Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Halme, Vertti (2022)
    Tutkimuksessani Brittiyhteisön elämä 1920-luvun Irakissa tarkastelen Irakin mandaattiaikana maassa vaikuttanutta brittiyhteisöä. Tutkin sitä, miten tämä yhteisö maahan muodostui, millainen se oli luonteeltaan ja keitä siihen kuului. Tärkeässä osassa on yhteisön arkisen elämän kuvailu. Erinäisten esimerkkien avulla havainnollistan sitä, millaista brittien elämä aivan käytännössä oli Irakissa sata vuotta sitten. Kaksi Irakissa tuona aikana julkaistua sanomalehteä, Baghdad Times ja Times of Mesopotamia, toimivat tutkimukseni perustana. Näissä lehdissä on paljon hyödyllistä sisältöä, joiden vaikutuksesta tämä muuten vähänlaisesti tutkittu aihe aukenee aivan uudella tavalla. Pystynkin sanomalehtiaineistoni avulla muodostamaan Irakin brittiyhteisön elämästä hyvin kokonaisvaltaisen kuvan. Tutkimusteni perusteella Irakin brittiyhteisön elämä oli varsin mielenkiintoista. Yhteisön jäsenet saapuivat keskelle kuumaa erämaata, jonka paikallisväestön tavat ja tottumukset poikkesivat suuresti heidän omistaan. Silti he pystyivät säilyttämään omat elintapansa ja arvomaailmansa. Englantilaisen elämän ideaalia mallia kaikkine perinteineen pyrittiin noudattelemaan niin pitkälle kuin vain mahdollista, mikä heijastuu hyvin sanomalehtien sisällöistä. Paikallisiin brittiyhteisö piti etäisyyttä ja eli pitkälti omassa kuplassaan.
  • Snapir, Daniel (2022)
    Tutkielmassa perehdytään kahteen ranskalaiskirjailija Marcel Aymén novelliin, “Les Sabines” ja “Les bottes de sept lieues”, pyrkimyksenä selvittää, millaisia arvoja, uskomuksia ja asenteita novellien sisäistekijä ilmaisee ja kuinka ne novelleissa ilmenevät. Arvoilla, uskomuksilla ja asenteilla tarkoitetaan tässä asiayhteydessä erilaisia käsityksiä ihmisestä, ihmiselämästä ja maailmasta sekä oikeasta ja väärästä näiden piirissä. Tutkimus keskittyy siten novellien etiikkaan. Sen teoreettinen kehys on kirjallisuuden retorinen lähestymistapa, jonka valinta on luonteva, sillä vähintäänkin James Phelan ja Wayne C. Booth ovat merkittävissä teoksissaan käsitelleet retorisesta näkökulmasta eettisiä kysymyksiä huomattavalla tarkkuudella ja syvällisyydellä. Työssä tarkastellaan ensin novellia “Les Sabines” ja perehdytään niihin moninaisiin merkityksiin, joita novellissa ilmaistaan sen päähenkilön, Sabinen, yliluonnollisen erityiskyvyn kautta; näihin merkityksiin kuuluvat inhimillisen erehtyväisyyden ironisointi sekä järjellisen, taianomaisuudet kieltävän todellisuuskäsityksen esittäminen riittämättömänä. Tämän perästä siirrytään käsittelemään sitä, kuinka novellissa kritisoidaan ironian keinoin siveysmoraalia sekä sitä, kuinka sisäistekijä ironisen tason tuolla puolen ohjaa lukijaa novellin henkilöhahmoihin, tapahtumiin ja seksuaalisuutta koskeviin arvoihin suhtautumaan. Toista novellia, “Les bottes de sept lieues”, tarkastellaan ensin henkilöhahmojen välisten suhteiden näkökulmasta. Esiin nousee se, kuinka päähenkilö Germaine esitetään ihailtavana vastoin hänen kehnoa sosiaalista asemaansa ja muiden henkilöhahmojen tapaa suhtautua häneen. Edempänä eritellään novellin lapsihahmojen näkökulmaa sekä sitä, kuinka sisäistekijä ilmaisee lasten näkökulmaa puolustavansa ja kunnioitavansa. Tämän novellin analyysia tukee perehtyminen niihin intertekstuaalisiin suhteisiin, joihin novelli asettuu satujen, etenkin Charles Perrault’n sadun “Le Petit Poucet” kanssa. “Les Sabines” ja “Les bottes de sept lieues” edustavat erilaisia taipumuksia Marcel Aymén tuotannossa ja niiden analyysit täydentävät toisiaan. Toisaalta novelleista osoitettuja arvoja sekä aatteita yhdistää se, miten ne asettuvat vastaan yleistä, porvallista ja sosiaalisesti ehdollistettua arvo- ja kokemusmaailmaa. Tutkimus saa nimensä J. Robert Loyn väitteestä, jonka mukaan Aymé vihjaa lukijalleen, että on olemassa toinen, erilainen todellisuus. Tuon ayméläisen todellisuuden hallitsevia arvoja ovat kahden novellin analyysin valossa uteliaisuus, viattomuus, mielikuvitus, hellyys ja nöyryys.
  • Narciso Moreira, Veronika (2022)
    Tutkielmani käsittelee rikoslakireformin ja vankeinhoitojärjestelmän uudistusten vaikutuksia Suomen vankeinhoitoon 1800-luvun loppupuolella. Selvitän, mitkä olivat vankila- ja rikoslakireformien tavoitteet ja miten rikoslakiuudistuksen vaikutukset näkyivät vankeinhoidossa. Tutkielmani koskee myös Hämeenlinnaan 1871 rakennetun Suomen ensimmäisen sellivankilan kuritushuonevankeja. Perehdyn tässä tutkielmassa siihen, miten vankehin suhtauduttiin. Erityisesti valistusfilosofit olivat jo pitkään Euroopassa vaatineet oikeudenmukaista kohtelua ja inhimillisempiä oloja vangeille. Suomessa vankeinhoidon uudistaminen käynnistyi uuden rikoslain valmistelun myötä 1860- ja 1870-luvuilla, kun vapausrangaistus määriteltiin sakkojen ohella yleiseksi rangaistuslajiksi ja aikaisemmat häpeä- ja ruumiinrangaistukset haluttiin poistettaviksi. Rikoslain osittaisuudistuksissa määriteltiin vapausrangaistuksen tarkoitukseksi niin kutsuttu parannus- eli kasvatusperiaate, jonka tarkoituksena oli muovata rangaistuksen avulla rikoksentekijöistä kelvollisia kansalaisia osaksi yhteiskuntaa. Ongelmana oli kuitenkin, ettei näitä rikoslakiuudistuksia pystytty vielä käytännössä kunnollisesti toteuttamaan tarkoitukseen sopivien sellivankiloiden puutteen takia. Suomeen oli kantautunut Euroopasta niin kutsuttu progressiivijärjestelmä, joka perustui paatuneempien vankien eristämiseen nuorista vangeista huonojen vaikutusten leviämisen ehkäisemiseksi. Järjestelmän mukaisesti Hämeenlinnaan rakennettiin ensimmäinen sellivankila. Hämeenlinnan kuritushuoneessa oli 1870-luvulla miesvankeja, joita hoidettiin parannusperiaatteen mukaisesti: heidän tuli päivittäin tehdä ahkerasti työtä, rukoilla ja käydä jumalanpalveluksissa sekä opiskella. Vankeihin kohdistettu väkivalta, huutaminen ja solvaus oli kielletty vanginvartijoilta, sillä heidän tuli kannustaa vankeja parannukseen hyvällä käytöksellään. Suhtautuminen vankeihin oli muuttunut filantropian ja kristilliseettisen ilmapiirin vaikutuksesta myötätuntoisemmaksi. Rikoslakireformin tavoitteena oli rikosoikeudellisen järjestelmän uudistaminen nykyaikaisemmaksi ja inhimillisemmäksi: esimerkiksi kuolemanrangaistus haluttiin poistettavaksi laista häpeä- ja ruumiinrangaistusten ohella. Uusi rikoslaki valmistui lopulta vuonna 1889 ja astui voimaan 1894. Vaikka kuolemanrangaistus jäikin voimaan muutamista rikoksista, onnistuttiin rikoslain tavoitteessa: vapausrangaistuksista tuli nyt merkittävin rangaistuslaji sakkojen ohelle. 1880-luvulla aloitettiin mittavat rakennustoimet uusien erittäin tarpeellisten vankiloiden saamiseksi. 1800-luvun massiiviset rikoslaki- ja vankilareformit ulottuivat ideologisista muutoksista vankeinhoidossa ja rikoslain sisällössä aina hallinnollisiin muutoksiin sekä konkreettisiin rakennustoimiin vankiloiden ajan tasalle saattamiseksi. Aikakaudella uudistettiin siis rikoslaki, siihen kuuluvat yleiset rangaistulajit, vapausrangaistuksen tarkoitus, vankilat, vankeinhoito, sekä vankeinhoidon hallinnointi.
  • Huitula, Iida (2022)
    Tässä tutkielmassa havainnoin piirtokirjoitusaineiston pohjalta varhaisen juutalaisuuden ja polyteismin yhteiseloa kreikkalaisroomalaisessa antiikissa sekä siinä ajassa ja paikassa tapahtuvia muutoksia. Erottelen millaisissa yhteyksissä juutalaisuus ja polyteismi kohtaavat, miten tätä kohtaamista kuvataan, kuka sitä kuvaa, kenen näkökulmasta teksti on kirjoitettu ja millaisessa asemassa juutalaisuus ja polyteismi ovat tässä tekstissä suhteessa toisiinsa. Lisäksi pyrin selittämään, mistä juutalaisuuden ja polyteismin päätyminen samaan tekstiin johtuu – suurimmassa osassa piirtokirjoituksia ei kuvata juutalaisuuden ja polyteismin kohtaamista, joten kyse on erityislaatuisesta tilanteesta. Lopulta havainnoin, missä määrin juutalaiset piirtokirjoitukset ovat mono- tai polyteistisiä ja millaista vuorovaikutusta niissä on havaittavissa valtaväestön kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota juutalaisuuden moninaisuuteen ja identiteettien tunnistamiseen.Lopputuloksena esitän tulkinnan juutalaisuuden ja polyteismin suhteesta piirtokirjoitusaineiston perusteella.Tämä tutkielma on jatkoa keskustelulle varhaisen juutalaisuuden luonteesta. Aineistossani korostuvat erityisesti juutalaisuuden niin kutsuttu harmaa alue sekä paikalliset trendit.
  • Suomi, Heli Maria (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten suomea toisena kielenä kirjoittaneet ylioppilaskokelaat kuvaavat kielten oppimista sekä kokemuksiaan monikielisyydestä. Analyysin apuna käytetään Opetushallituksen Kieliprofiili-sivustolla esitettyä kieliminän käsitettä, jota lähestytään viiden näkökulman avulla: kielitaito, kielitietoisuus, kielenoppijuus, kielivaranto sekä kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Tutkimuksen teoreettisen kehyksen muodostavat dialogisuus ja sosiokulttuurinen teoria. Tutkimusaineisto koostuu suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen monikielisyysaiheisista kirjoitelmista (258 kirjoitelmaa) syksyltä 2018. Aineiston kirjoittajien kielivaranto on varsin laaja. Kirjoitelmissaan kokelaat kuvaavat käyttävänsä arjessaan useita kieliä, osa jopa kah-deksaa kieltä. Käytettyjen kielten runsaus heijastuu myös kokelaiden moninaisiin tapoihin käyttää kieliä. Toisinaan jokin kieli on rajattu tiukasti tiettyyn tilanteeseen, toisinaan eri kieliä taas käytetään limittäin. Kirjoitelmissa kielten limittäinen käyttö liittyy erityisesti nuorten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja tietyn ryhmän toimintatapoihin. Erillisten kielten käyttö on tyypillistä perheen tai suvun kesken. Kirjoit-tajien identiteetti kietoutuu heidän käyttämiinsä kieliin. Valtaosalle kirjoittajista suomen kieli on merkittävä osa heidän identiteettiään, ja monet kuvaavat olevansa identiteetiltään monikielisiä. Tärkeimmäksi kieleksi kirjoittajat nimeävät kuitenkin oman äidinkielensä. Kieliä on opittu niin kotona, koulussa kuin monenlaisissa informaaleissa oppimisympäristöissä ja -tilanteissa. Yleisimmin kirjoittajat kertovat oppineensa kieltä vuorovaikutuksessa kavereiden ja ystävien kanssa. Suomessa varhaislapsuudesta saakka asuneiden kirjoitta-jien kuvauksissa suomen kielen oppiminen on tapahtunut useimmiten luontevasti arjessa, kuten päiväkodissa, koulussa ja harrastuksien parissa. Hieman vanhempana Suomeen muuttaneet kuvaavat suomen kielen oppimistaan muun muassa vaikeuksien voittamisen ja eräänlaisten sankaritarinoiden avulla. Laajasta kielten kirjosta huolimatta, kirjoittajat haluavat oppia vielä lisää kieliä. He katsovat, että hyvästä kielitaidosta on hyötyä erityisesti tulevaisuuden opiskelu- ja työelämässä.