Browsing by Author "Leino, Tytti"

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee diskursseja eroperheistä Helsingin Sanomissa vuosilta 1990–1993 ja 2020–2023. Eroperheet ovat sosiaalityön näkökulmasta kiinnostava ja ajankohtainen tutkimusaihe, koska hyvin monessa työtehtävässä ja roolissa sosiaalityöntekijä väistämättä tapaa perheitä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Tutkielmassa keskitytään sosiaalisiin ja kulttuurisiin mielikuviin eroperheistä. Se, kuinka eroperheistä puhutaan tai kirjoitetaan, luo tiettyjä käsityksiä niistä. Nämä käsitykset puolestaan vaikuttavat siihen, kuinka eroperheet kohdataan, miten heidän ongelmiaan käsitellään yhteiskunnassa ja minkälaista tukea he voivat saada. Tutkielmassa tarkastellaan kahta ajanjaksoa: 1990-luvun alkua ja 2020-lukua. Rajaus on tehty sillä perusteella, että avioerojen määrä kasvoi 1990-luvun alussa voimakkaasti vuoden 1987 avioliittolain muutoksen seurauksena. Toinen motiivi rajaukselle on se, että saadaan ajankohtaista tietoa mediassa esiintyvistä diskursseista. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Mitä eroperheitä koskevia diskursseja aineistossa esiintyy? Mitä eroperheisiin liittyviä mielikuvia, arvoja ja normeja tulee näkyviin? Miten diskurssit ovat muuttuneet vuosien kuluessa? Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkimusmateriaali on kerätty Helsingin Sanomien verkkosivujen arkistosta hakusanoilla ”avioero”, ”erolapsi”, ”erovanhempi”, ”etävanhempi” ja ”lapsiperhe”. Aineistosta havaitaan kuusi päädiskurssia. Vuosina 1990–1993 esiintyvät diskurssit ovat konfliktidiskurssi, perhemuodot ja sukupuolinormit-diskurssi sekä taloudellinen haavoittuvuusdiskurssi. Vuosien 2020–2023 aineistosta puolestaan erottuu perhe- ja vanhemmuusihanne-diskurssi, kaksi kotia-diskurssi ja seuraukset-diskurssi. Tutkimustuloksista on nähtävissä, että diskurssien luoma mielikuva eroperheistä on pääosin negatiivinen. Vaikka asenteet vanhempien eroja kohtaan ovat lieventyneet vuosien varrella, on ydinperheen ihanne edelleen vahvasti läsnä sekä asenteissa että yhteiskunnan rakenteissa. Myös vanhempien eroa sekä arjen uudelleenjärjestämistä ohjaavat normit ja ihanteet; vanhempien on erottava sopuisasti ja järjestettävä elämänsä siten, että lapsi voi viettää tasapuolisesti aikaa molempien vanhempien kanssa.