Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p6913"

Vaikka tuomiokirjat tuovat tavalliset kansanryhmät esiin poikkeuksellisessa kriisitilanteessa, ne ovat paras lähde lähestyä myös tavallista elämää. Tässä maisterintutkielmassa pyrinkin lapsenmurhatapauksien kautta lähestymään kahden pitäjän elämää katsottuna lapsenmurhasta syytettyjen näkökulmasta. Pöytäkirjoista aukeaa yhteisöt, joihin on mahtunut monia erilaisia jäseniä. Useimmat lapsenmurhista epäillyksi joutuneet ovat olleet tavallisia piikoja tai itsellisiä, joiden aiempi elämä ei ole herättänyt aihetta epäilyksiin. Toisaalta oikeuspöytäkirjat tarjoavat näkökulmia myös yhteisön kriiseihin tai poikkeuksellisiin tilanteisiin. Juorujen kautta on selvitetty sosiaalisia kriisejä, oikeudessa on pohdittu, kuinka mielenterveysongelmaista syytettyä tulisi kohdella. Oikeudenhoito tapahtui myös nälänhädän aikana 1690-luvun lopussa. Lapsenmurhasta syytetyksi joutuneiden naisten elämä kietoutuu osaksi yhteisöjensä arkipäivää ja vaikeissa tilanteissa selviämistä. He olivat aktiivisia toimijoita, joiden tilanteet olivat monella tavalla samankaltaisia, mutta toisaalta he olivat valinneet myös erilaisia polkuja elämälleen. Vaikka kaikille syytetyille löytyy yleisimmin muutamia yhteisiä piirteitä, heitä on mahdoton tiivistää homogeeniseksi ryhmäksi.

Tutkimus käsittelee lontoolaissanomalehdissä julkaistuja lapsenmurhaa koskevia uutisia sekä mielipidekirjoituksia vuosina 1867-1870. Lehtien artikkeleista on löydettävissä lapsenmurhaan aikalaisten toimesta liittämiä sosiaalisia teemoja, jotka ilmentävät yhteiskunnan sisältämiä ristiriitoja. Tutkimus tarkastelee näitä ristiriitoja sekä sanomalehtien välittämää mielikuvaa siitä, miksi joku nainen oletetusti päätyi surmaamaan vastasyntyneen lapsensa. Työn aikarajaus sisältää nelivuotisen jakson. Keski-Middlesexin kuolinsyytutkijana toiminut tohtori Edwin Lankester puhui 1860-luvun loppupuolella kotiapulaisista suurimpana aviottoman lapsensa surmaavana riskiryhmänä. Tutkimuksen päätösvuotena lehtien sivuilla käytiin läpi moraalista paniikkia, joka sisällytti itseensä keskiluokan, mutta myös lehtiä tuottavan luokan oman toiminnan. Lähteinä tutkimus käyttää British Newspaper Arhiven sisältämää digitoitua lehdistömateriaalia sekä The Timesin ylläpitämää digitaalista arkistoa. Kaiken kaikkiaan lapsenmurhauutisointia tarkastellaan noin sadan eri sanomalehtiartikkelin avulla. Sanomalehtilähteet osoittavat, että niihin kirjoittaneet henkilöt käyttivät lapsenmurhaa moninaisten sosiaalisten epäkohtien esille tuomiseen. Suosittuja lapsenmurhaan liitettyjä teemoja olivat vietteleminen, naisen häpeä, kotiapulaisten tekemä lapsenmurha, aviottomuus, yhteiskunnallinen moraalittomuus, keskiluokan moraali sekä vaatimukset lain muuttamisesta tai sen jyrkemmästä tulkitsemisesta. Vuonna 1870 lontoolaislehdissä julkiseen keskusteluun nousi kysymys myös osan lehtijulkaisijoista toiminnasta, näiden salliessa julkaisuissaan vauvafarmeja hyödyttäneet adoptiomainokset. Tutkimus toteaa aikalaisten hyödyntäneen lapsenmurhaa erilaisten sosiaalisten epäkohtien esille tuomisessa. Lapsenmurhaa ei käsitelty lontoolaislehdissä vain aviottoman lapsensa murhaavan naisen kautta, vaan murhan syyksi esitettiin yleensä joku muukin yhteiskunnallinen tekijä kuin naisen oma valinta: aviottomien naisten kohdalla sosiaaliset realiteetit tai hänet vietellyt mies ja vauvafarmien kohdalla kaupallinen toiminta. Tutkimus osoittaa, että mielikuvaa lapsenmurhaan johtavista syistä käytettiin yhteiskunnallisen debatin välineenä kenties itsetarkoituksellisestikin, jolloin aikakauden lapsenmurhauutisointia on syytä tarkastella kriittisessä valossa.