Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p14840"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2024)This thesis discusses the presence and role of gender in death personifications in works of contemporary fantasy literature. The works selected, Death by Neil Gaiman, Mort by Terry Pratchett, and The Book Thief by Markus Zusak, each depict Death as a person, employing gender identities of female, male, and undefined in their characterization of Death. Using theories of personification studies, thanatology and gender studies, this thesis examines the appearances, social titles, and actions of each personification to argue that gender plays a central role in perceptions of a character’s personhood and approachability. The more a personification conforms to their expected gender roles in any of the aforementioned ways, the more accessible and less intimidating they become, shaping the audience’s understanding of death by invoking their culturally primed preconceptions and familiar frames of reference. Utilising Jean Bocharova’s definition of cultural frames of reference, this thesis examines the highly socially dependent nature of personification, and the inextricable role gender still holds in perceptions of personhood, including the personification of abstract concepts as fictional characters. In the analysed works, gender is used to accentuate certain perceptions and interpretations of death and dying and is thus also used to modify audience expectations and impressions. Gendered actions further reveal the perpetuation of gender roles in society, leading to a reminder of the ultimately socially contractual nature of gender and gender roles, even when it comes to personifying abstract concepts. With an increase in open gender nonconformity and the questioning of gender roles, it is crucial to acknowledge and discuss the prominent role gender and gendered attributes play in fiction, even in personifications of an abstract concept. By examining these features, it is possible to address the significance gender is given as a storytelling device that is used to set expectations and convey information.
-
(2020)Terry Pratchett (1948-2015) oli Iso-Britannian menestyneimpiä kirjailijoita. Elämänsä aikana hän julkaisi 41 romaania, jotka sijoittuvat hänen Discworld-fantasiasarjaansa ja samannimiseen fantasiamaailmaan. Lisäksi hän kirjoitti useita teoksia kyseisen sarjan oheiskirjallisuudeksi, ja myös muita romaaneja ja tarinoita. Uransa aikana Pratchett tuli tunnetuksi Alzheimerin tautiin sairastuneiden puolestapuhujana kerrottuaan diagnoosistaan julkisuudessa vuonna 2007. Hän oli humanisti, mikä näkyy myös hänen romaaneissaan ja niiden teemoissa. Tutkielmassani käsittelen Pratchettin ihmiskuvaa kolmen hänen Discworld-sarjansa hahmon avulla. Hahmot, joita tutkimuksessa tarkastelen ovat Death, kuoleman henkilöitymä; wintersmith [sic], talven henkilöitymä; ja golem Dorfl. Golem on juutalaisessa kansanperinteessä esiintyvä savesta muotoiltu olento. Tutkielmani luo katsauksen Pratchettin romaanien teemoihin ja hahmoihin, sekä siihen, miten niissä kohdataan ihmiselämän kysymyksiä ja niiden mahdollisia vastauksia. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä Discworld-sarjan romaanista: Mort (1987), Reaper Man (1992), Feet of Clay (1997) ja Wintersmith (2006). Hahmoja ja romaanien teemoja tarkastellaan lähiluvun ja hahmo- sekä kirjallisuusanalyysin avulla. Piirteitä, joita hahmoissa tutkitaan, ovat ulkonäkö, ääni, suhde muihin hahmoihin, hahmopiirteet ja pronominit. Hahmojen tarkastelussa hyödynnettävät kategoriat ja tutkimuksen käyttämä määritelmä hahmosta pohjautuvat Uri Margolinin luonnehdintaan fiktiivisistä hahmoista epätodellisina henkilöinä (non-actual persons). Tutkittavien romaanien teemat ja tarkasteltavien hahmojen inhimilliset piirteet taustoittuvat Terry Pratchettin humanistiseen vakaumukseen. Deathin, wintersmithin ja Dorflin hahmojen avulla romaaneissa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tutkimuksestani käy ilmi, että romaaneissa, joissa Death on päähenkilönä (Mort ja Reaper Man), korostuu ihmiselämän rajallisuus, sekä ajatus oikeuden ja armon sidoksellisuudesta yksilöön ja hänen tekoihinsa. Pratchett tuo esiin näiden käsitteiden inhimillisen alkuperän vastoin käsitystä niistä korkeamman olennon asettamina voimina. Wintersmith-romaanissa puolestaan näytetään, että ihminen on muutakin kuin keho ja aivot. Romaanin ja wintersmithin hahmon kautta Pratchett korostaa, että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ja tarinoita kasvaakseen tasapainoisiksi henkilöiksi. Feet of Clay -romaanissa Dorflin hahmon kautta pohditaan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä valinnanvapauden mukanaan tuomaa moraalista vastuuta. Golemeita kohdellaan orjina ja niiden on noudatettava käskyjä, joita ne saavat omistajiltaan ja paperiliuskoista (chem), jotka pohjautuvat uskonnollisiin teksteihin. Romaanissa Dorfl saa vapaan tahdon ja ryhtyy korostamaan omien valintojen ja tekojen moraalista vastuuta. Tutkimuksen kohteena olevat hahmot ja romaanit heijastavat Pratchettin humanistisia arvoja. Discworld-romaaneissa käsitellyt teemat ohjaavat lukijoiden ajattelua kohti pohdintaa yksilön vapauksista ja oikeuksista, sekä ihmisenä olemisen vahvuuksista ja heikkouksista. Hahmoanalyysi työkaluna mahdollistaa teemojen syvällisen käsittelyn ja näin kiinnostavan näkökulman teoksiin ja Pratchettin arvoihin.
-
(2018)Tutkielmassani perehdyn Ilkka Auerin neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan maailmaan sekä tapoihin, joilla kirjailija on hyödyntänyt varsinkin pohjoismaisia mytologioita ja kansanperinnettä kuvitteellista ympäristöä luodessaan. Tavoitteenani on esittää minkälaista lähdemateriaalia sarjan maailmasta on tunnistettavissa, millä tavoilla sitä on sovellettu, ja mitä mahdollisia lisämerkityksiä niiden käyttö ja tunnistaminen tuo teosten tulkintaan. Lumen ja jään maa -sarjan kannalta olennaisten fantasian alalajien määrittelyn lisäksi syvennyn J. R. R. Tolkienin esittelemään ja Maria Nikolajevan edelleen kehittelemään sekundaarisen maailman käsitteeseen. Tarkastelen Auerin luoman maailman infrastruktuureita Mark J. P. Wolfin esittämien jäsennysmallien valossa, ja avaan mytologia-aineistojen käytön keskeisiä funktioita sekä fantasian kirjoittajalle että lukijalle. Käsittelyluvuissa analysoin tarkemmin sarjan maailmaa ja sen eri osa-alueita, aina yksittäistä hahmoista kosmoksen rakenteeseen. Tutkimuksestani käy ilmi, että sarjan hallitsevimmat mytologia-aineistot ovat pääasiassa skandinaavista ja muinaissuomalaista alkuperää, mutta tämän lisäksi niihin yhdistyy ajoittain elementtejä saamelaisesta, kelttiläisestä, kristillisestä ja myös muusta eurooppalaisesta myyttiperinteestä. Usein tietyn maailman elementin rakennusaineina on käytetty useammasta kuin yhdestä lähteestä peräisin olevaa materiaalia, mikä tuo tehokkaasti esiin kyseisen elementin luonteen häivyttäen samalla lähdemateriaaliin liittyvää kulttuurista painolastia. Suomalaisittain kiinnostavimmat myyttiaineistojen sovellukset löytyvät varsinkin tavasta, jolla kirjailija on ammentanut Kalevalasta ja muusta kotimaisesta kansanperinteestä. Esimerkiksi sarjan keskeinen hahmo Jäänoita vertautuu Louheen, joka tällä kertaa saa tosin sankarin roolin. Mytologia- ja kansanperinneaineistojen käyttämisellä onkin kaksinainen funktio. Lisäämällä ja muuntamalla omasta maailmastamme tuttuja elementtejä kirjailija tuo kuvitteelliseen maailmaansa uusia merkitysyhteyksiä lukijan tunnistettavaksi, mikä lisää luomuksen kulttuurista syvyyttä ja tekee vieraan ympäristön lukijalle helpommin lähestyttäväksi. Samalla hän leikittelee aineistonsa tuntevan lukijan odotuksilla soveltamalla lähdemateriaalia totutusta poikkeavilla tavoilla. Esimerkiki kylmyys, pimeys ja monet muut fantasiagenressä perinteisesti pahuuteen assosioituvat elementit saavat Lumen ja jään maa -sarjassa käänteisen kohtelun.
-
(2024)Tutkielma käsittelee Frodon ja Samin tarinaa J. R. R. Tolkienin teoksessa The Lord of the Rings (1954-1956) verrattuna Berenin ja Lúthienin tarinaan J. R. R. Tolkienin teoksessa The Silmarillion (1977). Tarinoiden juoneen liittyviä yhtäläisyyksiä tarkastellaan quest-juonen ja eukatastrofin (eucatastrophe) näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään queer-teoriaa vertailtaessa miehen ja naisen muodostamaa romanttista suhdetta kahden mieshahmon väliseen suhteeseen. Molemmat tarinoista jäsentyvät quest-juonen mukaan, jossa sankarien ja avustavien hahmojen osuudet muistuttavat toisiaan. Molemmissa tarinoissa sankarin apuri haluaa seurata sankaria seikkailuun, sillä tuntee sen olevan hänen kohtalonsa. Molemmissa tarinoissa apuri myös pelastaa sankarin, joka on joutunut Sauronin tai hänen kätyriensä vangitsemaksi. Lopussa sankari kuolee tehtävänsä seurauksena ja avustava hahmo seuraa häntä. Lúthien kuolee heti Berenin jälkeen, ja Sam seuraa Frodoa meren toiselle puolelle elämänsä lopussa. Tutkielman viimeinen osio tarkastelee kuoleman voittamista eukatastrofina, eli ihmeellisenä käänteenä, joka saa aikaan onnellisen lopun, erityisesti henkilöhahmojen suhteita kuvaavissa juonissa. Berenin ja Lúthienin tarinassa käänteen muodostaa Lúthienin onnistunut yritys anoa Beren takaisin kuolleiden joukosta. Frodon ja Samin tarinassa vastaavanlaisen onnellisen lopun muodostaa Samille jäävä toivo, että hän voi vielä kohdata Frodon meren toisella puolella. Tutkielmasta selviää, että yhteyttä tarinoiden välillä luodaan erityisesti samankaltaisilla kohtauksilla sekä suorilla ja epäsuorilla viittauksilla Berenin ja Lúthienin tarinaan Tarussa sormusten herrasta. Samankaltaisten kohtausten tarkasteleminen rinnakkain nostaa Frodon ja Samin välisiin kohtauksiin romanttisen rakkauden merkityksiä niiden vertautuessa Berenin ja Lúthienin rakkaustarinaan. Molemmat tarinat kuvaavat sankarin tehtävää tukevaa ja avustavaa kumppanuutta, joka jatkuu myös tehtävän päätyttyä. Molemmissa tarinoissa henkilöhahmojen välinen rakkaus jatkuu myös kuoleman ylitse esittäen siten henkisen siteen henkilöhahmojen välillä.
Now showing items 1-4 of 4