Faculty of Arts

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomessa 1960-luvulla abstraktin ilmaisun täysin tai osittain omaksuneiden naispuolisten taidemaalarien taiteellista toimintaa, tuotantoa ja teosten vastaanottoa. Tarkastelen aluksi naistaiteilijana toimimisen sosiaalisia ja kulttuurisia ehtoja aikakauden suomalaisen kuvataiteen kentällä. Sen jälkeen selvitän, kuinka laajalle abstrakti ilmaisu naistaiteilijoiden keskuudessa levisi ja mitä nonfiguratiivisia suuntauksia naistaiteilijoiden teokset edustivat. Lähteitteni perusteella olen koonnut luettelon 16 naistaiteilijasta, joiden 1960-luvun tuotantoon sisältyi abstrakteja maalauksia. Tutkielmani lopuksi nostan lähitutkimuksen piiriin kolme abstraktin ilmaisun jo uransa alkuaikoina omaksunutta taidemaalaria: Outi Ikkalan (1935), Sinikka Kurkisen (1935) ja Helga Reinikaisen (1940). Tarkastelen heidän 1960-luvun tuotantoaan nonfiguratiivisten pääsuuntausten vastakkainasettelun kontekstissa ja heidän uriensa rakentumista 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun. Tutkielman teoreettisen kontekstin muodostavat taidehistoriallinen tyylin tutkimus, abstraktin taiteen teoriat sekä naistutkimus ja taiteen sosiologia, erityisesti Pierre Bourdieun taiteen kenttää koskeva teoria. Pääasialliset tutkimuslähteeni koostuvat Suomen 1960-luvun maalaustaidetta käsittelevästä kirjallisuudesta, sanoma- ja aikakauslehtien artikkeleista ja taidearvosteluista, taiteilijoiden haastatteluista, maalauksista ja teoskuvista. 1960-luvun nonfiguratiivisten suuntausten rajojen selvittelyissä ”uudistajat” olivat maskuliinisesti määrittyneitä. Abstraktikkojen taiteilijaryhmittymistä vain Ryhmä 4:ssä oli yksi naisjäsen, Outi Ikkala. Naistaiteilijoiden ei odotettu olevan taiteen suunnannäyttäjiä eikä heidän kannattanut korostaa sukupuoltaan modernistisesti suuntauneella taiteen kentällä vaan pyrkiä toimimaan mieskollegoiden rinnalla yhtäläisin ehdoin. Vaikka suurin osa 1960-luvun abstraktikoista olikin miehiä, oli abstraktin ilmaisun omaksuneita naistaiteilijoita useiden taiteilijasukupolvien edustajissa ja eri puolilla maata. Useimpien naistaiteilijoiden abstraktit teokset eivät kuitenkaan vastanneet nonfiguratiivisten pääsuuntausten määritelmiä vaan liikkuivat esittävän ja ei-esittävän ilmaisun välimaastossa. Heidän vaikutteensa ja ei-esittävien teostensa tyylit poikkesivat toisistaan huomattavasti ja monien tuotannossa abstrakti ilmaisu jäi välivaiheeksi. Silti abstrakti taide merkitsi heidänkin tuotannossaan uutta ja kokeilevaa vaihetta. 1960-luvun nuorta taiteilijapolvea edustaneet taidemaalarit Ikkala, Kurkinen ja Reinikainen astuivat taiteen kentälle aikana, jolloin abstrakti taide oli jo vakiinnuttanut asemansa Suomen taiteessa. Nonfiguratiivisten suuntausten vastakkainasettelu ja vuosikymmenen loppupuolella taiteen yhteiskunnallistuminen loivat kontekstin, jota vasten heidän teoksiaan arvioitiin ja joka vaikutti heidän teostensa vastaanottoon. Outi Ikkalasta tuli 1960-luvun rakenteellisen abstraktion naispioneeri sekä ”uuden konkretismin” edustaja. Imatralla abstraktin taiteen läpimurron toteuttaneen Sinikka Kurkisen 1960-luvun maalaukset ilmensivät abstraktin taiteen monumentaaliajattelua ja Suomessa poikkeuksellista väri-ilmaisua. Helga Reinikaisen vapaamuotoiset abstraktiot tekivät hänestä 1960-luvun informalismin keskeisen naispuolisen edustajan.

This thesis discusses critically the Chinese Communist Party’s (CCP) recent effort to increase trust in society by employing a specific governance project, the Social Credit System. China faces several problems in society, for example corruption, food safety scandals and contract enforcement challenges. Official party rhetoric uses so-called ‘moral crisis’ which the party views as a main cause of the challenges in society. Such challenges can also be seen as an obstacle for China’s attempt to realise what the CCP describes as an ultimate realisation of socialism and the promise of the Chinese Dream. Without solving urgent governance issues in China, the CCP risks falling in middle income trap and losing the legitimisation of its power. With the technological help of the SCS, the CCP is aiming engineer a well-functioning governance model and rule-abiding society without creating an independent legal system and open, critical society. The research relies on literature review and qualitative analysis of the existing research and literature regarding the SCS in China. The theoretical framework used in this study is systems theory and social engineering. The thesis introduces the cultural, historical and political background of the project and addresses popular misinformation and misunderstanding regarding the project. The analysis mainly focuses on following interrelated thematical concepts that emerged during the literature review: trust, governance, social regulation (social management, social manipulation and social control), cultural values, law and public opinion. The thesis argues that the governance issues Chinese society is facing can be traced to non-existence of independent legal system and separation of powers in China. The thesis concludes that ultimately, the CCP is aiming to tackle fundamental problems inherent to authoritarian model (ineffective implementation, enforcement and compliance with laws and regulations) by creating a governance tool as a problem-solving solution to maintain its power.

Tutkielma käsittelee Isidorus Sevillalaisen (k. 636) ja Gisemunduksen (700–800-l) yhteistä geometrian kuvitusta ja siihen liittyvää sanastoa. Tutkittavat tekstit kuvastavat geometrian merkityksen muuttumista myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan aikana. Vertaan tekstejä tunnetuihin lähteisiin, kuten Cassiodorus, Boethius, Martianus Capella ja roomalaista maanmittausta käsittelevä CAR-tekstikokoelma, joidenka lisäksi olen hakenut sopivaa vertailumateriaalia Thesaurus linguae Latinae ja Library of Latin Texts -tietokantojen, sanakirjojen ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkittava aineisto koostuu editioiden lisäksi digitoiduista käsikirjoituslähteistä. Etymologiae-teoksen käsikirjoituksia käsittelevästä db.innovatingknowledge.nl-palvelusta on peräisin editioiden huomioimaa olennaisesti laajempi aineistoni. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Isidorus ja Gisemundus ovat käyttäneet lähteitään, millaisia ovat heidän käsityksensä geometriasta ja miten he ovat omalta osaltaan edistäneet maanmittauksen ”sublimaatiota”, alan arvoa kohottavaa kristillistä tulkintaa, ja synteesiä teoreettisen geometrian kanssa. Lisäksi tarkoitus on selvittää, miten Etymologiae-teoksen käsikirjoitusaineisto jakautuu ryhmiin ja mikä on Gisemunduksen käsikirjoituksen paikka tässä käsikirjoitustraditiossa. Menetelmät painottuvat käsikirjoitusten tulkintaan, sanastotutkimuksen menetelmiin ja käsitteistön arviointiin terminologiaopin näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että kuvituksesta ja sanastosta poimittujen merkitsevien virheiden perusteella tutkittavat käsikirjoitukset väljästi jakautuvat ryhmiin, jotka ovat sidoksissa niiden maantieteelliseen alkuperään ja laatimisajankohtaan. Vaikka alun perin Etymologiae-ensyklopediasta kiersi lukuisia kopioita Hispanian alueella, ei meille ole säilynyt lainkaan varhaisia espanjalaisperäisiä käsikirjoituksia. Siten myöskään Gisemunduksen käsikirjoitusta ei voida luotettavasti liittää vain espanjalaisperäisten käsikirjoitusten joukkoon, vaan sillä on yhteisiä piirteitä myös muiden ryhmien kanssa. Ryhmittely ei korvaa koko tekstin tutkimista ja edition laatimista, mutta se on suuntaa antava. Tekstien vertaileva luku paljastaa, että geometrian alle on päätynyt aineistoa, jota näyttää yhdistävän lähinnä tekstistä löytyvä asiasana, sillä asiasisältö on ymmärrettävästi ollut vaikeaa. Tekstin ja kuvien tutkimisen perusteella yhteyksiä maanmittauskirjallisuuteen Isidorukselta löytyy jopa ennakoimaani enemmän, ja vaikuttaa siltä, kuin käytännöllisen ja teoreettisen geometrian yhdistyminen olisi ollut jo Etymologiae-teoksen kirjoitusajankohtana meneillään. Geometrian arvon korostumiseen vaikuttaa samassa kontekstissa esiintyvä platonistinen sisältö. Gisemundus tulkitsee myös lakiteknisen ja maantieteellisen materiaalin geometriaksi ja on vienyt teoreettisen geometrian korvaamisen maanmittaussisällöillä selvästi pitemmälle. Maanmittauksen arvon ylentäminen on tässä myöhemmässä tekstissä jo hyvin tietoista.