Browsing by Subject "vertailu"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Lämpökamerakuvaus on noninvasiivinen diagnostinen tekniikka, joka ei vaadi kosketusta kohde-eläimeen, ei aiheuta kipua ja on menetelmänä nopea ja melko helppo toteuttaa. Lämpökameroita on käytetty mm. hevosten ortopedisten sairauksien diagnosoinnissa jo pidempään, mutta pieneläimillä tehtyjen tutkimusten määrä on ollut vähäistä. Lämpökameratutkimuksessa vertaillaan eläimen ruumiin eri puolien tai osien pintalämpötiloja keskenään ja lämpötilaerojen perusteella voidaan diagnosoida esimerkiksi tulehduksellisia tiloja. Tämä tutkimus tehtiin, sillä haluttiin selvittää kolmen lämpökameran FLIR i5, FLIR b60 ja FLIR T425 soveltuvuus kliiniseen tutkimukseen koirilla. Kaikki kolme lämpökameraa on suunniteltu teolliseen käyttöön ja ne eroavat teknisiltä ominaisuuksiltaan (resoluutio ja lämpöherkkyys) toisistaan. Tutkimuksen oletuksena oli, että käytetyistä lämpökameroista resoluutioltaan suurin ja lämpöherkin T425 soveltuisi hyvin diagnostiseen kuvantamiseen. Lisäksi oletimme, että resoluutioltaan pienin ja lämpöherkkyydeltään epätarkin i5 ei soveltuisi kliiniseen työhön. Teknisiltä ominaisuuksiltaan kahden muun kameran väliin sijoittuva b60 oli olettamuksien mukaan myös mahdollisesti diagnostiikkaan soveltuva. Tutkimukseen valittiin yhteensä 49 koiraa. Valitut koirat olivat kaikki yli vuoden ikäisiä ja niillä oli virallinen Suomen kennelliiton lonkkalausunto. Jokaisen koiran lantion alue kuvattiin suoraan yläpuolelta samoissa olosuhteissa. Kukin koira kuvattiin käyttäen jokaista kolmea kameraa ja joka kameralla otettiin kaksi kuvaa kahden eri kuvaajan ottamana, siten että joka koirasta saatiin yhteensä kuusi lämpökuvaa. Kuvat analysoitiin erillisellä tietokoneohjelmalla, jossa tutkitun lonkanalueen päälle piirrettiin nelikulmiot. Ohjelma laski nelikulmioiden keskilämpötilan. Jokaisen kuvan analysoi kolme eri henkilöä. Eri kuvaajien ottamien kuvien ja kuvien tulkitsijoiden välisiä eroja vertailtiin tilastollisesti satunnaisvaikutusten mallien ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla, jolloin näiden kahden eri tekijän aiheuttamat erot kertoisivat kunkin kameran soveltuvuudesta tutkimukseen. Kuvan tulkitsijoiden välinen toistettavuus oli kaikilla kameroilla vähintään 0,974. Eri kuvaajien välinen toistettavuus oli kameralla i5 hieman pienempi (0,927) kuin muilla kameroilla toistettavuus oli vähintään 0,976. Myös toisella tilastollisella menetelmällä lasketut tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin toistettavuuden arvot. Kaikilla kameroilla tulkitsijoiden välinen vaihtelu oli pienempi kuin kuvaajien välinen. Kameroiden b60 ja T425 vaihtelut olivat melko samansuuruiset kun taas kameralla i5 vaihtelut olivat jonkin verran suurempia. Alkuoletusten mukaisesti kameroista T425 soveltuisi parhaiten diagnostiseen lämpökamerakuvaukseen, kun huomioon otettiin sekä tilastollisen analyysin tulokset että käyttökokemukset. B60 sopisi myös kuvien laadun puolesta hyvin käytettäväksi lämpökamerakuvauksessa koirilla. Kameran i5 resoluutio ei ollut riittävä tarpeeksi tarkkojen kuvien ottamiseen, joten se ei sovellu kliiniseen käyttöön.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Ohutsuolen vierasesine on yleinen ruuansulatuskanavan sairaus koirilla ja kissoilla. Vierasesineen aiheuttamat oireet ovat seurausta sen aiheuttamasta ohutsuolen mekaanisesta tukoksesta. Vatsaontelon röntgentutkimus ja ultraäänitutkimus ovat kaksi yleisimmin käytettyä diagnostista tutkimusmenetelmää selvitettäessä vatsaontelon sairauksia koirilla ja kissoilla. Aiemmin ensisijaiseksi tutkimusmenetelmäksi ruuansulatuskanavan vierasesinettä epäiltäessä suositeltiin röntgentutkimusta, mutta uudemmissa tutkimuksissa ultraäänitutkimus on osoittautunut röntgentutkimusta luotettavammaksi tutkimusmenetelmäksi vierasesinediagnostiikassa. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää röntgen- ja ultraäänitutkimusten perusteella tehdyn vierasesineen aiheuttaman ohutsuolen mekaanisen tukoksen diagnoosin luotettavuutta Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja vertailla tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ultraäänitutkimuksen perusteella päästään diagnoosiin useammin kuin röntgentutkimuksen perusteella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat röntgen- ja ultraäänidiagnostiikan luotettavuuteen ja tulosten odotettiin vastaavan aiempia tutkimuksia. Tutkimukseen valittiin 57 koiraa ja kissaa, joille oli tehty sekä röntgen- että ultraäänitutkimus ennen vierasesineleikkausta tai patologin tutkimusta. Kaikki potilaat oli kuvattu ruuansulatuskanavaoireiden vuoksi ja puolella potilasta oli lähetteessä epäilty vierasesinettä. Vierasesineistä lineaarisia oli yhdeksän. Röntgentutkimus oli tehty 47 eläimelle ennen ultraäänitutkimusta ja yhdeksällä potilaalla ultraäänitutkimus oli tehty ensin. Yli puolet röntgentutkimuksista oli tehty päivystysaikaan ultraäänitutkimusta edeltävänä yönä tai iltana. Röntgen- ja ultraäänilausunnot luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, oliko tutkimuksen perusteella vierasesine todennäköinen, mahdollinen tai vierasesinettä ei ollut havaittu. Myös vierasesineen aiheuttamat muutokset suolistossa luokiteltiin ja niiden esiintymisen yhteys eri diagnoosiluokkiin tutkittiin. Röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavina tekijöinä arvioitiin vierasesineen laatu ja sijainti, potilaan ikä, paino, sukupuoli ja laji, tutkimusajankohta ja tutkimusten suoritusjärjestys. Ultraäänitutkimuksen perusteella vierasesinettä pidettiin todennäköisenä 84 %:lla ja röntgentutkimuksessa 34 %:lla, joten tutkimuksen tulokset vastasivat hypoteesia. Röntgen- ja ultraäänitutkimuksen tulos oli yhteneväinen 25 potilaalla. Röntgendiagnoosin kannalta merkitseviä löydöksiä olivat ohutsuolten laajeneminen, ohutsuolten epänormaali neste- tai kaasusisältö, ileus ja röntgenkuvassa näkyvä vierasesine. Näkyvällä vierasesineellä oli myös ultraäänitutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä yhteys diagnoosiin. Päivämäärällä, jolloin ultraäänitutkimus oli suoritettu, oli merkitsevä yhteys diagnoosiin. Vierasesineen muodolla ei havaittu merkitsevää yhteyttä kumpaankaan diagnoosiin. Myöskään potilaan lajilla, iällä, painolla tai sukupuolella ei havaittu yhteyttä röntgen- tai ultraäänidiagnoosiin. Aineisto oli melko pieni röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavien tekijöiden arvioimiseksi, jonka vuoksi merkitseviä tuloksia saatiin vähän. Tässä tutkimuksessa kaikki röntgen- ja ultraäänilausunnot oli tehnyt diagnostisen kuvantamisen yksikössä työskentelevä eläinlääkäri, jonka vuoksi tulokset ovat todennäköisesti parempia kuin ne olisivat kokemattomalla tutkijalla. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää Yliopistollisessa eläinsairaalassa, kun valitaan sopivaa tutkimusmenetelmää vierasesinediagnostiikkaan.
Now showing items 1-2 of 2