Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Vesimäki, Katri (2023)
    Maisterintutkielmani lähtökohtana on porvarisrouva Alexandra Edelfeltin (o.s. Brandt) (1833–1901) säveltämä kahdentoista laulun nuottikäsikirjoitus, jota säilytetään Turussa Sibelius-museossa. Tutkin Edelfeltiä säveltäjänä tämän nuottikirjan pohjalta musiikkifilologisesta sekä nais- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Koska Edelfeltistä ei tiedetä yleisesti juuri mitään, sisältyy tutkielmaani hänen tiivistetty elämäkertansa. Kuvailen häntä myös henkilönä tulkitsemalla käytettävissäni olevia lähteitä. On lisäksi oleellista ymmärtää, millaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä hän eli, joten olen myös tarkastellut taiteellisesti luovien naisten elämää 1800-luvulla. Nostan esimerkinomaisesti esiin kolme muuta taiteellisesti lahjakasta naista samalta aikakaudelta luodakseni vertailupohjaa Edelfeltin omalle elämälle. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa elänyt Alexandra Edelfelt ei voinut elämässään harjoittaa taiteellista kutsumustaan, joten hän kanavoi taiteelliset ambitionsa täysimääräisesti poikaansa taidemaalari Albert Edelfeltiin. Voidaankin perustellusti kysyä, olisiko tämä yltänyt niin merkittävään maineeseen, jollei äiti olisi tukenut häntä vankkumattomasti ja valanut epätoivonkin hetkinä uskoa poikaansa. Alexandra Edelfelt sai tyypillisen porvaristytön kasvatuksen, johon kuului musiikin ja kielten opiskelu. Edelfeltin taiteellinen lahjakkuus huomattiin jo varhain, ja hän tuli jo nuorella iällä kotikaupunkinsa Porvoon tietoisuuteen loistavana pianistina ja säveltäjänä. Julkisesti hän ei koskaan esiintynyt, mutta hänen maineensa leviämistä edesauttoi kiinteä perhetuttavuus Porvooseen muuttaneiden Runebergien kanssa. Johan Ludvig Runeberg oli kuuluisuus, jonka luona kaikki merkittävät Porvoossa vierailleet henkilöt kävivät, ja koko kaupunki tiesi, mitä Runebergien kotona tapahtui. Alexandra Edelfelt sävelsi 1850-luvun molemmin puolin pianosäestyksellisiä lauluja ja kirjoitti ne muistikirjaan, jota tänä päivänä säilytetään Sibelius-museossa. Tämä lied-kirja sisältää kahdeksan kokonaista ja neljä keskeneräistä laulua ajoittuen vuosille 1848–1853. Vuonna 1852 Edelfelt meni naimisiin, ja kuinka kuvaavaa onkaan, että kaikki sen jälkeen kirjoitetut laulut jäivät keskeneräisiksi. Olen tarkastellut lied-kirjaa kokonaisuutena ja lisäksi valinnut joukosta yhden laulun, Wainas söfsång, lähempään tarkasteluun. Tarkasteluni on luonteeltaan hyvin pitkälle musiikkifilologista, ja sen tukena olen käyttänyt funktionaalista musiikkianalyysia sekä laulun tekstin ja musiikin välisen vuorovaikutuksen arviointia. Jo yhden laulun syvällinen tarkastelu osoittaa, että Edelfeltillä oli vahva draaman taju ja erinomaiset kyvyt musiikilliseen ilmaisuun. Tutkimus osoittaa, että patriarkaalinen yhteiskunta on naisen elämän rajoittamisella aiheuttanut vahinkoa paitsi naisille itselleen ja heidän lähipiirilleen niin myös koko yhteiskunnalle ainakin käyttämättä jääneiden resurssien hukkaamisen muodossa.
  • Sarén, Ilari (2023)
    Tutkin maisterintutkielmassani huumoria, sen esiintymistapoja ja sen mahdollista funktiota Cormac McCarthyn romaanissa Blood Meridian or the Evening Redness of the West (1985). 1840- ja 1850-lukujen taitteeseen sijoittuva Blood Meridian on väljästi tositapahtumiin perustuva postmoderni historiallinen romaani, jota on luonnehdittu muun muassa yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi lännenromaaniksi. Se kertoo tarinan nuorukaisesta, joka liittyy päänahanmetsästäjien joukkoon. Joukko vaeltaa Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaseutua tehtävänään laittaa kuriin paikalliset alkuperäisasukkaat. McCarthyn teksti on samaan aikaan monitulkintaista, äärimmäisen brutaalilla tavalla väkivaltaista, mutta myös hienovaraisella huumorilla sävytettyä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia sitä, minkälaisilla tavoilla huumori nousee McCarthyn tekstistä esille ja millaista se on luonteeltaan. Lisäksi tutkin esille nousevan huumorin mahdollista funktiota teoksessa. Tutkimuskysymyksen purkamisen aloittaa katsaus eri huumorintutkimuksen teorioihin ja mustaan huumoriin. Lisäksi teen katsauksen Yhdysvaltojen eteläiseen huumoriperinteeseen ja pyrin tarkastelemaan McCarthyn teosta osana tätä historiallista jatkumoa. Teoksen sijoittaminen osaksi pitempää historiallista perinnettä antaa näkökulmaa siihen, mikä teoksesta löytyvien humorististen elementtien tarkoitus mahdollisesti on. Tekstianalyysissä lähestyn tutkimuskysymystä analysoimalla hahmojen välisiä dialogeja sekä hahmojen olemuksen esittämistä soveltaen huumorintutkimuksessa valtavirrassa olevaa inkongruenssiteoriaa sekä paikoin myös huojennusteoriaa. Selkeimmin huumori nousee esille tapahtumaympäristöjen ja olosuhteiden sekä hahmojen välisten dialogien yhteensopimattomuuksissa. Myös hahmojen habitus asettuu usein koomisella tavalla ristiriitaan ympäröivien olosuhteiden kanssa. Huumoria nousee esille myös kertojan ivallisista huomioista ja alluusioista esimerkiksi Shakespearen teoksiin. Kokonaisuudessaan teoksessa esiintyvä huumori muokkaa teoksen maailmasta jonkinlaisen surrealistisella tavalla absurdin painajaisen. Se myös toimii hetkellisenä hengähdystaukona romaanin erittäin väkivaltaisen sisällön keskellä. Kun teosta tarkastellaan osana Yhdysvaltain eteläisen huumoriperinteen jatkumoa, voidaan huumorin katsoa tuovan esille myös kriittistä näkökantaa siihen millä tavoin lännenkirjallisuudessa on perinteisesti kuvattu alkuperäiskansoja ja ”lännenmiehiä”. Groteskilla tavalla liioitellut ja koomiset kuvaukset teoksen hahmoista sekä sen äärimmäinen väkivaltaisuus kääntävät lännenkirjallisuuden asetelmat päälaelleen ja rikkovat sitä glorifioitua ja siloiteltua kuvaa Yhdysvaltojen rajaseutujen historiasta, joka on totutusti lännenkirjallisuudessa ja -elokuvissa ollut esillä.
  • Rintala, Jaakko (2023)
    Tutkielmani käsittelee ranskalaisen filosofin, kirjailijan ja kirjallisuuskriitikon Maurice Blanchot’n (1907–2003) ajattelun soveltamista kuvataiteeseen. Blanchot tuli tunnetuksi 1940-luvulta eteenpäin yhtenä keskeisistä ranskalaisista kirjallisuuden teoreetikoista. Blanchot suhtautuu kirjallisuuteen ontologisena kysymyksenä, joka tulee esiin hänen teoksissaan toistuvasti muodossa: mitä on panoksena kirjallisuuden olemassaolossa? Tutkielmassani käännän kysymyksen kohti kuvataidetta ja tutkien Blanchot’n kirjoituksia 1940–1980-luvuilta pyrin paikantamaan hänen tuotannostaan kuvataiteeseen ja sen ontologiaan soveltuvia ajatuksia. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä keskityn kielen, katseen ja kuvan käsitteisiin Blanchot’n filosofiassa. Yhteinen tekijä Blanchot’lle näissä kaikissa aiheissa on pyrkimys kyseenalaistaa ja purkaa läsnäolon ja nykyhetken varaan rakentunut käsitys ihmissubjektista, joka pystyisi intentionaalisesti ottamaan asiat haltuunsa käsitteellistämällä ja objektivoimalla ne. Blanchot’lle ihminen on olemassaololtaan ja tiedonkyvyiltään äärellinen ja rajallinen. Tuon äärellisyyden ”ulkopuoli” (dehors) muodostuu olennaiseksi tutkimusalueeksi; Blanchot näkee niin kielen, kuoleman kuin esimerkiksi rakkaudenkin alkuperän olevan tuolla alueella. Tarjoan perusteellisen selonteon Blanchot’n tavasta ajatella kieltä, katsetta ja kuvaa erilaisina tapoina olla suhteessa ihmisen äärellisyyden ulkopuoleen. Tutkielmani jälkimmäinen osa on nimeltään Ulkopuolen estetiikka. Siinä jatkan ensimmäisen osan käsitteiden tarkastelun pohjalta kohti kokemuksen ja taideteoksen tulkintaa Blanchot’n kirjoituksissa. Blanchot suhtautuu melko kriittisesti niin perinteiseen estetiikkaan kuin fenomenologiaankin, jotka kummatkin hänen näkemyksessään painottavat ontologiaa etiikan kustannuksella. Hänen kirjoituksissaan esteettisen kokemuksen tilalle asettuu rajakokemus tai ”ekstaattinen kokemus”, jossa teos avaa kokemuksen ihmisen olemassaolon ulkopuolesta. Käsittelen myös Blanchot’n kirjoituksia taidehistoriasta, niin yleisemmällä tasolla kuin viimeisessä luvussa keskittyen Lascaux’n luolamaalauksiin. Blanchot’n kirjoitukset Lascaux’sta välittyvät ranskalaisfilosofi Georges Bataillen kirjoitusten kautta, joita esittelen taustoittaakseni tulkintaani Blanchot’n Lascaux-kirjoituksista. Olennaiseksi nousee taideteosten kyky ei niinkään näyttää mitään varmaa tietoa maailmasta, vaan juuri tuoda esiin teosten sisällä oleva ei-mitään. Luvun päätteeksi pohdin mitä tämä teosten sisältämä hiljaisuus voi lopulta kertoa – vai voiko? Lopuksi esitän yhteenvedon tutkielman sisällöstä ja sen aikana tehdyistä havainnoista. Tutkielmani on lähtökohdiltaan teoreettinen, tarkoitukseni on etsiä lähtökohtia ja työkaluja Blanchot’n ajattelusta kuvataiteen tutkimiseen, ei niinkään suoranaisesti soveltaa niitä yksittäisiin teoksiin. Se jää jatkotutkimuksen tehtäväksi ja tutkielman lopussa esitänkin joitain mahdollisia lähtökohtia ja tutkimuskysymyksiä tulevaa tutkimusta silmällä pitäen.
  • Tiainen, Reetta (2023)
    This thesis studies the visual representation of girls in aid campaigns. I have chosen to analyse an aid campaign by Plan International Finland titled Maternity wear for a 12-year-old. The campaign focuses on child pregnancies in the majority world, portraying a pregnant, 13-year-old Zambian girl Fridah as a main character. The campaign aired originally in 2017, reaching more than 70 million people and ending up being a financial success. By choosing a notable campaign, I want to highlight how much impact and responsibility aid campaigns have on producing a certain type of image of the majority world. Through my analysis, I want to take part in the discussion that problematises the way in which the aid industry operates at large. Drawing on the theoretical traditions of post- and decolonial feminism and black studies, I have paid explicit attention to how Fridah’s body has been portrayed. I find it important to focus on the corporeal aspects of the campaign, since the black body, especially the black female body, carries a long history of control and objectification in the eyes of western spectators. Using the methodology of semiotic analysis and applying the theoretical tools of a western gaze and a white gaze I have been able to discover racialised and colonised representations of Fridah. The campaign has visualised Fridah in a manner that draws on colonial binaries between a civilised, modern, and safe minority world and a traditional, backward, and dangerous majority world. The campaign fixes Fridah in her pregnancy, presenting her as a universal representative of any pregnant child in an ahistorical, rural, and black “developing world”. Through the image of a pregnant Fridah, the campaign draws a boundary between an idealised western child living in freedom and safety and a “third world girl” doomed by her rural, uncivilised destiny. The campaign sexualises, objectifies, and animalises Fridah’s body in a way that connects her to the negative stereotypes of hyper-reproductive and hypersexualised black women and girls. Fridah’s fetishised pregnant body joins the historical continuum of the regulation and exploitation of black women’s bodies for the consumption of the western spectatorship.
  • Säppi, Jonna (2023)
    This research is a queer phenomenological reading of Toni Morrison’s first novel, The Bluest Eye (1970). My key argument is that the novel is a story of racial shame, and my analysis traces its manifestations. I use queer phenomenology as my theoretical background because this analysis is located within the study of emotion. In addition, queer phenomenology is a tool that is used to question normativity and analyze bodies that deviate from it. The Bluest Eye is a story about bodies that deviate because of their race. This causes their experience of shame. I also argue that racial shame in the novel is closely tied to the history of colonialism, and it results from one’s vulnerability and misidentification (Näre and Ronkainen, 2008) that colonial rule has caused. In addition, I argue that the continuation of racial shame in the novel can be explained with Ahmed’s (2014) concepts of stickiness and the circulation of emotion. Moreover, Ahmed’s (2006) concept of orientation demonstrates the pervasiveness of social norms and is representative of the fixity of racial shame.