Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Åkerlund, Laura (2016)
    Tämä pro gradu -työn aihe on oopperaohjaamisen työprosessit. Gradun tutkimusalan erityisongelma on selvittää, miten oopperaohjauksen prosessit toimivat oopperaohjaajan näkökulmasta. Prosesseissa kohdistetaan huomio ohjauksen suunnitelmallisuuteen ohjaajan näkökulmasta (ohjaussuunnitelma) ja esiintyjän ohjaamiseen (ohjausprosessi). Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisilla teemahaastatteluilla, joihin kutsuttiin suomalaisia ja ulkomaalaisia oopperaohjaajia. Ohjaajia valittaessa on otettu huomioon kokemus alalta ja soveltuva koulutus. Jokainen haastateltava on toiminut alalla vähintään kymmenen vuotta, ohjannut sekä Suomessa että ulkomailla, ja profiloitunut erityisesti oopperaohjaajaksi. Tutkielma käsittelee oopperaohjaamisen työprosessia, eli miten se muodostuu ja mistä elementeistä se koostuu. Toisena tavoitteena on saada selville, minkälaisia työmenetelmiä se sisältää. Tästä lähtökohdasta lähdettiin rakentamaan puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka pohjalle tuotettiin teema-alueiden kysymykset. Teemahaastattelujen kysymykset ovat tutkijan itse laatimia. Tutkielman tärkeimmän osan muodostavat analyysi PDCA- metodin pohjalta, johon verrataan oopperaohjaajan työprosessia ja oopperaohjaamiseen liittyvää terminologiaa. Oopperaohjauksen paradigmaattinen muutos (Regietheater) 1970-luvulla on viime aikojen isoin muutos oopperaohjauksen kentällä, ja siihen lukeutuu monenlaisia aspekteja joita käydään läpi myös tässä pro gradu -työssä. Tämän pro gradu -työn valossa on löydetty kaksi oopperaohjauksen prosessimallia, jotka poikkeavat toisistaan. Molemmissa on havaittu kaksi toisestaan poikkeavaa tapaa toteuttaa PDCA- metodia. Silti molemmat ovat käyttökelpoisia toimintatapoja, mutta vaikuttavat eri tavalla ohjausharjoitusvaiheen osallistujiin ja tuloksiin. Ilman Suomen Kulttuurirahaston ja Tellervo ja Juuso Waldénin säätiön avustusta kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden osuus olisi tutkielman lähdeaineistona pienempi ja kansainvälinen ote tutkimusaiheeseen rajoitetumpi.
  • Hirvonen, Ville (2016)
    Tutkielmani käsittelee lukion vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteita ja sitä miten voimakkaasti taloushistoria dominoi kyseistä tekstiä. Vuoden 1994 opetussuunnitelman laatiminen osuu kansalliseen murrokseen, jolloin Opetushallitus siirsi opetussuunnitelmien laatimisen osittain kouluille. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Opetushallituksen laatima vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteet oli hyvin joustava dokumentti, joka mahdollisti yksittäisille kouluille paljon valtaa soveltaa ja tulkita kyseistä dokumenttia. Tutkielmani tarkoitus on selvittää minkälaista osaa taloushistoria näytteli vuoden 1994 lukion opetussuunnitelman perusteissa, ja toisaalta mikä oli taloushistorian painoarvo käytännössä. Voidakseni muodostaa kokonaiskuvan nimenomaan siitä mikä opetussuunnitelmauudistuksen vaikutus käytäntöihin oli, tarkastelen tutkielmassani opetussuunnitelman perusteiden mukaan laadittuja oppikirjoja ja vertaan niiden sisältöä edellisen opetussuunnitelman (1985) mukaan laadittuihin teoksiin. Näin kykenen selkeästi analysoimaan taloushistorian näkyvyyttä sekä kansallisessa opetussuunnitelmassa että sen mukaan laadituissa oppikirjoissa, joita ovat olleet työstämässä lähinnä lukion opettajat. Lähdeaineistona käytän lukion opetussuunnitelmia vuosilta 1985 ja1994 sekä vuoden 1985 opetussuunnitelman osalta Gummerus Oy:n Muuttuva maailma –oppikirjasarjaa sekä vuoden 1994 opetussuunnitelmaan pohjautuvaa WSOY:n Ajasta aikaan –sarjaa ja Kirjayhtymä Oy:n Kronos –sarjaa. Tutkimusmetodinani toimii diskurssianalyysi, joka mahdollistaa sen todellisuuden ja historianäkemyksen tarkastelun, joka oppikirja- tai opetussuunnitelmatekstissä tuodaan esille. Osoitan tutkimuksessani, että opetussuunnitelmissa tapahtunut murros on johtanut taloushistorian roolin merkityksen kasvamiseen oppikirjoissa. Tämä tulee esille lukuisissa historiaa käsittelevissä kappaleissa, joissa vuoden 1985 opetussuunnitelman mukaan laadituissa teoksissa painotetaan enemmän sosiaali- tai kulttuurihistoriaa, mutta vuoden 1994 opetussuunnitelman pohjalle syntyneissä kirjoissa painotus on selkeästi taloudessa. Tutkimukseni perusteella voidaan myös todeta, että uudemmissa oppikirjoissa tuodaan positiivisessa valossa esille esimerkiksi konservatiivisen taloudenpidon hyveitä. Tällä tarkoitan sitä, että oppikirjoissa annetaan ymmärtää, että oikeanlaisella talouspolitiikalla voi korjata asioita, jotka liittyvät enemmänkin ympäristö- tai kulttuurihistoriaan. Tutkimuksessani käy myös ilmi, että vuoden 1994 opetussuunnitelman mukaan laadittu historian ensimmäinen lukiokurssi painottuu erittäin voimakkaasti taloushistoriaan, vaikka kurssin tulisi olla myös väestö- ja ympäristöhistorian kurssi.
  • Vuorensola, Ville (2020)
    This thesis presents and analyses the effectiveness of the EU-China human rights dialogue between 1995 and 2004. The thesis has three research questions. 1) What were the objectives of the European Union for the dialogue? 2) Using the objectives identified in question 1, was the dialogue effective, i.e. were there concrete developments on the ground concerning the human rights situation in China? 3) What were the economic reasons behind the failure of the human rights dialogue? The research is conducted using ordinary qualitative techniques of historical inquiry, mainly source criticism and critical examination of the source material. Source pluralism is also used by using documents and source material from many different sources. The thesis begins with a short introduction to the history and importance of human rights in the context of the Western World and especially the EU. The first research question is addressed by using documents of the European Commission and the Council of the European Union. Consequently, eight “special areas” or benchmarks that the EU identified for its own assessment of the dialogue are presented. The situation on the ground is analysed by using material from three different sources. First, annual human rights reports written by two Western NGOs, Amnesty International and Human Rights Watch. Second, for the point of view of the Chinese state, Chinese governmental White Papers on human rights are used. Third, the viewpoint of the EU is assessed by using a partially declassified Council assessment report on the dialogue from 2004. The final research question focuses on the growth of the Chinese economy and the trade between China and EU Member States in the years 1995 to 2004. This is done by using data from the World Bank Group, the International Monetary Fund and Eurostat. To showcase the growing trade between EU Member States and China, two specific products, “saddles for cycles” and “microwave ovens” are analysed. Moreover, imports from Japan, the main regional rival for China, are used as a point of comparison. The thesis concludes, on the basis of the reports of Western NGOs and the EU, that by 2004 the dialogue had not achieved desired progress on the “special areas” set by the EU, i.e. the dialogue was a failure. The Chinese viewpoint, however, presents China as a champion of human rights. Economic reasons were the major cause behind the failure. Individual EU Member States did not want to endanger their economic ties with China due to human rights concerns. Between 1995 and 2004, the growth of the Chinese economy was phenomenal, especially compared to other major global economies at the time. At the same time China became one of the main trade partners for EU Member States. This was especially true in the case of goods imported to the EU from China.
  • Külpmann, Katharina (2018)
    In the past decades coaching as a human resource development tool has gained significant attention. In many countries around the world it is a flowering industry with many practitioners constantly entering the field, causing the amount intercultural coaching dyads to rise. The existing research corpus explores the coaching service from different angles, e.g. with regards to techniques or effectiveness. Most literature underscores the importance of the coach-coachee relationship; however, few studies transform this into an investigation topic. Even less attention is paid to this topic in an intercultural setting. This research shall consequently identify the aspects that act in the establishment of a coach-coachee relationship within a German-Mexican context. Furthermore, the influence of culture, especially national culture, will be examined. The thesis has three central aims. Firstly, this investigation shall enlarge the scarce research on the topic. Secondly, the data is examined from a modern cultural paradigm where culture is understood as a not self-evident or structured attribute, but a constructed creation between individuals. Thirdly, implications for practitioners in intercultural coaching shall be brought forwards. In accordance with the ontological understanding of human interaction and in line with the understanding of the concept of culture, the exploration of this thesis’s topic is done with the help of qualitative research methods. Semi-structured interviews with an interpretivist-constructivist thematic content analysis technique lead to meaningful results. As a core result, this research shows a large variety of relationship-building aspects in intercultural coaching which is due to a subjective assessment of the influence of culture on relationship, coaching and intercultural encounters. In this regards, a cultural lens was identified that has a predominantly positivistic, essentialist and static understanding of culture. Moreover, correlations between cultural understanding, the understanding of coaching and the depth of relationship are shown. All research participants further build and assess the coaching relationship with the help of multicollective, dynamic and interpersonal factors, indicating a modern cultural understanding, to co-create the reciprocal relationship and coaching culture. Practitioners may consequently want to courageously, and willingly, reconsider and ‘un-learn’ cultural concepts in order to avoid an overestimation of cultural influence in interactions, to meet the client’s needs and to live up to the diversification of culture.
  • Andersson, Wilma (2016)
    Jane Austens verk har av hävd betraktats som färggranna och ironiska skildringar av temata såsom kärlek, äktenskap och familjeförhållanden. Romanerna lodar emellertid djupare än så. Min avhandling behandlar två av Austens mindre välkända men desto mer intresseväckande verk, Mansfield Park och Persuasion. Med hjälp av Edward Saids kontrapunktiska metod analyserar jag hur ämnen såsom slaveri, kolonialism samt marinofficerarnas hjältemod framhävs på ett utstuderat sätt i Mansfield Park. Analysen berör tre personer i romanen: Sir Thomas, Mrs. Norris och William. Med stöd av direkta utdrag ur romanen ger min skildring av dessa individer en beskrivning på hur Austen utan uppenbart omnämnande och med diskretion lyfter fram temata som var aktuella och omtvistade i slutet av 1700-talet och i början av 1800-talet, det vill säga slaveri och kolonialism. I min behandling av Persuasion, en roman som anses omfatta biografiska element ur Austens liv, framhåller jag hur Austen genom individerna som förekommer i romanen vill fästa uppmärksamhet vid de problem som existerade i England under sommaren år 1814 då Napoleon befann sig i landsflykt. I sin helhet kretsar sig romanen kring den kungliga flottans förehavanden medan min avhandling fokuserar sig på fyra marinofficerare: kapten Frederick Wentworth, amiral Croft samt kaptenerna Harville och Benwick. Med hjälp av beskrivande utdrag visar jag hur kapten Frederick Wentworth samt amiral Croft förekommer i romanen som hyllade hjältar vars plats i samhället bygger på meriter som erhållits genom hjältedåd. I sin tur ger kaptenerna Harville och Benwick en mer realistisk bild av marinsoldater som återvänder från kriget bortglömda av moderlandet och utan nämnvärd egendom att stöda sig på. I min avhandling klargör jag ytterligare hur Austen tack vare sin brevväxling med sina bröder samt sin iver att läsa verk av andra författare var väl medveten om den aktuella samhällsdebatten och de rådande åsikterna under 1800-talet.
  • Talvitie-Sirén, Reeta (2020)
    Tutkielma tarkastelee autenttisen lastenkirjallisuuden käyttöä alakoulun englanninopetuksessa. Tutkielma perustuu ajatukseen lukutaidon tärkeydestä nykypäivän tietoyhteiskunnassa sekä kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä lukutaidon ylläpitäjänä ja edistäjänä. Kouluympäristössä lukemisen tärkeyttä voidaan korostaa kokonaisille ikäluokille kerrallaan, ja tätä mahdollisuutta tulisikin hyödyntää laajalti yli oppiainerajojen. Lukeminen vierailla kielillä hyödyttää paitsi lukijan yleistä lukutaitoa, myös kyseisen vieraan kielen oppimista ja hallintaa. Autenttinen vieraskielinen kirjallisuus tarjoaa erityisen suuria mahdollisuuksia kyseisen kielen ja kulttuurin opiskeluun varsinaisten kielenoppimista varten valmistettujen materiaalien ohelle. Vieraalla kielellä lukemisella nähdään olevan monia hyötyjä sanavaraston laajentumisesta ja autenttisen kielen rakenteisiin tutustumisesta aina kulttuurisen kompetenssin rakentumiseen sekä kriittisen ajattelun taitojen oppimiseen. Kirjallisuuden integroiminen vieraan kielen opetukseen kohtaa kuitenkin usein haasteita, joista suurimmat liittyvät kielitaidoltaan heterogeenisten oppilasryhmien parissa työskentelyyn sekä sopivien kirjallisten tekstien löytämisen käytännön hankaluuksiin. Myös sopivien tekstien valitsemiseen opettajilta kuluva aika koetaan haasteena. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen englanninkielinen autenttinen kirjallisuus on alakouluikäisten englanninopiskelijoiden mielestä paitsi mielekästä ja kiinnostavaa, myös kielelliseltä vaativuudeltaan sopivan tasoista heidän omaa lukemistaan ajatellen. Tutkielman kaksi ensimmäistä tutkimuskysymystä kartoittavat oppilaiden käsityksiä englanninkielisestä kirjallisuudesta osana omaa englannin opiskeluaan sekä kirjavinkkauksen hyötyjä ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia haasteita koskien sen käyttöä vieraan kielen opetuksessa. Kolmas tutkimuskysymys selvittää niitä kirjallisuuden piirteitä, joiden perusteella alakouluikäiset englanninopiskelijat kokevat tietynlaiset kirjat paitsi mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi, myös kielelliseltä tasoltaan sopivan haastaviksi. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, johon osallistui ryhmä helsinkiläisen alakoulun viidennen luokan oppilaita (yhteensä 14 oppilasta). Osana tutkimusta Helsingin kaupunginkirjaston erikoiskirjastovirkailija piti oppilasryhmälle kirjavinkkauksen englanninkielisistä lastenkirjoista. Tutkimuksen varsinainen aineisto kerättiin kirjavinkkauksen jälkeen kahdella oppilaille suunnatulla kyselytutkimuksella. Ensimmäinen kysely toteutettiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja toinen reilun kolmen viikon päästä ensimmäisestä. Kyselyiden avulla kartoitettiin oppilaiden ajatuksia sekä kirjavinkkauksesta ja siinä esitellyistä kirjoista, että laajemmalti englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisesta ja käyttämisestä osana englanninopetusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että autenttista kirjallisuutta ja vieraskielistä kirjavinkkausta voidaan hyvin hyödyntää jo nuorten oppilaiden kanssa alakoulun englanninopetuksessa. Oppilaat kokivat englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisen positiivisena ja mielekkäänä, kunhan luettavat kirjalliset materiaalit ovat paitsi mielenkiintoisia myös kielelliseltä haastavuustasoltaan sopivia. Sekä kirjojen koettu relevanttius että sopivan kielellisen haasteen taso oli vahvasti riippuvainen lukijasta, ja yhden lukijan sopivaksi kokema kirja saattoi toisesta tuntua liian helpolta tai vaikealta ja siksi motivoimattomalta. Tutkimuksen tulokset korostavat laajan tekstivalikoiman tärkeyttä autenttista kirjallisuutta vieraan kielen opetukseen integroitaessa.
  • Hauta-aho, Johanna (2020)
    Tutkielmani käsittelee humanisti Francesco Petrarcan kymmentä fiktiivistä kirjettä antiikin kirjailijoille: Cicerolle, Senecalle, Varrolle, Quintilianukselle, Liviukselle, Polliolle, Horatiukselle, Vergiliukselle ja Homerokselle. Kirjeistä kaksi ensimmäistä on osoitettu Cicerolle. Horatiukselle ja Vergiliukselle osoitetut kirjeet ovat runomitassa. Työni tarkoituksena on etsiä mahdollisia syitä sille, miksi Petrarca halusi kirjoittaa näille yhdeksälle antiikin kirjailijalle, sekä analysoida Petrarcan suhtautumista hänen kirjeidensä vastaanottajiin. Lisäksi tarkastelen työssäni, toistuuko Petrarcan kirjeissä jotkin hänen asenteistaan muita enemmän. Tutkielmani on laadullinen ja sisältää lähiluvun sekä hermeneuttisen analyysin piirteitä. Petrarcaa ja hänen suhdettaan antiikin kirjallisuuteen on tutkittu maailman sivu mutta hänen kirjeensä antiikin kirjailijoille eivät ole olleet aiemman tutkimuksen keskiössä. Petrarcalla oli omat lempikirjailijansa, joiden pariin hän aina palasi ja joista hän piti listaa. Petrarcan lempikirjojen listalta löytyvät hänen kirjeidensä vastaanottajista Cicero, Seneca, Livius, Horatius ja Vergilius. Cicero oli näistä kirjailijoista hänelle kaikkein rakkain. Tutkielmani osoittaa, että luopumalla apologeettisesta näkökannasta Petrarca pystyi näkemään antiikin kirjailijat historiallisessa ajassa eläneinä ihmisinä, jotka olivat erehtyväisiä tavallisten ihmisten tavoin. He saattoivat elää vastoin omia opetuksiaan tai kadehtia toistensa kirjallisuuden lahjoja. Tällaista käytöstä Petrarca kritisoi kirjeillään. Petrarcan kirjeet sisältävät myös aikalaiskritiikkiä. Petrarcan mielestä hänen aikansa ilmapiiri oli alennustilassa ja yksi hänen kirjeidensä kantavista teemoista onkin hänen oman aikansa rappiosta tiedottaminen kirjeidensä vastaanottajille. Kaikilla Petrarcan kirjeillä antiikin kirjailijoille oli oma tärkeä osansa Petrarcan minäkuvan muotoutumisessa. Petrarcalle hänen kirjeensä olivat ensi sijassa osa elämäkerrallista teosta, jossa hän pystyi esitellä itsensä jälkipolville haluamassaan valossa. Kirjoittamalla antiikin kirjailijoille tuttavallisesti ja heitä välistä moittien tai neuvoen Petrarca pystyi nostamaan itsensä haluamalleen jalustalle, hänen sanomisiaan kuuntelivat jopa menneisyyden kirjailijat. Hänelle kaikkein tärkeintä elämässään oli tulla jälkipolvien muistamaksi ja elää ikuisesti kirjoituksissaan antiikin kirjailijoiden tavoin.
  • Niemi, Riina (2023)
    Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.
  • Nordman, Ronja (2018)
    I min avhandling pro gradu analyserar jag mitt eget översättningsarbete genom att tillämpa semiotikern Algirdas Greimas aktant- och modalitetsmodeller. Aktanterna utarbetades ursprungligen för analys av myter, där allmänt förekommande personer och ting beskrevs av subjektet (hjälten i historien), objektet (det subjektet söker), hjälparen (den subjektet får stöd av), motståndaren (den som står i vägen för subjektet), sändaren (den subjektet får objektet från) och mottagaren (den subjektet för objektet till). Greimas fann även 6 modaliteter, som han använde för att beskriva hur aktanterna interagerade med varandra. Dessa var faire (’att göra’), devoir (’att vara tvungen’), pouvoir (’att kunna’), savoir (’att veta’), vouloir (’att vilja’) och être (’att vara’). År 2002 föreslog Andrew Chesterman i sin artikel Semiotic modalities in translation causality att dessa modaliteter även kunde användas för att analysera vad som sker under en översättares arbete. Min avhandling följer Chestermans förslag, men även den grundläggande aktantmodellen har lagts till i analysen. Syftet med avhandlingen är att utreda hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, och jag granskar även om någon av aktanterna och modaliteterna kan observeras oftare än de andra och varför, samt vad en översättare kan lära sig om sig själv med hjälp av denna typ av analys. Avhandlingen är en s.k. översättningsgradu, vilket syftar på att jag översatt mitt eget material och fört ett noggrant protokoll över översättningsarbetet. Texten jag har översatt är Nyyti ry:s texthelhet Opi elämäntaitoa (Lär dig levnadskonst), som består av 15 webbtexter i längden 0,5–3 sidor och faller inom genren livskunskapstexter. Utöver denna texthelhet och min översättning av den fungerar även protokollet jag fört under översättningsarbetet samt de revideringsförslag jag fått av dem som granskat översättningen som material för min analys. Jag analyserar alla 572 översättningsval separat och använder mig även av kategoriseringar av översättningsproblem, översättningsstrategier samt revideringar för att strukturera min analys. Min analys är deskriptiv och kvalitativ. I avhandlingen framför jag några generella riktlinjer för hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, men konstaterar även att en avgränsning av dem kan vara svår och att det finns utrymme för tolkning. Jag menar att aktanterna subjekt, objekt, sändare och mottagare samt modaliteten faire är så övergripande för alla översättningsval att inget kvantitativt data om deras förekomst kan framställas. Jag konstaterar att både hjälpare och motståndare förekommer frekvent i mitt översättningsarbete, men att hjälparen i regel representeras av dem som granskat min text, medan motståndaren kan representeras av flera typer av översättningsproblem och -svårigheter. Jag uppmärksammar även att modaliteten devoir förekommer betydligt oftare än de andra modaliteterna och hittar orsaker till detta bland annat i att jag uppfattat mina hjälpare som auktoriteter vars förslag blivit en form av yttre tvång. Jag noterar också att ett översättningsval sällan beskrivs av endast en modalitet utan att modaliteterna ofta förekommer i kombination med varandra, i synnerhet pouvoir som inte alls förekommer ensam. Slutligen finner jag att översättare kan lära sig mycket om sina arbetsmetoder, sina preferenser och sina förhållanden till auktoriteter med hjälp av en greimasiansk analys.
  • Eteläaho, Anton (2021)
    Maisterintutkielmani käsittelee Ivan Timiriasevin (1860–1927) elämää Suomessa vuosina 1890–1927. Tutkin, miten venäläisestä kenraalikuvernöörin adjutantista Ivan Timiriasevista tuli suomalainen valokuvaaja 1900-luvun alun yhteiskunnallisen kuohunnan keskellä. Olen myös selvittänyt hänen yleistä elämänkulkuaan. Tutkielma on biografia Ivan Timiriasevin elämästä keskittyen hänen aikaansa Suomessa. Tutkielma seuraa Timiriasevin elämää ja etenee osin kronologisesti, osin taas jakautuen hänen asemaansa kenraalikuvernöörin adjutanttina sekä valokuvaajana. Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskityn Timiriasevin virkauraan. Pääasiallisena lähteenä tutkimuksessani Timiriasevin virkauran osalta toimii Kansallisarkistossa säilytettävä Ivan Timiriasevin henkilöakti, johon on koottu häntä käsittelevä aineisto kenraalikuvernöörinkansliasta. Tutkiessani Timiriasevin toimia valokuvauskerho Amatörfotografklubbenissa olen käyttänyt tutkimusaineistona kerhon kokouspöytäkirjoja. Tutkin myös Suomessa julkaistuja suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisiä sanomalehtiä. Pyrin saamaan Timiriasevin elämänvaiheista mahdollisimman ehjän, monipuolisen ja luotettavan kuvan käyttämällä näitä lähteitä ristiin, kun se on mahdollista. Tutkimuksen tuloksena Ivan Timiriasevin elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa. Timiriasevin voi määritellä yhtä hyvin ja perustellusti sekä pitkän virkauran tehneeksi arvostetuksi kenraalikuvernöörin adjutantiksi, kuin valokuvauksesta ammatin itselleen tehneeksi alun perin harrastelijana aloittaneeksi ammattivalokuvaajaksi. Hän eläköityi kenraalikuvernöörinkanslian palveluksista juuri ennen Suomen itsenäistymistä ja vallan vaihtumista Venäjällä. Hän selvisi Suomen sisällissodasta ja sai Suomesta eläkkeen loppuiäkseen. Valokuvaus ja sitä kautta saadut kontaktit suomalaisiin auttoivat Timiriasevia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan siinä määrin, että hän jäi tänne loppuelämäkseen. Timiriasev oli persoonana ilmeisen sosiaalinen. Valokuvaus vaikuttaa olleen Ivan Timiriasevin suurin intohimo. Valokuvauskerho saattoi olla hänelle paikka, jossa hän ei ollut venäläinen virkamies vieraassa kaupungissa, vaan valokuvaaja muiden joukossa. Hänen ottamansa valokuvat muodostavat myös ainutlaatuisen kokonaisuuden vuosisadan alun Helsingistä.
  • Miller, Anu (2017)
    Tutkielman aiheena on taidekauppias Ivar Hörhammerin toiminta suomalaisessa taide-elämässä vuosina 1918–1930. Tutkielman tavoitteena on käsityksen saaminen Galerie Hörhammerin taidekauppatoiminnasta tutkimusajankohtana ja erityisesti Ivar Hörhammerin yhteistyöstä suomalaistaiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä millainen toimija taidekauppias on taiteen kentällä. Tutkimusta ohjaavat seuraavat kysymykset: millaista Ivar Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen viestintä oli ja miten Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan. Lisäksi kysyn muuttiko Hörhammer taiteen kentän sääntöjä toimiessaan sillä ja millaista taiteellista pääomaa hänellä oli. Ajanjaksoksi on rajattu 1918–1930, koska tuona aikana Hörhammerilla oli kirjeenvaihtoa useampien taiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen teoriana on Pierre Bourdieun sosiologinen teoria kulttuurisesta pääomasta ja sosiaalisista kentistä ja metodina kriittinen kontekstualisointi. Tutkielman aineistona on Galerie Hörhammerin arkiston (1912–1959) taiteilijakirjeenvaihto vuosina 1918–1930, jolloin taidekauppias oli kirjeenvaihdossa useiden suomalaistaiteilijoiden kuten Uuno Alangon, Marcus Collinin, Magnus Enckellin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Mikko Oinosen, Juho Rissasen, Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin kanssa. Lähdeaineistona on lisäksi gallerian vuosina 1918–1930 järjestämistä näyttelyistä esimerkeiksi poimitut Eero Järnefeltin yksityisnäyttelyt vuosina 1918, 1920, 1926 ja 1927, syysnäyttelyt vuosina 1919 ja 1920, Magnus Enckellin yksityisnäyttely vuonna 1918 ja Pekka Halosen yksityisnäyttely vuonna 1927. Mukana on myös Septem-ryhmän yhteisnäyttely vuodelta 1919. Näyttelypoimintani perustana oli Kansallisgallerian kokoelmanhallintaosaston arkiston lehtileikkeiden ja kirjaston näyttelyluetteloiden kokoelma. Tutkimuksen tuloksena on, että Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan monin eri tavoin. Hörhammer avusti taiteilijoita rahallisesti, järjesti näyttelyitä, tarjosi asiantuntija-apuna liiketaloudellista osaamista, taideteosten ripustus- ja kehystysapua ja hoiti lehdistö- ym. suhteita. Syysnäyttelyt olivat Hörhammerille tärkeä vuotuinen tapahtuma kun taiteilijat taas arvostivat enemmän yksityisnäyttelyitä. Kirjeenvaihto toimi myös tiedonvälittäjänä, jossa Hörhammer kertoi taiteilijoita näyttelyistä ja taidemarkkinoista ja taiteilijat taas Hörhammeria esimerkiksi työtilanteestaan. Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen kirjeenvaihto oli monipuolista ja ystävällistä, ja Hörhammer ystävystyi joidenkin taiteilijoiden kanssa. Hörhammerin järjestämät yksityis- ja yhteisnäyttelyt saivat huomiota lehdissä, kuten Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa, Uudessa Päivässä ja Uudessa Suomessa. Ivar Hörhammer uudisti taiteen kenttää panostamalla toiminnassaan kotimaisen taidekokoelman keräämiseen ja keskittymällä vuorovaikutukseen taiteilijoiden kanssa. Hänellä oli taiteellista pääomaa, kuten asema, jossa hän pystyi määrittämään sitä mikä on ”hyvää” taidetta asettamalla tiettyjen taiteilijoiden tiettyjä teoksia esille ja myyntiin. Ivar Hörhammerilla oli taideteosten historian tuntemusta, koska hän oli vuorovaikutuksessa taiteilijoiden kanssa. Hän pystyi näin osallistumaan taideteosten arvottamiseen ja selittämiseen. Galerie Hörhammerin toiminta osoitti omalta osaltaan, että taidekaupalla, erityisesti sen järjestämillä myyntinäyttelyillä, on paikkansa taiteen tunnettuuden ja merkityksen välittämisessä suurelle yleisölle.
  • Köhler, Sebastian (2015)
    Denna pro gradu-avhandling undersöker framför allt det historiska, men också det filosofiska i Fredrik Långs roman Mitt liv som Pythagoras (2005). Romanen är en fantasifull berättelse om den antika filosofen och matematikern Pythagoras liv. Avhandlingens syftet är att genom en genreanalys reda ut vilket slags historisk roman det är frågan om, hur romanen förhåller sig till sin genre, vilken uppfattning av historien som romanen förmedlar, och vilken dess funktion som historisk roman är. Därtill analyserar jag de idéer som romanen bär på och som är centrala för verket. Jag undersöker romanens etiska budskap och dess tematisering av frihet och slaveri med målet att genom en tolkning finna en övergripande idé som binder ihop verket som helhet. Min läsning av Mitt liv som Pythagoras grundar sig på en kontextbaserad och hermeneutisk metod där jag också fäster uppmärksamhet vid strukturer i texten och berättandet. Den teoretiska referensramen utgörs i första hand av den historiska romanens genreteori. Med stöd i Ansgar Nünnings, Linda Hutcheons och Elisabeth Wesselings teoribildning om den postmoderna historiska romanen argumenterar jag för att Mitt liv som Pythagoras är en postmodern historisk roman. Romanen förenar på ett finstilt sätt en hel samling drag som är kännetecknande för den postmoderna historiska romanen, till exempel en utpräglad intertextualitet, marginaliserade folkgruppers historia (i det här fallet slavarnas i det antika grekiska samhället), parodiering av klassiska konventioner, och kunskapsteoretiska frågor. Den uppfattning av historien som romanen mångfacetterat förmedlar är att historien är ett narrativ, en konstruktion skapad av människan. Romanens funktion är framförallt att vara kritisk mot den traditionella historieskrivningen, absoluta sanningar, det antika grekiska samhället, men också vårt samhälle idag. Jag anser att romanens kritik av slaveriet inte i första hand innebär ett frihetsidealiserande, utan en kamp för jämlikhet, som berör även nutiden. Vid sidan om jämlikhet framhåller jag att ansvar, och i synnerhet att ta ansvar över sitt eget liv, är den andra etiska idén som romanen förfäktar. Slutligen argumenterar jag för min tolkning att romanens centrala och sammanbindande idé är den, att varje ideal ofrånkomligt är bundet vid sin motsats och bär motsatsen inom sig. Jämlikhet, sanning, kunskap, och i viss mån frihet är således ideal som vi bör eftersträva, men som vi aldrig fullt kan nå.
  • Hara, Varpu (2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ohjattujen meditaatioiden ja hypnoosin kieltä erityisesti genren näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: 1.) Millaiset piirteet ovat tyypillisiä meditaatio- ja hypnoosigenreille? 2.) Millä tavoin meditaatio- ja hypnoosigenre suhteutuvat toisiinsa? Tutkimyskysymyksiä lähestytään genren, erityisesti jaksoanalyysin kannalta. Jaksojen lisäksi tarkastellaan kielellisistä piirteistä pronomineja, direktiivejä sekä suostuttelun kielen yhtä ulottuvuutta. Tutkimusaineisto koostuu Youtubessa julkaistuista meditaatio- ja hypnoosiäänitteistä, jotka litteroitiin analyysiä varten. Meditaatioäänitteitä on yhteensä kuusi, noin 88 minuuttia, ja hypnoosiäänitteitä neljä, noin 58 minuuttia. Tulokset osoittavat että meditaatio ja hypnoosi ovat erillisiä genrejä, jotka ovat kuitenkin läheisesti sukua toisilleen. Jaksoanalyysi paljastaa useita genreille yhteisiä jaksoja, jotka kuitenkin joiltain osin eroavat toisistaan, minkä lisäksi osa jaksoista on tyypillisempiä vain toiselle genrelle. Pronominien ja direktiivien käyttö genreissä on hyvin lähellä toisiaan, joskin joitakin eroavaisuuksia löytyy, minkä lisäksi suostuttelun kielen tarkasteltuja piirteitä löytyy pääasiassa vain hypnoosiäänitteistä. Tutkimuksen otanta on pieni, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Toisaalta tutkimus tarjoaa uutta tietoa etenkin meditaation kielestä, jota ei ole aiemmin tutkittu.
  • Kumpulainen, Noora (2020)
    Feministinen teoria pyrkii paljastamaan, haastamaan ja muuttamaan rakenteellista epätasa-arvoa, joka ilmenee naisten yhteiskunnallisena riistona sekä fyysisenä, kulttuurisena ja henkisenä sortamisena. Ajan saatossa kirjailija Jane Austenia (1775–1817) on tulkittu eri tavoin, mutta nykyään monet tutkijat pitävät häntä feministisenä (tai protofeministisenä) kirjailijana. Austenin alkuperäisteoksien feminismi voi kuitenkin nykyisin vääristyä tai jopa kadota muun muassa Austen-maniaksi kutsutun ilmiön seurauksena. Austenin kuusi romaania on tapana jaotella nuoruudentuotantoon ja myöhäistuotantoon. Neito vanhassa linnassa, Järki ja tunteet ja Ylpeys ja ennakkoluulo muodostavat nuoruudentuotannon kokonaisuuden, jota pidetään tunnusomaisesti kepeänä ja suoraviivaisena. Myöhäistuotantoa, joka muodostuu Kasvattitytön tarinasta, Emmasta ja Viisastelevasta sydämestä, luonnehditaan nuoruudentuotantoa taidokkaammaksi ja kypsemmäksi. Toisaalta nuoruudentuotantoon kuuluu Ylpeys ja ennakkoluulo, jota pidetään Austenin mestariteoksena ja suosituimpana kirjana. On perusteltua tutkia, millaisia merkityksellisiä ja vakavahenkisiä teemoja juuri Neito vanhassa linnassa ja Järki ja tunteet sisältävät. Tutkimieni romaanien merkityksellisiin ja vakavahenkisiin teemoihin kuuluu naisten aseman tarkastelu. 1700- ja 1800-luvun yhteiskunta ja kaunokirjallisuus rakentavat stereotyyppistä naiskuvaa, jonka mukaan naiset ovat muun muassa heikkoja, irrationaalisia ja ylitunteellisia. Neito vanhassa linnassa -romaani käsittelee sukupuolittuneita lukemistapoja ja käyttäytymismalleja sekä haastaa sensationaalisen naiskäsityksen, joka on peräisin goottilaisesta romaanista. Järki ja tunteet tarkastelee naisten yhteiskunnallista sortoa ja yksilöllisiä sortajia sekä nostaa esiin vahvoja ja rationaalisia naishahmoja, jotka kykenevät vastustamaan kohtaamaansa sortoa. Kumpikin romaani tarkastelee järkeen ja tunteisiin perustuvan elämäntavan heikkouksia ja vahvuuksia ja siten järjen ja tunteiden välistä jännitettä. Rationaalisuuteen perustuvan naiskuvan johdosta järki saa enemmän painoarvoa, mutta kokonaisuudessaan nämä teokset vaikuttavat kannattavan järjen ja tunteiden välisen tasapainon saavuttamista. Vaikka Austenin taidot ja teemat kehittyvät hänen myöhemmässä tuotannossaan, nuoruudentuotannon ansioita ei tulisi jättää huomiotta. Tutkimukseni tuo esiin ja analysoi yksityiskohtaisesti kahden Austenin nuoruudentuotannon romaanin huomionarvoisia ja vakavasti otettavia feministisiä teemoja. Lisäksi Austenin kuvaama sukupuolten välinen epätasa-arvo on ajankohtainen aihe vielä nykyäänkin, sillä naisten asemaa, yhteiskunnallista kritiikkiä ja aktiivista toimijuutta koskevaa keskustelua käydään yhä. Tutkimukseni tarjoaa myös lähtö- ja vertailukohtia Austenin muun tuotannon tarkastelulle, laajemmalle feministiselle tutkimukselle ja miestutkimukselle.
  • Kopakkala, Jemina (2022)
    The aim of this paper is to study the ways of linguistic persuasion in the subgenre of online pet adoption advertisements. More precisely, this paper aims to demonstrate of which metadiscourse markers the persuasion of online pet adoption advertisements is made up. Additionally, this paper seeks to illustrate the connection between the discovered markers of metadiscourse and the three Aristotelean appeals of persuasion known as ethos, pathos, and logos. The material of the study consists of 191 online pet adoption advertisements (30,319 words) featuring dogs and cats, collected from the official websites of six non-profit animal welfare organizations based in the United States. The methodology applied in the study is based on the categorization of metadiscourse markers proposed by Hyland (2005), and both quantitative and qualitative approaches are applied in order to analyze the data. Based on the categorization of Hyland (2005), the markers of metadiscourse present in the material are divided into interactive markers, which guide the reader through the text, and interactional markers of stance and engagement, which include the reader as part of the argument. The results of the analysis show that the linguistic choices made by the writer contribute to the persuasiveness of the advertisements via various interpersonal features. These features include, in particular, the frequent use of the interactional stance markers of boosters, attitude markers, and self-mentions, as well as the interactional engagement markers of reader pronouns, directives, personal asides, and questions. Further, in terms of the interactive markers, the defining features of the subgenre relate particularly to the use of transitions, frame markers, and evidentials. The analysis of the discovered metadiscourse features in terms of their connection to the modes of persuasion appealing to ethos, pathos, and logos, in turn shows that while all of the appeals are utilized, a trend exists according to which online pet adoption advertisements primarily seem to utilize the affective appeal of pathos as a way of persuading the reader. All in all, the present study does not only provide a new perspective to the virtually non-existent yet important persuasion research topic of online pet adoption advertisements, but it contributes to the growing pool of research on metadiscourse and rhetoric, as well.
  • Sandström, Jenny (2019)
    Physician-assisted dying in the United States, where a terminally ill person that fulfils certain criteria can be prescribed a substance to end their life, is legal in eight states as well as in Washington D.C. Advocacy organizations have played a central role in getting legislation passed. The state of Oregon, where the practice has been legal for over 20 years, serves as a model for legislation that is being proposed in other states. The advocacy organization Compassion & Choices, based in Portland, Oregon has been central in framing the issue of assisted dying in the United States. In 2014, Compassion & Choices released a video featuring the story of a young woman named Brittany Maynard who was dying of brain cancer. The video went viral and was viewed over 9 million times in the month after being released, making Maynard the face of assisted dying in the United States. In this thesis I examine her story through narrative analysis as it is told in the campaign video and in three other videos released after the first one. Two of the videos in the material were released after Maynard’s death and in them the story is told by Maynard’s husband Dan Diaz, who has actively continued campaigning for assisted dying. The aim of this thesis is to examine how advocacy organizations such as Compassion & Choices use personal stories to get attention for their cause and try to influence policy. The content of Maynard’s personal story, how it is told, and how the story is connected to arguments for assisted dying is analyzed through narrative methods. The results show that family values and an active lifestyle are emphasized in the narrative. The story alternates between statements presented as facts and personal experiences that are more emotional. The main arguments for legalization that are made in the videos are related to autonomy and personal choice and to avoiding unnecessary suffering. The personal experiences of Maynard are related to these arguments through how the story is told through speech, text and pictures. Strategies to frame the policy issue in a certain way and get the audience to identify with Maynard are also employed.
  • Kähkönen, Aliisa (2023)
    The center focus of my thesis is displaying the real-life elements of witches and witchcraft in three Jacobean era plays: Macbeth, The Witch and The Witch of Edmonton by employing late 16th century and early 17th century secondary material from works such as: Reginald Scot’s The Discouerie of Witchcraft (1584), Henry Goodcole’s The Wonderful discovery of Elizabeth Sawyer (1621), Holinshed’s Chronicles (1587), King James’s Daemonologie (1597) and Newes from Scotland (1592). The theoretical background of the thesis consists of close reading and new historicism, from which this thesis derives its theoretical inspiration. By cross-referencing these primary and secondary sources with one another, the beliefs and reality of witches and witchcraft of the Jacobean masses will come to light from a modern-day perspective. Each chapter in this thesis is divided into two categories: one that focuses on highlighting the realistic historical aspects within these plays, while the other focuses on analyzing the plays relying more on general discussion and scholarly sources in which real elements of witches and their craft can be seen. My thesis brings forth various witch/craft-related topics from various sources that are alike reflected in these plays. Notions such as general spellcasting, familiars, the Devil, clerical presence, witch-beliefs and the powers of the witches are especially significant in this thesis as they are prominent in all three plays. My thesis shows that the examination of these three Jacobean witchcraft plays, and their corresponding historical sources, can change the perception that contemporary audiences have of historical witches and witchcraft. The witches depicted in the plays were not merely fantastical figures, but fictionalized representations of the realities of the 17th-century people.
  • Lindberg, Jenni (2024)
    In this thesis, I analyse the representation of grief and loneliness in Jeff Lemire’s graphic novel trilogy Essex County (2009) by exploring Lemire’s use of both visual and verbal language. By analysing the graphic narrative style, drawing techniques, and panel compositions, this thesis explores how Lemire effectively communicates the characters' silent grief and inner struggles. In addition, I examine the interconnectedness of characters and narratives within the geographical setting of Essex County, demonstrating how the trilogy presents the themes of isolated communities and the healing power of human connections in the face of grief and loss. The graphic style in Essex County evolves noticeably from the beginning to the end of the novel. Lemire's early use of jagged and distressed lines gradually gives way to cleaner imagery and panel compositions. These changes serve to deepen the emotional resonance of the narrative, reflecting the characters' internal struggles and thematic motifs surrounding grief, resilience, and human connection. Drawing from the literature of emotions, this thesis investigates how grief and loss are traditionally represented in written narratives and explores how Lemire utilises the multimodality of graphic novels to portray these themes. Through in-depth character analyses of each of the three main characters: Lester, Lou, and Anne respectively, this thesis examines the depictions of individual experiences of grief, the reasons behind their trauma, as well as their coping mechanisms. Furthermore, the thesis explores the recurring theme of ice hockey, a quintessential element of life in Essex County, and its role as a coping mechanism for the male characters. By analysing the symbolic significance of hockey and its representation in each story, the study highlights its thematic relevance in the narratives. Additionally, the thesis situates Essex County within the broader literary landscape, emphasising its significance as a contribution to the growing body of scholarly literature on graphic novels, specifically as a medium for exploring the complexities of the human condition. Through this comprehensive analysis, I aim to analyse the multimodality of silent grief embedded within Lemire's Essex County. Such research is particularly important given the rising popularity of graphic fiction and the dearth of work on this particular series, emphasising the necessity for further exploration.
  • Dillemuth, Miia (2020)
    Tutkielmassani tarkastelen fygitaalisen ajan mahdollistamaa taiteen tilasta ja kuvatilasta toiseen siirtymistä teknisinä jäljennöksinä ja jaettuina teoksina, nykytaiteilijan jatkuvaa ja mobiilia luomisprosessia sekä digitalisoitumisen vaikutuksia analogisen taideobjektin olemukselle. Termi fygitaalisuus muodostuu sanoista fyysinen ja digitaalinen ja viittaa materiaalisen sekä aineettoman todellisuuden samanaikaiseen olemassaoloon. Lähestyn tutkimusaihettani kuvataiteilija Emma Ainalan (s.1989) tuotannon kautta. Ainala toteuttaa taidettaan maalauksina ja veistoksina perinteiseen galleriaympäristöön sekä teknisinä jäljennöksinä, omakuvina ja videoperformansseina henkilökohtaiselle Instagram-tililleen. Lähtökohtana ja innoittajana tutkimukselleni toimi Walter Benjaminin (s. 1892, k. 1940) essee Taideteos teknisen jäljentämisensä aikakaudella vuodelta 1935, ja erityisesti siinä esitetty teoria teoksen auran rappiosta jäljennöksien yleistymisen myötä. Tutkimusväitteeni on, että teknologian kehittymisen myötä taiteesta on tullut jaettavaa sisältöä verkkoon, minkä seurauksena sen yhtenäinen, muuttumaton olemus on kadotettu. Jaettu teos tavoittaa joukot, sillä se on originaalin alkuperäisestä sijainnista ja materiaalisesta olomuodosta vapautettu. Tutkimuksessani Benjaminin esseen kanssa vuoropuhelua käyvät taidefilosofinen käsiteaineisto, digitaalista murrosta käsittelevä nykykirjallisuus sekä taiteilija Emma Ainalan metodeja kartoittava haastatteluaineisto. Pyrin kytkemään taideteoksen muodonmuutoksen analogisesta digitaaliseksi osaksi laajempia muutoksia modernin yhteiskunnan toimintatavoissa, ajattelussa sekä rakenteissa. Olen jakanut tutkimukseni kolmeen päälukuun: Taideteoksen muodonmuutos materiaalisesta aineettomaan, Reproduktioiden virta fygitaalisena aikana sekä Taiteen medioituminen ja taiteilija viestijänä. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessani on Emma Ainalan Soft Hardcore -näyttelystä vuodelta 2018 valitun teoskokonaisuuden läpileikkaava kuva-analyysi. Perusteluna aineiston rajaukselle on, että kyseisten teosten kehyksenä toimii sosiaalisen median maailma. Ainalan maalauksien sisältö liikkuu ajassa ja viittaa sekä taiteen historiaan, että populaarikulttuuriin. Osan tutkimustani muodostaa diskurssianalyysi, sillä aineistona käytän myös Ainalasta kirjoitettuja aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita sekä taiteeseen keskittyviä verkkojulkaisuja. Tutkimukseni osoittaa, että fygitaalisena aikana tavat tuottaa, katsoa, markkinoida, keräillä, ostaa ja myydä taidetta ovat muuttuneet. Digitalisaation emergentti luonne mahdollistaa taiteessa alemman tason toimijoiden nousun ylemmäksi hierarkiassa. Taiteilijan kannalta teoskuvien jakamisen etuja ovat potentiaalinen tunnettuuden kasvu, myynnin edistäminen sekä taiteilijan ja yleisön välisen yhteyden syventyminen. Samalla esteettinen asenne ja keskittymisen taso, jolla teos kohdataan sen uusissa digitaalisissa ympäristöissä, on väistämättä muuttunut. Tutkimukseni tulokseksi muodostui, että 2020-luvulla taideteos on hybridi. Ainalan henkilökohtaisella Instagram-tilillään jakamat tekniset jäljennökset hänen maalauksistaan on mahdollista nähdä omina, itsenäisinä teoksinaan ja jatkumona hänen taiteelliselle tuotannolleen. Ainalan maalauksia ei voi erottaa niiden digitaalisista jäljennöksistä; ne ovat olemassa kahtaalla.
  • Johansson, Kaneli (2018)
    Syftet med den här uppsatsen är att genom en ekofeministisk läsning av Sara Stridsbergs roman Darling River (2010) synliggöra nya lager av romanen och författarskapet. Tidigare analyser av Darling River har ofta lyft fram den skeva maktbalansen mellan könen som romanen tematiserar och haft en feministisk utgångspunkt och agenda, men det ekologiska som motiv har i den forskning som hittills gjorts ännu inte lyfts fram. Jag befäster i min analys naturen som ett centralt, självständigt element i romanen, och utforskar samtidigt hur en analys som innefattar den, mot bakgrunden av ekofeministisk teoribildning, kan avslöja komplexa strukturer av förtryck som inte bara bekräftar den patriarkala maktordningen utan även sträcker sig till ytterligare kategorier, i det här fallet det förtryck som män(niskan) brukar gentemot naturen och djuren. Utöver detta utforskar jag på vilka sätt en analys som innefattar naturen och djuren som självständiga och aktiva agenter i texten kan möjliggöra motstånd, alternativ och i förlängning till dem potentiell hoppfullhet i läsningen av Darling River. För att komma ifrån andro- och antropocentriska perspektiv synar jag i min analys lager av texten där alternativ till dessa synvinklar kan alstras. Stridsbergs stil som tack vare sin ständiga motsägelsefullhet på ett fruktbart sätt möjliggöra en mångfald av tolkningsmöjligheter fungerar som tacksamt material för detta. Genom Ann-Sofie Lönngrens metod following the animal, som jag i viss omformning använder mig av, granskar jag naturen och djuren genom att ta det som skrivs om dem bokstavligt istället för symboliskt och kan på så sätt närma mig mer än antropocentriska tolkningsdimensioner. Parallellt med detta innefattar jag i min analys hur berättarperspektivet, genom sitt skelande och ironiska drag, kan avslöja en mångfald av versioner i fråga om de mänskliga karaktärernas ageranden i förhållande till sig själva, varandra och deras omgivning. Jag utforskar på vilka sätt flickorna, kvinnorna, mödrarna och djuren i romanen glider mellan positioner där de både närmar sig naturen och varandra och samtidigt flyr de kopplingarna. Den rörelsen åskådliggör hur de här kategorierna hänger samman via komplexa system och strukturer, men samtidigt kan vridningarna med vilka den litterära texten synliggör och problematiserar dessa även generera motstånd och alternativ. Det skelande draget i berättandet kan synliggöra hur det manliga förtrycket legitimeras och hur skev flickornas och kvinnornas självbild är, men den kan även göra det motsatta: avslöja förtrycket och ge flickorna en chans att återfå en viss värdighet. Därutöver röjer vridningen även utrymme för mer än antropocentriska element: naturen och djuren kan ta plats.