Browsing by Subject "virtsaaminen"

Tämä kirjallisuuskatsaus on yksi osa kolmen opiskelijan tekemästä kirjallisuuskatsauksesta koskien kissan käyttäytymistä sekä käyttäytymishäiriöitä. Tässä työssä käsitellään kissan kommunikaatiotapoja, ongelmia koskien sosiaalista kanssakäymistä sekä kissan virtsaamis- ja ulostamiskäyttäytymistä ja niihin liittyviä käyttäytymisongelmia. Kissat kommunikoivat visuaalisesti, ääntelemällä sekä hajujen avulla. Visuaalisesti kommunikoidessaan kissa käyttää hyväkseen naaman ilmeitä, korviaan, silmiään sekä kehon, pään, selän ja jalkojen asentoa sekä raapimalla jättämiään merkkejä. Ääntelystä voidaan erottaa suu suljettuna tuotetut äänet, suuta avaamalla ja vähitellen sulkemalla tuotetut äänet sekä suuta auki pitämällä tuotetut äänet. Hajujen avulla kommunikoidessaan kissa käyttää virtsaansa, ulosteitaan, raapimista sekä ihon rauhaseritteitä. Kissan normaalista kommunikoinnista voi syntyä ongelmia sen eläessä ihmisen seurana. Näitä ongelmia ovat virtsalla merkkailu, huonekalujen raapiminen sekä liiallinen ääntely. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ongelmia kissalla ovat liiallinen kiintymys omistajaan sekä huomiota hakeva käyttäytyminen, liian vähäinen kiintymys omistajaan ja arkuus, sosiaalinen frustraatio sekä aggressiivinen käyttäytyminen. Näistä aggressiivinen käyttäytyminen on toiseksi yleisin syy, miksi omistaja hakee apua kissansa käyttäytymiseen liittyen. Aggressiivinen käyttäytyminen voidaan jaotella alatyyppeihin riippuen mm. esiintymisyhteydestä ja tavasta. Virtsaamis- ja ulostamiskäyttäytymiseen liittyvät ongelmat ovat yleisimpiä käyttäytymisongelmia kissalla. Ongelmat voidaan jaotella virtsalla ja/ tai ulosteilla merkkailuun sekä virtsaamiseen ja/ tai ulostamiseen epätoivottuihin paikkoihin. Virtsalla merkkailu on kissalle normaalikäyttäytymistä, mutta tietenkin kiusallinen tapa sisäkissalle. Useimmilla uroksilla kastraation jälkeen merkkaileminen virtsalla loppuu. Myös lääketerapia auttaa useissa tapauksissa. Epätoivottuihin paikkoihin virtsaamiseen ja/ tai ulostamiseen auttavat yleensä hiekkalaatikon imeytysmateriaalissa ja laatikon sijaintipaikassa tehdyt muutokset. Lääkitystä tarvitaan harvoin.

Tämän työn tarkoituksena oli kartoittaa Suomessa asuvien kissojen virtsaamiseen liittyvien käytösongelmien yleisyyttä ja niihin liittyviä mahdollisia syitä. Kissojen käytösongelmia kartoitettiin keväällä 2011 toteutetussa kyselytutkimuksessa, jonka tuloksia on tässä työssä analysoitu virtsaamiskäyttäytymisen osalta. Tutkimuksen hypoteesi oli että mitä stressaavampi kissan elinympäristö on, sitä yleisempiä virtsaamiseen liittyvät käytösongelmat ovat. Kissojen virtsaamiseen liittyvät käytösongelmat voidaan jakaa kahteen ryhmään: virtsalla merkkaamiseen ja epäsopivaan paikkaan virtsaamiseen. Virtsalla merkatessaan kissa tyypillisesti suihkuttaa pienen määrän virtsaa pystysuoralle pinnalle pitäen takajalat suorina. Epäsopivaan paikkaan virtsaava kissa kyykistyy ja virtsaa suuren määrän jollekin muulle alustalle kuin siihen tarkoitettuun kissanhiekkalaatikkoon. Havaittiin että 18%:lla suomalaisista kissoista tavataan jompaakumpaa tai toista virtsaamiseen liittyvää käytösongelmaa. Urokset merkkasivat enemmän kuin naaraat (p < 0,001) ja kastroimattomat kissat merkkasivat enemmän kuin kastroidut (p < 0,001). Rotukissoista odotettua suurempi osa oli kastroimattomia, kun taas maatiaiskissoista selkeästi odotettua suurempi osa oli kastroituja yksilöitä (p < 0,001). Sukupuolen ja epäsopivaan paikkaan tapahtuvan virtsaamisen välillä havaittiin tilastollinen tendenssi (p = 0,062). Kastroiduilla uroksilla tavattiin vähiten epäsopivaan paikkaan tapahtuvaa virtsaamista (p < 0,05). Verrattaessa rotukissoja ja maatiaiskissoja havaittiin että rotukissat merkkaavat todennäköisemmin kuin maatiaiskissat (p = 0,001), mutta maatiaiskissat virtsaavat todennäköisemmin epäsopiviin paikkoihin kuin rotukissat (p < 0,001). Kissojen määrä kotitaloudessa vaikutti selkeästi merkkaamiskäyttäytymiseen. Yhden ja kahden kissan talouksissa havaittiin vähemmän merkkaamista kuin suuremmissa kissatalouksissa (p < 0,001). Ulkoilumuodon ja merkkaamisen välillä havaittiin riippuvuus (p < 0,001). Sisäkissat merkkasivat vähiten ja rajatulla tai aidatulla alueella ulkoilevat taas eniten. Samassa taloudessa asuvien kissojen välisiä suhteita katsottaessa havaittiin, että kissat jotka murisevat, sihisevät tai mouruavat muille samassa taloudessa asuville kissoille, virtsaavat todennäköisemmin epäsopiviin paikkoihin, kuin kissat joilla ei esiinny tätä käytöstä (p < 0,001). Myös kissat jotka välttelevät muita saman talouden kissoja virtsaavat todennäköisemmin epäsopiviin paikkoihin (p < 0,001). Merkkaamisen ja muiden saman talouden kissojen välttelemisen välillä havaittiin tilastollinen tendenssi (p = 0,058). Noin neljäsosa (24,5%) tutkimuksen kissoista oli tarvinnut eläinlääkärin hoitoa virtsaamiseen liittyvissä ongelmissa. Nämä tulokset voivat olla avuksi kissojen virtsaamiseen liittyvien käytösongelmien hoidossa ja erityisesti niiden ehkäisemisessä. Tutkimuksemme pohjalta voimme suositella niin uros- kuin naaraskissojenkin kastroimista sekä kissojen määrän rajoittamista kahteen kissaan samassa kotitaloudessa. Myös samassa taloudessa asuvien kissojen sosiaalisiin suhteisiin on syytä kiinnittää huomiota.