Browsing by Subject "lääkehoitosuunnitelma"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2022)Medication related risks have been identified as one of the main threats to patient safety, both internationally and nationally. In Finland, implementation of pharmacotherapy in health services system is guided by the Safe pharmacotherapy -guideline. The guideline instructs work units to implement a pharmacotherapy plan, which is a statu-tory quality management document to describe the unit’s pharmacotherapy process and related responsibilities and obligations. However, there is currently limited research data available on pharmacotherapy plans and their impact on medication safety. The aim of this study was to explore the use of pharmacotherapy plans as a tool for promoting medication safety in the Finnish health services system with an emphasis on systems-based risk management. The research was con-ducted as an electronic survey in November-December 2021. The target group of the survey was health care professionals licensed as nurses and pharmacists who are working in wards or clinics or otherwise participate in drawing up or updating of pharmacotherapy plans. The study analyzed 901 responses. Most respondents (90 %) worked as licensed nurses and 10 % as pharmacists. The majority of the respondents’ units (91,5 %, n=824) had a pharmacotherapy plan. Medication safety practices were comprehensively described in pharmacotherapy plans and no significant differences observed between work environments. The multi-professional development processes of pharmacotherapy plans were not complete, only 11,6 % of the units the writing was done in multi-professional collaboration. Medication safety practices were best implemented in university hospitals (m. 3,87, sd. 0,57), with the difference being statistically significant for primary healthcare wards (m. 3,51, sd. 0,63, p<0,001) and social care housing services units (m. 3,63, sd, 0,68, p=0,018). The comprehensiveness of the content in pharmacotherapy plans and the implementation of medication safety practices were correlated (r=0,60, p<0,001). Pharmacotherapy plan is an important tool for systems-based medication safety promotion in the Finnish health services system. There is need for improvement in the multi-professional collaboration when developing the plans and in training the healthcare staff of practices described in the unit’s pharmacotherapy plans. In the future, special emphasis should be placed on the medication safety and development of primary healthcare wards and social care units.
-
(2013)About 10 % of the patients experience an adverse event during their treatment. About 1 % of the adverse events are serious. Extrapolated from international evidence adverse events cause death of 700 - 1700 patients annually in Finland. Medication errors are the most common single preventable cause of adverse events. According to several studies about half of the adverse events and medication errors are preventable. Therefore medication safety is a central part of the Finnish Patient Safety Strategy. One of the medication safety tools in Finland is unit-based pharmacotherapy plan for which the Ministry of Social Affairs and Health gives instructions in the Safe Pharmacotherapy guide. All social and healthcare units should develop a pharmacotherapy plan which describes the medication processes in the unit. The purpose is to harmonise the principles for the provision of pharmacotherapy, to clarify the division of responsibilities related to its provision, and to define the minimum requirements that must be complied. The aim of the study was to explore how the pharmacotherapy plans were made and to evaluate their implementation and benefits in hospitals, health centres and social care units for the elderly. Pharmacotherapy plans are studied as part of the Finnish Patient Safety Strategy, focusing on medication safety. Head nurses were chosen as target group. The data was collected by phone interviews. Forty (8 %) interviews were received from a random sample that was taken from a register of head nurses held by Tehy ry. The interview was semi-structured theme interview and the data was analysed using content analysis. Most of the studied units (n= 24, 60 %) had started to formulate the pharmacotherapy plan in 2007, soon after the Safe Pharmacotherapy guide was published. Pharmacotherapy plans were drawn up on organisation and/or unit level. There was a lot of variety in the working groups' sizes and professionals taking part in them. More instructions would have been needed. The most common way (n=20, 50 %) to induct the pharmacotherapy plan to the staff was to introduce it at the unit meeting. Most commonly mentioned changes to the operations in the units were related to error reporting (n=15, 38 %), certification procedures for distribution and administration of medicines (n=9, 23 %) and task allocation (n=8, 20 %). There were several benefits of the pharmacotherapy plan of which most common were starting or developing error reporting (n=19, 48 %), clarification and better availability of instructions (n=18, 45 %), better induction of new staff members and substitutes (n=16, 40 %) and standardization of procedures (n=10, 25 %). Allocation of tasks and responsibilities was considered a challenge in developing and using the pharmacotherapy plan. Limited resources caused difficulties in implementing and using the pharmacotherapy plan. The staffs' medication education was kept more up-to date after introduction of the pharmacotherapy plan but the education was also challenging for the units. Pharmacotherapy plans made the units develop their procedures and increased understanding of medication safety. All in all the plans have worked well as part of the Patient Safety Strategy. However the systematic development of the pharmacotherapy and the use of pharmacotherapy plans in social and healthcare units requires more effort.
-
(2009)Stakes ja Lääkehoidon kehittämiskeskus määrittelevät lääkitysturvallisuuden lääkkeiden käyttöön liittyväksi turvallisuudeksi, joka voi vaarantua missä tahansa lääkehoidon vaiheessa. Yksi lääkitysturvallisuuteen vaikuttava lääkehoidon osa-alue on lääkeneuvonta. Koska lääkkeitä käytetään ammattilaisilta saatujen ohjeiden perusteella, on lääkeneuvonnan kehittäminen tärkeää. Lääketietouden lisäämisen ohella lääkeneuvonnalla voidaan vaikuttaa lääkkeiden käyttäjien asenteisiin. Lapsen lääkitykseen kohdistuva lääkeneuvonta on haasteellista, sillä huomio täytyy kiinnittää sekä lapseen että vanhempiin. Tutkimuksessa selvitettiin sairaalasta kotiutettavan lapsipotilaan lääkeneuvonnan sisältöä ja kehitystarpeita sekä lääkeneuvonnan toteuttamiseen vaikuttavia asioita. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin vanhemmille kotiutuksen jälkeen ongelmallisia lääkehoitoon liittyviä asioita. Tutkimusaineistona käytettiin HUS:n Lastenklinikalla työskentelevien sairaanhoitajien teemahaastatteluja. Toisena aineistona käytettiin vanhempien osastolle soittamia, lasten kotiutuksen jälkeistä lääkehoitoa koskevia puheluita. Aineiston keräys tapahtui hoitajien avulla heidän kirjatessaan tarkoitusta varten muodostettuun lomakkeeseen ylös ne lääkehoitoa koskevat kysymykset, joita vanhemmat soittavat osastoille kotiutuksen jälkeen. Keräykseen osallistuivat HUS:n infektio-osaston, lastentautien osaston ja munuais- ja elinsiirto-osaston hoitajat. Syyskuun 2009 aikana suoritettuihin teemahaastatteluihin osallistui 10 infektio-osaston sairaanhoitajaa. Kuten aiemmissakin tutkimuksissa on todettu, sairaanhoitajilla on suuri vastuu sairaalassa annettavasta lääkeneuvonnasta. Tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajat pyrkivät kattavaan lääkeneuvontaan. He painottavat erityisesti perheen pärjäämistä kotona havainnollistamalla antamaansa neuvontaa kirjallisen materiaalin ja antotekniikkaan liittyvän opetuksen avulla, sekä kiinnittämällä huomiota perheen asenteisiin lääkehoitoa kohtaan. Esteinä lääkeneuvonnan toteuttamiselle koettiin sekä vanhempien että hoitajien kiire, joidenkin vanhempien vääränlainen asenne, hoitajien ja vanhempien kielimuurista johtuvat kommunikaatio-ongelmat, neuvontatilan rauhattomuus sekä hoitajille suunnattujen yhteisten ohjeistuksien puute. Lääkeneuvontaan liittyviksi kehityskohteiksi nousivat sekä vanhemmille että hoitajille suunnatut kirjalliset ohjeet, lääkkeisiin liittyvä lisäkoulutus, neuvonnan ajoitus, neuvontatila ja osastofarmaseutin osallistuminen neuvontaan. Kahden kuukauden tutkimusjakson aikana loka-marraskuussa 2009 kirjattiin osastoilla yhteensä 26 kotiutetun potilaan lääkehoitoa koskenutta puhelua. Infektio-osastolle tulleet yhteydenotot (n=7) koskivat pääasiassa lääkkeen annosteluaikoja ja kuurin tarkkaa kestoa. Yksi puhelu koski haittavaikutuksen ilmaantumista ja yksi antotekniikkaa. Lastentautien osastolle tulleista puheluista (n=11) kymmenen koski insuliinien annostusten muuttamista verensokeriarvojen korjaamiseksi. Munuais- ja elinsiirto-osastolle vanhemmat soittivat yleensä kysyäkseen annosteluun liittyviä erityisasioita, kuten annostelua oksennuksen, väärän lääkkeenantoajan ja yliannoksen jälkeen.Munuais- ja elinsiirto-osastolla puheluita kirjattiin yhteensä kahdeksan. Tutkimuksen mukaan hoitajien antama lääkeneuvonta on perusteellista. Lääkehoitoon liittyviä asioita jää kuitenkin vanhemmille epäselväksi, vaikka huomiota kiinnitetään niihin asioihin, joissa vanhemmat tarvitsevat eniten tukea. Osastoille kehitetyn lääkeneuvontamallin tarkoitus on auttaa hoitajia lääkeneuvonnan toteutuksessa, mutta huomionarvoista olisi myös osastofarmaseutin mahdollisuus osallistua neuvontatilanteeseen. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää, millä tavalla neuvontamallia hyödynnetään neuvonnan toteuttamisessa. Erityisesti lapsille suunnattua lääkeneuvontaa on kehitettävä.
Now showing items 1-3 of 3