Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Vidović, Mauri (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee nuorten noin 25–30-vuotiaiden somalien käsitystä omasta klaanista ja suhdetta muihin somaliklaaneihin somalialaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielma perustuu yhdeksästä haastatteluista koostuvaan kvalitatiiviseen tutkimukseen, johon osallistui joukko ikäluokkaan kuuluvia Suomessa asuvia somaleja. Tämän ohella tuli haastateltua somaliyhteisön piirissä toimivia järjestöjä. Tarkoituksena oli saada selville kunkin haastateltavan mielipiteet klaanijärjestelmään liittyen. Vaikka Suomen somalit ovatkin varsin näkyvä osa Suomalaista nyky-yhteiskuntaa, on heidän klaanijärjestelmänsä monelle varsin tuntematon. Usein esille tuodaan somaleille ominainen Islamin usko, joka kuitenkin sekin voi olla klaanijärjestelmän muokkaamaa. Tarkoituksena oli tuoda esille, millä tavoin klaanijärjestelmä näkyy jokapäiväisessä elämässä, ja miten se rajoittaa tai edistää ja tukee somalien sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tutkimus osoittaa klaanin toimivan perhejärjestelmänä, joka tarjoaa turvaa somaleille ja auttaa kartoittamaan henkilökohtaisia sukujuuria. Tämän perusteella se on auttanut monia somaleja aloittamaan uuden elämän diasporassa. Klaani on myös yhä vahvemmin poliittinen instituutio, jonka perusteella Somalia on jaettu omiin hallinnollisiin alueisiin, ja joka vaikuttaa myös diasporassa asuvien somalien poliittisiin mielipiteisiin ja identiteettiin. Klaani perustuu varsin patriarkaaliseen järjestelmään, joka erottaa naisten ja miesten mielipiteitä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä. Klaanin merkityksen politisoituminen on myös aiheuttanut tutkimuksen perusteella eroja eri ikäluokkien välille, auttanut niin klaaneihin perustuvan regionalismin kuin somalialaisten yhtenäisyyttä tukevan kansallismielisyydenkin kasvua.
  • Mustonen, Elmo (2022)
    Muurmannin legioona oli joukko punasuomalaisia pakolaisia, jotka pestautuivat brittiarmeijan palvelukseen kesällä 1918. Yhteistyön taustalla oli varsin yksinkertainen tarpeiden kohtaaminen: suomalaiset tarvitsivat ruokaa ja voimakkaan suojelijan, kun taas britit tarvitsivat nopeasti miehiä. Vaiheikkaan palvelusajan päätteeksi britit järjestivät legioonan kotiutuksen yhdessä Suomen hallituksen kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan legioonalaisten valtiorikosoikeudenkäyntejä syksyllä 1919 kontekstuaalisen oikeushistorian näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa pyritään hyödyntämään ja toteuttamaan kontekstuaalista oikeushistoriaa siten, miten Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen sen määrittelee teoksessaan Mitä on kontekstuaalinen oikeushistoria? Oikeushistoria pyrkii kuvailemaan oikeudellista muutosta. Oikeus muuttuu paitsi uusien säännösten myötä, myös yleisesti kulttuurin ja käytäntöjen muuttuessa. Tutkijan tehtävä on havainnoida tätä muutosta ja pyrkiä selittämään sen juurisyyt. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat legioonalaisten tuomioihin ja ennen kaikkea, voidaanko tuomioita pitää oikeudenmukaisena ja keskenään johdonmukaisina. Sanalla sanoen, kohtasiko legioonalaisia oikeusmurha. Kiinnostavaa on myös, mitä taktiikoita legioonalaiset käyttivät kuulusteluissa ja oikeudessa yrittäessään parantaa asemaansa, sekä tutkia, missä määrin sisällissodan aiheuttama oikeusvaltion kriisiytyminen jatkui edelleen. Tutkimus- ja muistelmakirjallisuuden ohella tutkimus nojautuu pitkälti Villingin saarella pidettyjen kuulustelujen pöytäkirjoihin, joita tarkastellaan 74 erilaisia tuomioita saaneen legioonalaisen osalta. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja VRO:n toiminnassa vuosien 1918 ja 1919 välillä, jotka selittyvät enimmäkseen oikeusolojen normalisoitumisella. Näin esimerkiksi tutkittavien työnantajien ja kotipaikkakunnan suojeluskuntien lausunnot ovat menettäneet vuodessa merkitystään ja tutkittavan oman käytöksen ja tunnustuksen merkitys korostuu tuomioissa. Tutkimusaineiston perusteella ei vaikuta siltä, että valtiorikosoikeus kaikkiaan olisi kohdellut legioonalaisia epäreilusti tai oikeusvaltion periaatteiden vastaisesti, joskin tuomiot ovat keskenään epätasaisia. Sen sijaan oikeuskanslerin tekemät karkotuspäätökset, joiden nojalla yli 30 legioonalaista karkotettiin Kanadaan, ovat paikoin heikosti ja epäselvästi perusteltuja. Tutkimus osoittaa, että oikeusjärjestelmä kohteli legioonalaisia epätasaisesti, mutta osoitti samalla toipuneensa merkittävästi edellisvuoden kriisistä.
  • Korpela, Heidi (2022)
    Kansainvälistä kaupunkien välistä toimintaa on tutkittu jonkin verran. Toimintaa kaupunkinäyttelyn näkökulmasta Helsingin osalta ei ole tutkittu aiemmin laajemmin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kaupunkikuvaa Helsingistä pyrittiin viemään ulkomaille Helsinki-näyttelyn avulla 1960-luvulla sekä mikä oli Helsinki-näyttelyn tarkoitus 1960-luvun aikana. Tutkimuksessa on käytössä Helsingin kaupunginarkistosta löytyvät Helsinki-näyttelyn sekä Helsinki-näyttelytoimikunnan asiakirja kokonaisuudet, joita ei ole digitoitu. Aineistoa on runsaasti usealla eri kielellä, joita käännettiin suomeksi eri käännösohjelmien avulla. Aineistot käsiteltiin niin kuin ne ovat Helsingin kaupunginarkistossa arkistoituna eli kronologisessa järjestyksessä, mutta tutkielma on käsitelty temaattisesti. Helsinki-näyttelyä vietiin vuosien 1965–1970 välisenä aikana useisiin kaupunkeihin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa niin, että näyttelytoiminta painottui vahvasti Keski-Euroopan kaupunkeihin. Helsinki-näyttely esitteli monipuolisesti Helsinkiä useiden visuaalisten tapojen kautta huomioiden kohdekaupungin yleisön. Näyttelyn näkyvyyden edistämiseksi mainonta sekä näyttelyn vastaanoton seuranta olivat tärkeässä osassa toimintaa. Suhteiden muodostamista tapahtui kaupunkinäyttelyn suunnittelun aikana sekä itse Helsinki-näyttelyn avajaisten yhteydessä eri kaupunkien delegaatioiden toimesta. 1960-luvulla näyttelyn avulla haluttiin antaa Helsingistä pääasiassa läntisten maiden kaupunkeihin kuvaa kasvavana, kehittyneenä, innovatiivisena, puolueettomana, monipuolisena, laadukkaan arkkitehtuurin sekä länsimaiset arvot omaavana kaupunkina. Helsinki-näyttelyn tarkoituksena oli pääasiassa esitellä monipuolisesti Helsinkiä mahdollisimman laajasti ulkomailla. Näyttelyn avulla onnistuttiin tekemään Helsingistä tunnetumpi ulkomaalaisissa kaupungeissa. Kaupungin tunnettavuuden kasvattaminen, tiedon levittäminen ja uuden oppiminen sekä kansainvälisten kaupunkisuhteiden muodostaminen olivatkin tärkeässä osassa kaupunkinäyttelyn tavoitetta.
  • Bergman, Jonathan (2022)
    Tudelningen av Europa efter andra världskriget präglade världen med geopolitisk förändring, maktblockspolitik och intressesfärer. Gränsen mellan sfärerna i väst och öst kom med tiden att bli känd som järnridån. Det var viktigt på bägge sidor om järnridån att värna de egna intressena och uppehålla fiendebilden om det andra maktblocket. I Ungern, som efter andra världskriget blivit en del av östblocket började starka känslor av misstro och missnöje mot det politiska systemet öka under 1950-talet. Detta ledde till fullskalig revolt mot Sovjetunionen samt den ungerska regeringen under hösten 1956. I denna magistersavhandling studeras hur två dagstidningar bevakade händelserna under upproret. De studerade tidningarna är Helsingin Sanomat och New York Times. I avhandlingen granskas hur framträdande tidningarna rapporterade, ur hurdant perspektiv de rapporterade samt hur man kan kontextualisera och tolka rapporteringen. Utöver detta granskas även skillnader och likheter i rapporteringen samt händelseförloppets narrativ. Pressens perspektiv på delaktiga parter kontextualiseras genom kalla krigets maktförhållanden. I avhandlingen framförs att bägge tidningar var starkt påverkade av den så kallade västsfären även om det förekom vissa skillnader. Pressen inbjöd läsarna att känna empati för de ungerska demonstranterna och att fördöma Sovjetunionens hantering av östblockspolitiken. Pressen framhöll ofta text om frihet, moral och mänskliga rättigheter i stödjandet av ungrarnas sak medan den sovjetiska politiken beskrevs som orättvis, falsk och brutal. Direkta hot och fiendebilder målades också upp för att understryka behovet för hjälp till ungrarna. Pressen bevakade och beskrev upproret omgående och enhetligt på flera nivåer. Innehållet skiljde sig främst i retorik, material och aktualitet men kompenserades genom aktivt fokus på andra aspekter av upproret. Bevakningen av upproret och synen på delaktiga parter hålls likadant genom hela händelseförloppet.
  • Tuovinen, Maria (2022)
    Seurasaaren Karunan kirkossa esillä oleva, Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva taulumaalaus Taivaallinen suudelma on aikaisemmassa tutkimuksessa liitetty siihen hengelliseen taustaan, joka pietistisen kulttuurivirtauksen vaikutuksen myötä nosti kristillisen mystiikan tärkeään asemaan yksityisessä hartaudenharjoituksessa. Varhainen pietismi, tai arndtilaisuus, levisi 1600-luvulla Suomen alueella pappi ja hartauskirjailija Johann Arndtin (1555–1621) kirjojen välityksellä. Arndtilaisessa hurskaudessa Kristuksen rakastaminen nousi keskiöön. Tätä rakkautta Arndt havainnollisti morsiusmystiikan kielellä, kihlautumisen ja avioliiton käsittein. Tässä maisterintutkielmassa tutkin taulumaalausta Taivaallinen suudelma ikonografisella menetelmällä ja avaamaan sitä hengellistä taustaa ja morsiusmystiikkaa, johon maalaus on liitetty. Tutkimuksessani tarkastelen maalauksen aihetta arndtilaisen hurskauselämän hartaudellisen teeman ilmentäjänä ja avaan niitä tulkintoja, joita tämän hengellisen perinnön valossa voi nähdä. Tutkimusmetodina on ikonografinen tutkimus, joka tunnetaan erityisesti saksalaisen taidehistorioitsija Erwin Panofskyn (1892–1968) kehittämänä. Ikonografinen tutkimus on kuva-aiheiden tutkimusta, jossa pyritään selvittämään kuvien aiheet ja niiden merkitykset. Ikonografisessa tutkimuksessa kuva kontekstualisoidaan aikansa aatehistoriaan sen syvemmän merkityksen avaamiseksi ja teema asetetaan historiallisen jatkumon osaksi. Arndtin pääteoksen keskeinen sanoma on, että tosi kristityt rakastavat Jumalaa ja tämän rakkauden lähde on yhdistyminen Kristuksen kanssa. Jumalan lahjat tulevat Kristuksen kautta uskovan omaksi, kuten ne Kristuksen persoonassa välittyvät jumalalliselta luonnolta inhimillisen luonnon osaksi. Sielu saa takaisin jumalallisen arvonsa, ja Jumalan kuva palautuu. Tulkitsemalla maalauksen laajempaa merkitystä tätä taustaa vasten ikonografisella menetelmällä, voidaan todeta, että maalaus esittää Arndtin teologiassa keskeistä ajatusta sielun ja Kristuksen yhdistymisestä, jota Arndtin tekstissä kuvaillaan Laulujen laulua lainaamalla hääjuhlana ja suudelmana. Maalauksessa Taivaallinen suudelma morsiamena esitetty ihmissielu vastaanottaa Kristuksen suudelman. Yhdistymistä Kristukseen Arndt käsittelee morsiusmystiikalle ominaisesti kokemuksellisesti kuvaillen, ja uskova voi kaikilla aisteilla havainnoida Jumalan hyvyyttä ”kuullen”, ”nähden” ja ”maistaen”, ja tekstin affektiivisuus näkyy myös maalauksessa Taivaallinen suudelma 1600-luvulle ominaisin viittauksin ihmisen aisteihin. Maalauksessa autuaat henget laulavat ja liehuvan nauhan teksti ”Hallelüja Hallelüja” viittaa paitsi Jumalan ylistämiseen, myös laulamiseen. Ruusut ja liljat tuoksuvat ja morsian maistaa sulhasensa suudelman. Juuri suudelma on teologisen merkityssisällön kannalta olennainen, kun sen voi arndtilaisessa morsiusmystiikassa nähdä viittaavan Jumalan itsensä vuodattamiseen ihmissieluun Kristuksen persoonan kautta. Maalauksessa morsiamen ja sulhasen silmät ja kulmakarvat muodostavat toisistaan peilikuvan ja sommittelussa voi nähdä viittauksen Arndtin pääteoksen sanomaan Jumalan kuvan palauttamisesta. Maalaus Taivaallinen suudelma kuvastaa sitä arndtilaista teologista viisautta, joka uuden ajan alussa levisi oppineiden piireissä.