Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p216"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2021)This thesis explores what characteristics and expectations are associated with work and workers in contemporary North Korea and how those representations differ from other socialist countries and North Korea’s own past. The theoretical background demonstrates how different thinkers have conceptualized modern work as an ideological tool, specifically under socialism. Using workers as the nominal subjects in their legitimization narratives, state socialist regimes have utilized various practices to mix the reality and the ideal, praising workers as heroes while maintaining exploitation. The literary review covers previous research on the policy and propaganda about work across the Soviet Union, China, and North Korea, showing how the image of the ideal worker has developed according to material conditions and political goals of each place and period. As contemporary North Korean work has received less attention in studies, this thesis explores the depictions of work and workers in North Korea in 2012–2020. The analysis is conducted by using qualitative content analysis on North Korean English-language media. The data consists of magazines, newspaper articles and two films. Through analysing this sample of journalistic writings, photos and fictional films and texts, repeating patterns of representations about workers emerge as four major categories of characteristics: technological skill and innovativeness, unity and collectivism, correct morals and ideology, and self-reliance. Together these qualities make up the image of the contemporary ideal worker in North Korea. These findings suggest some shifts in North Korean ideology in the last decade compared to the past. The categories mostly follow familiar themes but from new perspectives and with different emphasis. The collectivist tendency and family metaphors are stronger, and the roles between different workers are minimized. The workers are increasingly shown as highly educated innovators and scientists. Despite the rising narratives on science, the revolutionary spirit is equally maintained as an important feature.
-
(2017)Pro gradu -opinnäytetyöni käsittelee argentiinalaisen kirjailijan Jorge Luis Borgesin (1899–1986) tuotannon poliittista ideologiaa. Tarkoituksena on ottaa osaa akateemiseen keskusteluun, jossa suuren latinalaisamerikkalaisen kirjailijan pahamaineisten poliittisten kannanottojen ja hänen poetiikkansa välistä näennäistä ristiriitaa on pyritty sovittamaan. Esityksen keskiössä on novelli ”La lotería en Babilonia” kokoelmasta Ficciones (1944). Argumentoin sen puolesta, että kertomusta voi tulkita poliittisena allegoriana. Toiseksi pureudun sen ideologisiin rakennuspalikoihin. Kolmanneksi osoitan, että novellin maailmankuva on yhtenäinen koko kirjailijan kultakauden taideproosan ja esseistiikan kanssa, ja että sen sisältämää poliittista ideologiaa voi näin ollen laajentaa koskemaan koko borgesilaista poetiikkaa. Viimeiseksi pyrin etsimään kertomuksen intertekstin kautta Borgesille paikkaa poliittisideologisessa kirjallisessa traditiossa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on kauttaaltaan narratologinen. Tukeudun erityisesti Luz Aurora Pimentelin yleisesitykseen narratologian teoriasta sekä Gerard Genetten käsityksiin narratiivien vaietusta ideologiasta. Novellin vertauskuvallisuutta luodatessani tärkeässä osassa on myös Angus Fletcherin allegoriaa fryelaisena ”moodina” käsittelevä monografia Allegory (1964). Työn tulokset maalaavat Borgesista kuvaa, jossa hänen yhteiskunnallisten mielipiteidensä antipoliittisuus toistuu hänen poetiikassaan. Totean Borgesin tuotannon poetisoivan determinististä maailmankuvaa, josta seuraa fatalistinen elämänasenne ja kristillistä poliittista skeptisismiä muistuttava antipoliittinen näkökanta, joka korostaa etiikkaa politiikan kustannuksella.
-
(2024)Tutkielma käsittelee naiseuteen liittyvää stereotypisoivaa kategorisaatiota, ja siitä rakentuvia diskursseja suomalaisten uutismedioiden urheilujournalistisissa teksteissä. Tutkielmassa tarkastellaan kielenkäyttöä, joka rakentaa stereotypisoivaa luokittelua sekä havaituista luokitteluista rakentuvia diskursseja. Kielenkäytön ilmiöitä, joilla stereotypisoivien luokittelujen ja diskurssien rakentumista tarkastellaan, ovat nimeäminen, kuvaaminen ja kategorisointi, representaatio ja presuppositio. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: (1) Millä tavalla stereotyyppisen naisen kategoria suomalaisten uutismedioiden urheilujournalisti-sissa teksteissä rakentuu? (2) Millaisten diskurssien rakentumiseen stereotyyppisen naisen kategoria osallistuu suomalaisten uutismedioiden urheilujournalistisissa teksteissä? Tutkielman laajana teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta tarkemmin määriteltynä tutkielma kuuluu feministisen kriittisen diskurssintutkimuksen piiriin. Tämän vuoksi tutkimuksen aihetta ja tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös kriittisen feministisen teorian näkökulmista. Tutkimusaineistona on 192 urheilujournalistista tekstiä, jotka on julkaistu suomalaisissa uutismedioissa vuonna 2021. Aineisto sisältää sekä printtilehdistä kerättyjä tekstejä että verkossa julkaistuja tekstejä. Aineisto on valittu medioiden levikkien ja maantieteellisen heterogeenisyyden perusteella. Aineistoon kuuluu myös valtionmedia YLE, joka edustaa erilaisen toimintaperiaatteensa vuoksi ei-kaupallista mediaa. Tutkimuksessa havaittiin, että stereotyyppisen naisen kategoria rakentuu suomalaisissa urheilujournalistisissa teksteissä kolmen kategoriajäsenyydelle oletetun toiminnan kautta. Toiminta on joko kategoriajäsenyyttä ylläpitävää tai haastavaa. Näitä ovat äitiyteen liittyvät oletukset, parisuhteeseen liittyvät oletukset sekä oletus tunteikkuudesta. Diskurssit, joiden rakentumiseen stereotyyppisen naisen kategoria aineistossa osallistuu, ovat moderni nainen -diskurssi, ansaitsemisen diskurssi ja tunnediskurssi. Stereotyyppisen naisen kategoriaa rakentavassa kielenkäytössä näkyvät yhteiskunnassa vallitsevat ideologiat ja normatiivisuudet. Stereotyypistä rakentuvat diskurssit puolestaan hyödyntävät stereotyyppiä joko sitä ylläpitävästi tai purkavasti ja samalla heijastavat nykymaailman kahtiajakoisuutta uusien vapauksien ja vanhojen kaavojen välillä. Tutkimus osoittaa, että suomalaisessa urheilujournalismissa hyödynnetään stereotyyppisen naisen kategoriaa ja sen kategoriajäsenyyteen liittyviä oletuksia naiseudesta.
-
(2021)Tutkielma on tapaustutkimus, joka liittyy Suomen oikeusministeriön vuonna 2020 käynnistämään kansalliskielistrategian uudistushankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on päivittää vuonna 2012 julkaistu kansalliskielistrategia vuoden 2021 loppuun mennessä. Tutkimuksessa uudistushanke nähdään diskurssitapahtumana (diskurssianalyyttisin termein, discursive event). Tutkimus tarkastelee diskurssitapahtumassa sitä, millaisia kieli-ideologioita ja vallankäytön keinoja paljastuu diskurssissa Suomen kansalliskielistä, suomen ja ruotsin kielestä. Lisäksi tutkitaan sitä, miten uudistushanke edustaa, toistaa, vahvistaa tai jopa ikuistaa sellaista diskurssia, jossa näkyy Suomen historiasta ammentaneita kieli-ideologisia ja vallankäytön piirteitä. Tutkielman teoreettinen kehys pohjautuu kahteen perinteeseen: sosiolingvistiikkaan, tarkemmin kieli-ideologioiden teoriaan, ja politiikantutkimukseen, tarkemmin teoriaan vallan kasvoista ja lajeista. Tarkastelun kohde on nk. taikaneliö eli se leikkauspiste, missä kieli, ideologia, valta ja politiikka kohtaavat. Tavoite on hahmottaa, miten nämä käsitteet kietoutuvat toisiinsa tutkitussa diskurssissa. Aineisto koostuu kahdesta osasta: ydinosan muodostavat vastaukset, jotka kerättiin touko-kesäkuun 2020 aikana ns. verkkoaivoriihen, kaikille avoimen nettikyselyn avulla. Oikeusministeriön luvalla kyselyn ylläpitäjä toimitti tätä tutkimusta varten noin kymmenesosan kaikista vastauksista. Yhteensä tutkielman aineisto käsittää 111 henkilöä ja 812 vastausainesta. Aineiston toinen osa koostuu muista tutkielman aikana julkaistuista keskeisistä uudistushankkeeseen liittyvistä kirjoituksista. Kolmiportaisen diskurssianalyysin menetelmän ensimmäinen taso osoittaa, että kieli-ideologiat jakautuvat kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ja suurin ryhmä on välineellinen kieli-ideologia, jossa kieli esineellistetään työkaluksi, jolla on mitattava käyttöarvo, hyöty tai toimivuus. Toinen pääideologia on kansallinen. Siinä korostuu kielen rooli puheyhteisön identiteetin ja kulttuurin ominaisuutena. Kolmas ryhmä vastauksia edustaa pluralistista kieli-ideologiaa, joka arvostaa monikielisyyttä itsessään. Aineistosta paljastuu myös vallan kasvojen ja lajien laaja käyttö. Diskurssianalyysin toinen taso osoittaa, että eri ryhmillä on tärkeä rooli kieli-ideologian välittäjinä. Asemastaan johtuen oikeusministeriö asettaa hankkeelle kehikon, jossa välineellinen ja kansallinen kieli-ideologia ovat vahvasti läsnä. Verkkoaivoriihen vastaajat eivät silti ole voimattomia, vaan pyrkivät tuomaan politiikkaa takaisin diskurssiin sekä palauttamaan valtaa itselleen. Lehdistöllä on myös merkittävä rooli: vaikenemalla hankkeesta se varmistaa, että uudistushanke sujuu rajoitetussa kehikossa. Diskurssianalyysin kolmas analyysitaso paljastaa vahvaa intertekstuaalista vuorovaikutusta mm. Suomen perustuslain kanssa, mikä vahvistaa diskurssin sekä välineellisiä että kansallisia ideologisia piirteitä. Aineisto osoittaa myös, että voimakas vapaus-topos aktivoi kahdenlaista vallankäytön muotoa: vastustuksen murtamista ja preferenssien muuttamista. Tutkimustulokset osoittavat, että kansalliskielistrategian uudistus-hanke ei muodostakaan irrallaan olevaa diskurssitapahtumaa, vaan se sijoittuu perinteiseen diskurssiin kansalliskielistä niin kuin sitä on käyty Suomessa jo 1800-luvulta lähtien.
-
(2021)Tutkielma on tapaustutkimus, joka liittyy Suomen oikeusministeriön vuonna 2020 käynnistämään kansalliskielistrategian uudistushankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on päivittää vuonna 2012 julkaistu kansalliskielistrategia vuoden 2021 loppuun mennessä. Tutkimuksessa uudistushanke nähdään diskurssitapahtumana (diskurssianalyyttisin termein, discursive event). Tutkimus tarkastelee diskurssitapahtumassa sitä, millaisia kieli-ideologioita ja vallankäytön keinoja paljastuu diskurssissa Suomen kansalliskielistä, suomen ja ruotsin kielestä. Lisäksi tutkitaan sitä, miten uudistushanke edustaa, toistaa, vahvistaa tai jopa ikuistaa sellaista diskurssia, jossa näkyy Suomen historiasta ammentaneita kieli-ideologisia ja vallankäytön piirteitä. Tutkielman teoreettinen kehys pohjautuu kahteen perinteeseen: sosiolingvistiikkaan, tarkemmin kieli-ideologioiden teoriaan, ja politiikantutkimukseen, tarkemmin teoriaan vallan kasvoista ja lajeista. Tarkastelun kohde on nk. taikaneliö eli se leikkauspiste, missä kieli, ideologia, valta ja politiikka kohtaavat. Tavoite on hahmottaa, miten nämä käsitteet kietoutuvat toisiinsa tutkitussa diskurssissa. Aineisto koostuu kahdesta osasta: ydinosan muodostavat vastaukset, jotka kerättiin touko-kesäkuun 2020 aikana ns. verkkoaivoriihen, kaikille avoimen nettikyselyn avulla. Oikeusministeriön luvalla kyselyn ylläpitäjä toimitti tätä tutkimusta varten noin kymmenesosan kaikista vastauksista. Yhteensä tutkielman aineisto käsittää 111 henkilöä ja 812 vastausainesta. Aineiston toinen osa koostuu muista tutkielman aikana julkaistuista keskeisistä uudistushankkeeseen liittyvistä kirjoituksista. Kolmiportaisen diskurssianalyysin menetelmän ensimmäinen taso osoittaa, että kieli-ideologiat jakautuvat kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ja suurin ryhmä on välineellinen kieli-ideologia, jossa kieli esineellistetään työkaluksi, jolla on mitattava käyttöarvo, hyöty tai toimivuus. Toinen pääideologia on kansallinen. Siinä korostuu kielen rooli puheyhteisön identiteetin ja kulttuurin ominaisuutena. Kolmas ryhmä vastauksia edustaa pluralistista kieli-ideologiaa, joka arvostaa monikielisyyttä itsessään. Aineistosta paljastuu myös vallan kasvojen ja lajien laaja käyttö. Diskurssianalyysin toinen taso osoittaa, että eri ryhmillä on tärkeä rooli kieli-ideologian välittäjinä. Asemastaan johtuen oikeusministeriö asettaa hankkeelle kehikon, jossa välineellinen ja kansallinen kieli-ideologia ovat vahvasti läsnä. Verkkoaivoriihen vastaajat eivät silti ole voimattomia, vaan pyrkivät tuomaan politiikkaa takaisin diskurssiin sekä palauttamaan valtaa itselleen. Lehdistöllä on myös merkittävä rooli: vaikenemalla hankkeesta se varmistaa, että uudistushanke sujuu rajoitetussa kehikossa. Diskurssianalyysin kolmas analyysitaso paljastaa vahvaa intertekstuaalista vuorovaikutusta mm. Suomen perustuslain kanssa, mikä vahvistaa diskurssin sekä välineellisiä että kansallisia ideologisia piirteitä. Aineisto osoittaa myös, että voimakas vapaus-topos aktivoi kahdenlaista vallankäytön muotoa: vastustuksen murtamista ja preferenssien muuttamista. Tutkimustulokset osoittavat, että kansalliskielistrategian uudistus-hanke ei muodostakaan irrallaan olevaa diskurssitapahtumaa, vaan se sijoittuu perinteiseen diskurssiin kansalliskielistä niin kuin sitä on käyty Suomessa jo 1800-luvulta lähtien.
Now showing items 1-5 of 5