Browsing by Subject "vierihoito"

Viikin koetilalla tehtiin syksyn 1998 ja kevään 1999 aikana vasikoiden vierihoitotutkimus. Mukaan otettiin 18 vasikkaa, jotka jaettiin sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään: 8 viikon vierihoito (ryhmä 1), 5 viikon vierihoito (ryhmä 2) ja kontrolliryhmä (ryhmä 3). Vasikat olivat yksittäiskarsinoissa, ja pääsivät imemään emäänsä parteen kahdesti päivässä lypsyn jälkeen. Kontrolliryhmä joi maidon tuttiämpäristä. 5 viikon iässä ryhmä 2 ei saanut enää maitoa, ja ryhmät 1 ja 3 saivat maitoa enää kerran päivässä. Kuivarehua annettiin alusta lähtien vapaasti. Vasikoiden terveyttä seurattiin päivittäin kirjaamalla ulosteen konsistenssi, yskän esiintyvyys ja vasikoiden hoidot. Verinäytteitä otettiin 2-4 vrk:n ja 2 viikon iässä, 5 viikon iässä 0-2 vrk ennen ja 1-3 vrk jälkeen vieroituksen , 6,5 viikon iässä, 8 viikon iässä 0-2 vrk ennen vieroitusta, sekä 9,5 ja 12 viikon iässä. Verinäytteistä analysoitiin punasolut, Hkr, Hb, MCV, MCH, MCHC, rauta, valkosolut, valkosolujen erittelylaskenta, fibrinogeeni, haptoglobiini, IgG, GGT, CK, ASAT, proteiini, albumiini, urea, glukoosi, vapaat rasvahapot ja kortisoli. Tutkimusvasikoilla oli paljon ripulia, mikä heikentää aineistoa. Silti tulokset vastaavat hyvin muista tutkimuksista saatuja tuloksia. Vasikoilla oli jonkin verran anemiaa 1-1,5 kuukauden iässä. Tähän saattaa vaikuttaa raudanpuute ja hiehojen suuri määrä. Ruokinnan vaikutus näkyi selkeästi veriarvoissa; kuivarehuun siirtyminen nosti veren proteiini-, urea- ja rautapitoisuutta ja laski veren glukoosipitoisuutta. Vieroituksen yhteydessä vasikoiden elimistössä tapahtui lievää kuivumista, sillä hematokriitti näytti nousevan vieroituksessa, lisäksi proteiini-, albumiini ja ureapitoisuus nousivat. Ryhmän 1 lievä stressileukogrammi vieroituksen yhteydessä saattaa indikoida vieroitustressin vaikutusta, sen sijaan kortisolitasoon vieroitustressillä ei näyttänyt olevan ainakaan pidempiaikaista vaikutusta. Ryhmien välillä oli joitain yksittäisiä eroja mittausajankohdittain. Ryhmän 1 vasikoilla oli alhaisempi proteiinitaso kuin ryhmällä 2 ja alhaisempi albumiini- ja ureataso kuin muilla ryhmillä 5 - 8 viikon iässä, jonka jälkeen erot tasoittuivat 9,5 viikon ikään mennessä. Erot johtuvat ilmeisesti ryhmän 1 alhaisemmasta kuivarehun syönnistä.

Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee emän ja vasikan välistä suhdetta ja käyttäytymistä luonnossa sekä vierihoidon ja vieroituksen vaikutusta vasikan käyttäytymiseen. Tutkimusosa muodostuu vierihoidossa olleiden vasikoiden vieroituksen aikaisen käyttäytymistarkkailun tuloksista. Koe oli osa laajempaa vasikoiden vierihoitokasvatusprojektia. Koe tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa syksyn ja talven 1998-99 aikana. Vieroituksen aikaisessa käyttäytymistarkkailussa oli mukana 12 Ay-vasikkaa, jotka kaikki kuljetettiin 5 ensimmäisen vierihoitoviikon aikana kaksi kertaa vuorokaudessa (aamu- ja iltalypsyn jälkeen) emän luo parteen imemään. Puolet vasikoista vieroitettiin kokonaan 5 vierihoitoviikon jälkeen. Loput jatkoivat 5 vierihoitoviikon jälkeen imemistä kerran päivässä (aamulypsyn jälkeen). Lopullinen vieroitus tapahtui näillä vasikoilla 8 vierihoitoviikon jälkeen. Vasikat jaettiin tilastollista käsittelyä varten kolmeen ryhmään. Ryhmässä 1 oli 6 vasikkaa, jotka vieroitettiin kokonaan 5 vierihoitoviikon jälkeen. Ryhmässä 2 oli 6 vasikkaa, jotka vieroitettiin 5 vierihoitoviikon jälkeen osittain jättämällä toinen imemiskerta pois. Ryhmä 3 koostui ryhmän 2 vasikoista, jotka vieroitettiin kokonaan 8 vierihoitoviikon jälkeen. Ryhmien 2 ja 3 vasikat olivat siis samat, mutta niiden vieroitusajankohtien välillä oli 3 viikon aikaero. Tilastollisessa käsittelyssä oli mukana ryhmässä 1 ainoastaan kolme vasikkaa ja ryhmissä 2 ja 3 samat viisi vasikkaa. Vasikoiden käyttäytymistä seurattiin videokameroiden avulla 24 tuntia vuorokaudessa alkaen yksi vuorokausi ennen vieroitusta ja päättyen kaksi vuorokautta jälkeen vieroituksen. Vasikoita kuvattiin käyttäen aikaviivenauhoitusta, jolloin yksi 24 tunnin jakso mahtui kolmen tunnin videokasetille. Videonauhat katsottiin ja jokaisen vasikan asento ja käyttäytyminen merkittiin ylös kahden minuutin välein käyttämällä neljää eri asentokoodia ja yhdeksää eri käyttäytymiskoodia. Saaduista havainnoista laskettiin asento- ja käyttäytymishavaintojen frekvenssit sekä samojen peräkkäisten asento- ja käyttäytymishavaintojaksojen määrä. Tulokset analysoitiin käyttäen toistomittausmenetelmää, jossa toistoina olivat kolme peräkkäistä päivää (päivä ennen vieroitusta, vieroituspäivä ja vieroituksen jälkeinen päivä). Vieroitusta edeltävä päivä oli kontrollivuorokausi, johon muiden päivien käyttäytymishavaintoja verrattiin. Vasikoiden lepokäyttäytyminen väheni vieroituksen johdosta. Lepokäyttäytyminen ei muuttunut ryhmän 2 vasikoilla, kun ne vieroitettiin vähitellen. Väkirehunsyönti lisääntyi vieroituksen jälkeen, mutta heinänsyöntiin ei vieroituksella ollut vaikutusta. Vasikoiden vedenjuonti lisääntyi vieroituksen jälkeen. Tähän luonnollisena selityksenä on se, että ennen vieroitusta vasikat saivat suuren osan nestetarpeestaan maidosta ja vieroituksen jälkeen ne joutuivat tyydyttämään sen kokonaan vedellä. Nuolemis- ja nuuskimiskäyttäytymiseen ei vieroituksella havaittu olevan vaikutusta. Itsensä nuolemisen määrässä oli ryhmien välillä eroja. Ryhmän 2 vasikat nuolivat itseään eniten. Tämä saattoi johtua siitä, että vieroituksen tapahduttua vasikat (ryhmissä 1 ja 3) olivat levottomia ja itsehoito saattoi jäädä siksi osittain suorittamatta. Vasikat huusivat vieroituksen jälkeen enemmän kuin ennen vieroitusta. Ryhmässä 2 huutaminen oli kuitenkin vähäisintä. Samojen peräkkäisten asento- ja käyttäytymishavaintojaksojen määrä lisääntyi vieroituksen jälkeen. Toisin sanoen vasikat olivat vieroituksen jälkeen levottomampia kuin ennen vieroitusta.