Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p13854"

Suomessa miehet ovat asevelvollisia ja naisilla on vuodesta 1995 alkaen ollut mahdollisuus suorittaa asepalvelus vapaaehtoisina. Vaikka armeijasta ja asepalveluksesta on tehty paljon tutkimusta, ovat naiset harvoin olleet tämän tutkimuksen keskiössä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia argumentteja Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen kansanedustajat käyttivät, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta oli eduskuntakäsittelyssä vuosina 1994 ja 1995. Puolueet on valikoitu niiden hyvin samansuuruisten kansanedustajamäärän sekä keskustelun aikana käytettyjen puheenvuorojen määrän takia. Vaalikauden aikana kokoomus oli hallituspuolue ja SDP oppositiopuolue, millä on vaikutusta asetelmaan erityisesti sen takia, että kyseessä oli hallituksen ehdotus. Koska poliittiset argumentit ovat niin poliittisten ideologioiden värittämiä kuin aikansa kuvia, on tutkielmassa osio, jossa käydään läpi kokoomuksen toimijuutta liberaalikonservatiivisena keskustaoikeistolaisena toimijana ja SDP:tä sosiaalidemokraattisena vasemmistopuolueena. Samassa osassa esitellään myös puolueiden 1980- ja 1990-lukujen puolustuspolitiikkaan ja armeijaan liittyviä julkaisuja ja osioita poliittisista ohjelmista. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytetään kvantitatiivista sisällönanalyysia, jonka avulla tutkielman materiaali, eduskunnan lähetekeskustelun ja kolmen istunnon puheenvuorot, on luokiteltu kategorioihin. Syyt naisten toimintamahdollisuuksien laajuuteen armeijassa kumpuavat siitä politiikasta, jota valtiossa tehdään sekä siitä kulttuurista, jossa yhteiskunnassa eletään, joten tämän kategorisoinnin pohjana käytetään Mady Wechsler Segalin vuonna 1995 julkaistua mallia, joka erittelee syitä, jotka maailmanlaajuisesti vaikuttavat naisten mahdollisuuksiin osallistua armeijan toimiin. Lisäksi käytetään tähän malliin vuonna 2002 tehtyä laajennusta, jonka julkaisivat Iskra, Trainor, Leithauser ja Segal. Yksi puhuja on listattu yhteen argumenttikategoriaan vain kerran, jolloin tuloksista voidaan lukea, kuinka monen kansanedustaja käytti tiettyyn argumenttikategoriaan sopivaa argumenttia keskustelujen aikana. Tutkimus osoittaa, että kokoomuksen kansanedustajat ovat pitkälti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen puolella ja SDP:n kansanedustajat puolestaan lakia vastaan. Kun kansanedustajat argumentoivat, he käyttävät laajalti argumentteja, jotka kumpuavat suoraan puolueiden ideologisista taustoista: kokoomuksen kansanedustajat vetoavat individualismiin ja yksilönvapauteen ja SDP:n kansanedustajat puolestaan viittaavat kaikkien ihmisten yhtäläiseen tasa-arvoon, biologisesta roolista puhuttaessa SDP:n argumentit voidaan toisaalta tulkita konservatiivisiksi. Voidaan todeta, että suurin osa argumenteista liittyy kolmeen erilaiseen laajempaan kategoriaan: naisten “biologiseen rooliin”, tasa-arvoon ja naisten mahdollisuuksiin yhteiskunnassa ja armeijassa sekä armeijan yleiseen tarkoitukseen. Ensimmäinen kategoria innosti erityisesti SDP:n kansanedustajat argumentoimaan sen puolesta, että naisten tulisi pysyä poissa rintamalta, sillä heidän biologinen roolinsa on synnyttää ja hoitaa lapsia kotona. Toinen kategoria jakaa puolueet pitkälti kahtia: kokoomuksen kansanedustajat näkevät naisten mahdollisuuden suorittaa asepalvelus vapaaehtoisina tasa-arvoasiana, joka parantaa naisten oikeuksia yhteiskunnassa, kun taas SDP:n kansanedustajat näkevät tämän lisäävän epätasa-arvoa, sillä miesten asevelvollisuus pysyy, mutta naisten valinnanvapautta lisätään. Kolmas kategoria armeijan roolista nousee esiin muun muassa kysymyksissä siitä, kenen ylipäätään tulee astua armeijan harmaisiin ja onko pakollisuuteen perustuvalle armeijalle enää tarvetta, erityisesti SDP:n kansanedustajat ovat argumenteissaan vahvasti yhteiskunnan enemmän militarisoitumista vastaan. Vaikka kyseessä ei varsinaisesti ole teoriaa testaava tutkimus, voidaan todeta, että puolueiden argumentit sopivat Segalin malliin sekä sen laajennukseen lähes poikkeuksetta. Uutena kategoriana tutkielmassa tuodaan esille “muut valtiot”, sillä eduskuntakeskustelussa viitataan useaan otteeseen esimerkiksi muiden Pohjoismaiden armeijamalleihin positiivisina esimerkkeinä ja kulttuuriltaan konservatiivisten maiden, kuten katolilaisen Italian, malleihin negatiivisina esimerkkeinä.