Browsing by Title
Now showing items 1080-1099 of 4848
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä luodaan kielen avulla suomalaisessa poliittisessa uutisoinnissa. Tarkastelun kohteena ovat sukupuoleen viittaavat ilmaukset, verbivalinnat, ulkonäköä kuvaavat jutut, nimien ja titteleiden käyttö sekä ikään viittaaminen. Tekstien lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti myös tekstien yhteyteen valikoituja kuvia. Aineistona käytetään kahdesta suomalaisesta poliitikosta, Jutta Urpilaisesta ja Jyrki Kataisesta kirjoitettuja uutisia ja muita juttuja, jotka on julkaistu viidessä suomalaisessa mediassa vuosien 2001 ja 2016 välisenä aikana. Aineistoon kuuluu niin sanomalehtien uutistekstejä kuin iltapäivälehtien viihdeuutisiakin. Analyysin lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset kielen seksistisyydestä ja siitä, että “miehinen” ja “naisellinen” kieli näyttäytyvät epätasa-arvoisina. Tutkimuksessa hyödynnetään myös tutkimusta representaatiosta ja metaforista. Työssä osoitetaan, että erityisen selvästi kielen seksismi tulee esiin sukupuoleen viittavissa ilmauksissa: miessukupuoleen viittaava loukkaava nimittely on lähes yksinomaa tietynlaista pojittelua, kun taas naiseen kohdistuu tytöttelyn lisäksi myös muita alentavia ilmauksia, joista monet liittyvät naisen seksuaalisuuteen. Naisen ulkoista olemusta myös kommentoidaan useammin kuin miehen ulkoista olemusta, ja kritiikki on kielellisesti voimakkaampaa. Juttujen yhteyteen valikoiduissa kuvissa taas naisen ruumista “paloitellaan” useammin kuin miehen ruumista: naisen ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota tiettyihin osiin vartalossa ja ylikorostetaan sitä, esimerkiksi leuka pyritään näyttämään ylisuurena. Miehen ruumista taas useimmiten kuvataan kokonaisuutena. Verbeissä, nimien ja titteleiden käytössä tai ikään viittamisessa taas ei näyttäisi esiintyvän kovinkaan paljon seksismiä, vaan näissä ryhmissä seksismi keskittyy lähinnä yksittäisiin esimerkkilauseisiin, joiden pohjalta ei voi tehdä yleispäteviä päätelmiä. Tutkielma avaa uudenlaista näkökulmaa kielessä esiintyvään seksismiin. Kielen seksistisyyttä on tutkittu aiemminkin niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta politiikan uutisoinnin kielessä esiintyvän seksismin tutkimus tuo aiheeseen uudenlaista lähestymiskulmaa. Tutkielma luo pohjaa myös mahdolliselle jatkotutkimukselle: Kahden eri sukupuolia edustavan poliitikon kielellisen kuvaamisen tutkiminen antaa suuntaa politiikan uutisoinnissa esiintyvän kielen seksistisyyden analysoimiseen, mutta useamman poliitikon kattava tutkimus olisi kokonaisvaltaisempaa.
-
(2024)This thesis examines the connotations of the adjectives ‘international’ and ‘global’ in English textbooks for upper secondary level Swedish speakers in Finland. The goal is to investigate which kind of ideologically constructed entity does ‘English’ refer to in the textbooks. To narrow down the scope of the thesis, two subservient research questions are addressed: Which kind of internationalism and globalization is ‘English’ associated with in English textbooks, and how is the English language portrayed in English textbooks as part of the internationalization of Finland? The study is situated within the field of language ideologies. To answer the questions, multiple methods are used. A quantitative analysis shows that English is mainly connected to the inner circle and the expanding circle in Braj Bihari Kachru’s model of World Englishes. This means that English is constructed as a national language, the ownership of which belongs to Anglo-American countries (circle one). Moreover, English is also often portrayed as a lingua franca (circle three). Kachru’s circle two, comprised of countries formerly colonized by the United Kingdom, are seldom mentioned. This contributes to the mythification of the English language as naturally spread. Methods developed within cognitive semantics are applied and developed when scrutinizing the connotations of ‘global’ and ‘international’. The meaning of ‘international’ can be depicted as three different schemata: one reflecting the denotation of the word (‘inter’ + ‘national’), another reflecting inbound ‘international’ and a third reflecting outbound ‘international’. Outbound ‘international’ is connected to Finnish businesses, showing them as successful. Inbound ‘international’ forms an anonymous international domain, within which backgrounds of those joining international communities can be faded away. The study shows that English is mostly presented as a natural, neutral and beneficial language of globalization, as criticized by Alastair Pennycook. For their part, the textbooks can be seen as contributing to the mythification of the English language. Because the textbooks are significant agents in so-called Language Making, their scrutinization through an ideological lens is important.
-
(2016)Min avhandling pro gradu är en s.k. översättningsgradu där jag undersöker min egen översättningsprocess. Materialet består av ett utdrag, kapitlen 1 (s. 5–14) och 2 (s. 15–25), ur Riikka Pulkkinens roman Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014), och min egen svenska översättning av detta utdrag. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur globala (på textnivå) och lokala (på detaljnivå) översättningsstrategier vid översättningen av utdraget ur Pulkkinens roman har förverkligats. Metoden för arbetet är deskriptiv och kvalitativ, dvs. jag beskriver min översättningsprocess teoretiskt och metodologiskt på ett så objektivt sätt som möjligt. Översättningsarbetet har systematiserats med hjälp av ett översättarprotokoll där jag i kolumner anger översättningsproblem, alternativa lösningar, globala och lokala strategier som har tillämpats, samt den slutliga översättningen. I mitt översättarprotokoll har jag bokfört 69 stycken exempel av vilka jag analyserar 29. I den teoretiska referensramen redogör jag för tidigare forskning som bedrivits inom den processinriktade översättningsforskningen. Jag presenterar bland annat Tirkkonen-Condits (2000) och Englund Dimitrovas (2005) undersökningar. I syfte att kunna tolka den aktuella skönlitterära texten behandlar jag centrala egenskaper i den skönlitterära texten, såsom stil (Cassirer 2015) och fiktivt talspråk (Tiittula & Nuolijärvi 2013) utgående från ett översättarperspektiv. Jag redogör dessutom för globala översättningsstrategier utgående från Kearns (2009) och Séguinot (1989) och skriver om den funktionella kommunikationssituationen enligt Nord (1997), samt presenterar lokala översättningsstrategier enligt Chestermans (1997) klassificering. De globala och de lokala översättningsstrategierna har förverkligats i mitt material på olika nivåer. I översättningsprocessen är de mest centrala strategierna att använda en idiomatisk svenska, att beakta källspråkets stil i översättningen, att beakta mottagarna och att beakta pragmatiken i kommunikationssituationen. Strategier som förändrad explicithet, bildspråk och idiomatiska uttryck har även förekommit i processen. Klassificeringen i globala och lokala strategier är dock problematisk eftersom det finns överlappningar både inom och mellan dessa strategier, vilket försvårar klassificeringen.
-
(2016)Tutkielma käsittelee englannin kielen kansainvälisen roolin näkymistä englannin kielen opetuksessa suomalaisessa kontekstissa. Englannista on tullut globaali maailmankieli, ja ihmiset, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään, käyttävät kieltä pystyäkseen kommunikoimaan toistensa kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskelijoita valmistetaan jo kouluaikoina käyttämään englantia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, eroaako vuonna 2016 käyttöön otettava opetussuunnitelma edellisestä opetussuunnitelmasta sen suhteen, miten englannin kielen globaali rooli otetaan siinä huomioon. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan eri kulttuurien esittelyä perusopetuksen yläkoulun englannin kielen oppikirjoissa sekä sitä, miten opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri kulttuurien käsittelemiseksi englannin kielen opetuksessa on otettu oppikirjoissa huomioon. Tutkielmassa tutkitaan vuoden 2004 ja vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä kahta uuden opetussuunnitelman mukaisesti päivitettyä oppikirjasarjaa: Otavan vuonna 2015 julkaisemaa Top-sarjaa sekä SanomaPro:n vuosina 2014–2015 julkaisemaa Spotlight-sarjaa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen: opetussuunnitelmia tutkitaan kvalitatiivisen vertailevan analyysin avulla, ja molemmista kirjasarjoista analysoidaan 7., 8. ja 9. luokkien tekstikirjat kvalitatiivisella sisällön analyysilla. Oppikirjoja analysoitaessa keskitytään paitsi viittauksiin eri kulttuureista, myös näiden kulttuuristen viittausten konteksteihin. Analyysin avulla tutkielmassa selvitetään, miten oppikirjat ovat tulkinneet ohjeet, joita opetussuunnitelmassa on annettu englannin kielen kansainvälisen roolin käsittelemiseksi. Tutkimuksen pohjalta on selvää, että vanhassa opetussuunnitelmassa keskityttiin englannin opetuksessa kohdekulttuuriin eli niihin maihin, joissa englantia puhutaan pääkielenä. Uusi opetussuunnitelma sen sijaan painottaa englannin kielen globaalia roolia, ja sen mukaan on tärkeää, että oppilaat oppivat käyttämään englantia monissa kansainvälisissä tilanteissa. Myös uuden opetussuunnitelman mukaan kirjoitetuissa oppikirjoissa muidenkin kuin pääkielenään englantia puhuvien maiden kulttuurit ovat vahvemmin esillä kuin aiemmin. Kuitenkin suurin osa kulttuurisista viittauksista on edelleen niistä maista, joissa englanti on pääkieli, ja näiden maiden kulttuuria käsitellään syvällisemmin kuin niiden maiden, joissa englantia puhutaan toisena tai vieraana kielenä. Syy siihen, että oppikirjat eivät täysin vastaa uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, saattaa olla siinä, että oppikirjojen kirjoittajat ovat tulkinneet opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri tavalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että englannin kielen opettajien tulee olla entistä tarkempia sen suhteen, että opetussuunnitelmassa painotettua englannin kielen globaalia roolia käsitellään opetuksessa.
-
(2019)Extrem fattigdom, där människor lever med mindre än 1,90 USA-dollar dagligen (PPP), är ett allvarligt problem i olika delar av världen. Dessa människor lider, och många dör även, på grund av att de inte har råd med att tillfredsställa sina grundbehov. Vissa områden i världen är dock betydligt mycket fattigare än andra. Den extrema fattigdomen är ett speciellt stort problem i det subsahariska Afrika. Samtidigt som vissa människor kämpar med att tillfredsställa sina grundbehov finns det människor, speciellt i industriländerna, som lever ett lyxigt liv och spenderar pengar på sådant som inte är väsentligt för överlevnad eller fysiskt välbefinnande. Bland flera andra frågor gällande detta problem kan det frågas om det är rätt att människor som har råd med att leva bekvämt spenderar pengar på sådant som de inte behöver för överlevnad eller fysiskt välbefinnande, medan andra lider och dör på grund av brist på pengar. Denna avhandling behandlar Peter Singers, Richard Millers och John Arthurs hållning gällande den moraliska skyldigheten att hjälpa de fattiga. Dessa tre filosofer har avvikande hållningar, även om alla tre argumenterar för en moralisk skyldighet att hjälpa de fattiga. Miller och Arthur kritiserar dessutom Singers hållning i sina verk. Avhandlingens syfte är att redogöra för tre argument för de rikas moraliska skyldighet att hjälpa de fattiga och att presentera centrala problem som kan uppstå i en diskussion kring detta ämne. De viktigaste forskningsfrågorna som är till nytta för genomförandet av syftet är följande: Hur argumenterar Singer, Miller samt Arthur för de rikas moraliska skyldighet mot de fattiga? Vilken kritik ställer Miller samt Arthur mot Singers argument? Vilka eventuella problem innehåller Millers samt Arthurs kritik mot Singer? Peter Singers hållning är den mest krävande ut av dessa tre filosofers ståndpunkter. Enligt Singer kräver moralen att de rika donerar så mycket pengar till de fattiga att de själv är nästan lika fattiga som de personer som de hjälper. Både Miller och Arthur föreslår också att de rika hjälper de fattiga och de anser att åtminstone de flesta rika bör göra det, men endast så mycket att deras eget liv inte förändras allt för mycket åt ett sämre håll. Enligt Miller missförstår Singer slutsatsen av ett vardagsmoraliskt resonerande om hjälpande. Arthur påpekar att de krav som Singer anser att moralen ställer kommer inte att följas av de flesta och därmed kan inte sådana krav vara en del av den ideala moralkodexen. Enligt Arthur måste rättigheter samt rättvisa förtjänster vara en del av den ideala moralkodexen. Arthur tar alltså den ideala moralkodexen som grund för sitt argument. En sådan moralkodex består, enligt Arthur, av regler som resulterar, då de accepteras allmänt, till de bästa konsekvenserna. Den kritik som Miller ställer mot Singer är bristande åtminstone på ett allvarligt sätt: Miller misstolkar Singers argument på flera sätt. Singer försöker inte argumentera ur en vardagsmoralisk synvinkel, utan istället förkastar han tanken om att vi kan lita på vardagsmoralen, vilket Singer anser vara den moral vi intuitivt accepterar. Dessutom påstår Miller att Singer inte tillåter någon annan partiskhet än sådan som direkt leder till de bästa konsekvenserna. Detta påstående är falskt, vilket blir tydligt då Singers argument för speciella skyldigheter granskas. Arthurs argument för rättvisa förtjänster kan ifrågasättas på grund av att den inte tar i hänsyn de omständigheter som krävs för att hårt arbete skulle kunna leda till ett lyxigt liv. Enligt Arthur har de rika personer som har jobbat hårt för sina pengar förtjänat dem och får behålla en stor del av dem för att ta hand om sitt eget och sin familjs välbefinnande. Arthur talar om både det fysiska och psykiska välbefinnandet. Singer påpekar dock att denna typ av argument inte håller, eftersom det är extremt svårt att bli rik genom hårt arbete i länder där banksystemet är ineffektivt, polisstyrkan samt rättssystemet inte fungerar och infrastrukturen är dålig. Enligt Singer jobbar många fattiga även hårdare än de rika och dessutom jobbar de ofta i osäkra omständigheter.
-
(2020)Globalisaatio on tuonut muutoksia Suomen kevyen musiikin teollisuuteen ja musiikkielämään. Globalisaation myötä levy- yhtiöiden rakenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet. Monikansallisten levy-yhtiöiden levittäytyminen Suomeen on mahdollistanut myös suomalaisen musiikin viennin ulkomaille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan globalisaatioteorioiden kautta globalisaation aiheuttamia muutoksia Suomessa ja suomalaisessa musiikkiteollisuudessa. Tutkimusaineisto koostuu suomalaisen musiikkialan ammattilaisten haastatteluista. Kaikki haastateltavat ovat musiikin vientiä menestyksekkäästi harrastavien yritysten ammattitaitoisimpia edustajia. Haastattelut on tehty avoimen ja teemahaastattelun välimuotona. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, mitkä ovat olleet avaintekijät Suomen musiikkiviennin onnistumiselle 2000-luvulla sekä, miten globalisaatio on edesauttanut näitä tärkeitä muutoksia musiikkiteollisuudessa sekä ihmisten toiminta- ja ajattelutavassa. Haastatteluista käy ilmi, että Suomen musiikin ammattilaisten asenteet musiikkivientiä kohtaan ovat muuttuneet 2000-luvulla ensimmäisten vientimenestyksien myötä. Vielä 1990-luvulla musiikkialan ammattilaisten keskuudessa vallitseva varova suhtautuminen musiikin vientiin on muuttunut. Kun vielä 1990-luvulla tehtiin musiikkia lähinnä suomalasille markkinoille, tähtäävät yritykset nykyään myös tosissaan ulkomaan markkinoille. Musiikkiviennin mahdollisuudet on todistettu vientimenestyksien myötä. Informaatioteknologiaan pohjautuva globaali verkosto on synnyttänyt ennennäkemättömät taloudelliset markkinat ja rahallisesti Suomen kevyen musiikin vienti on kasvanut. Verkostoituminen on tuonut uusia mahdollisuuksia yrityksille menestyä ulkomailla. Se on muuttanut yritysten sisäistä organisaatiota sekä suhdetta kuluttajiin ja musiikin välittäjiin. Taloudellinen kansainvälistyminen ja verkostoituminen ovat molemmat kiistatta vaikuttaneet yritysten toimintatapoihin ja liiketoimintastrategioihin. Globaalien ja monikansallisten yritysten rantautuminen Suomeen kiristi ensin kilpailua ja kehitti musiikkialaa kansainvälisemmäksi laajentaen tarjontaa ja tarjoten musiikin tekijöille ja myyjille uusia vaihtoehtoja. Samalla monikansalliset levy-yhtiöt vaikuttivat Suomessa tuotetun musiikin tyyliin ja tuotantotapaan. Tutkimus osoittaa, että uusiin mahdollisuuksiin pärjätä globaaleilla musiikkimarkkinoilla on vaikuttanut myös kevyttä musiikkia eniten kuluttavan ja tekevän ikäluokan tottuminen uudentyyppisiin ja runsaisiin kansainvälisiin kontakteihin sekä heidän kielitaitonsa oleellinen parantuminen. Vietävien tuotteitten laatu on parantunut huomattavasti 2000-luvulla ja suomalainen kevytmusiikki on kansainvälisellä tasolla laadullisesti kilpailukykyistä. Tärkeimpiä menestystekijöitä ovat tutkimuksen mukaan olleet yhtyeiden innovatiivisuus ja visiot yhdistettynä taitavaan säveltäjään ja hyvään soittotaitoon. Musiikkikoulutus ja omaperäisyys ovat olleet kansainvälisillä markkinoilla kilpailevien suomalaisyhtyeiden valtteja. Verkostotalouden mukanaan tuoma useiden kulttuurien kohtaaminen on auttanut uuden identiteetin haussa. Uusi teknologia on mahdollistanut informaation ja musiikin leviämisen maailmanlaajuisesti aivan eri tavalla kun aikaisemmin. Mediakentän uudistuminen Suomessa oli merkittävä muutos. Tukiorganisaatioiden perustamisella on myös ollut merkittävä rooli Suomen musiikkiviennin onnistumiselle. Tutkimustulokset osoittavat että, suomalaisen kevyen musiikin vienti on kehittynyt valtavasti ja laajaan menestykseen 2000-luvulla ulkomailla ovat nousseet muun muassa artistit Darude, Bomfunk Mc:s, Apocalyptica, HIM, The Rasmus, Nightwish ja Children of Bodom.
-
Go back to your country : Critical discourse analysis of xenophobia in Namibian social media context (2019)Muukalaisvihaa on tutkittu eteläisen Afrikan kontekstissa viime vuosina kiihtyvään tahtiin. Tutkimusta on vauhdittanut Etelä-Afrikassa tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset Afrikkalaisia maahanmuuttajia kohtaan vuosina 2008 ja 2015, joissa kuoli kymmeniä ja tuhannet joutuivat maanpakoon. Namibia mielletään usein Etelä-Afrikan pikkuveljeksi, ja monet Etelä-Afrikasta löydettävät ilmiöt toistuvat Namibiassa. Akateeminen tutkimus on keskittynyt lähinnä Etelä-Afrikkaan ja Botswanaan, jonka vuoksi halusinkin keskittyä tutkimaan muukalaisvihaa Namibian kontekstissa. Koska aiheesta ei ole tehty paljon aiempaa tutkimusta, tutkielmani aineisto koostuu namibialaisten sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista. Analysoin ainoistoa diskurssianalyyttisin keinoin. Lopulliseen analyysiin valikoitui 779 kommenttia kahdeksasta artikkelista, jotka oli julkaistu namibialaisen uutissivuston Facebook-tilillä. Aloitin analysoinnin jakamalla kommentit kategorioihin niiden sisältämien diskurssien perusteella, jonka jälkeen tavoitteenani oli löytää mitä viitekehyksiä namibialaiset käyttävät perustellessaan omia mielipiteitään maahanmuuttajista, ja millä tavoin maahanmuuttajia puolustetaan. Toiseksi halusin saada selville, koetaanko tietyt kansallisuudet uhkaavammiksi muihin verrattuna. Tutkimuksessa käy ilmi, että namibialaiset kokevat maahanmuuttajat uhkana niin henkilökohtaisille kuin kansallisille resursseille. Maahanmuuttajia myös toiseutettiin, eikä heidän koettu olevan osa ’meitä’. Monet namibialaiset käyttivät maahanmuuttajia myös syntipukkeina ja syyttivät heitä niin hintojen noususta kuin korkeasta tyttömyysprosentista.Toisaalta muukalaisvihaisia kommentteja paheksuttiin syvästi ja maahanmuuttajia kohtaan koettiin solidaarisuutta – mutta vain jos maahanmuuttajat olivat muualta Afrikasta. Kiinalaisia maahanmuuttajia ei puolustettu kommenteissa lainkaan, ja heidät koettiin myös suurimpana uhkana namibian luonnovaroille ja koskemattomuudelle.
-
(2018)Tutkielma keskittyy metaforien käyttöön Ison-Britannian parlamentissa maan EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen kampanjoinnin aikana keväällä 2016. Tarkempana tutkimuskohteena on kampanjan molempien osapuolten, sekä EU-jäsenyyttä tukevan että eroa puoltavan, metaforinen kielenkäyttö. Sitä tarkastelemalla tutkimus pyrkii esittämään kampanjaryhmien mahdollisesti käyttämiä narratiiveja, jotka tukevat näiden ryhmien näkemyksiä Euroopan unionista sekä Ison-Britannian mahdollisesta erosta. Tavoitteena on myös pohtia yleisemmällä tasolla tämän tapauskohtaisen esimerkin kautta, kuinka vastakkaisia tavoitteita ajavat kampanjaryhmät hyödyntävät metaforia diskurssissaan. Tutkimus pohjaa Lakoffin ja Johnsonin vuonna 1980 esittelemään kognitiivisen metaforan määritelmään, jonka mukaan metaforat ovat paitsi lingvistinen myös kognitiivinen ilmiö, ja metaforat toimivat osana ihmisen ajattelua auttaen ympäröivän maailman käsitteellistämisessä. Kognitiivisiin metaforiin sisältyvät niin yksinkertaiset kuin kompleksisemmat metaforat, joista jälkimmäisiä käytetään usein tiedostetusti korostamaan tai sävyttämään puheenaiheita. Tämä tutkimus keskittyy etenkin kompleksisiin metaforiin, joita hyödynnetään usein tietoisesti, kun halutaan vaikuttaa viestin vastaanottajiin. Tutkimus perustuu myös aiempaan poliittisen diskurssin tutkimukseen sekä yksittäisten poliitikkojen että laajempien ryhmien kielen metaforisuudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu Ison-Britannian parlamentin ylä- ja alahuoneiden debateista kerätyistä puheenvuoroista, jotka on jaettu neljään osaan kampanjaryhmän ja huoneen mukaan. Metaforien erottelussa hyödynnettiin Pragglejaz-ryhmän metaforien tunnistusmetodia (Metaphor Identification Procedure t. MIP), joka pohjaa metaforisten sanojen monimerkityksellisyyteen ja nojaa sanakirjojen käyttöön mahdollisten metaforien manuaalisessa tunnistuksessa. Löydetyt metaforat luokiteltiin sanojen pohjamerkitysten avulla ryhmiin, joista yleisimmiksi nousivat matkustus-, rakennus-, terveys-, voima-, sota- ja ihmismetaforaryhmät. Nämä ryhmät esiintyivät suhteellisen usein kaikissa neljässä aineiston osiossa, ja käyttöeroista ilmeisimmät näkyivät sekä harvinaisempien termien jakaumissa että metaforaryhmäkohtaisissa käyttötyyleissä tiettyjen aiheiden yhteydessä. Esimerkiksi terveysmetaforien käyttötapa riippui siitä, hyödynnettiinkö Euroopasta puhuttaessa positiivisia vai negatiivisia termejä. Pienempiä metaforaryhmiä esiintyi aineistossa lukuisia, mikä yleisesti viittaa tekstin metaforarikkauteen. Näistä ryhmistä merkittävimmäksi nousi ihmissuhdemetaforien ryhmä, jota käytettiin laajemmin vain ylähuoneen EU-jäsenyyttä tukevalla puolella, missä se oli yksi suurimmista ryhmistä. Ns. laajennetut (engl. extended) tai muut kerrostetut kompleksit metaforat olivat aineistossa harvinaisia, mutta erityisesti yksi ylähuoneen puheenvuoro herätti huomiota rakentumalla kokonaan metaforarungon varaan. Vaikka aineiston osioiden välillä esiintyi eroavaisuuksia metaforien käytössä, tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, ettei kumpikaan kampanjan osapuolista käyttänyt metaforien luomaa narratiivia osana diskurssiaan – metaforia käytettiin yleisesti paljon, mutta puhujat eivät toistaneet toistensa käyttämiä kielikuvia. Tämä johti siihen, että vaikka metaforien käytössä näkyi yleisiä suuntauksia (esim. taipumusta käyttää laajaa valikoimaa erilaisia sairauksiin ym. liittyviä termejä negatiivisen mielipiteen tukemiseen), valtaosa metaforakäytöstä koostui yksittäisistä maininnoista. Suurempia eroja aineistossa esiintyi kampanjaryhmien sijaan ylä- ja alahuoneen välillä. Jatkotutkimus olisi tarpeellista, jotta metaforapohjaisista narratiiveista poliittisessa kampanjoinnissa saataisiin kattavampi kuva.
-
(2021)Tämä sosiolingvistinen tutkielma pyrkii selvittämään Lontoossa kehittyneen kielivarieteetin, Multicultural London Englishin (MLE), käyttöä kirjoitetussa muodossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, käytetäänkö tämän niin kutsutun multietnolektin piirteitä myös kirjallisessa ilmaisussa. Multietnolektit sekoittavat monia eri kieliä ja yksinkertaistavat valtakieltä. Multietnolekteja on syntynyt moniin Euroopan monietnisiin kaupunkeihin vuosituhannen vaihteessa, ja ne ovat olleet sosiolingvistiikan tutkijoiden mielenkiinnon kohteita jo pitkään. Tämä tutkielma keskittyy kolmeen MLE:n piirteeseen: slangisanojen käyttöön, fonologisten piirteiden toteutumiseen kirjoitetussa muodossa sekä man-sanan käyttöön pronominina. Aineistona tutkimuksessa käytettiin grime-artistien twiittejä. Twitter-aineistot ovat tulleet viime vuosina yhä suositummiksi kielentutkijoiden parissa. Tähän tutkimukseen se valikoitui, koska epästandardeja varieteetetteja esiintyy sosiaalisessa mediassa verrattain paljon. Aineisto kerättiin 20 grime-artistin twiiteistä, ja kokonaisuudessaan aineistoon kuuluu noin 60 000 twiittiä ja noin 600 000 tuhatta sanaa. Aineistoa käsiteltiin käyttäen SketchEngine-nimistä korpustyökalua. Löydöksiä verrattiin MLE korpukseen, joka koostuu puhutusta MLE-aineistosta. Suurin osa analyysista oli määrällistä, mutta kielenpiirteitä käsiteltiin esimerkkien avulla myös laadullisesti. Aineistosta etsittiin avainsanoja, sanojen yleisyyttä sekä niiden kollokaatiota (sanoja, jotka esiintyvät yhdessä). Tutkimustulokset osoittavat, että monet MLE:n piirteet ovat siirtyneet puhutusta kielestä myös kirjallisen ilmaisun piiriin. MLE:n fonologisia piirteitä sisältäviä ilmaisuja löytyi aineistosta jonkin verran. Ilmaisut, kuten dem, dat, da ja ting, olivat yleisiä suurimmalla osalla artisteista, mutta monissa tapauksissa fonologisten ilmaisujen käyttö rajoittui muutamaan ihmiseen. MLE:n slangisanoja käytettiin aineistossa hyvin runsaasti, joten voidaan todeta, että niiden käyttö on vakiintunutta myös kirjallisessa muodossa. Myös man-pronominin käyttö oli hyvin yleistä tutkimusaineistossa. Sekä slangisanojen että man-pronominin käyttö oli yleisempää Twitter-ainestossa kuin puhutun kielen korpuksessa. Vertailu puhutun kielen korpuksen kanssa oli kuitenkin haastavaa, sillä se oli vanhempi kuin Twitter-korpus ja koostui nuorempien ihmisten haastatteluista. Tästä syystä jatkotutkimusta vaaditaan, jotta puhutun ja kirjallisen muodon välisiä eroja voidaan tutkia tarkemmin MLE-puhujien keskuudessa.
-
(2022)Tutkielmassa arvioidaan Google Kääntäjä -konekäännösohjelman kykyä kääntää japania suomeksi. Konekäännöksen manuaalisen eli ihmisen suorittaman evaluaation keinoin selvitetään kuinka lähelle laatustandardina pidettyä ihmiskäännöstä nykyinen Google Kääntäjän konekäännös yltää japanista suomeen käännettäessä. Neuroverkkoa hyödyntävien konekäännösjärjestelmien läpimurto 2016 on parantanut konekäännösten laatua huomattavasti. Neuroverkkoja hyödyntävän Google Kääntäjän nykyistä japani-suomi-käännösten laatua arvioitiin kolmen arkipäiväisen tekstin aineistolla kyselytutkimuksen muodossa. Laatua arvioitiin manuaalisen konekäännöksen evaluaation keinoin eli pilkkomalla laatu kielen ymmärrettävyyden, kieliopillisuuden ja sisällön säilymisen ulottuvuuksiin. Jokainen arvioitava ulottuvuus pisteytettiin asteikolla 1–5 ja konekäännöksen arvosanoja verrattiin saman aineiston ihmiskäännösten arvosanoihin. Tutkimuksen mukaan Google Kääntäjän käännökset saivat kieliopillisuudesta matalimmat pisteet eli keskimäärin 2,6 pistettä asteikolla 1–5. Ihmiskäännösten kieliopillisuuden keskiarvo oli 4,5 pistettä. Google-käännösten ymmärrettävyyden keskiarvo oli 3,3 pistettä verrattuna ihmiskäännösten ymmärrettävyyden 4,8 pisteeseen. Google-käännösten sisällön säilymisen keskiarvo oli 3,1 pistettä verrattuna ihmiskäännösten 4,7 pisteeseen. Google-käännöksistä siis edes puolet ei ole kieliopillisesti sujuvaa kieltä. Google Kääntäjää ja muita online-konekääntimiä käytetään yleisimmin vieraalla kielellä kirjoitettujen verkkosivujen sisällön ymmärtämiseen. Merkityksen riittävä välittyminen on tässä tarkoituksessa käännöksen kieliopillisuutta tärkeämpää. Tutkimuksen mukaan Google-käännösten kielestä ymmärtää vähän yli puolet ja alkuperäisen tekstin sisällöstä on säilynyt noin puolet.
-
(2017)Tässä tutkielmassa käsitellään goottilaisen typografian semioottisen merkityksen muutosta Baltiassa entisen Saksalaisen ritarikunnan alueilla. Tutkimusdokumentteina toimivat maalaukset, kirjojen kansilehdet ja vanhat rahat 1300-luvulta 1900-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin keskiajan myöhempi tulkinta muodostuu medievalismiksi ja millainen on sen semioottisen merkityksen muutos. Tutkimus alkaa vertailusta kahden kuvataiteellisen teoksen välillä, joista toinen on keskiajalta ja toinen 1800- luvulta. Näiden sisäistä ja ulkoista perspektiiviä verrataan goottilaisen typografian keskiaikaisuuteen, joka muodostuu medievalismiksi maailmankuvan ja ympäristön muuttaessa muotoaan sen ympärillä. Tällöin ulkoisen paradigman muutos vaikuttaa goottilaisen typografian merkitykseen, joka muuttuu medievalismiksi. Toiseksi tutkitaan Liettuan kansallissymboli Vytiksen merkityksen muutosta keskiajalta 1900- luvun alkuun. Tätä verrataan myös goottilaisen typografian merkitykseen Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen asema muuttuu semioottisesti keskiajan jälkeen symbolisemmaksi ja siitä tulee yhä enemmän Liettuan symboli. Vytiksen merkitys Liettualle on samantapainen mutta vastakkainen kuin goottilaisen typografian merkitys Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen medievalismi on kuitenkin erilaista. Vytis ei symbolina jää yhtä selkeästi kiinni sisäiseen perspektiiviin ja sen medievalistiseen esittämiseen kuin goottilainen typografia. Vytiksen medievalismi on enemmänkin sidoksissa Puolan ja Liettuan alueella käytettyyn latinalaiseen typografiaan. Medievalismi syntyy maailmankuvan ja systeemin muutoksesta, joka muuttaa objektien semioottista merkitystä, koska maailma niiden ympärillä muuttuu, vaikka objekti ei itse muuttuisikaan. Tämä muutos ja sen tulkinta liittyy myös dokumentteja tulkitsevan henkilön omaan aikaan ja katsantokantaan, sillä subjektiivisesti asioiden alkuperä on juuri siinä hetkessä, kun subjekti tekee huomion asiasta.
-
(2022)Tutkielmassa käsitellään venäläisen rap-artisti Oxxxymironin eli Miron Fjodorovin konseptialbumia Gorgorod vuodelta 2015. Albumi on Oxxxymironin toinen studioalbumi. Tutkielmassa analysoidaan rap-lyriikoita konseptuaalisuuden ja intertekstuaalisuuden näkökulmista tekstianalyysin keinoin. Aiemmin teosta on tutkittu yksittäisissä artikkeleissa, mutta tämä tutkimus tarjoaa laajemman analyysin konseptialbumin sisäisistä sekä ulkoisista viittaussuhteista. Oxxxymironin omalaatuinen tyyli kirjoittaa tekstejä ja sisällyttää niihin intertekstuaalisia viittauksia sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä tekee konseptialbumin tutkimuksesta erityisen mielenkiintoisen, sillä Oxxxymiron on itsekin tunnettu yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä kirjallisuudentutkijana. Oxxxymiron on tunnettu jopa taiteellisista rap-lyriikoistaan ja hänen tuotantoaan voidaan kutsua taiteelliseksi rapiksi. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, miten runolliset piirteet, intertekstuaaliset viittaukset ja albumin kappaleet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden eli konseptialbumin, sekä miten tekstin sisäiset viittaussuhteet rakentavat yhtenäistä tarinaa. Albumin yhtenäisyyttä tutkin esimerkiksi Pekka Tammen kysymysten pohjalta sekä tekstiä tekstissä Juri Lotmanin teoriaan nojaten. Rap-lyriikoiden runollisia piirteitä analysoin Auli Viikarin runousopin pohjalta. Keskeisenä aineistona on kaikki Gorgorod-albumin laululyriikat, joita tutkitaan tutkimuskirjallisuuden avulla. Erityisesti tutkielmassa keskitytään raamatullisiin, mytologisiin ja historiallisiin viittauksiin, mutta myös muihin, kuten kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin liittyviin viittauksiin. Tutkielman tuloksista tulee ilmi, miten Oxxxymironin käyttämät intertekstuaaliset viittaukset luovat niin albumin sisällä kuin sen ulkopuolellekin laajoja viittausten verkostoja. Lukuisat vertaukset kehittävät yhteyksiä niin historiaan kuin tunnettuihin kertomuksiin, ja Gorgorodin tapauksessa voidaankin puhua laajasta hypertekstistä. Viittaussuhteet muodostavat albumilla monia eri kerronnan tasoja monessa eri aikatasossa, mikä lisää albumin juoneen ikään kuin monia pienempiä kertomuksia. Myös runolliset piirteet ja troopit osaltaan rakentavat albumin yhtenäisyyttä. Tutkielman tulokset tarjoavat laajemman katsauksen yhden Venäjän suosituimman rap-artistin Gorgorod-albumiin käsitellen albumin lukuisia intertekstuaalisia viittauksia sekä kieltä nimenomaan yhtenäisen kokonaisuuden muodostumisen näkökulmasta. Näin ollen tutkielma tarjoaa tarkemman analyysin venäläiseen rap-lyriikkaan.
-
(2023)Tutkielma käsittelee Isossa-Britanniassa vuosina 1852–1879 julkaistua naistenlehteä Englishwoman’s Domestic Magazine. Tarkastelun kohteena ovat lehden 1860-luvun aikana ilmestyneet numerot. Tutkimuksessa pohditaan muodin ja kauneuden merkitystä Isossa-Britanniassa julkaistuissa viktoriaanisen aikakauden naistenlehdissä sekä sitä, miten ulkonäköä koskevista aiheista kirjoitettiin. Tutkimus keskittyy valkoihoisiin, englantilaisiin keskiluokan naisiin ja tarkastelee, miten Englishwoman’s Domestic Magazine ylläpiti ja vahvisti ulkonäköön pohjautuvaa feminiinisyyden ideaalia. Aihetta käsitellään lehdessä julkaistujen mainosten, kirjepalstan vastausten ja ulkonäköä käsittelevien artikkeleiden avulla. Englishwoman’s Domestic Magazine oli yksi aikansa suosituimmista naisille osoitetuista lehdistä, joissa kirjoitettiin ulkonäköön ja kodin piiriin liittyvistä aiheista. Lehti halusi toimia lukijoilleen tapana viettää aikaa samalla, kun se rakensi ideaalia käytännöllisestä kotivaimosta. Lehden uudistuminen vuonna 1860 nosti muotiin ja ulkonäköön liittyvät aiheet sekä mainonnan etusijalle. Mainostamalla kauneustuotteita ja muotia feminiinisyys linkitettiin haluttavuuteen, vaikka samalla kritisoitiin kosmetiikan avulla ulkonäköään ehostavia naisia. Kirjoittamalla valmisvaatteista ja tarjoamalla lukijoilleen leikattavia ompelukaavoja mainostamistaan vaatteista lehti halusi tehdä pukeutumisesta helppoa eikä liian kallista, vaikka yhteiskunnan silmissä valmisvaatteita käyttävä nainen oli paheksunnan kohde. Julkaisuillaan Englishwoman’s Domestic Magazine edusti useita ristiriitaisia näkemyksiä feminiinisyydestä.
-
(2016)Latvian pääkaupungissa Riiassa graffitit ovat näkyvä osa kaupunkia. Graffiteilla viestitään ja muutetaan symbolista ja sosiaalista tilaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten luvattomat graffitit esittävät latvialaista yhteiskuntaa Riiassa. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat Riiassa vuosina 2007–2010 valokuvatut graffitit. Tutkimusaineisto käsittää 383 valokuvaa. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kehyksessä seuraavia metodeja luvattomien yhteiskunnallisten lingvististen graffitien analysointiin: sisällönanalyysi, jolla järjestellään ja kategorisoidaan tutkimusaineistoa sekä erotetaan tutkimuskohde, ja representaatioanalyysi, jolla tarkastellaan graffiteissa käytettyä kieltä, sanastoa ja kielen modaalisia piirteitä sekä graffititekstien suhdetta eritasoisiin konteksteihin. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien merkityksiä peilataan sitten laajempaa latvialaista yhteiskunnallista tilaa vasten. Vaikka varsinaisena tutkimuskohteena ovat yhteiskunnalliset lingvistiset graffitit, tutkimusaineistoa tarkastellaan myös kokonaisuutena ja siitä nousevia ilmiöitä nostetaan keskusteluun varsinaisen tutkimuskohteen kanssa. Yhteiskunnallisten graffitien osuus koko tutkimusaineistosta on 12 prosenttia. Tutkimusaineiston yhteiskunnallisten graffitien puheenvuorot noudattavat oikeakielisyyden normeja ja ne on useimmiten kirjoitettu latviaksi. Graffititekstit noudattavat monolingvistisiä normeja, mutta graffitien väliset dialogit on usein käyty eri kielillä. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien tempuksena on usein preesens, jolla kuvataan käsiteltävien asioiden todenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta. Tutkimusmateriaalin graffitit ovat paikkasensitiivisiä ja niiden yhteiskunnalliset merkitykset muodostuvat eritasoisissa konteksteissa: tekstit rakentavat toisilleen kontekstin, tekstit on asetettu dialogisiin suhteisiin toisiinsa nähden tai fyysinen tila tai hallinnollinen alue rakentaa kontekstin tekstille. Graffiteilla nimetään ja osoitetaan valtiota ja kaupunkia sekä Latgalen esikaupunkialuetta. Graffiteilla kiinnitetään kaupunkiin ja valtioon erilaisia ominaisuuksia ja määritellään arvoja. Tutkimusmateriaalin yhteiskunnallisten graffitien viestit eivät ole voimakkaasti polarisoituneita, esimerkiksi selvästi vastakkaisia ideologioita ajavia. Yhteiskunnalliset graffitit ovat teemoiltaan hajanaisia. Graffiteilla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten seksiturismiin, mutta usein graffitien viestit jäävät yksittäisiksi ilmauksiksi vailla taustalla vaikuttavaa organisoitunutta yhteiskunnallista liikettä tai selkeää ideologiaa. Tutkielmalla tavoitetaan yhteiskunnallisesti marginaalisia puheenvuoroja vallasta.
-
(2020)Tutkimukseni kohteena on helsinkiläisen graffitin ensimmäisen vaiheen suhde taiteen instituutioihin. Pyrin selvittämään, millaisia yhteyksiä graffitilla ja taiteen instituutioilla oli 1980-luvun Helsingissä. Pääasiallisena aineistonani on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien graffiti-termin sisältävät artikkelit vuosilta 1984–1989 sekä Taide-lehden graffitiaiheiset artikkelit 1980-luvulta. Tutkin graffiti-termin käyttötapoja ja merkityksen muuttumista, kun ns. New York -tyylinen graffiti saapuu Suomeen. Lisäksi analysoin artikkeleissa esitettyjä väitteitä graffitista ja tulkitsen kuuluvatko ne graffitin hyväksyvään diskursiiviseen käytäntöön tai graffitin hylkäävään diskursiiviseen käytäntöön. Toisin sanoen tarkastelen, esitetäänkö artikkeleissa väitelauseita, joissa todetaan graffitin olevan taidetta tai graffitin olevan töhryä (tai rikollisuutta, ilkivaltaa). Metodinani on ruotsalaisen graffititutkijan Jakob Kimvallin käyttämä diskurssiteoreettinen analyysi, joka pohjautuu Michel Foucault’n Tiedon arkeologiassa esittämään käsitteistöön. Yhdistän foucault’laisen diskurssianalyysin taidehistorialliseen, kontekstualisoivaan kriittiseen lähilukuun. Havaintoni noudattavat aiemmassa tutkimuksessa esitettyä kehitystä, jossa New York -graffiti saapuu Suomeen ja Helsinkiin 1984, mutta 1980-luvun loppua kohden graffitivastainen keskustelu lisääntyy voimakkaasti. Taidekontekstissa graffitiin suhtaudutaan pääosin hyväksyvästi, mutta taideinstituutioiden toimijat ovat ajoittain enemmän kiinnostuneita graffitin taide- ja yhteiskuntakriittisestä potentiaalista kuin graffitin nuoriso- tai alakulttuurisista ilmentymistä. Kuitenkin ensimmäiset julkiset graffitidokumentaatiot tehdään taideinstituutioiden piirissä ja Helsingissä vierailee graffititaiteilijoita New Yorkista. Ars Metro -näyttelyssä 1987 on helsinkiläistä New York -tyylistä graffitia ensimmäistä kertaa esillä taiteen kontekstissa, mutta aikalaiskritiikki suhtautuu siihen enemmän nuorisokulttuurina kuin vakavana taiteena. Graffitikulttuurin sisällä on havaittavissa myös jännite tilaustöinä tehdyn graffitin ja alakulttuurisemman graffitin välillä, kun taiteellisia tai teknisiä aspekteja korostavat graffitintekijät suhtautuvat katugraffitiin töhrynä. Samalla alakulttuurisemmin suuntautuneet graffitintekijät, erityisesti 1980-luvun lopussa, tuntuvat hylkäävän ensimmäisen graffitisukupolven auktoriteettiaseman. Foucault’n käsitteistöä seuraten helsinkiläisen 1980-luvun graffitin diskursiivisessa muodostelmassa on nähtävissä sekä graffitin hyväksyviä diskursiivisia käytäntöjä että graffitin hylkääviä diskursiivisia käytäntöjä. Aineistosta löytyy myös kolmas positio: graffitin statuksen problematisoiva näkökulma, jossa graffiti esitetään samanaikaisesti luvattomana ilkivaltana ja arvokkaana toimintana. New York -graffiti on ainoa graffitityyppi, joka synnyttää tällaisia ambivalentteja positioita.
-
(2022)Tutkimukseni käsittelee kielikylpyoppilaiden ja oppilaiden, jotka eivät ole käyneet kielikylpyä, välisiä eroja ruotsin kieliopin hallinnassa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka oppilaat hallitsevat kieliopin prosessoitavuusteorian kehitystasojen mukaan ja ilmeneekö kyvyssä hallita kielioppi eroja kielikylpyoppilaiden ja ei-kielikylpyoppilaiden välillä. Kieliopin mahdollista vaikutusta myöhempään menestykseen ruotsin kielessä on tarpeen tutkia, jotta lapsille löydettäisiin varhaisessa vaiheessa mahdollisimman tehokas tapa opettaa kieltä. Tutkimuksen taustana toimiikin aiempi tutkimus toisen kielen oppimisesta, kielikylvystä ja sen vaikutuksesta koulumenestykseen. Tutkimus koostuu yhteensä neljästäkymmenestä lyhyehköstä tekstistä, joissa oppilaat kuvailevat unelmien matkaansa. Puolet teksteistä on kielikylpyoppilaiden, puolet ei-kielikylpyoppilaiden kirjoittamia. Tutkimuksen perusteella kielikylpyoppilaat hallitsivat lausetasolla kieliopin paremmin, kuin ei-kielikylpyoppilaat, mutta ei-kielikylpyoppilaat hallitsivat kieliopin hiukan paremmin sanatasolla. Eniten ongelmia prosessoitavuusteorian mitattavista osa-alueista tuotti sivulauseen sanajärjestys kummallekin ryhmälle.
-
(2016)Tutkielman tarkoitus on selvittää mitä pieni savituotetehdas Grankullan Saviteollisuus Oy, vuodesta 1936 Kera Oy pystyi tarjoamaan siellä työskennelleille taiteilijoille. Lähtökohtana on tieto siitä, että yritys tavoittelee toiminnassaan voittoa ja että Kera Oy:n tuotannollinen toiminta lopetettiin vuonna 1958 taloudellisesti kannattamattomana. Tehtaassa työskenteli vuosien 1926–1958 aikana noin yksitoista eri taitelijaa. Yrityksen tuotanto voidaan jakaa kolmeen päätuoteryhmään, jotka olivat kukkaruukut, talous- ja koristekeramiikka. Tutkimuskohdetta tarkastellaan myös laskentatoimen näkökulmasta ja tärkeän rungon tutkimukselle muodostavat yrityksen johtokunnan kokousten pöytäkirjat. Keskeisenä lähteenä tutkimuksessa ovat yrityksessä työskennelleiden taiteilijoiden, Ritva Karpion, Viola Lindroth-Grönmarkin, Marita Lybeckin ja Valentina Modig-Manuelin haastattelut. Nämä haastattelut ovat tehty 1980-luvun loppupuolella ja ne ovat lähteinä muistitietoa. Tutkielmassa lähestytään yrityksen tarjoamia mahdollisuuksia kolmesta eri näkökulmasta, jotka ovat tuotannossa käytetty materiaali, punasavi, yrityksen johtaja-omistaja Valto Aarnio ja yrityksessä työskennelleet taiteilijat. Punasavi oli koko tuotannon perus raaka-aine ja sitä saatiin tehtaan omalta tontilta. Taitelijat saivat massat ja lasitteet sekä muotit valmiina tehtaan ammattilaisten tekeminä, eivätkä he oppineet niiden valmistusta tehtaassa. Siitä oli haittaa, kun he myöhemmin työskentelivät omissa savipajoissaan. Se, ettei tehdas pystynyt tarjoamaan muita massoja, rajoitti taiteilijoiden taiteellista ilmaisua. Omistaja-johtaja Valto Aarniolla oli kauppiastausta ja kaupallisen alan koulutus. Hän pyrki tuotannossa huomioimaan lähinnä ostavan yleisön maun, eikä taide- ja koristekeramiikassa niinkään muuttamaan sitä kuten Arabiassa tehtiin. Aluksi hän ei pitänyt koulutettuja taiteilijoita edes tarpeellisen tehtaassa. Aarnion suhtautuminen muuttui suopeammaksi, kun sisäänostajat pitivät taiteilijoiden muotoilemista tuotteista. Lopullisen päätöksen tuotantoon otettavista tuotteista teki kuitenkin Valto Aarnio. Taiteilijat saivat Taideteollisuuden keskuskoulutuksessa koulutuksen, joka tähtäsi studiokeramiikan tekoon. Koulun henki oli tehdastyön vastainen. Tehdas tarjosi taiteilijoille mahdollisuuden punasaven kanssa työskentelyyn ja he pääsivät osalliseksi ja näkemään tehtaan tuotantoprosessin saven nostosta sen polttamiseen asti. Tehdas tarjosi taiteilijoiden työskentelylle puitteet, mutta miten se ilmeni taiteilijan muotoilussa ja työurassa tehtaassa ja myöhemmin, riippui paljolti taiteilijan luovuudesta ja omista tavoitteista.
-
(2020)Työni käsittelee Grassmannin lakia, kreikkalaista äänteenmuutosta, jonka myötä kaksi aspiroitua foneemia sisältävissä sanoissa aspiraatoista ensimmäinen deaspiroituu dissimilaation myötä. Grassmannin laki vaikuttaa aspiroituihin klusiileihin /ph/ /th/ /kh/ sekä glottaalifrikatiiviin /h/. Koska 1. Grassmannin lain vaikutus /h/-äänteeseen jossain määrin poikkeaa sen vaikutuksesta klusiileihin ja 2. /h/ on melko myöhäinen innovaatio kreikan äännehistoriassa – osittain kreikan murteisiin jakautumista myöhäisempi – ja Grassmannin laki on luonnollisesti voinut vaikuttaa siihen vasta sen synnyttyä, kun taas on syytä epäillä Grassmannin lain vaikutaneen klusiileihin jo ennen murteisiin jakautumista, otan tutkittavakseni hypoteesin, että Grassmannin laki vaikutti ensin klusiileihin ja /h/:hon vasta myöhemmin. Työni tarkoitus on selvittää, voidaanko tämä hypoteesi verifioida tai falsifioida tutkimalla kreikan äänteenuutosten relatiivista kronologiaa. Kielen fonetiikkaa ja fonologiaa muuttavat säännölliset äänteenmuutokset, joiden myötä tietty äänne muuttuu toiseksi. Nämä äänteenmuutokset muodostavat työni teoreettisen perustan. Kielihistoriallisessa kontekstissa relatiivinen kronologia tarkoittaa kielessä tapahtuneiden äänteenmuutosten kronologisen järjestyksen määrittämistä. Työssäni tutkin Grassmannin lain relatiivista kronologiaa tarkastelemalla kummankin Grassmann-variantin – niin klusiileihin kuin /h/:honkin vaikuttaneen – ja muiden äänteenmuutosten välistä vuorovaikutusta selvittääkseni, onko tarkastelemani Grassmann-variantti toista äänteenmuutosta varhaisempi vai myöhäisempi. Tällä tavalla sijoitan kummankin Grassmann-variantin relatiiviselle aikajanalle tarkoituksenani selvittää, ovatko ne samanaikaisia vai eivät. Aineistoni koostuu sanoista ja muodoista, joissa tarkastelemieni äänteenmuutosten kronologisia suhteita voidaan havainnoida. Lähteinäni käytän pääasiassa kreikan etymologisia sanakirjoja ja kreikan äännehistoriaa käsitteleviä julkaisuja. Määrittelen työssäni Grassmann-varianttien kronologisen suhteen joukkoon muita äänteenmuutoksia. Sen sijaan en onnistu osoittamaan niiden olevan keskenään samanaikaisia enkä liioin, etteivät ne sitä ole. Sen sijaan määrittelen kummankin variantin varhaisimman ja myöhäisimmän mahdollisen tapahtuma-ajankohdan – poikkeuksena klusiileihin vaikuttaneen variantin myöhäisin mahdollinen tapahtuma-ajankohta – sekä suhteessa muihin äänteenmuutoksiin että absoluuttisesti: Grassmannin laki on vaikuttanut klusiileihin aikaisintaan heti nk. toisen kreikkalaisen palatalisaation jälkeen. Toinen palatalisaatio tapahtui todennäköisesti hyvän aikaa sen jälkeen, kun kreikka erkaantui lähimmistä indoeurooppalaisista sukulaisistaan. /h/:hon Grassmannin laki on vaikuttanut aikaisintaan 1400–1200 eKr., jolloin lineaari B -tekstit kirjoitettiin ja *Hj oli kehittymässä /h/:ksi sanan alussa, ja viimeistään joko sen jälkeen, kun epenteettinen /h/ lisättiin sananalkuisen υ-vokaalin edelle – emme tiedä, milloin tämä tapahtui – tai vuoden 500 eKr. tienoilla, jolloin epigrafisesta aineistosta löytyy esimerkkejä sen vaikutuksesta.
-
(2018)Oopiumisotien perintönä ulkovaltojen toimilupa-alueet olivat Shanghaita määrittävä piirre. Kaupunkiin sijoittuivat monet ulkomaiset yhtiöt, pankit ja teollisuuslaitokset. Vuoden 1911 vallankumouksen jälkeen Kiina oli hajaannuksen tilassa ja aikaa leimasivat sotaherrojen väliset alueelliset taistelut, Nationalistipuolueen perustama Kiinan tasavallan aika ja vuonna 1921 Shanghaissa perustetun kommunistisen puolueen lietsomat opiskelijamellakat ja lakkoaallot. Lisänä olivat vielä Japanin uhka ja sodan varjo. Kaiken tämän keskellä oopiumin kauppa ja salakuljetus kukoistivat. Shanghaista oli muodostunut huumekaupan keskus, jota pyöritti rikollisjärjestö Green Gang johtajansa Du Yueshengin johdolla. Tämän tutkielman tarkoituksena on etsiä vastauksia kysymykseen siitä, miten rikollisjärjestö Green Gang integroitui Shanghain valtarakenteisiin 1920 – ja 1930 -luvuilla oopiumikaupan avulla. Erityisen tarkastelun kohteena ovat sosiaalisten suhteiden, guanxi, muodostamat verkostot ja se, miten rikollisjärjestö, erityisesti Shanghain Green Gang, käytti näitä verkostoja hyväkseen toiminnassaan. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käsitys siitä, että oopiumikauppaan liittyvät sosiaaliset suhteet, guanxi, määrittelivät niitä verkostoja, joiden avulla rikollisjärjestö Green Gang, ja erityisesti sen johtajaa Du Yuesheng, pystyivät integroitumaan Shanghain valtarakenteisiin 1920- ja 1930 -luvuilla. Lähestymistapani aiheeseen on kahtiajakoinen. Toinen tapa on tutkiva ja toinen määrittelevä. Ensimmäinen nojaa useiden lähteiden laadulliseen tekstianalyysiin ja jälkimmäinen määrittelee eri ryhmien välisiä sosiaalisia suhteita, guanxi. Aineistoa olen etsinyt esim. Helka-kirjastojen tietokannoista (esim. kokoelma- ja artikkelitietokannat), internet -arkistoista (esim. Virtual Shanghai), eri yliopistojen ja instituutioiden internet tietokannoista (koti- ja ulkomaisista) jne. Tutkielman lähdeaineiston laadullinen tekstianalyysi osoittaa, että rikollisjärjestö Green Gangin johtajat, erityisesti Du Yuesheng pyrki läpi 1920 – ja 1930 -lukujen muodostamaan henkilökohtaisia sosiaalisia suhteita, guanxi, pitäen silmällä nimenomaan niitä tekijöitä, jotka edesauttoivat rikollisjärjestö Green Gangiä säilyttämään asemansa oopiumimonopolin (salakuljetus, varastointi ja myynti) haltijana. Rikollisjärjestö Green Gang integroitu perustamiensa klubien, yritysten, pankkien, lahjusten ja suojelutoimintojen kautta hankittujen suhteiden avulla Shanghain valtarakenteisiin. Se osallistui hyväntekeväisyys- ja avustusyhdistysten ja -järjestöjen toimintaan, mikä lisäsi sen yhteiskunnallisia kasvoja. Ilman kaikkia näitä henkilökohtaisten sosiaalisten suhteiden, guanxi, muodostamia verkostoja, rikollisjärjestön olisi ollut mahdotonta integroitua 1920 – ja 1930 -lukujen Shanghain valtarakenteisiin.
-
(2024)The aim of this thesis is to find out what kind of sustainability thinking the EU-Mercosur Free Trade Agreement, more specifically the Trade and Sustainable Development Chapter, represents, how well it considers the various aspects and views of sustainability, and what kinds of knowledges and ideologies have been relied upon in the agreement negotiations and decisions. Qualitative content analysis was chosen as the method, so that the thematic interviews as the primary source would remain at the centre of the research. The reviewed literature clarified the background for the prolonged negotiations as well as changes in the trade world, guiding in the search for a diversity of voices and a broader understanding of the situation. The analytical framework is derived from Leech et al. (2010) on sustainability pathways, in order to guide the analysis of decisions and actions related to the EU-Mercosur FTA, from deforestation and local communities to global guidelines and the role of development and financial institutions, and from technical and scientific expertise to needs and wellbeing thinking. This study reveals several challenges in the agreement and in the ecological, economic and social aspects of sustainability, highlighting the unlimited growth ideology and current economic model, varying stakeholder involvement and narrow sustainability thinking. In accordance with previous research results, the inclusion of global environmental guidelines in the agreement would not lead to major changes in practice due to the lack of regulated implementation, monitoring and sanctions. Sustainability as an idea seems to be a common goal, yet becomes problematic with the unequal chances for participation between stakeholders, from lack of transparency to poorly implemented participation mechanisms, resulting in stronger corporation power and superficial involvement of civil society and marginalised groups. The kind of expertise and knowledge used in the negotiation process deepens this division and leads to continuing on the prevailing path of sustainable development led by the global economy and bypassing other dimensions of sustainability, paths that would challenge the widely dominant technocratic, neocolonial thinking.
Now showing items 1080-1099 of 4848