Browsing by Subject "vasikkaripuli"

Vasikkaripuli on nautojen yleisin sairaus neonataalikaudella. Perinteisesti vasikkaripulia on hoidettu mm. nesteyttämällä vasikkaa joko suun kautta tai huonompikuntoista potilasta eläinlääkärin toimesta, ja varmuuden vuoksi eläinlääkäri on laittanut vasikan antibioottikuurille. Sen hyödystä ei kuitenkaan ole selkeää konsensusta, ja tämän työn tarkoituksena on kerätä yhteen tieto, joka maailmalla alle kolmen viikon ikäisten vasikoiden ripulin antibioottihoidosta on olemassa. Vasikkaripuli on vanha sairaus, jota koskeva perustutkimus on pääasiassa vuosikymmeniä vanhaa. Suomen erityinen tautitilanne, jossa esimerkiksi salmonella on erittäin harvinainen tuotantoeläimillä, vaikeuttaa kansainvälisen kirjallisuuden soveltamista suomalaiseen ympäristöön. Myös erilaiset perinteet antibioottien käytössä ja osin sen seurauksena muokkautuneet patogeenien antibioottiresistenssitilanteet hankaloittavat kirjallisuudessa mainittujen antibioottisuositusten käyttämistä sellaisenaan. Suomessa tavallisimmin vasikkaripulin hoitoon käytetty trimetopriimi-sulfonamidi mainitaan myös kansainvälisessä kirjallisuudessa ensisijaisten hoitojen joukossa. Meillä ei sen sijaan ole totuttu käyttämään amoksisilliinia tai amoksisilliini-klavulaanihappoa nautojen hoidossa lainkaan, mutta ne nousevat esiin hoitosuosituksissa. Erilaisten lääkityssäännösten vuoksi suomalaisissa ohjeissa toissijainen valinta, fluorokinolonit, on maailmalla se viimeinen vaihtoehto. Suomessa ei taas juurikaan käytetä kolmannen tai neljännen polven kefalosporiineja, jotka ovat toisissa maissa kovassa käytössä. Tässä työssä pyrittiin myös etsimään kirjallisuudesta tietoa pohjoismaisesta erikoisuudesta, dihydrostreptomysiinistä, mutta suun kautta annettuna siitä ei löytynyt yhtään tieteellistä artikkelia. Myöskään tämän vanhan lääkkeen käyttöönottotutkimuksia ei löytynyt. Vasikkaripuli ei vaadi läheskään aina antibioottihoitoa, vaan nesteterapia on ensimmäinen ja tärkein hoitomuoto olosuhdekorjauksen ohella. Antibiootteja käytetään vain huonokuntoisille potilaille, joilla on ripulin lisäksi yleisoireita, esimerkiksi alentunut imurefleksi, yli 6 % dehydraatio, kuume, apaattisuus tai heikkous, tai sen ulosteissa on limaa. Huolehtimalla, että vasikka saa riittävästi vasta-aineita ternimaidosta, vältetään suuri osa ripuleista kokonaan. Antibioottien käyttö vasikkaripulin hoidossa on yleistä, mutta kasvava huoli lääkejäämistä lihassa ja antibioottiresistenssin kehittymisestä on ohjannut ajatuksia probioottien suuntaan. Niistä tehtyjä tutkimuksia ei eläinlääketieteellisestä kirjallisuudesta vielä juuri löydy, mutta ne ovat mielenkiintoinen lisätutkimuksen kohde tuleville vuosille.

Cryptosporidium parvum on merkittävä taudinaiheuttaja nautakarjoissa maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttama kryptosporidioosi on yleinen ruoansulatuskanavan sairaus alle kuuden viikon ikäisillä vasikoilla. Kryptosporidioosi on herkästi leviävä tauti, joka aiheuttaa hyvinvointiongelmia ja tuotantotappioita karjataloudessa. Lisäksi C. parvum on zoonoottinen taudinaiheuttaja, ja se aiheuttaa myös ihmisillä kliinisenä suolistoinfektiona oireilevaa kryptosporidioosia. 2000-luvun aikana, ja etenkin viime vuosina, kryptosporidioositapaukset ovat lisääntyneet Suomessa merkittävästi niin vasikoilla kuin ihmisilläkin. On tärkeää tutkia kryptosporidioosin leviämiseen liittyviä tekijöitä, jotta voidaan paremmin ehkäistä sekä eläinten että ihmisten sairastumista. Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään olemassa olevaan kirjallisuuteen koskien kryptosporidioosin leviämistä, torjuntaa ja hallintaa nautakarjoissa. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vasikoiden kryptosporidioosin hoitoa sekä kryptosporidioosin zoonoottista luonnetta. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuuden tavoitteena on tunnistaa kryptosporidioosin leviämiseen, torjuntaan ja hallintaan liittyviä tekijöitä, joihin voidaan kiinnittää huomiota lypsykarjatilojen päivittäisessä toiminnassa. Hypoteesina on, että tutkimuksessa nousee esiin tilojen tautisuojaukseen ja hoitokäytänteisiin liittyviä tekijöitä. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuudessa aineistona käytettiin KRYPTO-hankkeen osana Ruokaviraston lypsykarjatiloille toteuttamaa kyselytutkimusta, jossa pyrittiin tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat lypsykarjatiloilla kryptosporidioosin leviämiseen ja kliinisen taudin puhkeamiseen. Kyselytutkimuksessa oli mukana 77 tapaustilaa, joilla oli todettu Ruokavirastossa laboratoriovarmistettu C. parvum -tartunta. Verrokkitiloja oli 152. Kyselytutkimuksessa oli kolme avointa kysymystä, joissa kysyttiin tilallisilta kryptosporidioosin leviämiseen ja torjuntaan liittyviä tekijöitä sekä kryptosporidioositartunnan seurauksia tiloilla. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuus keskittyy käsittelemään näiden avointen kysymysten vastausmateriaalia. Kyselytutkimuksen avointen kysymysten vastausaineistolle tehtiin induktiivinen sisällön analyysi, jonka tavoitteena on aineiston systemaattinen ja objektiivinen analysointi. Sisällön analyysin avulla aineistoa voidaan esittää tiivistetyssä muodossa ja sitä voidaan käsitteellistää. Induktiivinen sisällön analyysi on kolmivaiheinen menetelmä, jonka vaiheet ovat aineiston pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Sisällön analyysin päätteeksi tehtiin vielä sisällön analyysin validointi, jonka tarkoituksena on analyysin luotettavuuden varmistaminen. Tutkimusosuudessa nousi hypoteesin mukaisesti esiin paljon tautisuojaukseen ja eläinten hoitokäytänteisiin liittyviä tekijöitä, jotka ovat hyvin relevantteja havaintoja eläintautien leviämisen suhteen. Etenkin se, että kryptosporidioositartunnan jälkeen monilla tapaustiloilla käytänteitä muutettiin enemmän verrokkitilojen käytänteiden kaltaisiksi, osoittaa, että tilalliset ovat tehneet relevantteja havaintoja kryptosporidioosin leviämisen ehkäisyn suhteen. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös käytäntöön. Esimerkiksi voidaan ohjeistaa tilallisia entistä enemmän tautisuojauksen tai eläintautien leviämisen ehkäisyn kannalta tärkeisiin tilan hoitotoimenpiteisiin liittyen. Lisäksi zoonoottisen taudinaiheuttajan ollessa kyseessä, voidaan eläinten tartuntoja ehkäisemällä ehkäistä myös eläinten kanssa työskentelevien ihmisten tartuntoja.

Vasikkaripulit ovat hengitystiesairauksien ohella vasikoiden yleisimpiä sairauksia, joista koituu tiloille taloudellisia tappioita. Ripuli aiheuttaa vasikoilla kuivumista, elektrolyyttitasapainon häiriöitä, metabolista asidoosia sekä negatiivista energiatasapainoa, joita pyritään korjaamaan oikeanlaisen nesteytyksen sekä maitojuoton jatkamisen avulla. Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet ovat oleellisessa osassa vasikkaripuleiden hoidossa, sillä ne ovat halpoja ja helppoja annostella. Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ominaisuuksia hyvällä suun kautta annettavalla elektrolyyttivalmisteella tulisi olla vasikkaripuleiden hoidon kannalta ja miten Suomessa saatavilla olevat valmisteet tähän tarkoitukseen soveltuvat. Syy tämän aiheen valintaan oli se, että kyseisten tuotteiden vertailua ei ole aiemmin tehty Suomessa ja lisätietoa tästä asiasta tarvitaan. Vertailuun valikoitui 11 Suomessa käytettävää suun kautta annettavaa elektrolyyttivalmistetta, joista kolme (Benfital Plus, Energaid ja Hydrafeed) oli ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuivat vasikkaripuleiden hoitoon. Muilla valmisteilla oli suosituksiin nähden havaittavissa puutteita. Tulosten perusteella valmisteiden välillä ilmeni paljon poikkeavuuksia ja tämä herättääkin kysymyksen tuotekehittelyn ja elektrolyyttivalmisteiden ns. päivityksen tarpeesta, jotta useampi kuin muutama valmiste vastaisi kirjallisuuden suosittelemia normeja. Joistakin tuotteista oli myös hankalasti saatavilla tärkeimpien elektrolyyttien, alkalisoivien ainesosien sekä glukoosin pitoisuuksia, mikä hankaloitti vertailun tekemistä. Tällä on suuri merkitys vertailujen tekemiseen esimerkiksi eläinlääkärin tai tilallisen toimesta, sillä vasikkaripuleiden hoidon kannalta on oleellista, että annettava elektrolyyttivalmiste on ominaisuuksiltaan tarkoitukseen sopiva ja tehokas. Siksi tämän lisensiaatin tutkielman yhtenä tavoitteena oli myös helpottaa eläinlääkäreiden tekemää vertailua eri valmisteiden välillä kertomalla, mitä hyvältä suun kautta annettavalta elektrolyyttivalmisteelta tulisi edellyttää.

Vasikkaripulit muodostavat hengitystiesairauksien ohella tärkeimmät vasikoiden terveyttä uhkaavat sairaudet. Vasikkaripuli on monisyytauti. Ruokinnalliset tekijät kuten juottovirheet, äkilliset ruokinnan muutokset, vasikan ruoansulatukselle sopimaton tai pilaantunut rehu voi aiheuttaa vasikoille ripulia. Tartunnallisia vasikkaripulin aiheuttajia ovat mm. bakteerit, virukset ja suolistoloiset. Suomessa tärkeimpiä ripulinaiheuttajia ovat rotavirus, Eimeria-suvun kokkidit, koronavirus, Salmonella sp., kryptosporidit ja F5-positiivinen Escherichia coli. Yleensä ripulinäytteestä todetaan vain yksi taudinaiheuttaja, mutta myös useampi aiheuttaja voi esiintyä näytteessä yhtäaikaisesti usein lisäten ripulin vakavuutta. Myös terveillä eläimillä voidaan todeta tartunnallisia ripulinaiheuttajia ja siten optimaalisilla olosuhteilla ja hyvällä vasikan vastustuskyvyllä voidaan ehkäistä ripulin esiintymistä. Evirassa vasikkaripulinäytteitä tutkitaan Eviran Kuopion tutkimusyksikössä (Elintarviketurvallisuusvirasto, ent. EELA), jossa on käytössä vasikkaripulitutkimuspaketti. Tutkimuksen hintaan kuuluu 3-5 ulostenäytteen tutkiminen ja näytteistä tutkitaan ikäkaudelle tyypillisimmät ripulinaiheuttajat sekä aina salmonella. Tässä tutkielmassa käsitellään Eviraan vuosina 2002 – 4/2006 saapuneiden vasikkaripulinäytteiden tuloksia ja vasikkaripulitutkimuspaketin käyttöä. Kaikkiaan lähetettiin 286 näytelähetystä, jotka sisälsivät keskimäärin 2,5 näytettä. Eniten näytteitä tuli lypsykarjatiloilta, mutta myös lihantuotanto- ja emolehmätiloilta lähetettiin lähes 90 näytelähetystä. Eniten näytteitä lähettivät keskisuuret ja suuret tilat. Näytelähetyksistä 60 % todettiin tartunnallisia ripulinaiheuttajia ja näissä lähetyksissä oli keskimäärin 2,6 näytettä kun taas negatiiviseksi jääneet näytelähetykset sisälsivät keskimäärin 2,2 näytettä. Yleisimmiksi taudinaiheuttajiksi 708 vastaanotetusta näytteestä todettiin rotavirus (36 %) ja Eimeria-suvun kokkidit (13 %). Muita todettuja taudinaiheuttajia olivat koronavirus (3 %), sukkulamadon munat (2 %), kryptosporidit (0,7 %) ja salmonella (0,1 %). Saatujen tulosten valossa sekä rotaviruksen että kokkidien merkitys on suurempi lihan- kuin maidontuotantotiloilla. Rotaviruksen prevalenssi on noussut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Merkittävänä syynä tähän on todennäköisesti tuotantotilojen koon suureneminen. Suuremmassa eläinryhmässä tautipaine on suuri usein melko ahtaiden elinolojen seurauksena. Yksittäisen vasikan sairastuminen myös huomataan myöhemmin vasikkakasvattamossa kuin maidontuotantotilalla, jossa vasikoita on kerrallaan vähemmän. Voi olla, että sairaan vasikan eristäminen tapahtuu tarkkailun vaikeuden vuoksi vasikkakasvattamossa myöhemmin, jolloin suurempi osa vasikoista ehtii infektoitua. Vasikkaripulin ennalta ehkäisemisen kannalta on tärkeää hyvästä hygieniasta ja elinolosuhteista huolehtiminen sekä riittävä ja oikea-aikainen ternimaidonjuotto. Ripuloivan vasikan hyvällä tukihoidolla on vasikan selviytymisen kannalta usein suuri merkitys, eikä vasikan eristämistä muista infektioiden leviämisen rajoittamiseksi tule unohtaa. Epidemiatilanteissa tulisi taudinaiheuttaja aina selvittää yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Vastaavien taudinpurkausten välttämiseksi voidaan harkita rokotteen käyttöönottoa, tai muita toimenpiteitä (esim. laidunkierto) taudinaiheuttajasta riippuen.