seitsemännen lannenikaman suhteelliset pituudet. Lisäksi määritettiin antiklinaalisen nikaman paikka. Tutkimuksen hypoteesina oli, että kuudennen lannenikaman pituus suhteessa viidennen lannenikaman pituuteen on lyhentynyt koirilla, joilla on välimuotoinen lanne-ristinikama. Toisena hypoteesina oli, että koirilla, joilla on vain kuusi lannenikamaa, antiklinaalinen nikama sijaitsee edempänä selkärangassa, kuin koirilla, joilla on seitsemän lannenikamaa. Lisäksi työssä tutkittiin viimeisen sekä toiseksi viimeisen lannenikaman paikkaa suhteessa suoliluun reunaan. Työssä tarkasteltiin myös välimuotoisen lanne-ristinikaman yhteyttä poikkeamiin viimeisessä kylkiluuparissa sekä ensimmäisen häntänikaman luutumista ristiluuhun koirilla, joilla on todettu välimuotoinen lanne-ristinikama, sekä koirilla, joilla ei ole välimuotoista lanne-ristinikamaa. Parsonrusselinterriereillä välimuotoinen lanne-ristinikama esiintyi 30,2 %:lla tutkimukseen valikoituneista koirista. Vastaava luku sileäkarvaisilla kettuterriereillä oli 91,3 % ja karkeakarvaisilla kettuterriereillä 60,0 %. Kuudennen lannenikaman pituus suhteessa viidennen lannenikaman pituuteen oli lyhentynyt koirilla, joilla oli välimuotoinen lanne-ristinikama verrattuna koiriin, joilla ei ollut välimuotoista lanne-ristinikamaa. Samanlainen trendi havaittiin myös seitsemännen lannenikaman pituudessa suhteessa kuudenteen lannenikamaan. Antiklinaalisen nikaman paikassa havaittiin siirtymä kraniaalisuuntaan 14,7 % tapauksista niillä koirilla, joilla oli vain kuusi lannenikamaa. Vastaava luku koirilla, joilla ei ollut merkkejä välimuotoisesta lanne-ristinikamasta oli 2,9 %. Poikkeamia viimeisen kylkiluuparin rakenteessa havaittiin 53,7 %:lla koirista, joilla oli todettu jokin välimuotoisen lanne-ristinikaman muoto. Koirilla, joilla oli vain kuusi lannenikamaa, viimeiset kylkiluut puuttuivat tai olivat vajaasti kehittyneet 76,5 %:lla. Vastaava luku koirilla, joilla ei ollut merkkejä välimuotoisesta lanne-ristinikamasta oli 3,9 %. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kettuterriereiden ja parsonrusselinterriereiden välimuotoiseen lanne-ristinikamaan liittyy tiettyjä ominaispiirteitä, joiden esiintyminen on todennäköisempää, kun koiralla on välimuotoinen lanne-ristinikama.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa spondyloosin ja synnynnäisten nikamien epämuodostumien esiintyvyyttä suomalaisilla rotukissoilla lateraalisten ja ventrodorsaalisten röntgenkuvien avulla. Tutkimuksen kohteena olivat 1–10-vuotiaiden suomalaisten rotukissojen rinta- lanne- ja ristinikamat. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon ja millaisia synnynnäisten nikamien epämuodostumia kissoilla esiintyy. Edelleen selvitettiin sukupuoli- ja rotukohtaiset kokonaislukumäärät. Spondyloosin osalta tutkittiin, kuinka paljon ja minkä asteista spondyloosia kissoilla ilmenee sekä missä nikamissa spondyloosia on eniten. Lisäksi kartoitettiin rodun ja iän vaikutus spondyloosin esiintymiseen. Suomessa ei ole aiemmin tehty suomalaisia rotukissoja koskevaa spondyloositutkimusta eikä tutkimusta synnynnäisistä nikamien epämuodostumista. On todennäköistä, että spondyloosi ja synnynnäiset nikamien epämuodostumat ovat kissoilla periytyviä kuten koirilla. Spondyloosi ja osa synnynnäisistä nikamien epämuodostumista voivat aiheuttaa pahimmillaan kliinisiä oireita. Tieto spondyloosin ja synnynnäisten nikamien epämuodostumien yleisyydestä on näin ollen arvokasta. Tutkimusta varten röntgenkuvattiin 103 rotukissaa Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa 3.10.2011–25.5.2012 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuneita rotuja oli yhteensä 17. Osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Tutkimuksen kissoista kuudella eli 5,8 %:lla todettiin spondyloosi. Spondyloosia löytyi viideltä eri rodulta: balineesi, pyhä birma, norjalainen metsäkissa, brittiläinen lyhytkarva ja burma. Kissat olivat iältään 5–10-vuotiaita keski-iän ollessa 7,3 vuotta. Spondyloosia esiintyi kahdeksannen rintanikaman ja viimeisen eli seitsemännen lannenikaman välisellä alueella. Eniten spondyloosia löytyi rintarangan 12. nikamasta, toiseksi eniten 13. rintanikamasta ja ensimmäisestä lannenikamasta. Kissoista 45,6 %:lla (uroksista 46,6 % ja naaraista 44,4 %) todettiin joko yksi tai useampi synnynnäinen nikaman epämuodostuma. Välimuotoinen nikama havaittiin 17,5 %:lla, välimuotoinen lanne-ristinikama 9,7 %:lla ja nikamien poikkeava lukumäärä 24,3 %:lla tutkimukseen osallistuneista kissoista. Tämän sekä aiempien tutkimusten perusteella on syytä olettaa, että spondyloosi sekä synnynnäiset nikamien epämuodostumat ovat melko yleisiä kissoilla. Tuloksissa oli jonkin verran eroa aiempiin tutkimuksiin, mutta tulokset eivät olleet täysin vertailukelpoisia johtuen muun muassa tutkimuksen kohteena olleiden kissojen eroavaisuuksista. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää spondyloosin perinnöllisyyttä kissoilla sekä kartoittaa sen rotukohtaista esiintyvyyttä. Välimuotoisen lanneristinikaman periytyvyys sekä rotukohtaiset esiintyvyydet olisivat myös jatkotutkimusta vaativia aihealueita. Jatkossa kasvattajat voisivat lantion lateraalisten ja ventrodorsaalisten röngenkuvien avulla saada jalostuksen kannalta arvokasta tietoa kissojen mahdollisesta välimuotoisesta lanne-ristinikamasta sekä samalla myös lonkkadysplasiasta.