Faculty of Arts

This thesis discusses the construction of church-state relations and Ukrainian nationhood through the memory of the political framing of the Orthodox Church of Ukraine’s Facebook communication. Since the Revolution of Dignity, the autocephalous Orthodox Church of Ukraine became an aspiration for anti-Moscow politicians. Russia’s Russkiy Mir initiative became recognized as a security threat to Ukrainian independence, and the process of gaining autocephaly from the Patriarchate of Constantinople became an attempt to detach Ukraine from Moscow’s imperial narrative. After the autocephaly, the political narratives emphasizing church-state relations became less topical, but the situation changed after Russia’s War Against Ukraine broke out in 2022. Ukrainian politicians and the heads of the Orthodox Church of Ukraine again stressed the church-state connection. The memory political framing of the data suggests that Ukrainian nationhood is being built in relation to the Orthodox Church of Ukraine, two of which are bound together by one inseparable past. This interpretation highlights Ukraine and OCU as heirs to the legacy of Kyivan Rus and the Byzantium tradition, as well as Ukraine’s path as part of European civilization.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Henri Lefebvren postuumisti julkaistussa Éléments de rythmanalyse -teoksessa luonnehtimaa rytmianalyysia ympäristöestetiikan viitekehyksessä. Lefebvrelle rytmianalyysissa on kyse toiminnasta, jossa rytmianalyytikko valjastaa käyttöön kaikki aistinsa ja ajattelee kehollaan eletyssä ajallisuudessa. Lefebvre painottaa teoksessaan fenomenologista ja kehollista asennoitumista rytmeihin, jotka ilmenevät eletyssä tilassa. Tarkastelen Lefebvren rytmin käsitettä suhteessa hänen teoriaansa tilasta. Pyrin tällä selventämään, mistä Lefebvren rytmissä on kyse. Tähän liittyy olennaisesti sen tarkasteleminen, miten ihmisyhteisön sosiaalinen järjestäytyminen tuottaa sekä tilaa että aikaa. Yksi tutkielmani lähtöoletus on se, että rytmien analysoiminen toimii ihmisyhteisön toiminnan tutkimisen välineenä. Kehitän tältä pohjalta rytmianalyysin soveltamista myös siihen, että se avartaa esteettisen kokemisen taustalla olevia ajallisia toiminnan rakenteita. Tässä käytän tukenani sekä Arnold Berleantin (2010) hahmotteleman esteettisen metodin alaa että viimeaikaisia ympäristöestetiikan ja rytmianalyysin alojen keskeisiä artikkeleja ja teoksia. Erittelen tutkielmassani tämän fenomenologisesta näkökulmasta ymmärretyn rytmianalyysin keskeisiä piirteitä, ja tarkastelen niitä erityisesti suhteessa Berleantin esittämän esteettisen sitoutumisen teemoihin. Tutkielmassani rytmi ei rajaudu vain ihmisen toimintaan, vaan tulkinnassani myös ihmisen ulkopuoliset elolliset ja elottomat asiat luovat suhteita, joiden puitteissa havaintokokemuksemme muodostuu. Berleantin esteettisen sitoutumisen malli antaa tulkinnassani selityksen sille, miten ympäristöön osallistuvan esteettisen arvon kokija asettuu osaksi laajempaa kenttää, jossa rytmianalyysin kautta tavoittamamme toiminnan rakenteet ilmenevät. Sovellan analyysini myötä muotoutuvaa kuvaa rytmianalyysista metodina Helsingin Rastilan urbaanin merenrantaympäristön fenomenologiseen tarkastelemiseen. Tällä osoitan sekä sen, miten tarkastelussani ilmenevät teemat kytkeytyvät toisiinsa eletyssä tilassa, että havainnollistan sitä, miten rytmianalyysi voi saada kiinni ympäristöön kytkeytyvistä arvoista ja merkityksistä.

Tutkielman tutkimuskohteena ovat elokuvan marginalisoitujen naispäähenkilöiden kehojen ja kehollisuuden eri visuaaliset esitykset sekä representaatiot, sekä näiden kuvastojen merkitykset affektien, eli vahvan tunnepohjaisen yhteyden sekä intersektionaalisen feminismin kautta analysoituna kolmessa eri fiktioelokuvassa: Queen & Slim (2019), Syödä, nukkua, kuolla (2012) ja Piggy (2022). Analyysien teoreettisena pohjana toimivat feministinen elokuvatutkimus, mustan feminismin vähemmistöihin ulottavat tutkimushaarat, intersektionaalinen feminismi sekä affektitutkimus. Työ käsittää vahvasti naishahmojen erot ja yksilöllisyyden analyyseissaan sekä tutkimusotteessaan, vapauden ja rakkauden käsitteiden kulkiessa elokuva-analyysien punaisena lankana. Affektitutkimusta työssä edustavat mm. Sara Ahmed sekä mustan feminismin affekteihin kurottava tutkimus. Tutkielman yhtenä teoreettisena pohjana toimii filosofi Gilles Deleuzen affektiteoria mm. Barbara M. Kennedyn kautta tulkittuna. Deleuzen affekteihin kiinnittyvässä elokuvan filosofiassa yhdistyvät mm. liike, rytmi, valo, väri, harmonia, musiikki, aika sekä katsojan omat kokemukset, tunteet, muisti ja merkitykset. Tämänkaltainen, elokuvateoksesta mm. aistien, tunteiden ja kehollisten tuntemusten kautta heräävä affektiivinen tutkimustaso, yhdistyy tutkielmassa representaation, eli kulttuuristen kuvastojen ja esitysten sosiaalisiin ja poliittisiin merkityksiin feministitukijoiden kuten mm. bell hooksin, Audre Lorden, Katariina Kyrölän ja Anu Koivusen et al. tutkimuksen kautta. Tutkimusmetodina toimii fenomenologinen, tutkijan omiin aisteihin ja tunteisiin nojaava tutkimusote. Tutkielma käsittää kuvastonsa kaksin eri tavoin yhdistettynä: aistimellisena, visuaalisena ja materiaalisena elokuvan kuvastona, sekä representaatioina, kulttuuristen ja poliittisten merkitysten kautta tutkittuna. Ensimmäinen näistä kiinnittyy siihen, kuinka elokuva mm. esteettisten ja aistimellisten keinojensa kautta pystyy luomaan affektiivisen tunneyhteyden katsojaan, ja representaation käsite liittyy vahvasti siihen, kuinka nämä eri kuvastot pyrkivät affektiivisesti koskettamaan myös ajatus- ja merkitysmaailmojensa kautta. Keskeisimpinä tuloksina on, että elokuvien naishahmojen keho ja kehollisuus sekä hahmojen omat affektiiviset tuntemukset pystyvät luomaan vahvan intensiteetin, joka herättää affektiivisen tunneyhteyden katsojaan. Analyysielokuvien naishahmot herättävät affektiivisen yhteyden etenkin omien affektiivisten siteidensä kautta elokuvassa. Näiden hahmojen suurin halu oli kokea yhteys johonkin, tai johonkuhun toiseen ja suurin pelko oli menettää tämä kytkös. Elokuvan visuaaliset sekä esteettiset keinot näiden kehojen kuvastojen yhteydessä, kuten liike, rytmi, musiikki ja harmonia korostavat ja mahdollistavat osaltaan vahvaa affektiivista yhteyttä mm. Deleuzen sensaation ja becoming -käsitteiden kautta tarkasteltuina. Merkittävä tutkimustulos on myös, että kuvaston kulttuuristen ja poliittisten merkitysten kautta tutkittuna jokaisen naishahmon pystyi tulkitsemaan ja analysoimaan kontekstualisoituna jotakin laajempaa vasten: Queen USA:n rasistista yhteiskuntaa vasten, Syödä, nukkua, kuolla -elokuvan Rasa kapitalistista yhteiskuntaa vasten ja Piggy -elokuvan Saran pystyi tulkitsemaan patriarkaattia vasten. Ideologisella ja poliittisella tarinan tasolla tarkasteltuna naishahmojen tarinat ja kohtalot herättivät affektiivisen yhteyden, joka tosin voi vaatia katsojaltaan halun lukea teos tätä ideologista taustaa vasten. Analyysielokuvat myös osaltaan rikastavat fiktioelokuvien naishahmojen kuvastoja sekä näin monipuolistavat genrejään.