Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Karlsson, Jonni (2021)
    Vapaamuotoinen henkisyys, jossa yhdistellään erilaisten uskontoperinteiden piirteitä sekä erilaisten kulttuuristen resurssien sisältöjä sitoutumatta perinteiseen uskontoon, on yksi modernin länsimaisen uskontoelämän ilmiöistä. Suomessa tämänkaltainen henkisyys on mediassa määritelty milleniaalisukupolveen liittyväksi uskonnonharjoittamisen tavaksi. Samanaikaisesti milleniaalit ovat tilastoissa toistaiseksi kaikkien aikojen uskonnottomin sukupolvi. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisena milleniaalien henkisyys näyttäytyy, kun sen rakentumista tarkastellaan sosiaalisen identiteetin ja subjektiivisen käänteen muodostaman teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkielma pyrki selvittämään haastatteluaineiston sekä diskurssianalyysin keinoin, kuinka henkinen identiteetti rakentuu milleniaalien puheessa. Suomalaista tutkimusta suoraan milleniaalien henkisyydestä ei käytössä olleen tiedon valossa ole vielä tehty. Kansainvälisesti milleniaalien henkisyys on liitetty individualistiin arvoihin ja joustavuuteen. Aineisto kerättiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen, haastattelemalla kevään 2021 aikana seitsemää henkiseksi itsensä kokevaa milleniaalia. Yhtä lukuunottamatta haastattelut toteutettiin pandemiatilanteen johdosta etäyhteydellä Zoom-sovelluksessa. Haastateltavista kuusi oli naisia ja yksi oli mies. Analyysin perusteella hahmottui kolme sisältökokonaisuutta, joista ensimmäinen käsitteli milleniaalien henkisyyttä katsomuksellisena konstruktiona, toinen henkisyyttä osana milleniaalien elämää ja kolmas henkisyyden ja uskonnon välisiä rajapintoja. Kahdesta ensimmäisestä kokonaisuudesta muodostui molemmista viisi ja kolmannesta neljä diskurssia. Aineistossa milleniaalien henkinen identiteetti rakentui omaehtoiseksi katsomukselliseksi orientaatioksi, jossa olemassa olevia elämän osa-alueita liitetään osaksi omaa henkisyyttä, jota voidaan sitten laajentaa erilaisin painotuksin olemassa olevien mahdollisuuksien, resurssivarantojen, tarpeiden ja mieltymysten valossa. Identiteetti rakentui muotoonsa vertailussa uskonnon sekä ilman henkisyyttä elämisen kanssa niin, että sen vastinparina toimi esimerkiksi elämä ennen henkisyyttä tai elämä ilman henkisyyden tuomia työkaluja ja sen mukana koettuja muutoksia ja hyötyjä, kuten valmiuksia henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Prosessin tuloksena oli positiivinen henkinen identiteetti. Tutkimuksen rajoituksena on pieni aineisto, joka ei mahdollista yleistyksiä, mutta sen näytenäkökulma tarjoaa suuntaa antavia tuloksia ja uusia hypoteeseja. Tutkimusta voisi jatkaa tutkimalla muun muassa sukupolvien eroja henkisyydessä ja henkisen identiteetin periytymistä perheessä.
  • Korhonen, Inka (2021)
    Tutkimus monimuotoisuusjohtamisesta on kriittisen johtamisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueelle sijoittuva suomalaista johtajuutta monimuotoisessa ympäristössä käsittelevä tutkimus. Tarkoituksena on johtamispuhetta analysoimalla lisätä ymmärrystä monimuotoisuusjohtamisesta ja tehdä näkyväksi diversiteettiä tukevia käytäntöjä johtajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa kuvaillaan sitä, mitä monimuotoisuusjohtaminen käsitteenä tarkoittaa johtajille, millaisia monimuotoisia identiteettejä he kuvailevat ja miten monimuotoisuutta on heidän mukaansa mahdollista edistää. Tutkimusaineistona on käytetty podcast-ohjelmasarjaa nimeltään Leadcast, jossa yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat puhuvat johtajuudesta ja kokemuksistaan monimuotoisuudesta uransa varrelta. Podcasteissa puhuvat johtajat edustavat eri organisaatioita pääosin yksityiseltä sektorilta. Tutkimuksessa käytetyt podcastit on julkaistu vuonna 2021. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa esitellään kriittistä johtamisen tutkimusta ja syvennetään käsitystä monimuotoisuusjohtamisesta. Monimuotoinen identiteetti on tutkimuksen kannalta keskeinen käsite, jonka avulla jäsennetään johtamispuheesta tehtyjä havaintoja. Johtamispuhetta tarkasteltaessa tärkeää on paikallinen selittäminen, jossa johtajien kertomukset monimuotoisuusjohtamisesta toimivat merkitysten välittäjinä tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Temaattinen narratiivinen analyysi toimii väljänä metodisena viitekehyksenä. Analyysi osoittaa, että monimuotoisuusjohtaminen on toimintaa, jota ei tunnisteta välttämättä tietynlaiseksi johtamiseksi, mutta jonka periaatteita monet johtajat seuraavat ja ihannoivat. Johtajat kuvailevat johtamispuheen kertomuksissa sitä, miten johtajalla on oltava kyky tuoda organisaatioon eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Hänellä on oltava valmius myös itse altistua erilaisuudelle. Kertomukset tuottavat kuvausta monimuotoisesta identiteetistä, jossa erontekoja käsitellään pääasiassa erillisinä, mutta myös yhdessä muiden identiteetin osatekijöiden kanssa. Tutkimuksen johtopäätös on, että johtaja tunnistaa osan monimuotoisuusjohtamisen potentiaalisista hyödyistä organisaatiolle. Osa hyödyistä, kuten koko monimuotoisen identiteetin kirjo, jää kertomuksissa vähälle huomiolle. Monimuotoisuusjohtaminen näyttäytyy johtamispuheessa pyrkimyksenä sukupuolten tasa-arvoon ja nuorten valmiuksien tukemiseen työelämässä. Kertomuksissa otetaan kantaa sukupuolen ja iän lisäksi eniten koulutukseen monimuotoisen identiteetin osatekijänä.
  • Seppänen, Aku (2021)
    Tutkielman aihe on runomitat, niiden käyttö ja niiden merkitys Lauri Viidan runokokoelmassa Betonimylläri (1947). Tutkielmassa selvitän metriikantutkimuksen keinoin, millaisia mittatyyppejä Viita suosii ja miten eri mittatyyppien käyttö kytkeytyy runojen merkityssisältöön ja tyylilajiin. Runomittojen kuvauksessa hyödynnän Pentti Leinon luomaa kuvausmallia, jonka avulla voidaan esittää runomittojen pohjakaavat ja eri runojen noudattamat mittasäännöt. Viita on eräs merkittävimmistä sotienjälkeisistä runoilijoistamme. Sotienjälkeisessä lyriikassa tapahtuu merkittävä muutos, jossa perinteisen runouden käyttämistä sidotusta mitasta ja riimityksestä luovuttiin. Kokonaan näistä keinoista luopunutta suuntausta kutsutaan 50-luvun modernismiksi. Niistä runoilijoista, jotka eivät luopuneet näistä keinoista vaan pikemminkin uudistivat niiden käyttöä 40-luvun lopussa ja 50-luvun alussa, on käytetty esimerkiksi nimitystä ”välipolven runoilijat”. Tähän sukupolveen kuuluu myös Viita. Tutkimuksessa mielenkiintoni kohdistuu siihen, millä tavalla Viita hyödyntää ja uudistaa mitallisen runouden perinnettä. Analyysistäni selviää, että Viita suosii Betonimyllärissä laskevia mittoja, erityisesti trokeeta. Myös daktyylin osuus on huomattava, mikä on poikkeuksellista suomalaisessa lyriikassa. Suomalaisen lyriikan suosimaa nousevaa mittatyyppiä runokokoelmassa esiintyy suhteellisen vähän. Laskevan mittatyypin suosiminen liittyy Viidan runokielen puheenomaisuuteen: laskevien mittojen avulla runojen rytmi on lähempänä proosakieltä. Viita käyttää joissain runoissa huomionarvoisesti sekaisin nousevaa ja laskevaa mittaa. Tällainen säkeen suunnan muutos motivoituu runon sisällöstä käsin. Esimerkiksi analysoimassani runossa ”Alfhild” vaihdos nousevaan mittaan on samalla vaihdos lyyrisempään tyylilajiin, joka puolestaan liittyy runon puhujan tunnetilan muutokseen ja samastumiseen toiseen henkilöön. Viidalla esiintyy jossain määrin myös tavun laajuuden systemaattista vaihtelua, mikä on erityisesti klassisen runouden piirre. Runossa ”Maailmanparantajalle” tällainen alluusio klassiseen runouteen toimii tulkintani mukaan viittauksena runossa kuvattuun puhujaan ja tämän käyttämään retoriikkaan. Runomitan avulla luodaan mielikuva antiikin retoriikasta. Runossa ”Mylly” puolestaan tavun laajuuden vaihtelu liittyy siinä käytettyyn daktyylimittaan. Laajassa daktyylimittaisessa runossa durationaaliset eli tavun laajuuteen liittyvät piirteet tekevät mitasta joustavamman ja vähemmän monotonisen. Vain tavupainoon perustuvat mittasäännöt rajoittaisivat käyttökelpoisten sanojen määrää. Klassisista runomitoista Viita on lainannut periaatteen, että yhden kolmitavuisen daktyylijalan voi korvata myös kaksitavuinen trokeejalka, mikäli sen tavut ovat laajuudeltaan kyllin pitkiä: pitkätavuinen trokee on kestoltaan samaa luokkaa kuin daktyyli, jossa laskuaseman tavut eivät ole kokopitkiä. Tutkielmassani osoitan, että Viita käyttää mittoja joustavasti runon merkitystä ja tyylilajia silmällä pitäen, ja runoissa liikutaan sidotun ja vapaan mitan välillä riippuen siitä, mikä on runon kannalta tarkoituksenmukaista.
  • Mäentie, Anni (2021)
    Tutkin maisterintutkielmassani esseeminää seitsemän eri kirjoittajan 2010-luvulla julkaistussa esseessä. Esseet ovat Olli Löytyn ”Vähäsen rasisti” (2011), Pauliina Haasjoen ”Tietoliikennepäiväkirja” (2019), Koko Hubaran ”Yksinäisyys on tilastollinen harha” (2017), Timo Hännikäisen ”Väkivalta ja uhrikulttuuri” (2015), Anu Silfverbergin ”Toisin” (2011), Antti Nylénin ”Rakkauden talvi” (2016) ja Antti Arnkilin ”Äidin kuolema (24 kertaa sekunnissa)” (2014). Ehdotan esseeminän asettuvan minäpositiona runon puhujan ja tietokirjallisuuden minän väliin. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastelen niiden esseekokoelmien kansia ja formaattia, joiden osana aineistoni esseet on julkaistu. Käytän apunani Gérard Genetten kynnystekstin käsitettä ja hänen huomioitaan kynnysteksteistä. Esitän kansien rakentavan monipuolisesti kuvaa esseeminästä ja toimivan myös linkkinä biografisen minän ja esseeminän välillä. Toisessa, laajemmassa analyysiluvussa sovellan Michael Bambergin alulle panemaa kerronnallisen asemoinnin teoriaa ja kerronnallisen asemoinnin analyysia aineistooni. Kerronnallinen asemointi on sosiaalitieteissä kehitelty teoria, jonka avulla voi tarkastella tilanteista, kerronnan avulla tapahtuvaa sosiaalisten asemien ottamista ja antamista ja kertojan niiden kautta rakentuvaa identiteettiä. Asemointianalyysi on siihen kehitetty analyysimalli, jossa tilanteita tarkastellaan kolmen eri tason avulla: 1) tarinan tasolla, 2) kerrontatilanteen tasolla ja 3) kulttuurin tasolla. Olen jakanut esseet kahteen kategoriaan 3. tason perusteella eli sen perusteella, miten tulkitsen esseeminien näkevän itsensä. Ystävä-kategorian esseeminissä korostuu hyväntahtoisuus suhteessa muihin ja kriitikoissa analyyttisyys ja itsen asemointi muiden yläpuolelle. Kerronnallisen asemoinnin teorian ja kirjan ulkoasun kynnystekstien yhdistäminen osoittautui hedelmälliseksi tavaksi lähestyä kysymystä esseeminän rakentumisesta sekä esseessä että esseen ulkopuolella. Asemoinnin tarkastelu auttoi tarkentamaan kuvaa siitä, mistä mahdollisesti epämääräisetkin vaikutelmat esseen argumentoinnista syntyvät.
  • Leiviskä, Oona (2021)
    In this master’s thesis, I study Estonian pastor Annika Laats’ argumentation in favor of sexual minorities and their right to register their partnerships. I compare Laats’ comments to Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology and my main research question is: How can Annika Laats’ views on LGBT rights and Registered Partnership Act be interpreted through the concept of queer theology? With the research question and the comparison, my aim is to define Annika Laats’ queer theology. Theoretical background of this thesis relies on queer theology. Queer theology questions several doctrines, norms and traditions of Christianity and seeks to observe religion in a new, complex way. Contextuality is at its core. Because of this, I am comparing Annika Laats’ queer theology to Evangelical Lutheran queer theology and my thesis presents one example of Estonian queer theology of 2010s and 2020s. As research material of this thesis, I am using newspaper articles published in four main Estonian national newspapers from October 5th 2017 to December 23rd 2020. Since Estonia is statistically very secular and homophobic country, giving pastor Annika Laats media space was not at all obvious. That makes Estonian national newspapers an interesting research material for this thesis. The method of my thesis is thematic analysis. However, instead of searching, defining and naming the themes for the analysis, I use already existing themes of Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology. Annika Laats’ comments and theology in Estonian newspapers fit to Patrick S. Cheng’s all three definitions. She bases her comments on theology and her personal experiences as a pastor. She also evaluates Christianity from a queer point of view. In her critique of norms, Annika Laats’ comments are connected to the themes of gender studies and queer theory. Annika Laats is not acquainted with queer theology, but I read her comments supporting LGBT rights and Registered Partnership Act from queer theological point of view. In this way, several queer theological features can be found. With these findings, I rely on queer theology’s unruly idea that Christianity itself is undeniably queer, and claim that there are always queer theological features in defending minorities from a Christian perspective.