Browsing by Subject "virtsa"

Akuutti munuaisvaurio johtaa äkilliseen munuaisten toimintakyvyn heikkenemiseen, jolloin voidaan havaita häiriöitä mm. verenpaineen, happoemästasapainon, nestetasapainon ja elektrolyyttitasapainon säätelyssä. Kuolleisuus akuutissa munuaisvauriossa koirilla on n. 50% ja selvinneilläkin munuaisten toiminta on usein pysyvästi heikentynyt. Perinteisesti diagnoosi perustuu kreatiniinin seerumipitoisuuden nousuun ja muutoksiin virtsantuotannon määrässä. Munuaisten vajaatoiminnassa seerumin kreatiniinipitoisuus alkaa kuitenkin tyypillisesti nousta vasta, kun munuaisten toimintakapasiteetista on menetetty jo 75% ja aina kreatiniinipitoisuus ei munuaisvaurion yhteydessä nouse. Tarvitaankin uusia, herkempiä merkkiaineita akuutin munuaisvaurion tunnistamiseksi jo varhaisemmassa vaiheessa. Virtsan sedimentistä voidaan löytää munuaisvauriosta kertovia merkkejä, kuten lieriöitä ja epiteelisoluja, mutta silti virtsan sedimenttitutkimuksia akuutin munuaisvaurion alkuvaiheessa on tehty humaanipuolellakin vähän, koirilla ei tiettävästi lainkaan. Yliopistollisessa eläinsairaalassa toteutettiin vuonna 2018 tutkimus, jossa tutkittiin virtsanäytteitä koirilla, joilla oli riski kehittyä akuutti munuaisvaurio tulehduskipulääke- tai kyynmyrkkymyrkytyksen seurauksena. Hypoteesina oli, että virtsan sedimenttiin ilmaantuisi seurannan aikana munuaisvauriosta kertovia merkkejä. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 kyynpuremakoirasta ja kolmesta tulehduskipulääkemyrkytyskoirasta sekä vertailuryhmästä, jossa oli mukana 11 perustervettä koiraa. Koirilta otettiin virtsanäyte sairaalaantulopäivänä, sitä seuraavana päivänä sekä 4 ja 12 viikkoa ensimmäisestä näytteestä. Virtsanäytteistä tutkittiin virtsan sedimenttitutkimus, liuskatesti, ominaispaino ja virtsan proteiini/kreatiniini -suhde, ja erityisenä mielenkiinnon kohteena olivat mahdollisesti ilmaantuvat sedimenttilöydökset. Sedimenttitutkimuksessa käytettiin eläinten virtsan sedimenttitutkimuksiin kehitettyä IDEXX SediVue Dx ® -laitetta, joka ottaa virtsan sedimentistä korkearesoluutioisia kuvia ja tulkitsee ne automaattisesti. Yhtäkään koirista ei lopetettu eikä yksikään koirista menehtynyt tutkimusaikana. Tutkimuksessa virtsan proteiini/kreatiniini -suhde oli myrkytyspotilailla ensimmäisissä virtsanäytteissä selvästi korkeampi kuin terveillä verrokeilla, mutta laski normaaliksi seurannan aikana. Myös virtsan ominaispaino oli myrkytyspotilailla matalampi ja pH korkeampi ensimmäisinä päivinä kuin terveillä verrokeilla. Kahdella myrkytyspotilaalla löydettiin normaalia enemmän epiteelisoluja. Usealla koiralla esiintyi virtsassa myös bilirubiinia ja punasoluja. Yksittäisissä näytteissä oli lisäksi bakteereita ja valkosoluja. Virtsanäytteissä ei havaittu lieriöitä. Koirista yhdelläkään ei voitu virtsanäytteen perusteella osoittaa syntyneen akuuttia munuaisvauriota. Tutkimuksen jälkeen vuonna 2019 julkaistuissa tutkimuksissa SediVue Dx ® -laitteen herkkyys tunnistaa epiteelisoluja ja lieriöitä on todettu heikoksi. On mahdollista, että lieriöitä tai epiteelisoluja on jäänyt tässä tutkimuksessa siten löytämättä. On myös mahdollista, ettei kyyn myrkky ole niin munuaistoksista, kuin on epäilty, ja etteivät kyynpurema- ja tulehduskipulääkemyrkytyksestä kärsineet koirat ehkä palvelleet tutkimuksen tarkoitusta löytää virtsan sedimentistä munuaisvaurioon viittaavia löydöksiä. Tarvitaankin vielä jatkotutkimuksia virtsan sedimenttitutkimuksen hyödystä akuutin munuaisvaurion diagnostiikan tukena.