Browsing by Title

Aivoja tutkivien tieteiden kehityksen myötä nk. aivojenjäljittelyteknologia on noussut yleisen mielenkiinnon kohteeksi, herättäen ihmisissä sekä innostusta että vastustusta. Aiemmissa tutkimuksissa aivojenjäljittelyteknologian hyväksyttävyyttä koskevia arvioita on tarkasteltu suhteessa erilaisiin selittäviin taustamuuttujiin, kuten persoonallisuuteen ja arvoihin. Tutkimatta on kuitenkin toistaiseksi ollut erilaisten moraaliperiaatteiden yhteys aivojenjäljittelyteknologiaa koskeviin asenteisiin. Tässä tutkielmassa koetellaan aiemmissa kokeissa havaittujen ilmiöön liittyvien yhteyksien toistettavuutta, sekä uutena elementtinä tutkitaan välineellisen vahingonteon hyväksymisen sekä psykopatian yhteyttä aivojen jäljittelyä koskeviin moraaliarvioihin. Tutkimuksen hypoteesit esitettiin rakenneyhtälömallissa, joka esirekisteröitiin ennen aineistonkeruuta. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena internet-pohjaisesti Prolific-tutkimusalustan kautta ja se koostui 1004 vastaajasta. Moraaliarvioita aivojäljittelyteknologiasta mitattiin aiemmin kehitetyn Aivojen jäljittelyn hyväksyttävyys -tarinan ja tähän liittyvän kysymysjoukon avulla. Taipumusta utilitaristiseen päätöksentekoon mitattiin Joshua Greenen moraalidilemmoilla sekä Oxford Utilitarianism Scale -mittarilla. Psykopatiaa mitattiin The Short Dark Triad -mittarilla. Esitetyn mallin yhteensopivuutta havaintoaineiston kanssa arvioitiin tarkastelemalla joukkoa ennalta määritettyjä yhteensopivuusindeksejä. Mallivertailun tulokset tukivat keskeisimpiä hypoteesejä. Erityisesti alttius hyväksyä vahingonteko yleisen edun nimessä oli yhteydessä aivojen jäljittelyn suurempaan hyväksymiseen. Ennakoitua yhteyttä psykopatian ja aivojen jäljittelyn hyväksymisen välillä ei havaittu, mutta psykopatiaan läheisesti liittyvän machiavellismi oli yhteydessä aivojen jäljittelyn suurempaan hyväksymiseen. Tulosten pohjalta esitettiin useita mahdollisia jatkotutkimushypoteesejä. Tutkimuksen toivotaan edistävän kysymysten ympärillä käytävää vuoropuhelua ja auttavan erilaisten teknologista kehitystä koskevien eettisten arvostelmien ymmärtämisessä.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka edistyneet suomi toisena kielenä -opiskelijat hallitsevat predikatiivin sijamuotojen käytön. Työssä pyritään selvittämään, minkälaiset predikatiivit ovat vaikeimpia sijanvalinnan kannalta, ja mikä tekee tietyistä predikatiiveista vaikeampia oppia. Tarkoituksena on lisäksi pohtia, kuinka tätä tietoa voitaisiin hyödyntää suomi toisena kielenä -opetuksessa. Aineistona tutkielmassa käytetään edistyneiden suomi toisena kielenä -opiskelijoiden tenttivastauksia ja erillistä predikatiivin sijamuotojen hallintaa testaavaa koetta. Työssä tarkasteltavia predikatiivilauseita on yhteensä 990, joista 770 on tenttiaineistosta ja 220 predikatiivikokeesta. Aineistoon kuuluu lisäksi suomi toisena kielenä -opiskelijoiden vapaamuotoisia kirjallisia kommentteja siitä, mitkä seikat vaikuttavat predikatiivin sijanmääräytymiseen. Kommenttien avulla työssä selvitetään opiskelijoiden omia käsityksiä predikatiivin sijanvalinnasta. Tutkimusmetodeina käytetään aineiston laadullista analyysia yhdistettynä virheanalyysiin. Päähuomio on virheiden luokittelussa ja selittämisessä. Tutkielmassa on mukana myös käytetyimpiä suomi toisena kielenä -oppikirjoja: oppikirjoja tarkastelemalla pyritään paitsi selvittämään predikatiivin opettamiseen liittyviä käytäntöjä myös vertailemaan, kuinka tutkimusaineiston perusteella vaikeiksi havaitut predikatiivit huomioidaan oppikirjoissa. Tutkimuksessa selviää, että tietyntyyppiset predikatiivit ovat opiskelijoille selvästi vaikeampia sijanmääräytymisen kannalta. Tenttiaineiston ja predikatiivikokeen perusteella vaikeiksi hahmottuvat osittain samantyyppiset predikatiivit, mutta aineistojen välillä on myös jonkin verran eroja. Molempien aineistojen perusteella hankalimmiksi hahmottuvat abstraktia subjektia kuvaavat predikatiivit vaikeita ovat etenkin adjektiivipredikatiivit, joiden kuuluisi olla abstraktisubjektin jaollisuuden vuoksi partitiivimuotoisia. Seuraavaksi eniten poikkeuksellisia predikatiivin sijamuotoja tuotetaan monikollisten subjektien yhteydessä silloin, kun ne vaativat partitiivimuotoisen predikatiivin. Opiskelijat itse perustelevat predikatiivin sijanvalintaa useimmin subjektin luvulla ja subjektin käsitteen abstraktiudella tai konkreettisuudella. Opiskelijoiden omista kommenteista voidaan kuitenkin havaita, että ero abstraktin ja konkreettisen käsitteen välillä ei ole selvä käsitykset siitä, minkälainen subjekti on abstrakti tai konkreettinen vaihtelevat huomattavasti. Vaikuttaakin siltä, että näiden käsitteiden määrittelyyn olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota suomi toisena kielenä -opetuksessa. Näyttää myös siltä, että predikatiivin sijanvaihtelun selittäminen subjektin abstraktiuden tai konkreettisuuden perusteella ei ole käsitteiden epätarkkuuden vuoksi aina tarkoituksenmukaista. Edistyneiden suomi toisena kielenä -opiskelijoiden opetuksessa olisikin syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä nominatiivin ja partitiivin vaihtelu predikatiivin sijana ilmaisee: tärkeää olisi kiinnittää huomiota etenkin subjektin jaollisuuteen vs. jaottomuuteen ja sitä kautta partitiivin semantiikkaan. Predikatiivin sijanmääräytymisen opettamisessa kannattaisi myös hyödyntää tietoa objektin ja subjektin sijanmääräytymisestä, silä kaikkien näiden kolmen lauseenjäsenen sijanvaihtelulla on takanaan osittain yhteisiä periaatteita.

Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.

Tutkimuksessa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvan ja kaupunkilaisuuden rakentumista 1800-luvun lopussa Päivälehdessä julkaistuissa ulkomaankirjeissä. Taustana tutkimukselle on Helsingin kasvu ja kehitys vuosisadan vaihteessa suurkaupungiksi niin ilmeeltään kuin väkiluvultaan sekä suomalaisessa puolueessa tapahtunut jakautuminen, jossa uusi nuori sukupolvi haastoi puolueen vanhat toimijat ja vaati suomalaisuuden kehittämistä ulkomaalaisilla aineksilla ja malleilla. Selvitän, millaista kaupunkikuvausta Päivälehden ulkomaankirjeissä on, kuinka kirjeenvaihtajat kommentoivat näkemäänsä ja kokemaansa sekä minkälaisia tulkintoja kaupungista ja kaupunkilaisuudesta, modernista ja urbaanista kirjeet rakentavat. Lisäksi tarkastelen, mitkä olivat ne maat ja kaupungit, joista Päivälehteen kirjoitettiin, keitä kirjeenvaihtajat olivat ja minkälaiseksi he itse näkivät roolinsa tulkintojen välittäjänä. Pääpaino tutkimuksessa on kvalitatiivisella analyysilla, mutta lisäapuna käytän kvantitatiivisia menetelmiä. Metodologisesti hyödynnän lehdistötutkimuksen ja vertailevan tutkimuksen metodeja sekä diskurssianalyysia. Päivälehdessä julkaistiin vuosina 1889–1894 yhteensä 195 ulkomaankirjettä 28 kirjeenvaihtajalta. Ulkomaan muodostivat ennen kaikkea Pariisi, Berliini, Tukholma, Kööpenhamina ja Pietari, joista etsittiin nuorelle kansakunnalle malleja ja vastamalleja. Kirjeenvaihtajat matkasivat eurooppalaisiin kaupunkeihin kukin omista syistään ja lähtökohdistaan, ja Päivälehdelle lähetetyt kirjeet olivat kirjoittajilleen mahdollisuus sekä avustaa kannattamaansa lehteä että ansaita lisätuloja. Roolikseen kirjeenvaihtajat näkivät toimimisen puolueettomana tarkkailijana, jolla kuitenkin oli syvällinen ymmärrys kohdemaansa elämästä ja tavoista. Kirjeenvaihtaja oli reportteri, joka meni sinne minne lukijat eivät päässeet ja välitti kokemaansa ja näkemäänsä. Suhtautumisessa ulkomaihin oli kirjeenvaihtajien välillä persoonallisuuseroja, jotka olen tutkimuksessa huomioinut ja tuonut esiin vertailemalla kirjeenvaihtajia ja heidän mielipiteitään keskenään. Kaupungin ja kaupunkilaisuuden laadullisen analyysin olen jakanut ulkomaankirjeiden sisältöjen pohjalta viiteen teemaan: liike ja väkijoukko, kaupunkitila ja kaupunkisuunnittelu, keskiluokkainen kaupunkikulttuuri ja toivekuvat, kaupungin lika sekä koti-ikävä ja paluu ulkomailta takaisin. Aiempaa tutkimusta suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvasta ja kaupunkilaisuuden rakentamisesta on saatavilla niukasta, sillä fennomania ja sen kannattajat on nähty lähes pelkästään agraarin kuvaston kautta. Kuvaston keskiössä on ollut metsä, järvi ja kukkula sekä omin käsin pellon raivaava, liinatukkainen talonpoika. Tutkimuksessani osoitan, että maalaismaiseman ja talonpojan rinnalla Päivälehti kirjeenvaihtajiensa välityksellä loi yhteistä diskurssia myös urbaanista ja modernista. Kaupunki ja kaupunkilaisuus eivät jääneet päivälehteläisille vieraaksi, ja suhtautuminen niihin sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia sävyjä.

Tarkastelen tutkielmassani Eeva Kilven runokokoelmaa Ennen kuolemaa (1982) ekofeminismin ja ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä. Ennen kuolemaa sijoittuu osaksi suomalaista ympäristörunoutta ja ekokriittistä runoutta, joissa pohditaan kriittisesti ihmisten suhdetta muihin eläimiin ja luontoon. Tutkielmassani vastaan kysymyksiin, kuinka kokoelman runot tuovat esiin ihmiskeskeisyyden ongelmallisuuden, ja millä keinoin ekofeministinen luenta voi laajentaa ihmiskeskeistä tulkintaa. Ekofeministinen luentani on katsaus niihin keinoihin, joilla runot haastavat valtarakenteita, joihin ihmisten on väitetty olleen luotu tai oikeutettu erilaisten dualismien perusteella. Metodissani sovellan vastustavan lukutavan ja diffraktion käsitteitä. Vastustavalla lukutavalla vastustan ihmiskeskeistä luentaa. Diffraktiivisen, eli heijastusten sijaan poikkeavia säteitä seuraavan luennan avulla pyrin osoittamaan ekofeministisen vaihtoehtoisen ja eettisemmän tulkinnan, joka huomioi ei-inhimilliset ja alisteiset muut sekä erilaisten alistussuhteiden yhteneväisyydet. Kokoelmassa käytetyt tehokeinot, ironia, intertekstuaalisuus ja konkreettinen ympäristöön liittyvä sana-aines tuovat esiin ihmiskeskeisen toiminnan ongelmallisuuden sekä ihmisten oletetun erityislaatuisuuden ongelmallisuuden. Ekofeministinen tulkinta auttaa sekä ymmärtämään ihmiskeskeisen ajattelun juuria, mutta tarjoaa myös vaihtoehtoisia käsityksiä.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen ihmisoikeusperustaisuutta suhteessa uskonnonopetuksen merkitykseen ja tavoitteisiin. Arvioin erityisesti, kuinka ihmisoikeudet toteutuvat Ruotsin ja Norjan yhtenäistävässä sekä Suomen eriyttävässä opetusmallissa. Suomessa on keskusteltu uskonnonopetuksen luonteesta pitkään ja pohdittu mahdollisuutta siirtyä yhtenäistävään uskonnonopetukseen. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mallin toteuttamisen haasteita, eikä niitä ole juuri tutkittu, vaikka kysymykset Norjan uskonnonopetuksesta on viety aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Toisaalta tutkijat ovat painottaneet nimenomaan yhtenäistävän opetuksen edistävän ihmisoikeuksia ja opetuksen tavoitteita. Siksi tavoitteeni on selvittää kuinka ihmisoikeusperustaisuus ja uskonnonopetuksen tavoitteet toteutuvat todellisuudessa kolmen Pohjoismaan kohdalla, ja lopulta peilata johtopäätöksiäni Suomen opetusmallin tulevaisuuden näkymiin ja tuoda näin uusia näkökulmia keskusteluun. Norjan tapaus on luonut tarpeen ihmisoikeuksien tutkimiselle uskonnonopetuksessa. Aiheeseen on perehdytty, erityisesti eri ihmisoikeustahojen uskonnonopetusta käsitteleviä tapauksia arvi-oimalla, nostaen esiin keskeisiä kysymyksiä uskonnonopetuksen ihmisoikeudellisista haasteis-ta. Näiden pohjalta muodostui myös työni keskeisin näkökulma, joka keskittyy opetuksen laa-dun, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä uskonnonvapauden toteutumisen arviointiin uskon-nonopetuksessa. Aineistoni koostui Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetusta käsitteleväs-tä tutkimuskirjallisuudesta, jota analysoin arvioinnin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysini osoittaa, että ihmisoikeusperustaisuus ei toteudu minkään maan kohdalla ongelmat-tomasti, ja saman mallin toteuttamisessa kahdessa eri yhteiskunnassa on merkittäviä eroja. Yh-tenäistävän mallin haasteet ovat kuitenkin yksiselitteisempiä ja kiteytyvät kysymykseen oppiai-neen neutraalin ja objektiiviseen luonteen takaamisesta, kun Suomen eriyttävässä mallissa on-gelmia on laajemmalla alueella. Oppiaineen tavoitteiden puolesta Suomen mallin suurimpana heikkoutena on eri katsomuksia edustavien oppilaiden välisen dialogin puute, ja sen myötä vaikeudet edistää ymmärrystä uskonnollisesta moninaisuudesta. Yhtenäistävän mallin kriteerejä noudattaen Ruotsi onnistuu toteuttamaan ihmisoikeuksia sekä opetuksen tavoitteita monipuoli-simmin, vahvistaen näin yhtenäistävän mallin omaavan toimivimmat edellytykset niiden toteut-tamiselle. Kun uskonnonopetusta perustellaan yhä useammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeesta käsin, on suomalaisessakin uskonnonopetuksessa tärkeää huomioida tähän tarpeeseen vastaaminen ke-hittämällä edelleen aineen ihmisoikeusperustaisuutta, sekä tarjoamalla oppilaille paremmat valmiudet ymmärtää katsomuksellista moninaisuutta.

Työssäni tutkin puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittamaa kolmea romaania. Kirjailija on omassa maassaan tunnettu kansalaisaktivismista ja etenkin eläinten oikeuksia puolustavista ulostuloistaan. Tavoitteeni on tarkastella näissä Tokarczukin romaaneissa esiintyviä henkilöhahmoja sekä niiden kautta ihmisen ja eläimen välisiä rajoja sekä niiden häivyttämistä eläintutkimuksen näkökulmasta. Huomioni suuntautuu erityisesti siihen, kuinka Tokarzcuk tuo kerronnassaan esille ihmisten ja suden välistä hybridisyyttä. Tulkitsen myös ihmisten keskinäisiä sekä ihmisen ja eläimen välillä vallitsevia hierarkioita biopolitiikan näkökulmasta. Tarkastelen analyysissäni Tokarczukin romaaneja Prawiek i inne czasy (1996), Dom dzienny, dom nocny (1998) ja Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009). Luentani keskittyy näissä romaaneissa esiintyvään kolmeen ihmissusihenkilöhahmoon. Analysoin näitä henkilöhahmoja hyödyntäen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin ajatuksia. Hänen mukaansa ajatteluamme hallitsee tarve lakkaamattomalle ihmisen ja eläimen väliselle erottelulle, mitä hän kutsuu antropologiseksi koneeksi. Termillä homo sacer hän taas viittaa yksilöön, joka on suljettu ulos uskonnollisesta ja poliittisesta elämästä. Hän pitää myös ihmissuden hahmoa homo sacerin kaltaisena. Paljaaksi elämäksi hän puolestaan nimittää tilannetta, jossa yksilö riisuttu edellä mainituista ja hänet nähdään ainoastaan biologisena olentona. Leiri on Agambenin mukaan konstruktio, jossa vallitsee pysyvä poikeustila. Tällöin leirin sisällä oleva on suljettu lain piiriin oman ulossulkemisensa kautta. Analysoimani ihmissusihenkilöhahmot edustavat vähempiarvoista toiseutta. Tokarczukin ihmissudet ovat identiteettinsä vuoksi toisen luokan kansalaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja sukupuolensa vuoksi. Ihmissusistereotypioista poiketen hahmot näyttäytyvät lukijalle sympaattisina ja moniulotteisina olentoina, jotka ovat jääneet ennakkoluulojen vangeiksi. He ovat kukin tavallaan osa ympäröivää valtarakennelmaa, vaikka eivät voi aktiivisesti vaikuttaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmissudet liminaalisina olentoina häivyttävät kuviteltua kuilua ihmisen ja eläimen välillä. Tokarczukin ihmissudet eivät ole hirviöitä, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on oma tarinansa. Ihmissusihenkilöhahmot ovat kuin Agambenin kuvaama homo sacer ja ovat liminaalisten ihmissuden ominaisuuksiensa vuoksi osa leirin valtarakennelmaa, jossa he ovat alistetun roolissa. Leiri ei kuitenkaan koske pelkästään ihmissusihahmoja vaan ylettyy koskemaan myös romaanien tarinamaailmojen muita henkilöhahmoja.

В этой дипломной работе рассматривается использование русского языка как лингва франка, общего языка, среди водителей автобусов в столичном регионе Финляндии. Основная цель работы – выяснить, с кем и в каких ситуациях водители автобусов ис-пользуют русский язык. Кроме этого, работа рассматривает языковую политику, каса-ющуюся водителей автобусов и ее трудности, многоязычие и его присутствие и в ав-тобусной сфере, и в столичном регионе Финляндии. В работе упомянута актуальная ситуация в мире, указывающая на войну на территории Украины, выясняется отноше-ние водителей автобусов к русскому языку и использование русского языка на обще-ственном транспорте в то время, когда украинцы, бежавшие из Украины, могли бес-платно ездить на транспорте, показывая украинский паспорт. Теоретическая часть работы призвана ознакомить читателя с терминологией и представить исследования, связанные с темой: дать определение и очертить область исследования лингва фран-ка, показать историю распространения русского языка и его использование в разных странах сегодня, раскрыть многоязычную трудовую жизнь и ее трудности. Для работы были проведены опросы и беседы, в которых проинтервьюировали десять водителей автобусов, владеющих русским как родным или иностранным языком, и трех работников транспортной сферы. Так было сделано, чтобы понять языковую си-туацию в автобусной сфере с разных точек зрения. Анализ интервью в основном со-средоточивается на использовании русского языка на работе среди водителей, на чертах речи водителей автобусов, на профессиональных заимствованиях из финского языка, встречающихся в русской речи водителей, а также на языковой политике. На основании полученных результатов можно сказать, что русский язык действительно является лингва франка среди водителей автобусов и используется в целях общения в автобусной области между водителями и пассажирами городского транспорта.

Tutkielmassani tarkastellaan kulttuurien välistä mainontaa ruotsalaisen huonekalumyymäläketju Ikean kuudelle eri maalle; Suomelle, Saksalle, Ruotsille, Ranskalle, Iso-Britannialle ja Turkille suunnatuilla verkkosivuilla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Geert Hofsteden teoriaa kulttuurien ulottuvuuksista. Teoria sisältää kuusi kulttuurista ulottuvuutta, joista tässä tutkielmassa kolmea käytetään verkkosivujen mainostekstien analysoimiseen. Nämä ulottuvuudet ovat valtaetäisyys, yksilökeskeisyys/yhteisöllisyys sekä aikaorientaatio. Tutkielmassa pyritään selvittämään, ovatko eri maille kohdennetut mainostekstit verkkosivuilla standardisoituja vai eri kulttuureita edustaville kohderyhmille lokalisoituja. Lisäksi tutkielman tavoite on saada selville, ovatko Hofsteden teorian mukaiset maiden väliset erot näiden kolmen kulttuurisen ulottuvuuden osalta havaittavissa Ikean verkkosivuilla. Aineistona toimii Suomelle, Saksalle, Ruotsille, Ranskalle, Iso-Britannialle ja Turkille suunnatut Ikean verkkosivut ja niistä valikoidut mainostekstit. Analyysin tuloksia verrataan Hofsteden teorian indekseihin. Tutkimus osoittaa, että Ikean kyseisten kuuden eri maan verkkosivustojen välillä havainnoiduista eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista vain osa vastaa Hofsteden ulottuvuuksien indeksejä. Valtaetäisyyden osalta Turkin verkkosivut eroavat muiden maiden verkkosivuista merkittävimmin. Turkin mainostekstien kielenkäytössä vallitsee korkea valtaetäisyys verrattuna viidelle muulle maalle suunnattuihin verkkosivuihin, joilla mainostekstit ovat hyvinkin tuttavallisia. Ranskan Hofsteden teorian mukainen korkea valtaetäisyysindeksi on tutkimuksen perusteella havaittavissa vain mainosteksteissä käytettävästä teitittelymuodosta. Yksilökeskeisyyden/yhteisöllisyyden osalta Iso-Britannian verkkosivut eroavat analyysin perusteella muiden maiden verkkosivuista merkittävimmin. Iso-Britannian mainosteksteissä korostetaan muita enemmän yksilökeskeisyyttä, mikä vastaa Hofsteden indeksiä. Aikaorientaation osalta verkkosivujen mainosteksteissä tarkastellaan suhtautumista perinteisiin, niiden kunnioittamiseen sekä toisaalta rikkomiseen. Analyysi osoittaa, että Suomelle suunnatuilla verkkosivuilla perinteiden muuttamista ja uusien luomista korostetaan mainosteksteissä erityisen vahvasti, kun taas Iso-Britannian verkkosivuilla perinteiden noudattamiseen suhtaudutaan mainosteksteissä neutraalimmalla tavalla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Ikean Suomelle, Saksalle, Ruotsille ja Ranskalle suunnatut verkkosivut ja niiden mainostekstit ovat suurelta osin standardisoituja. Iso-Britannian verkkosivujen mainostekstit eroavat jossain määrin muille maille suunnatuista mainosteksteistä jokaisen kolmen kulttuurisen ulottuvuuden osalta. Eniten eroja on kuitenkin tutkimuksen mukaan havaittavissa Turkille suunnatulla verkkosivustolla, jossa mainostekstit ovat sävyltään hyvin erilaisia tai puuttuvat kokonaan.

This thesis examines how the diversity of gender and sexual orientation is represented in a recent English as a foreign language (EFL) textbook series, New Insights, intended for general upper secondary education in Finland. As the series has been created with the intention to follow the current National Core Curriculum for General Upper Secondary Education (NCC), this thesis additionally seeks to find out whether the contents of the textbooks conform with the NCC in terms of its assertion of upper secondary education recognising the diversity of gender and sexual orientation. Although the curriculum does not explicitly dictate the contents textbooks should include, the materials are nonetheless expected to reflect its key contents and values. Acknowledging the central part textbooks play in the teaching process as well as learning, it is necessary to research the framework these materials provide to their users, especially considering the potential influence textbooks may have on the knowledge and attitudes learners take on. The theoretical background of this study is based on the fields of applied linguistics in the matter of textbook research, as well as gender studies regarding gender and sexuality in language. Previous research on EFL textbooks has observed problematic portrayals of LGBT+ topics and a lack of representation of these minorities, which is highly concerning given the harmful consequences such invisibility has been shown to have on LGBT+ students. Additionally, in the language classroom themes related to everyday life and human interaction are already a constant, which is why including not only diverse but fair representations is important. The material for the study consists of two electronic copies of the printed textbooks, New Insights 1-2 and New Insights 3, as the following textbooks in the series are yet to be published at the time of conducting this study. A combined methodology of qualitative content analysis and discourse analysis is employed in order to to examine the manner of representations within the textbooks. The study is solely concerned with the written and visual texts, and any audio-visual or spoken materials are disregarded. The found instances are categorised into three types. Regarding gender, those categories are direct representations of gender diversity, gender-exclusive vs gender-inclusive language, and third person singular pronouns; in terms of sexual orientation, the categories are direct mentions of sexual orientation, references toward romantic relationships, and diversity of sexual orientation in family structures. With these methods, the study seeks to answer the following research questions: 1) How is the diversity of gender represented in the New Insights series? 2) How is the diversity of sexual orientation represented in the New Insights series? 3) How do the findings of questions 1 and 2 correlate with the general objective of recognising the diversity of gender and sexual orientation mentioned in the current NCC? The results of this study are in accordance with previous research, as limited representation of diversity is observable in the contents, and while certain positive portrayals are also present, several instances nonetheless contain problematic characteristics. Hence, the most obvious finding to emerge from the results is that while New Insights includes some references that suggest a progressive direction in terms of recognising the diversity of gender and sexual orientation, several instances that disregard that notion altogether are simultaneously present. A combination of contradicting contents and limited representation throughout the textbooks provides support for the conceptual premise that while New Insights attempts to be more aware of and acknowledge this diversity, the incoherence leads one to speculate whether the textbooks genuinely advocate for inclusivity or if such contents have been included merely to fulfil the standards set by the NCC. All in all, it seems that there is still much room for improvement for the forthcoming textbooks within the series as well as future EFL textbooks in general. Acknowledging the findings of this study, it is necessary to note that those responsible for producing textbooks need to challenge the implicit heteronormativity and gender normativity in their materials. The present study provides additional evidence regarding how diverse genders and sexual orientations are represented in educational materials along with adding to a growing body of literature within the field gender studies regarding gender and sexuality in language.