Browsing by Author "Tolonen, Ida"

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka valtio on huomioinut yksilön motivoitumisen tarpeen työelämän kehittämisstrategiassaan. Väestön ikärakenteen muutos haastaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen, kun taloudellinen huoltosuhde heikkenee ja työssäkäyviä on vähemmän suhteessa niihin, jotka ovat työttömiä tai työvoiman ulkopuolella. Tämän vuoksi työelämää tulisi kehittää siten, että vahvistetaan mahdollisimman monen ihmisen halua ja kykyä jatkaa työelämässä riittävän kauan ja motivoituneina. Tutkielman aineistona on Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020, jota analysoidaan teorialähtöisellä sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysia ohjaa Abraham Maslown motivaatioteoria ihmisen tarvehierarkiasta. Tämän tutkielman osalta tarvehierarkian operationalisoinnissa on hyödynnetty kahta aikaisempaa operationalisointia. Niiden pohjalta on luotu oma teoreettinen kaavio, jossa tarvehierarkian osat on määritelty ja värikoodattu analyysin tekemistä varten. Värikoodausta on hyödynnetty, kun materiaalia on luettu ja sieltä on etsitty eri tarpeita tyydyttäviä työ- ja toimintatapoja. Analyysi osoittaa, että yksilön motivoitumiselle annetaan iso painoarvo hyvinvointiyhteiskunnan säilyvyyden kannalta. Yksilöiden psyko-fysiologisista tarpeista halutaan huolehtia, jotta perusterveys säilyisi. Turvallisuuden tarpeet pyritään huomioimaan niin psyykkisellä kuin fyysisellä tasolla luomalla turvalliset puitteet työntekoon. Yhteenkuuluvuuden tarpeeseen vastataan panostamalla yhteistyöhön eri tahojen välillä sekä kehittämällä vuorovaikutuksen kanavia ja välineitä. Arvostuksen tarpeen tyydyttymisen kannalta olennaista oli erilaisten palkitsemisjärjestelmien luominen sekä kehittäminen unohtamatta mainintaa kaikkien arvostavasta kohtelusta. Itsensä toteuttamisen tarpeen tyydyttäminen painottui taas erityisesti osaamisen kehittämiseen monitahoisen yhteistyön avulla. Analyysin pohjalta todetaan, että Maslown määrittämät viisi tarvetta, jotka vaikuttavat yksilön motivaatioon, tulevat huomioiduksi strategiassa. Lisäksi todetaan, että osaa tarpeista huomioidaan enemmän kuin toisia. Tutkielmassa argumentoidaan, että Suomen työelämän kilpailukyvyn ja menestyksen sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilyvyyden kannalta yksilön motivoitumisella on merkitystä ja se huomioidaan valtiolähtöisestikin.