Faculty of Arts

This thesis aims to examine the manifestation of political polarization in the Territory of Montana during the years 1864 to 1867. The American Civil War and its aftermath largely dictate the national political context and the thesis examines how that context influences and polarizes the local politics of the territory at the time. The viewpoint of the thesis is an intersection of political, legal, and social history. While it does not use the settler colonial theory as primary framework, tensions between the local communities of settlers and indigenous Americans, as well as their relations to the federal government are important parts of the setting. The thesis employs a large volume of both sources and previous research to establish its conclusion. As always in historical research, close reading of the source materials and careful contextualization with the subject and the general historical setting are the primary methods. The research presented concludes that the political polarization in Montana Territory during the years 1864-1867 manifested itself mainly as tensions between the federally appointed officials and the local community, which included majority of the locally elected legislature. While bipartisan efforts existed and a large amount of consensus existed in local matters, the national politics, which were very polarized during and after the Civil War, drove a wedge between local and federal interests. The local community mainly supported the Democratic Party, while the federal officials were mostly Republican. Both camps contributed to the polarization, but the biggest single factor was the poor relationship between the Acting Governor Thomas F. Meagher, who sided with the local miner community, and the Montana elite, which largely consisted of the federally appointed officials such as the members of the Territorial Supreme Court and first governor Sidney Edgerton, as well as Montana Post, the most influential newspaper in the territory at the time. While Montana leaned Democratic in its early years, as evidence of the few partisan elections that were concluded, suggests, the federal government in Washington at the time was controlled by the Republican Party, or Union Party as it was alternatively known at the time

Fin de siècle -ajalla taiteen kuolemakuviin valittiin tyypillisesti nuori, kaunis, valkoinen, alaston nainen, joka kuvattiin viattomana uhrina. Toinen yleinen tapa oli esittää nainen kuoleman personifikaationa, vaarallisena ja syntisenä femme fatale -viettelijänä. Keskityn tutkielmassani neljään teokseen: Félicien Ropsin Ihmisparodia-akvarelliin (1887–1891), Edvard Munchin Marat’n kuolema I -öljyvärimaalaukseen (1907), Oscar Parviaisen Loppu-öljyvärimaalaukseen (1910) ja Sarah Bernhardtin noin vuonna 1873 tapahtuneeseen hauta-arkussa makaamiseen, josta on olemassa valokuvia. Tutkin teosta performatiivisena kehollisena esityksenä ja kutsun sitä nimellä Arkku. Käytän hyväkseni taidehistorian kuva-analyysiä, etenkin lähilukemista ja vastakarvaan lukemista, ja sukupuolentutkimuksen metodologiaa. Tutkielmassani Arkku-teos haastaa perinteisiä kuvakonventioita ja mahdollistaa vastakarvaan luvun. Kuvakulttuurilla on valta vaikuttaa siihen, miten kuolema koetaan. Kuvalliset representaatiot kietoutuvat myös naissukupuoleen liitettyihin asenteisiin. Miehen katse (male gaze) dominoi fin de siècle -ajan kuvakulttuuria. Kuolemakuvissa nainen usein kutistettiin vartaloksi, hallittavaksi lihaksi, katseen kohteeksi ja miellyttämisen välineeksi. Fokus oli usein naisen alastomassa ruumiissa ja siitä fantasioinnissa. Tutkielmani tarkoitus on purkaa näitä naisiin ja kuolemaan yhdistettyjä sukupuolioletuksia ja kuvallista kuolemakulttuuria. Haluan nostaa esiin modernin naisen katseen ajan dominoivan katseen rinnalle ja luoda vastanarratiivia. Tavoitteenani on perehtyä siihen, miten misogyyninen, naista esineellistävä ja eroottinen naiskuva 1800- ja 1900-luvun taitteen kuolemakuvissa voitiin haastaa. Femme fatale -tyyppinen kuolemahahmo voidaan nähdä ajan siveellisen ja passiivisen naiskuvan vastakohtana: edistyksellisenä, seksuaalisena ja kapinallisena moraalisäätöjä vastustavana aktiivisena toimijana. Kuitenkin Sarah Bernhardt naistaiteilijana tarjosi omalla teoksellaan monisäikeisemmän ja väkevämmän vastineen. 1800-luvun lopun kuolemakuvarepresentaatioiden vaikutus ulottuu nykypäivään. Seksualisoiva, väkivaltainen katse ei ole kadonnut. Samoin yhä edelleen huomio on taattu mediassa, kun kuolema korjaa nuoren, viattoman ja kauniin naisen.