Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Restitution of Illegally Collected Cultural Heritage: A Case Study of the Sculptural Group of Orpheus and the Sirens 
    Nääjärvi, Anitra (2024)
    The aim of this thesis is to determine the cultural heritage value of the statue group of Orpheus and the Sirens, and to discover the reasons leading to the restitution of the statues. The statues were returned from the J. Paul Getty Museum in Los Angeles to the Italian Ministry of Culture in the spring of 2022. The statues were illicitly acquired from the area of Taranto, Italy, in the 1970s and then sold to the Getty Museum in 1976. Restitution in this context means returning of cultural property to its place of origin. In this context, the place of origin is Taranto, Italy.The research material for this thesis consists of the statues themselves, and of the public discussion about the statues by media, museum personnels, and the Italian Ministry of Culture. In addition, the ethical and legal guidelines for restitution and cultural property are being analyzed with the purpose to discover reasons for the restitution, since restitution in general is a complex manner and the claims for restitution do not always succeed. As a research method content analysis will be used. The results of this study suggest that the statues have significance to the Southern Italian cultural history. This is due to the uniqueness of the statues, which is defined by the mythological scene, the theatrical composition, and the connection to Orphic mysteries. In addition, the Getty Museum valued the statues highly and the statues were an important part of their collection of the ancient works of ancient Southern Italy. Due to illicit transportation of the statues and their original provenance in Italy, the Getty Museum followed the ethical guidance and legal framework to return the statue group to the Italian Ministry of Culture.
  • The interaction of negation and evidentiality : A typology of not knowing what happened and knowing what did not 
    Calame, Héloïse (2024)
    Research on negation and evidentiality has seen a significant increase in the last decades, both from a typological perspective and for specific languages. The interaction of both domains with other categories has been investigated (e.g. Aikhenvald 2004, Miestamo 2005). However, the interaction of evidentiality with negation is heavily understudied. Apart from a few mentions (e.g. de Haan 1997) and language-specific analyses, I am not aware of comparative research on the topic. The present study analyses and draws a comparative picture of how clausal negation and grammatical evidentiality interact cross-linguistically. Semantically, there are two possibilities, illustrated in example (1) with a visual source of evidence (expressed lexically due to the characteristics of the English language) and the negator: in (1a), the proposition is negated, and in (1b), the source of evidence is negated. (1) a. ‘I see that it is not raining.’ b. ‘I do not see that it is raining.’ Since negation is a function universally grammaticalized in natural languages (Dahl 1979: 79), but grammatical evidentiality is only found in around a fourth of the world’s languages (Aikhenvald 2004: 1), the typological sample for this study contains languages that are known to have at least one evidential. De Haan’s typological study of evidentiality for the World Atlas of Language Structures (2013a) provides a good basis for sampling: the sample for the present study contains one language per family classified by de Haan as having evidentials, adding up to 70. In order to show maximal variety, languages known to be of interest for this phenomenon are also discussed, such as Akha (Aikhenvald 2004) and Cheyenne (Murray 2016). All in all, this study shows that the interaction of negation and evidentiality is of interest both from semantic as well as morphosyntactic points of view, and as much for language-specific research as for typological studies. It gives an overview of the diversity of interactions between negation and evidentiality, and their frequency in the 70-language sample. In short, it is a typology of not knowing what happened and knowing what did not.
  • Mixing languages using language tag embeddings in a multilingual translation model 
    Zolotilin, Mikhail (2024)
    Language tags are additional tokens in the source corpus that indicate the language of the corresponding sentence in the target corpus. Like all words, they receive their own vector numerical representations in the translation model, which can then be used for various experiments. This work explores the use of language tag transformations in a multilingual translation model to produce mixed-language output, aiming to create an "intermediate" language variant. It delves into the nuances of interpolating between multiple languages via their embeddings and the language generation characteristics at these boundary regions. The experiments in this work were conducted with two multilingual translation models: English to Slavic languages and Slavic-to-Slavic languages, with target languages represented in both models and comparing their embeddings in vector space. The study investigates the conditions under which maximum language mixing occurs, examining how factors such as the source language, target languages, and script influence the process. It analyzes outputs from both pre-trained models and trains several models with varied features to understand how these elements affect the potential for target language mixing during interpolation. Due to the absence of reference-based automatic evaluation, the degree of mixing was assessed using a language identification model. The study also conducts a detailed qualitative linguistic analysis of the mixed generated output, examining the level and extent to which the grammar and lexicon of several languages can be mixed. Findings indicate that the extent and location of mixing vary according to different source and target languages. Notably, languages that have similar scripts but differ grammatically yielded the most interesting results, suggesting that standardizing the script across training data could enhance mixing quality. Several smaller multilingual translation models were trained from scratch, incorporating features such as alternative word segmentation (character-based) and script tags, enabling control over the script, not just the language of the output. In the case of smaller models, despite significantly less data, some common trends were observed in the interpolation with similar experiments on larger models: for example, the influence of the script. Additionally, introducing an extremely small number of alternative examples into the training corpus of the model noticeably affected its perception of the script category. The results suggest that mixing or averaging multiple language variants is viable with a uniform script, effective segmentation/encoding, sufficient data, and in-depth exploration of the spaces between embeddings to identify the most balanced and optimal interlanguage variant.
  • Сравнение степени зооморфности глаголов звучания на примерах употребления глаголов реветь, шипеть, мычать, выть, трещать, фыркать, рычать 
    Batov, Aleksei (2024)
    В данной работе, представляющей собой пример корпусного исследования, мы рассматриваем некоторые глаголы звучания русского языка и их соотношения с зооморфными метафорами. На примерах употребления глаголов звучания в повседневной речи, найти которые нам помог Национальный корпус русского языка, мы подробно показываем, как тот или иной глагол, рассматриваемый нами в настоящей работе, соотносится с зоонимами в соответствии с такими параметрами и категориями, как размер животного, эмоциональная составляющая глагола звучания, направленность звука и устойчивые идиоматические выражения. Глаголы звучания были отобраны по принципу нефиксированности, иными словами, понятно, что мяукать может только кошка, лаять собака, а хрюкать свинья, поэтому мы выбрали для рассмотрения многозначные глаголы. Разобраться с многозначностью выбранных нами глаголов звучания, а также определить степень зооцентричности глагола звучания, нам помогли толковые словари русского языка.
  • L’uso del linguaggio implicito nel discorso politico su Twitter : Interazione con il genere e con l’ideologia politica 
    Pulju, Iida (2024)
    Questa tesi di laurea magistrale studia l’uso della lingua implicita nel discorso politico su Twitter. Il corpus è composto da un totale di 400 tweet, composti da quattro politici italiani: Giorgia Meloni, Matteo Salvini, Elly Schlein e Roberto Speranza. Lo scopo della tesi è di esaminare le possibili interazioni che l’uso degli impliciti possa avere con il genere e con l’ideologia politica. Nella parte teorica presento i principali tipi di impliciti discussi dalla pragmatica del linguaggio, cioè presupposizioni e implicature. Parlo anche della vaghezza che ha caratteristiche molto simili alla lingua implicita, anche se non è classificato come implicito vero e proprio. Dopo una rassegna delle diverse strategie implicite parlo della natura persuasiva degli impliciti e spiego le ragioni cognitive dietro il fenomeno. Infine presento anche le diverse categorie delle funzioni comunicative, che rappresentano la seconda variabile della mia analisi. La parte empirica del lavoro inizia con l’analisi quantitativa sulle diverse strategie implicite. I tweet sono annotati in base ai tipi di impliciti che contengono. Ho analizzato le differenze nell’uso della lingua riguardo alla quantità degli impliciti usati ma anche alla distribuzione delle diverse strategie implicite. Nella seconda parte ho effettuato un’analisi qualitativa facendo un confronto tra le strategie implicite e le funzioni comunicative dei tweet. Dall’analisi risulta che nell’uso della lingua implicita esistono differenze fra i due gruppi di ricerca. Tra i politici studiati nel mio corpus, le donne e gli uomini hanno tendenze differenti per quanto riguarda la strategia implicita preferita. Le donne favoriscono le presupposizioni, mentre gli uomini usano di più le implicature e la vaghezza. Si vede una distinzione simile tra i politici di destra e i politici di sinistra studiati nel mio corpus. I politici di destra tendono ad usare più presupposizioni e vaghezza, mentre i politici di sinistra sembrano favorire le implicature. Il confronto con le funzioni comunicative mostra che questi risultati sono comunque in forte correlazione con la funzione comunicativa del tweet. Tutti i politici studiati sembrano favorire l’uso delle implicature quando la funzione comunicativa del tweet è opinione e presupposizioni quando la funzione comunicativa è critica.
  • Суффиксы диминутивных прилагательных в современном русском языке: Субъективно-оценочный аспект 
    Summanen, Evelina (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan diminutiivisten adjektiivien käyttöä venäjän kielessä. Diminutiiveilla tarkoitetaan hellittelymuotoa, jolla ilmaistaan sekä pientä kokoa että subjektiivista arviota ja tunteita, kuten esimerkiksi rakkautta, vähättelyä ja lempeyttä. Tavoitteena on selvittää, miten diminutiivisia adjektiiveja nykyvenäjässä käytetään ja millaisissa tilannekohtaisissa konteksteissa. Tutkielmassa käsitellään diminutiivisten adjektiivien sanamuodostumista sekä subjektiivisen arvion suffikseja. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös keskeisimpiä diminutiivisten adjektiivien käyttötarkoituksia. Työ koostuu johdannosta sekä kuudesta pääluvusta, joissa tarkastellaan diminutiivien roolia nykyvenäjässä (luku 2) ja suullisessa kielenkäytössä (luku3) sekä käsitellään diminutiivisten adjektiivien sanamuodostusta (luku 4), ominaisuuksia (luku 5), funktionaalisuutta (luku 6) ja tilannekohtaisia konteksteja (luku 7). Tutkielman viimeisessä luvussa nostetaan esiin tutkimuksen havainnot ja tulokset. Tutkielman johdannossa käydään läpi diminutiivin määritelmät sekä yksityiskohtaisesti tarkastellaan diminutiiviset adjektiivit kielellisenä ilmiönä. Tutkielman teorialuvuissa tarkastellaan diminutiivisten adjektiivien sanamuodostumista ja subjektiivisen arvion suffikseja. Diminutiivisten adjektiivien subjektiivisen arvion suffiksit on sijoitettu taulukkoon, jossa yksityiskohtaisesti näkyvät niiden kirjoitusmuodot, painotus, merkitys, produktiivisuus ja käyttöesimerkit. Tämän lisäksi kaikki subjektiivisen arvion suffiksit tarkastellaan erikseen alaluvuissa. Lisäksi työn teorialuvuissa käydään läpi yksityiskohtaisemmin diminutiivisten adjektiivien tyylipiirteitä, kuten esimerkiksi subjektiivista arviota ja ekspressiivisyyttä. Tutkielman korpusanalyysissä tarkastellaan diminutiivisten adjektiivien erilaisia käyttötarkoituksia ja konteksteja. Diminutiivisten adjektiivien yleisemmät käyttökontekstit ovat esimerkiksi kommunikaatio, kulttuuriset kontekstit sekä sanonnat ja sananlaskut. Tutkielman lopuksi on koottu yhteenveto diminutiivisten adjektiivien nykyisestä funktionaalisuudesta sekä nostettu esiin korpusanalyysin tulokset. Korpusanalyysin tulokset korostavat sitä, että diminutiivisten adjektiivien käyttö on nykyään yleistynyt venäjän kielessä merkittävästi, koska diminutiivit toimivat tärkeänä osana puhekieltä ja arkista kommunikaatiota.
  • Konekääntimen ja generatiivisen tekoälyn vaatima jälkieditointityö urheilusääntöjen kääntämisessä : Tapaustutkimus ultimaten sääntöjen kääntämisestä 
    Heinonen, Vilma (2024)
    Maisterintutkielmassa käsitellään urheilusääntöjen kääntämistä konekääntimen ja generatiivisen tekoälyn avulla. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa tutkitaan yhden urheilulajin, ultimaten sääntöjen kääntämistä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka hyvään käännökseen konekäännin ja generatiivinen tekoäly pystyvät tässä tekstilajissa, vaativatko niiden raakakäännökset paljon jälkieditointia, ja mitkä ovat generatiivisen tekoälyn ja konekääntimen keskeisimmät, laatuun vaikuttavat erot. Tutkimuksen aineisto koostuu näiden käännösten laadunarvioinneista, eli kymmenen vastaajan jälkieditoimista käännöksistä. Vastaajia tähän tutkimukseen on kerätty sosiaalisen median kanavien kautta lajin harrastajista ja kielen ja kääntämisen opiskelijoista. Aineistoa analysoidaan virheanalyysimenetelmän avulla ja tutkimuskysymyksiin vastataan tämän virheanalyysin pohjalta. Virheanalyysin ja kielenulkoisten tekijöiden perusteella voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tekstilajin kääntämisessä generatiivinen tekoäly onnistuu paremmin kuin konekäännin, vaikka molemmat raakakäännökset ovat toistaiseksi vielä kaukana luettavasta ja konkreettisesti hyödynnettävästä sääntöversiosta ja vaativat paljon jälkieditointia. Näiden kahden merkittävimpiä eroja, jotka eivät vaikuta käännösten laatuun, ovat generatiivisen tekoälyn käytettävyys ja saavutettavuus. Tässä tutkimuksessa hyödynnettävä ChatGPT3.5 on täysin ilmainen kaikille käyttäjille ja on siksi saavutettavampi pienille lajiorganisaatioille, kuin lisenssin ja maksumuurin takana oleva Phrasen konekäännin. Generatiivinen tekoäly on myös käytettävämpi, sillä se pystyy yhdellä promptilla hyödyntämään sille syötettyä termistöä käännöksessä, ilman jälkieditointia. Generatiivisen tekoälyn treenidata on paljon laajempi kuin yksittäisen konekääntimen ja tekoälyä kehitetään jatkuvasti, joten sujuvia käännöksiä urheilusäännöille voidaan odottaa tulevaisuudessa.
  • Pelistudioiden ja kääntäjien yhteistyö pelilokalisointiprojekteissa – Katsaus pelilokalisoinnin nykytilaan 
    Kantosalo, Emma (2024)
    Tämä tutkielma kartoittaa pelistudioiden ja kääntäjien yhteistyötä pelilokalisointiprojekteissa. Tutkimuksen kohteena on etenkin, miten ja millaista tietoa kääntäjille jaetaan ja millaista tietoa kääntäjät tarvitsisivat lisää. Tutkielman toissijaisena tavoitteena oli saada ajantasaisempaa kuvaa siitä, miten pelilokalisointia käytännössä tehdään nykyään ja onko aiemmassa tutkimuksessa todettuihin ongelmiin syntynyt ratkaisuja. Suurin osa alaa käsittelevästä käännöstieteellisestä tutkimuksesta on jo lähes kymmenen vuotta vanhaa (esimerkiksi alan perusteokset, mm. O’Hagan & Mangiron 2013 ja Bernal-Merino 2015), mutta peliala on tässä ajassa muuttunut merkittävästi eikä siitä ole juuri tietoa, miten muutos on vaikuttanut pelilokalisointiin. Lisäksi suurin osa alan tutkimuksesta on painottunut joko kääntäjiltä saatuun tietoon tai yleisiin havaintoihin alalta, koska pelistudiot eivät ole lämmenneet yhteistyölle tutkijoiden kanssa mm. tietovuotojen pelossa. Tutkielmassa käytetty lähdemateriaali onkin näiltä osilta luonteeltaan poikkeuksellinen: tutkielman aineisto koostuu kahden pelistudion edustajien haastatteluista sekä studioiden jakamasta lokalisointiprosesseihin liittyvästä materiaalista. Merkittävä osa aineistosta koostuu suoraan kääntäjien lokalisointiprosessin aikana esittämistä kysymyksistä, joihin studion edustajat ovat vastanneet. Tutkielmassa esitellään ensin lyhyesti pelilokalisoinnin historiaa sekä yleisesti pelialaa ja pelien kehitystä, sillä nämä vaikuttavat siihen, millaiseksi lokalisointiala on muodostunut ja miten ala nykyään toimii. Tämän jälkeen esitellään kattavasti itse pelilokalisointia ja sen ongelmia. Nämä kaksi kokonaisuutta luovat sen taustan, johon haastatteluista saatuja tietoja ja lokalisointiprosesseista saatuja materiaaleja verrataan. Tutkielma yhdistelee kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysiä: kääntäjien kysymykset luokitellaan eri luokkiin teorian ja niiden edustamien ilmiöiden kautta, jonka jälkeen näiden määrän perusteella esitetään päätelmiä siitä, millaisia ongelmia alalla mahdollisesti edelleen on. Haastatteluja ja muuta materiaalia analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin mm. vertaamalla siihen, mitä alasta on kirjoitettu jo aiemmin. Tutkielma luo kuvaa siitä, miten pelilokalisointiala on muuttunut viime vuosina. Alan sisäpiiriläisten haastattelut myös valottavat sitä, millaista kehitystä alalla itse toimivat kokevat tapahtuneen. Lokalisointiprosesseihin liittyvä muu materiaali puolestaan tukee haastateltavien havaintoja, mutta sen avulla myös selviää, millaisia ongelmia alalla nykyään on. Lopuksi tutkielmassa esitetään näihin ongelmiin mahdollisia ratkaisuja. Vaikka tutkimus perustuu vain kahden studion otantaan, tutkimuksen perusteella ala on muuttunut: pelistudiot ovat ymmärtäneet paremmin, miten kääntäjiä voidaan auttaa prosessissa. Aineistosta käy ilmi, että esimerkiksi tietoisuus onnistuneeseen lokalisointiin tarvittavasta tuesta on lisääntynyt, ja studiot ovat lisänneet keskustelua kääntäjien kanssa. Alalla on kuitenkin edelleen ongelmia, esimerkiksi kontekstin puute, koska kääntäjät käsittelevät multimodaalista teosta vain yhden kanavan kautta. Lokalisoinnin ongelmien ratkaisu olisikin tärkeää kääntäjien työn sujuvoittamiseksi. Todennäköisesti tämä myös parantaisi lokalisoinnin laatua.
  • ”Ilman aakkosia ei voi lukea!” : Intertekstuaalisuus käännösongelmana Tatjana Tolstajan romaanissa Kys’ 
    Niemi, Kaisa (2024)
    Intertekstuaalisuus on venäläisessä nykykirjallisuudessa paljon käytetty ilmaisukeino. Intertekstuaalisten viittausten käyttö kirjallisuudessa perustuu oletukselle, että lukija voi tunnistaa viittauksen ja tehdä sen perusteella tekstistä pintatasoa laajemman tulkinnan. Teosta käännettäessä intertekstuaaliset viittaukset muodostuvat ongelmaksi, jos kohdekulttuurissa ei tunneta samoja teoksia kuin lähdekulttuurissa. Tämän tutkielman aihe on intertekstuaalisuus Tatjana Tolstajan suomentamattomassa romaanissa Kys’. Romaani sisältää useita satoja viittauksia lähinnä venäläiseen kaunokirjallisuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, missä määrin suomalaisen lukijan olisi mahdollista tunnistaa käytetyt viittaukset, ja millaisilla käännösstrategioilla ne olisi kannattavinta kääntää, mikäli teos suomennettaisiin. Teos toimii esimerkkitapauksena venäläisen intertekstuaalisen proosan kääntämiseen liittyvistä haasteista. Tutkimusaineisto koostuu 200:sta Tolstajan romaanin sisältämästä viittauksesta, ja aineiston analyysin pohjana käytetään Minna Ruokosen (2010) mallia intertekstuaalisten viittausten analysoinnista tilanteessa, missä lukijan ei voida olettaa tunnistavan niitä. Viittauksista tarkastellaan niiden mahdollista tunnistettavuutta suomalaisessa kulttuurissa sen pohjalta, onko niiden lähdeteoksia suomennettu, sekä niiden olemassa olevien suomennosten ymmärrettävyyttä Tolstajan romaanin kontekstissa. Lisäksi tarkastellaan viittausten funktioita Leppihalmeen (1997) esittämän jaottelun perusteella, ja lopuksi viittauksille esitetään käännösstrategiavaihtoehtoja, jotka voisivat parhaiten välittää viittausten merkitykset ja funktiot suomenkielisen käännöksen lukijalle. Intertekstuaalisten viittausten kääntämisessä pyritään siihen, että viittaus toimii loogisesti osana sitä ympäröivää tekstikokonaisuutta ja herättää mahdollisuuksien mukaan samanlaisia konnotaatioita kuin lähdeteoksen viittaus. Tutkituista 200 viittauksesta noin puolet on todennäköisesti vieraita suomalaiselle lukijalle, ja vain 19 viittausta on todennäköisesti tunnistettavia suurelle osalle lukijoista. Suurimman osan tutkitun teoksen viittauksista voisi kääntää ymmärrettävästi joko minimimuutoksella tai hyödyntäen olemassa olevaa käännöstä. Osa viittauksista vaikuttaa teoksen ymmärrettävyyteen kokonaisuutena, koska ne kuljettavat eteenpäin teoksen juonta tai korostavat teoksen kantavaa teemaa: kirjallisuuden ja korkeakulttuurin merkitystä. Nämä viittaukset tulisi ymmärrettävyyden varmistamiseksi kääntää strategioilla, jotka lisäävät lukijan mahdollisuutta tunnistaa ne, kuten korvaamalla ne toisella, suomalaisessa kulttuurissa tutulla viittauksella.
  • Käännös- ja tulkkausalan yhteisöjen edustajien näkemyksiä asioimistulkkauksen kilpailuttamisesta 
    Pulkkinen, Katja (2024)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia ongelmia käännös- ja tulkkausalan toimijat näkevät asioimistulkkauksen kilpailuttamisessa ja millä tavoin he ovat pyrkineet vaikuttamaan näihin ongelmakohtiin. Julkishallinnon organisaatiot hankkivat asioimistulkkausta pääosin markkinoilta kilpailuttamalla, mikä on vaikuttanut merkittävästi koko asioimistulkkauksen kenttään. Aineisto on kerätty viidellä asiantuntijahaastattelulla, ja aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Haastattelupyyntö lähetettiin kuudelle henkilölle keväällä 2023, ja heistä viisi halusi osallistua tutkimukseen. Kaikki haastateltavat antoivat luvan käyttää tutkimuksen raportoinnissa nimeään edustamansa yhteisön nimeä. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta järjestöelämän johtotehtävissä toimivaa henkilöä SKTL:stä ja Kieliasiantuntijoista, Diakonia-ammattikorkeakoulussa toimivaa tulkkausalan erityisasiantuntijaa ja kahta käännös- ja tulkkausalan yrityksessä toimivaa henkilöä, joista toinen toimii Delinguassa ja toinen Semantixissa. Haastattelut toteutettiin kesä- ja elokuussa 2023. Suurimpina kilpailuttamisen ongelmakohtina haastateltavat näkivät sääntelyn ja toimialatuntemuksen puuttumisen, hintakilpailun ja vaikeasti määriteltävät laatukriteerit. Näillä kuvattiin olevan vaikutusta tulkkien palkkioihin ja työehtoihin. Näiden lisäksi kilpailutusten kuvattiin olevan työläitä prosesseja, osapuolten välisen kommunikaation huonoa ja sopimuksenaikaisen seurannan haastavaa. Kaikki haastateltavat ilmaisivat huolensa myös teknisiin asioihin liittyen. Vastauksien pohjalta yhteisöjen vaikuttamisen havaittiin tapahtuvan tulkkien, kilpailuttajien ja yhteisöjen välisen yhteistyön suuntiin. Näiden lisäksi kaikki haastateltavat kertoivat tukevansa tulkkilakia. Kaikki haastateltavat kertoivat tekevänsä aktiivista yhteistyötä muiden käännös- ja tulkkausalan toimijoiden kanssa, ja asioimistulkkauksen kilpailuttamisen koettiin tulleen koko alan yhteiseksi asiaksi.
  • Akun pitkä matka postilaatikkoon : Aku Ankan viikkolehden tarinan työvaiheet ennen lukijalle päätymistä ja lopulliseen kieliasuun vaikuttavat seikat 
    Vertio, Iina (2024)
    Tutkielma käsittelee Aku Ankan viikkolehden tarinoiden käännös- ja toimitusprosessia, joka on toistaiseksi tutkimaton kohde. Aiemmin Aku Ankkaa ja sen kieltä on tutkittu muiden muassa huumorin (Hyyppä 2020), lapsilukijoille sopivuuden (Pekonen 2007), uudelleenkäännösten (Hakala 2018) ja suomennosten sekä ankkakielen meemien (Viitanen 2007) kautta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Millaisia vaiheita Aku Ankan tarina käy läpi toimituksessa ennen lukijalle päätymistään ja 2) Millaisilla keinoilla toimitus pyrkii vaikuttamaan tarinan lopulliseen kieliasuun. Tutkimuksessa tarkastelen analyyttisesti omaa toimittajantyötäni sarjakuvan erityispiirteiden ja kustannustoimittamisen periaatteiden valossa. Pohdin myös kaikenikäisistä lukijoista koostuvaa Aku Ankan kaksoisyleisöä ja sen vaikutuksia tarinoissa käytettyyn kieleen. Tutkimusmateriaalina toimivat kaksi sarjakuvaa sekä niihin toimitusvaiheessa annetut kommentit, jotka on jaettu neljään kategoriaan: teksti, asettelu, välimerkki ja muu. Metodi- ja materiaaliosiossa esittelen lyhyesti materiaalina käytetyt tarinat sekä niiden käännösprosessin ja sen aikana tekstiin syntyneet muutokset. Tämän jälkeen käyn läpi vaihe vaiheelta Aku Ankan toimitusprosessin ja selostan, mitä kulloinkin tarinoille tehdään. Tässä prosessissa syntyneet kommentit ovat pääasiallinen analysoitava materiaalini, ja analysoin niitä sarjakuvista otettujen ruutukaappausten avulla. Tutkielman tulokset eivät sellaisenaan ole yleistettävissä, sillä otanta on siihen liian pieni. Tuloksista voidaan kuitenkin nostaa esiin muutama muutamia yleisiä seikkoja. Ensiksi tekstiä koskevia kommentteja on tapana antaa eniten, sillä sanastolla leikittely on Aku Ankan yksi tunnistetuin ja arvostetuin ominaisuus. Toiseksi asettelua ja välimerkkejä, etenkin huutomerkkejä, koskevia kommentteja annetaan enemmän, mikäli toimittaja on työskennellyt vasta vähän aikaa. Lopuksi muu-kategorian kommenteissa voidaan pohdiskella melkein mitä tahansa, sillä Ankkalinnassa mikään ei liene mahdotonta.
  • Portinvartija, suomen kielen vaalija, suomentajan puolestapuhuja – vaiko silkka sivuhenkilö? : Haastattelututkimus käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan rooleista ja kompetensseista 
    Virva, Elina (2024)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan rooleja ja kompetensseja sekä suhdetta kaunokirjallisuuden suomentajaan. Aihe on Suomessa erittäin vähän tutkittu, ja myös ammatti on huonosti tunnettu: siihen ei ole edes omaa koulutusta. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, mikä kustannustoimittaja on sekä millaisia toimintatapoja ja kompetensseja ammattimaisella käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajalla on käytössään. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kolmea kustannustoimittajaa ja kolmea suomentajaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, ja materiaali on analysoitu teemoittelun keinoin. Teoriaviitekehyksenä toimivat kustannusalasta kirjoitetut tutkielmat, kääntäjien työelämästä haastattelumenetelmällä tehdyt tutkimukset, kääntäjien kompetenssimallit ja kasvatustieteen palauteteoriat. Erityisesti tuloksia verrataan EU:n EMT-työryhmän laatimaan kääntäjien kompetenssimalliin (2022), ja tämän vertailun pohjalta pohditaan, millaisia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kääntäjien ja kustannustoimittajien kompetensseissa on. Myös käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittamisesta kirjoitettu kirjallisuus, etenkin kustannustoimittaja-suomentaja Alice Martinin tutkimusartikkeli teoksessa Käännetyt maailmat (2015), muodostaa keskeisen tulosten vertailukohteen. Haastatteluissa selvisi, että käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajalta vaaditaan monenlaisia kompetensseja, joista tärkeimpiä ovat muun muassa vieraiden kielten taito, kieliopin ja kirjallisuuden ymmärrys, sosiaaliset kompetenssit, palautteenantotaito, projektinhallinta- ja tiedonhakukompetenssit sekä laaja yleissivistys. Lisäksi tuli ilmi, että kustannustoimittajan ja kääntäjän kompetenssit ovat pitkälti päällekkäiset ja että kustannustoimittaja hyötyy valtavasti kääntämisen ymmärtämisestä ja kääntämiskokemuksesta. Siksi johtopäätöksenä voi todeta, että käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan koulutustaustaksi sopii hyvin kääntäjänkoulutus, johon voisi tosin lisätä ainakin kirjallisuustieteen ja palautteenannon opintoja kirjallisuuden ja palautelukutaidon kompetenssien kattamiseksi.
  • Mamma eller den gravida, pappa eller partner? : Könsneutrala hänvisningar till nyblivande föräldrar i svenska graviditetshandböcker på 2000-talet 
    Hoffrén, Riitta (2024)
    Avhandlingen undersöker könsneutrala hänvisningar till blivande föräldrar i svenska graviditetshandböcker på 2000-talet. I början av 2000-talet togs det för givet att föräldrar är en mamma och en pappa och språket i graviditetshandböckerna var väldigt könat. Attitydförändring i Norden mot Hbtqi-människor och ändringar i lagstiftningen har ändå börjat förändra språket till en mer inkluderande riktning för alla kön och familjekonstellationer. Forskningsfrågorna i avhandlingen är följande: Med vilka ord hänvisas det till de blivande föräldrarna i fem valda graviditetshandböcker? Vilka av orden är könsneutrala, vilka inte och vilka av dessa är allmännare? Har det hänt någon slags förändring, har språket blivit mer könsneutralt i de nyare böckerna, dvs. under 2000-talet? Går eventuella ändringar i språket ihop med samhällelig förändring när det gäller attityder och lagar om olika familjeformer? Böckerna som analyseras i avhandlingen är Att bli mamma (2003) av Malin Bergström, Gravid!: 9 månader av väntan (2008) av Katerina Janouch, Gravid med kropp och själ (2019) av Victoria Häggblom och Maria Bengtsson Lenn, Gravid:! Barnmorskas och psykologens guide till känslorna i gravidkarusellen (2022) av Erika Baraldi och Sara Dellner och och Föda – en handbok i mentala och fysiska förberedelser (2022) av Asabea och Opokua Britton. I analysen kombineras innehållsanalys och feministisk diskursanalys som metod. Analysens tydliga resultat är att språket i graviditetshandböcker har blivit mer könsneutralt i Sverige på 2000-talet. I de äldsta böckerna hänvisades det oftast till den gravida föräldern med de kvinnligt markerade orden kvinna och mamma och till medföräldern med de manligt markerade orden pappa och man. I de nyaste böckerna hänvisades det oftast till den gravida föräldern med substantiveringar (den gravida, den födande), relativsatser (den som föder/fött) och könsneutrala ord (förälder). Till medföräldern hänvisades det nästan endast med könsneutrala ord (oftast partner). Hänvisningar till medföräldern har blivit könsneutrala snabbare än till den gravida. Resultaten går ihop med den samhälleliga förändringen, könsminoriteter är ändå fortfarande ett större tabu än sexuella minoriteter.
  • Användning av flerspråkighet i svenskundervisningen i Kymmenedalen och Södra Karelen : En kvalitativ enkätstudie av lärares erfarenheter i finskspråkiga högstadier och gymnasier 
    Härmä, Elina (2024)
    Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta koostuva Kaakkois-Suomi eroaa kielitilanteelta suuresta osasta Suomen alueita. Alueen kielitilannetta kuvaa se, että vieraita kieliä ensikielenään puhuvien henkilöiden osuus on pienempi kuin heidän osuutensa koko Suomen väestöstä. Kuitenkin venäjää ensikielenään puhuvien osuus on Kaakkois-Suomessa maan keskiarvoa suurempi. Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa, millaisia kokemuksia Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa ruotsia toisena kotimaisena kielenä opettavilla opettajilla on monikielisten lukiolaisten ja yläkoululaisten opettamisesta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää hyödyntävätkö opettajat monikielisyyttä joillakin tavoin opetuksessaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty loppuvuoden 2023 ja alkuvuoden 2024 aikana Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson lukioihin lähetetyn sähköisen kyselylomakkeen avulla. Lomake koostuu yhteensä 16 kysymyksestä, joista 4 on taustakysymyksiä ja 12 käsittelee monikielisyyttä ruotsinopetuksessa. Suurin osa kysymyksistä on avoimia kysymyksiä. Yhteensä kyselyyn vastasi 21 opettajaa, joista 14 työskentelee Kymenlaaksossa ja 7 Etelä-Karjalassa. Tutkimusaineistosta selviää, että suurin osa vastaajista selvittää erilaisten apuvälineiden avulla mitä kieliä heidän oppilaansa/opiskelijansa osaavat. Pieni osa ei kuitenkaan asiaa tietoisesti selvitä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että suurin osa kyselyyn vastanneista opettajista hyödyntää monikielisyyttä ruotsinopetuksessa. Monikielisyyttä hyödynnetään mm. vertailemalla ruotsia muihin kieliin sekä kannustamalla oppilaita/opiskelijoita hakemaan tietoa kaikilla heidän osaamillaan kielillä. Enemmistö vastaajista hyödyntää myös oppilaiden ja opiskelijoiden monikielisiä taustoja opetuksen tukena, esimerkiksi kulttuuritietoutta opettaessaan. Kaikki eivät monikielisiä taustoja kuitenkaan hyödynnä. Haasteina mainitaan esimerkiksi se, ettei opettaja osaa monikielisten oppilaiden ensikieliä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että monikielisten oppilaiden/opiskelijoiden opettaminen nähdään jonkin verran haastavampana kuin kotimaisia kieliä ensikielenään puhuvien. Monikielisillä oppilailla/opiskelijoilla esiintyy vastaajien mukaan enemmän haasteita ruotsinopiskelun eri osa-alueilla kuin kotimaisia kieliä ensikielenään puhuvilla. Haasteita esiintyy etenkin kieliopissa. Lisäksi monilla puutteellinen suomen kielen taito vaikeuttaa opetuksen seuraamista. Toisaalta esimerkiksi sanaston opettaminen monikielisille on monen vastaajan mielestä helpompaa kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuville, sillä usein monikieliset oppilaat/opiskelijat hyötyvät sanaston oppimisessa monikielisestä kompetenssistaan.
  • "Totuus kiihottaa" : Välihuutovuorojen ulottuvuuksia suomalaisessa täysistuntokontekstissa 
    Rinne, Arthur (2024)
    Tässä maisterintutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia vuoroja välihuudot eli välihuutovuorot ovat suomalaisessa täysistuntokontekstissa. Tutkielman aineistona on yksi täysistuntokeskustelu, jossa käsitellään yhden kansanedustajan syytesuojan murtamista ja jossa esitetään yli 100 välihuutovuoroa. Kaikki tutkielmassa käyttämäni aineistoesimerkit olen litteroinut vakiintuneiden litterointikonventioiden mukaan. Tutkielmassa selvitän, millaisista kielellisistä komponenteista välihuutovuorot rakentuvat, millaisia funktioita niillä on ja millaisissa kohdissa välihuutovuoroja esitetään. Analysoin lisäksi sitä, millaisia vuoroja välihuutovuorot ovat juuri kotimaisessa kontekstissa, mutta toisaalta myös sitä, miten välihuutovuorot vertautuvat kansainväliseen tutkimukseen parlamenttikeskeytyksistä. Tutkielma kuuluu vuorovaikutuslingvistiikan alaan, ja sen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa hyödynnetään etenkin keskustelun vuorottelujäsennyksen, päällekkäispuhunnan ja keskeyttämisen, institutionaalisen keskustelun sekä osallistumiskehikon käsitteitä. Tutkielman teoriakehys nojaa paitsi kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen myös kotimaiseen kielen- ja politiikantutkimukseen. Tutkielmani näkökulma kieleen on senkaltainen, että siinä tarkastellaan aineistoesimerkkejä etenkin syntaksin, prosodian ja sosiaalisen toiminnan tasoilla. Näitä eri ulottuvuuksia perkaamalla välihuutovuoroista piirtyy esiin sekä rakenteellisia että merkitykseen liittyviä säännönmukaisuuksia. Tutkielmassani osoitan, että välihuutovuorot rakentuvat aineistossani kolmen eri kielellisen rakenteen varaan: partikkeleiden, lausekkeiden ja lauseiden. Merkityksen tasolla puolestaan kaikki välihuutovuorot ovat aina joko puhujaa tukevia (puhujanmyötäinen) tai vastustavia vuoroja (puhujanvastainen), ja näitä funktioita ilmaistaan sekä eksplisiittisin että implisiittisin keinoin. Suurin osa välihuutovuoroista on puhujaa vastustavia, ja puhujanvastaisuutta ilmaistaan kielellisesti monimutkaisemmilla rakenteilla kuin puhujanmyötäisyyttä. Analyysissani osoitan myös, että välihuutovuorot ovat käynnissä olevaan vuorovaikutukseen pyrkiviä vuoroja, jotka sijoittuvat hämmästyttävän johdonmukaisesti siirtymän mahdollistavien kohtien (SMK) läheisyyteen. Keskeisin tulos on se, että yleensä välihuutovuoro aloitetaan SMK:ssa, jossa puhujan puheessa on joko tauko tai jossa uusi vuoro alkaa välihuutovuoron kanssa samanaikaisesti päällekkäispuhuntana. Lisäksi välihuutovuorot voivat alkaa ennen SMK:ta, SMK:n jälkeen tai keskellä vuoron rakenneyksikköä, ja kulloiseenkin lokaatioon liittyy omia erityispiirteitään. Kaiken kaikkiaan välihuutovuorot näyttäytyvät tekoina, joilla pyritään kiinnittymään käynnissä olevaan vuorovaikutukseen ja osallistumaan keskusteluun ilman puhemiehen ratifiointia
  • Sehän olisi hyvä jos ei olisi niin huono! Kielto ja arvottavat adjektiivit 
    Sainio, Saana (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan, mihin arvottavien adjektiivien kieltoa käytetään verkkokeskustelussa. Analyysin keskiössä on kysymys siitä, mikä on kiellon rooli kyseisessä käytössä ja vaikuttaako adjektiivin saama arvolataus kieltoilmauksen valintaan. Kiellon kannalta keskeisiä käsitteitä ovat kontradiktio ja kaksoisvalotus. Kontradiktio on vastakohtaisuuden muoto, jossa vastakohdat eivät voi olla samanaikaisesti molemmat totta tai epätotta (esim. ei hyvä >< hyvä). Kaksoisvalotus viittaa siihen, että lausekielto nostaa käsittelyyn kiellon kuvaaman asiantilan lisäksi myös proposition kuvaaman kielletyn asiantilan. Tarkastelussa on neljä positiivisesti arvottavaa adjektiivia (hyvä, järkevä, viisas, tärkeä) ja neljä negatiivisesti arvottavaa adjektiivia (huono, paha, turha, tyhmä). Aineistoa varten on kerätty KORP-palvelun Suomi24-korpuksesta 100 esiintymää kutakin adjektiivia kohden. Adjektiivit esiintyvät joko verbittömissä rakenteissa tai olla-verbin yhteydessä. Analyysissä pohditaan, miten valitun ilmauksen merkitys muuttuisi, jos adjektiivin kielto korvattaisiin myöntömuodolla ja adjektiivin vastakohdalla. Analyysissa tarkastellaan reagoivia ja moniäänisiä kieltoja, vastakohtien välisellä skaalalla tiettyyn kohtaan viittaavia kieltoja sekä ns. polaarisia kieltoja, joilla asteittainen ominaisuus kuvataan kaksijakoisena (ei hyvä >< hyvä). Adjektiivin negatiivisella arvolatauksella vaikuttaisi olevan jonkinlainen yhteys siihen, kuinka usein se esiintyy kiistävässä funktiossa: Aineistossa kolmasosa turha-adjektiivin kielloista reagoi keskustelussa aiemmin esitettyyn väitteeseen, ja adjektiiville tyhmä melko tyypillistä on moniääninen käyttö, jossa kieltolauseella tuodaan diskurssiin uusi väite ja samalla kiistetään se. Vastaavasti positiivisten adjektiivien viisas ja järkevä kiellot esiintyvät jokseenkin usein merkityksessä ’tyhmä’. Tällaisia kiertoilmauksia voidaan selittää vihjailevalla kohteliaisuusstrategialla. Kiertoilmausten lisäksi skalaarisesti tulkittavat adjektiivin kiellot esiintyvät aineistossa mm. vertailua ilmaisevissa rakenteissa, neutraaliin ominaisuuteen viittaavissa yhteyksissä ja esimerkiksi jonkin asiantilan epätodennäköisyyttä kuvaavassa ei niin A että -rakenteessa. Polaaristen kieltojen yhteydessä käsitellään verbittömiä kieltoja ei huono, ei paha ja ei hyvä, joilla voidaan kuvata jotain intensiteetiltään ja laadultaan rajaamatonta positiivista tai negatiivista tunnereaktiota.
  • Universitetsstuderandes upplevda självförmåga gällande studier i svenska vid Helsingfors universitet 
    Väänänen, Lotta (2024)
    Denna avhandling handlar om universitetsstuderandes upplevda självförmåga gällande studier i svenska på Helsingfors universitet. Tidigare forskning har visat att både kunskaperna i och motivationen för svenskstudier på alla utbildningsnivåer har sjunkit. På grund av detta undersöker avhandlingen hurdana upplevelser av självförmåga universitetsstuderande har i förhållande till sina svenskstudier på universitet. Syftet med avhandlingen är att ta reda på hur universitetsstuderande upplever sin självförmåga till studier i svenska samt om dessa upplevelser har ett samband med studerandenas intresse för svenskstudier och den arbetsinsats de är beredda att lägga ner på studierna. Dessutom undersöker jag om studerandenas kön, utbildningsområde och eventuell avlagt studentexamensprov i svenska som andra inhemska språk har en inverkan på dessa faktorer. Ämnet har inte studerats i Finland tidigare i en kontext av svenskundervisning på högskolenivå. Materialet består av 132 enkätsvar som har samlats in hösten 2023 och våren 2024. Deltagarna är universitetsstuderande vid Helsingfors universitet som höll på att genomföra en kurs i svenska på hösten 2023 eller våren 2024. Materialet har analyserats statistiskt med programmet SPSS. Analysmetoderna som har använts är explorativ faktoranalys, reliabilitetstest och test på normalfördelningen. Dessutom har Spearmans korrelationstest använts för att undersöka faktorernas korrelation samt t-tester för att undersöka skillnader mellan tre olika grupper. Forskningsresultaten visar att universitetsstuderandena upplever sin självförmåga gällande studier i svenska relativt neutralt eller tämligen positivt och att den arbetsinsats de är beredda att lägga ner på studier i svenska är förhållandevis liten. Upplevd självförmåga och arbetsinsats för studier i svenska visade en positiv men måttlig korrelation med varandra. Hur intressant studerandena tyckte kursen i svenska hade varit hade en positiv och måttlig korrelation med upplevd självförmåga och en stark positiv korrelation med arbetsinsats för studier i svenska. Hur mycket arbete studerandena lagt ner på kursen hade en statistiskt signifikant korrelation endast med arbetsinsatsen för kursen. Måttliga skillnader fanns mellan manliga och kvinnliga studerande gällande arbetsinsatsen för studier i svenska och vad gäller den upplevda självförmågan fanns en signifikant skillnad mellan studerande som avlagt studentexamensprovet i svenska som andra inhemska språk och studerande som inte avlagt provet. Resultaten pekar på att kvinnor är beredda att lägga ner mer arbete på sina svenskstudier och studerande som tidigare avlagt studentprovet i svenska upplever en högre grad av självförmåga.
  • Svenska inom industrin i Finland : En studie av svenskans användning vid börsnoterade företag inom industrin 
    Wegelius, Essi (2024)
    Finland har två nationalspråk och det andra inhemska språket måste studeras på alla skolnivåer (Språklag (2003/423); Lag om de språkkunskaper som krävs av offentligt anställda (2003/424)). Ändå finns det inte många studier som kartlägger svenskans ställning i arbetslivet. Behövs eller används svenska i det finländska arbetslivet? Syftet med denna studie är att redogöra för svenskanvändning vid tre företag som har verksamhet inom industrin i Finland och som är noterade på Helsingforsbörsen. Jag vill ta reda på om anställda vid företagen använder eller behöver svenska i sitt arbete och om de anser att svenskkunskaper är till nytta i arbetslivet överhuvudtaget. Jag samlade in material genom en anonym enkät som skickades till företagens anställda under hösten 2023 och våren 2024. Enkäten består av 16 frågor. Enkäten besvarades sammanlagt av 109 respondenter, alltså anställda vid tre företagen inom industrin i Finland. Resultaten visar att svenska används relativt mycket. 63,3 % av respondenterna anger att de använder eller har använt svenska på sin nuvarande arbetsplats. Samtidigt verkar det ändå vara så att flytande svenskkunskaper inte krävs av arbetsgivare. De situationer i vilka svenska används är till största delen informella och fokuserar på vardagliga ärenden. I situationer där svenskkunskaper behövs (till exempel e-post eller meddelanden) anger respondenterna sig kunna använda översättningsappar eller be om hjälp av en kollega. Dessutom kan de alltid använda engelska, vilket också anges vara det officiella språket på respondenternas arbetsplatser. Trots detta anser respondenterna svenskkunskaper som nyttiga i arbetslivet och språkkunskaper i allmänhet beskrivs positivt.
  • Piilossa ja näkyvillä - ei-binääristen transihmisten tunnistaminen Suomen transpolijärjestelmässä 
    Korhonen, Alex (2024)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen ei-binäärisyyden tunnistamista suomalaisen terveydenhuollon transpolijärjestelmässä. Transpolitiikka-nimisen sosiaalisen median alusta Instagramin julkaisuja sekä Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suositusta muunsukupuolisten sukupuolta vahvistavista lääketieteellisistä toimenpiteistä diskurssianalyyttisen viitekehyksen avulla analysoimalla pyrin yhtäältä tuomaan esiin, miten ei-binäärisyys Suomen transpolijärjestelmässä tunnistetaan sukupuolta vahvistavia toimenpiteitä edellyttävänä, ja toisaalta millaista kuvaa transpolitiikka-tili luo Suomen transpolijärjestelmästä eritoten ei-binäärisyyden näkökulmasta. Tutkielma paikantuu transtutkimuksen kentälle ja osaksi transihmisten itsensä tuottamaa, transsukupuolisuutta käsittelevää jatkumoa. Aiheen valintaa ohjaa vuonna 2023 voimaan astunut niin sanottu uusi translaki, joka kuitenkin jättää huomiotta ei-binääriset transihmiset jättämällä eksplisiittisesti mainitsemassa ei-binääriset ihmiset. Sukupuolen juridisen vahvistamisen ja lääketieteellisten sukupuolta vahvistavien toimenpiteiden erottaminen toisistaan uuden translain myötä ei myöskään sellaisenaan paranna ei-binääristen transihmisten juridista asemaa, sillä Suomessa tunnistetaan vain kaksi juridista sukupuolta. Diskurssianalyyttisen luennan lisäksi olen teemoitellut aineistosta toistuvia teemoja, ja havainnollistan analyysiani aineistolainausten avulla. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisin selonteoin ei-binäärisyyttä häivytetään ja tehdään näkyväksi Suomen transpolijärjestelmässä transpolitiikka-tilin ei-binäärisyyttä käsittelevien julkaisujen perusteella, ja millaista kuvaa transpolitiikka-tili luo Suomen transpolikilinikkajärjestelmästä eritoten ei-binäärisestä näkökulmasta vuosia työn alla olleen translakiuudistuksen jälkeisessä Suomessa? Aineistoni perusteella vaikuttaa siltä, että Suomen transpolijärjestelmässä ei-binäärisyyttä tehdään yhtäältä näkymättömäksi käytännöissä, joissa ei-binäärisyyttä ja sukupuolen liukuvaa ja muuntuvaista luonnetta ei tunnisteta / tunnusteta dysforiaa tuottavaksi ja sukupuolta vahvistavia toimenpiteitä edellyttäväksi, ja toisaalta sitä tehdään näkyväksi toisissa konteksteissa, esimerkiksi silloin, kun binäärisesti identifioituvan transihmisen identiteettiä kyseenalaistetaan, ja hänen identiteetistään esitetään ei-binäärisyyttä ilmentäviä tulkintoja.
  • Kuituja ja solmuja: Ryijyt materiaalisen kulttuurin ilmentymänä toimijuuden, perinteen sekä ympäristötietoisuuden vuoropuhelussa 
    Wiens, Jutta (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan ryijyjen materiaalista ja kulttuurista merkitystä toimijuuden, perinteen ja ympäristötietoisuuden näkökulmasta. Ryijyt, kudotut tekstiilit perinteisestä käsityöperinteestä, toimivat moniulotteisina ilmaisukanavina, jotka välittävät tarinoita, symboliikkaa ja yhteisöjen identiteettiä. Tutkimus perustuu materiaalisen analyysin ja toimijaverkkoteorian yhdistämiseen, joka korostaa materiaalien roolia ryijyjen merkityksen rakentumisessa. Kuidut ja solmut, ryijyjen keskeiset elementit, kietoutuvat tarinoiden ja perinteiden kudelmiin, heijastaen ympäristön ja ajan hengen vaikutusta ryijyn valmistukseen ja käyttöön. Tutkimuksessa hyödynnetään haastatteluja osana menetelmää, mikä tarjoaa syvempää ymmärrystä ryijyjen taiteellisista ja kulttuurisista merkityksistä. Haastateltavina ovat kolme nykytaiteilijaa, jotka käyttävät ryijyjä osana taiteellista ilmaisua: Sara Bjarland, Anna-Karoliina Vainio sekä Melissa Sammalvaara. Haastattelut täydentävät tutkimusta antamalla äänen niille, jotka ovat suoraan vuorovaikutuksessa materiaalien ja ryijyjen kanssa tuoden näkökulmia materiaalien kanssa työskentelyssä ja suhteesta ryijyjen perinteeseen sekä kulttuuriin. Ryijyjen merkitys ulottuu syvemmälle kuin niiden pintakerrokset, ja niiden tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ryijyjen sekä niissä käytettyjen materiaalien moniulotteisuutta ja kehitystä. Nykytaiteen ja tekstiilitaiteen vuoropuhelu sekä materiaalien moninaisuus ja uudet käyttötarkoitukset heijastavat ryijyjen elinvoimaisuutta ja jatkuvaa muutosta. Toimijaverkkoteoria tarjoaa viitekehyksen ymmärtää ryijyjen kompleksista suhdetta ympäristöön, taiteilijoihin ja käyttäjiin, jossa jokainen toimija vaikuttaa ryijyn merkitykseen ja käyttöön. Tämä tutkielma pyrkii lisäämään ymmärrystä ryijyjen roolista suomalaisessa kulttuurissa ja taiteessa erityisesti 2020-luvulla, sekä avaamaan uusia näkökulmia tekstiilitaiteen tutkimukseen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO