Browsing by Title
Now showing items 1536-1555 of 4848
-
(2020)Tutkielmassani tarkastelen fygitaalisen ajan mahdollistamaa taiteen tilasta ja kuvatilasta toiseen siirtymistä teknisinä jäljennöksinä ja jaettuina teoksina, nykytaiteilijan jatkuvaa ja mobiilia luomisprosessia sekä digitalisoitumisen vaikutuksia analogisen taideobjektin olemukselle. Termi fygitaalisuus muodostuu sanoista fyysinen ja digitaalinen ja viittaa materiaalisen sekä aineettoman todellisuuden samanaikaiseen olemassaoloon. Lähestyn tutkimusaihettani kuvataiteilija Emma Ainalan (s.1989) tuotannon kautta. Ainala toteuttaa taidettaan maalauksina ja veistoksina perinteiseen galleriaympäristöön sekä teknisinä jäljennöksinä, omakuvina ja videoperformansseina henkilökohtaiselle Instagram-tililleen. Lähtökohtana ja innoittajana tutkimukselleni toimi Walter Benjaminin (s. 1892, k. 1940) essee Taideteos teknisen jäljentämisensä aikakaudella vuodelta 1935, ja erityisesti siinä esitetty teoria teoksen auran rappiosta jäljennöksien yleistymisen myötä. Tutkimusväitteeni on, että teknologian kehittymisen myötä taiteesta on tullut jaettavaa sisältöä verkkoon, minkä seurauksena sen yhtenäinen, muuttumaton olemus on kadotettu. Jaettu teos tavoittaa joukot, sillä se on originaalin alkuperäisestä sijainnista ja materiaalisesta olomuodosta vapautettu. Tutkimuksessani Benjaminin esseen kanssa vuoropuhelua käyvät taidefilosofinen käsiteaineisto, digitaalista murrosta käsittelevä nykykirjallisuus sekä taiteilija Emma Ainalan metodeja kartoittava haastatteluaineisto. Pyrin kytkemään taideteoksen muodonmuutoksen analogisesta digitaaliseksi osaksi laajempia muutoksia modernin yhteiskunnan toimintatavoissa, ajattelussa sekä rakenteissa. Olen jakanut tutkimukseni kolmeen päälukuun: Taideteoksen muodonmuutos materiaalisesta aineettomaan, Reproduktioiden virta fygitaalisena aikana sekä Taiteen medioituminen ja taiteilija viestijänä. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessani on Emma Ainalan Soft Hardcore -näyttelystä vuodelta 2018 valitun teoskokonaisuuden läpileikkaava kuva-analyysi. Perusteluna aineiston rajaukselle on, että kyseisten teosten kehyksenä toimii sosiaalisen median maailma. Ainalan maalauksien sisältö liikkuu ajassa ja viittaa sekä taiteen historiaan, että populaarikulttuuriin. Osan tutkimustani muodostaa diskurssianalyysi, sillä aineistona käytän myös Ainalasta kirjoitettuja aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita sekä taiteeseen keskittyviä verkkojulkaisuja. Tutkimukseni osoittaa, että fygitaalisena aikana tavat tuottaa, katsoa, markkinoida, keräillä, ostaa ja myydä taidetta ovat muuttuneet. Digitalisaation emergentti luonne mahdollistaa taiteessa alemman tason toimijoiden nousun ylemmäksi hierarkiassa. Taiteilijan kannalta teoskuvien jakamisen etuja ovat potentiaalinen tunnettuuden kasvu, myynnin edistäminen sekä taiteilijan ja yleisön välisen yhteyden syventyminen. Samalla esteettinen asenne ja keskittymisen taso, jolla teos kohdataan sen uusissa digitaalisissa ympäristöissä, on väistämättä muuttunut. Tutkimukseni tulokseksi muodostui, että 2020-luvulla taideteos on hybridi. Ainalan henkilökohtaisella Instagram-tilillään jakamat tekniset jäljennökset hänen maalauksistaan on mahdollista nähdä omina, itsenäisinä teoksinaan ja jatkumona hänen taiteelliselle tuotannolleen. Ainalan maalauksia ei voi erottaa niiden digitaalisista jäljennöksistä; ne ovat olemassa kahtaalla.
-
(2018)Syftet med den här uppsatsen är att genom en ekofeministisk läsning av Sara Stridsbergs roman Darling River (2010) synliggöra nya lager av romanen och författarskapet. Tidigare analyser av Darling River har ofta lyft fram den skeva maktbalansen mellan könen som romanen tematiserar och haft en feministisk utgångspunkt och agenda, men det ekologiska som motiv har i den forskning som hittills gjorts ännu inte lyfts fram. Jag befäster i min analys naturen som ett centralt, självständigt element i romanen, och utforskar samtidigt hur en analys som innefattar den, mot bakgrunden av ekofeministisk teoribildning, kan avslöja komplexa strukturer av förtryck som inte bara bekräftar den patriarkala maktordningen utan även sträcker sig till ytterligare kategorier, i det här fallet det förtryck som män(niskan) brukar gentemot naturen och djuren. Utöver detta utforskar jag på vilka sätt en analys som innefattar naturen och djuren som självständiga och aktiva agenter i texten kan möjliggöra motstånd, alternativ och i förlängning till dem potentiell hoppfullhet i läsningen av Darling River. För att komma ifrån andro- och antropocentriska perspektiv synar jag i min analys lager av texten där alternativ till dessa synvinklar kan alstras. Stridsbergs stil som tack vare sin ständiga motsägelsefullhet på ett fruktbart sätt möjliggöra en mångfald av tolkningsmöjligheter fungerar som tacksamt material för detta. Genom Ann-Sofie Lönngrens metod following the animal, som jag i viss omformning använder mig av, granskar jag naturen och djuren genom att ta det som skrivs om dem bokstavligt istället för symboliskt och kan på så sätt närma mig mer än antropocentriska tolkningsdimensioner. Parallellt med detta innefattar jag i min analys hur berättarperspektivet, genom sitt skelande och ironiska drag, kan avslöja en mångfald av versioner i fråga om de mänskliga karaktärernas ageranden i förhållande till sig själva, varandra och deras omgivning. Jag utforskar på vilka sätt flickorna, kvinnorna, mödrarna och djuren i romanen glider mellan positioner där de både närmar sig naturen och varandra och samtidigt flyr de kopplingarna. Den rörelsen åskådliggör hur de här kategorierna hänger samman via komplexa system och strukturer, men samtidigt kan vridningarna med vilka den litterära texten synliggör och problematiserar dessa även generera motstånd och alternativ. Det skelande draget i berättandet kan synliggöra hur det manliga förtrycket legitimeras och hur skev flickornas och kvinnornas självbild är, men den kan även göra det motsatta: avslöja förtrycket och ge flickorna en chans att återfå en viss värdighet. Därutöver röjer vridningen även utrymme för mer än antropocentriska element: naturen och djuren kan ta plats.
-
(2024)Denna magisteravhandling undersöker hur förtryck gestaltas i dikteposet Ædnan. Avhandlingen granskar vilken roll ett diktepos kan ha i ett samhälle och varför en författare väljer att framföra ett budskap genom poesi. Den tidigare forskningen fokuserar på Sverige eftersom största delen av berättelserna i dikteposet handlar om Sveriges koloniala historia. Mitt syfte med denna avhandling är att granska förtryck och undersöka hur Sveriges kolonialpolitik har riktat sig mot de samer som bott inom landets gränser, samt bidra till den diskussion som pågår om detta ämne. Jag undersöker berättelsen, karaktärerna och det poetiska språket för att visa olika former av förtryck i dikteposet. Metoden i denna avhandling är en tematisk lyrikanalys och jag utför en närläsning av de dikter jag analyserat. Jag har avgränsat analysen genom att välja de dikter som jag tycker tydligast uttrycker förtryck och som stöder mitt syfte. Analysens kapitel är uppdelade enligt följande teman: samhället, naturen och miljön, och språket. I min analys kommer det tydligt fram att förtryck gestaltas på olika sätt beroende på generation. Berättelsens fokus ligger på tre kvinnor och tre generationer under 1900-talet fram till 2010-talet, vilket är varför jag valt att fokusera på dessa tre kvinnor i min analys. Stundvis kommer även andra karaktärer med om de är nödvändiga för just den diktanalysen. Avhandlingen utgår från postkolonial litteraturteori. Jag vill granska de effekter som lever kvar i det samiska samhället som en följd av den svenska kolonialpolitiken. För att få en djupare förståelse för samernas koloniala historia i Sverige, är det nödvändigt att analysera det ur ett postkolonialt perspektiv och betrakta hur förtrycket påverkat det samiska samhället. Begreppet postkolonial diskuteras ur ett nordiskt perspektiv och jag stöder mig på tidigare forskning som undersökt vad det innebär i ett nordiskt sammanhang. Lyrikanalysen stöder jag mig på forskning kring hur valet av att skriva på svenska påverkar verket Ædnan. Genom att skriva på svenska når författaren förtryckarna, vilket gör språket till ett centralt verktyg för att utforska förtrycket i analysen. Resultaten av denna avhandling visar att dikteposet beskriver på ett mångsidigt sätt det förtryck samerna genom historien varit föremål för. De teman jag har valt gör det möjligt för mig att identifiera olika teman och berättelser genom vilka förtryck framställs och visa hur det poetiska språket på ett unikt sätt inverkar på skildringen av förtryck. Analysen har bidragit till en djupare förståelse för hur förtrycket gestaltas i dikteposet och har bekräftat att det finns ett behov för en fortsatt dialog och medvetenhet kring samernas situation idag.
-
(2024)I denna avhandling har jag gjort en korpusundersökning i förekomsten av uttrycket jag tänker att som epistemisk markör i två sverigesvenska nyhetsmedier och dess användningsområden. Syftet med undersökningen var att ta reda på hur ofta uttrycket jag tänker att förekommer i svenska nyhetstexter jämfört med jag tycker att och om användningen av uttrycket har ökat. Jag har också analyserat kvalitativt i vilka språkliga sammanhang uttrycken förekommer. Ytterligare har jag diskuterat kring engelskans möjliga roll i spridningen av jag tänker att som epistemisk markör. Materialet bestådde av korpussamlingar från korpusverktygen Korp från Göteborgs universitet. Resultaten visar att användningen av tänka i epistemisk position har blivit vanligare och börjat komma närmare betydelsen hos tycka i de senaste åren. Användningen av tycka i samma position har ökat samtidigt i de två sverigesvenska nyhetsmedier. Detta kunde tyda på att det har blivit vanligare att uttrycka eller fråga efter subjektiva ställningstaganden i nyhetsmedier i världen som har blivit mer och mer individuell.
-
(2024)Syftet med den föreliggande avhandlingen är att bidra till forskningen om finlandssvenskarnas attityder till språkbruk, med en speciell hänsyn till om det finns regional variation inom ämnet i Finland. I min undersökning utreder jag var och när finlandssvenska abiturienter anser att det går bra att använda svenska och hur de förhåller sig till användningen av svenska. Jag vill också ta reda på hur bra abiturienterna bedömer sina svenskkunskaper över lag och hur de ser svenskans ställning mer generellt i Finland i dag. De här frågorna undersöker jag med hjälp av en enkät som jag har planerat med hjälp av Grins (2003) COD-modell (capacity, opportunity, desire). Som analysmetod utnyttjar jag Grins (2003) COD-modell. Enligt Grin måste tre grundförutsättningar uppfyllas för att människorna skall kunna nyttja sitt språk. De här tre förutsättningarna är kompetens, möjlighet och viljan att använda språket. I min undersökning tar jag fasta på alla tre dimensionerna, men huvudsakligen koncentrerar jag mig på aspekterna kompetens och vilja. Mitt material består av 75 enkätsvar, varav 40 är från abiturienter som studerar på Ekenäs gymnasium och 35 från Gymnasiet Grankulla Samskola. Abiturienterna har svarat på enkäten med sina namn, men jag har pseudonymiserat deras namn i själva avhandlingen. Enkäten består huvudsakligen av flervalsfrågor, men det finns också några öppna frågor i den. Min analys visar att de finlandssvenska abiturienterna anser att det går bra att använda svenska hemma, i skolan och med svenskspråkiga vänner. När det i synnerhet gäller umgänge med finskspråkiga vänner, restauranger eller kaféer är det däremot färre abiturienter som anser att det går bra att använda svenska. I fråga om kollektivtrafik är det bara drygt en femtedel av abiturienterna som uppger att de i första hand använder svenska. I kontakter med myndigheter samt i hälso- och sjukvården rapporterar nästan två tredjedelar av abiturienterna att de i första hand använder finska. På basis av mina analysresultat finns det svaga tecken på att det inte går lika bra för abiturienterna som studerar vid Ekenäs gymnasium som för abiturienterna som studerar i Gymnasiet Grankulla Samskola att använda svenska på allmänna platser, men det här kan jag dock inte generalisera. Det finns även små tecken i mina resultat på språkbyte när det gäller hälso- och sjukvård och möjligheten att använda svenska utanför sin hemstad. Dessutom visar min analys att abiturienterna i huvudsak anser svenskan som en väsentlig del av sina liv som de också vill föra vidare i framtiden. Vidare framgår av min analys att alla abiturienterna över lag bedömer sina svenskkunskaper som bra. I min analys framkommer det också att det finns en tudelning i hur abiturienterna bedömer svenskans ställning i dagens Finland.
-
(2017)Tutkielma käsittelee tapaustutkimuksen näkökulmasta arkeologisen tiedon rakentamista museo-opastuksilla kasvatustieteellisiin teorioihin ja yleisöarkeologian tutkimushistoriaan nojaten. Työn tavoitteena on selvittää, miten Espoon kaupunginmuseon KAMU:n oppaat ja toisaalta museon toiminnallisille esihistoriaopastuksille osallistuvat espoolaiset viidesluokkalaiset käsittävät arkeologian ja arkeologisen tiedon luonteen ja mikä on heidän käsityksensä siitä, kuinka arkeologiaan liittyviä aiheita tulisi opettaa ja oppia opastuskontekstin kautta pohdittuna. Työn toisena tavoitteena on pohtia, voisiko kouluopetusta ja etenkin museo-opastuksia vielä parantaa ja ehkä laajentaa silloin kun niiden kohteena on arkeologia ja arkeologinen tieto. Tutkimuksen aineisto käsittää museon neljälle vakituiselle oppaalle tehdyt puolistrukturoidut haastattelut ja esihistoriaopastukselle osallistuneilta viidesluokkalaisilta kerätyt kyselylomakkeet, joita oli yhteensä 104 kappaletta. Aineistoa analysoidaan pääosin kvalitatiivisella tutkimusotteella, kyselyaineistoa analysoidaan myös kvantitatiivisesti. Aineistoa analysoidaan vasten tutkimuksen kasvatustieteellistä teoriataustaa, jonka mukaan tiedon luonteen käsitys ja samalla käsitykset ihmisen oppimisen kannalta on museopedagogiikassa muuttunut. Muutoksen mukaan tieto ja sen rakentuminen on ihmisistä riippuvaista eikä oppijaa kohdella passiivisena tiedon vastaanottajana vaan aktiivisena toimijana, joka rakentaa itselleen merkityksellistä tietoa. Ajattelutavan muutosta heijastetaan tutkimusaineistoon ja pyritään näin pohtimaan, näkyykö ajattelun muutos myös toiminnassa, tässä tapauksessa museo-opastuksilla ja sitä, miten se vaikuttaa arkeologisen tiedon rakentamiseen ja rakentumiseen. Tulosten valossa museo-opastukset ovat oleellisessa osassa konstruktiivisen museon ideaalin tavoittelussa ja siinä, mitä arkeologiasta ja arkeologisesta tiedosta nostetaan tässä kontekstissa esiin. Kouluopetuksessa esihistorian ja arkeologian rooli on häviävän pieni. Yleisöarkeologista taustaa vasten nähtynä opastukset voi nähdä edistysaskeleina, sillä ne auttavat ymmärtämään arkeologisen tiedon moninaisuutta ja muutosalttiutta. Tutkimus osoittaa myös sen, että näyttelyitä ja opastuksia on jatkuvasti kehitettävä muuttuvan tutkimustiedon mukaan yleisöjen antamaa palautetta unohtamatta.
-
(2015)This master’s thesis with the title JAKOB VON UEXKÜLL’S UMWELT THEORY IN LITERARY ANALYSIS ON THE EXAMPLE OF LEONIE SWANN’S DETECTIVE STORY ”THREE BAGS FULL” uses the Umwelt theory of Jakob von Uexküll (1864-1944) for the analysis of animals in fiction. As the text example it uses the novel “Three Bags Full” by German author Leonie Swann (*1975). The aim of the thesis is to establish a shift in the analysis of animals in fiction. Instead of treating animals as replacements for human characters or as mere symbols, a focus on animals as own entities with a real, biological exemplar is aimed at. The thesis starts with an introduction to the text example and its author. The text example is then placed into the literary canon. In addition it shows the signification sheep have received through literary history and demonstrates the problem that sheep have lost their animal character. Following field of zoosemiotics is briefly introduced as is the biologist Jakob von Uexküll. His Umwelt concept is subsequently explain in more detail and its application in and contribution to literary analysis presented. Concluding the analyses the novel “Three Bags Full” using von Uexküll’s theory is conducted in order to show the real animal character of the sheep in the novel. The claim that the author deliberately chose to write about real-life animals is proven. Additionally the functionality of Umwelt theory to provide humans with a balanced, meaningful tool to investigate animals in art is provided.
-
(2020)Pro gradu -tutkielma käsittelee moniäänisyyttä, erityisesti sitaatteja, osana kotimaisten romaanien kansitekstejä. Tutkimus lähestyy kansitekstejä ja niiden jaksoja tekstilajioletuksesta käsin ja asettuu osaksi genretutkimuksen kenttää. Aineistoa tarkastellaan myös promotionaalisuuden ja moniäänisyyden näkökulmasta. Menetelminä hyödynnetään tarpeen mukaan erilaisia tekstintutkimuksen työkaluja kuten jaksoanalyysia ja systeemisfunktionaalista kielentutkimusta. Aineisto koostuu 30 kotimaisesta, sitaatillisesta romaanin kansitekstistä, jotka on julkaistu vuoden 2010 jälkeen. Takakansikokonaisuuksissa kuvataan, arvioidaan ja näytetään kirjaa monesta näkökulmasta, monella eri äänellä ja moninaisia suostuttelun keinoja hyödyntäen. Luvussa 3 aineiston esitellään seuraavanlaisia kansien toiminnallisia jaksoja: 1) evaluointijaksot, jotka jakautuvat edelleen romaanin ja kirjailijan evaluointiin, 2) romaanin kuvailu pidempinä juonen referointijaksoina tai ytimekkäinä, elliptisinä kiteytyksinä, 3) kirjailijaesittely, 4) arvostelut, 5) validointi sekä 6) sitaatit, jotka on tässä luokiteltu sen mukaan, kaiuttavatko ne tekstiin yhden vai useamman lähteen ääniä. Sitaatin äänet poikkeavat monella tapaa muista jaksoista: muualla kansissa on äänessä kirjan ulkopuolinen, tietojaan ja arvioitaan esittävä auktoriteetti, ja sitaatin puhe on modaalisesti varauksellisempaa ja eri tavoin moniäänistä. Selkein tunnusmerkki kansien sitaatille on yksikön ensimmäinen persoona sekä yksilön kokemusmaailman näkökulma. Luvussa 4 tarkastellaan sitaatteja niissä aktivoituvien verbiprosessien kautta. Tässä tarkastelussa hyödynnetään Hallidayn ja Matthiessenin verbiprosessiluokittelua, jonka avulla analysoidaan sitaattijaksojen ajatuksia, tekemisiä ja olemisia. Aineiston verbiprosesseista suurin osa on mentaalisia, ja niillä kuvataan romaanin henkilöiden mielenliikkeitä ja ajatuksia. Materiaaliset prosessit tyypillisesti näyttävät lukijalle romaanien käänteentekeviä hetkiä. Sitaattien relatiivisilla prosesseilla taas kuvataan kirjan henkilöiden suhdetta muihin ihmisiin tai maailmaan tai rakennetaan dramaattisia asetelmia, jotka herättävät lukijan kiinnostuksen. Lukijalle tarjoutuva dialoginen tila ja tulkintojen vapaus laajenevat, kun vaikuttamisen keinoissa siirrytään evaluoinnista ja aiempien teosten arvosteluista kuvailuun ja sitaatteihin. Vaikka sitaateilla vaikutetaan lukijaan epäsuorasti, niillä ohjataan tulkintaa: sitaatin poimiminen, rajaaminen ja nostaminen kanteen on aktiivinen valinta, jolla kansitekstin tekijä ohjaa lukijan katseen haluamaansa suuntaan.
-
(2024)Maisterintutkielma keskittyy kolmeen Suomen luonnossa esiintyvään eläimeen: karhuun, suteen ja jänikseen. Tutkielmassa tarkastellaan lauseita, joissa eläimet esiintyvät, ja kiinnitetään huomiota eläimen toimijuuteen ja siihen, millaisessa roolissa eläin on suhteessa lauseen verbiin. Lisäksi tutkielmassa keskitytään siihen, millaisia tapahtumia eli kehyksiä eläinlauseet edustavat. Tutkielman tavoite on havainnollistaa sitä, että ihmiset suhtautuvat eläimiin eri tavalla ja rakentavat niistä erilaisia mielikuvia puheessaan. Sen lisäksi tutkielmassa pohditaan ihmisen ja eläimen välisiä suhteita ja ihmisen ideologisia asenteita eläimiä kohtaan. Analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, miten eläimet nähdään vakiintuneiden kielenainesten näkökulmasta, ja tutkielman teoreettinen viitekehys on yhdistelmä kognitiivista kielioppia ja ekolingvistiikkaa. Ekolingvistiikka on kognitiivinen ja lingvistinen tutkimussuuntaus, jossa tarkastellaan kielen ja ympäristön välisiä suhteita nimenomaan kielen näkökulmasta. Tutkielmassa eläinlauseita tarkastellaan kehyssemantiikan ja semanttisten roolien näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty Kielipankin Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2020. Aineistohaut on tehty hakusanoilla karhu, susi ja jänis. Aineisto koostuu siis kolmesta osa-aineistosta: jokaisesta eläimestä on kerätty 100 esimerkin osa-aineisto, jotka muodostavat yhteensä 300 esimerkin laajuisen aineiston. Aineistosta tarkastellaan vain sellaisia esimerkkejä, joissa eläin on joko subjektin tai objektin asemassa. Tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin 72 esimerkkiä. Tutkielman analyysi jakautuu kahdeksaan osioon lauseissa ilmenevien verbien perusteella. Eläimet hahmottuvat lauseisiin liikkuvina, kohdattavina, uhkaavina, tapettavina, puolustettavina ja havainnoitavina olioina. Lisäksi eläimiä tarkastellaan lauseissa, joissa ne saavat inhimillisiä piirteitä, kuten kognitiivisia, emotionaalisia tai kommunikatiivisia kykyjä. Viimeinen osio käsittelee esimerkkejä, joissa eläimiä luonnehditaan predikatiivilauseissa. Analyysissä kiinnitetään huomiota ennen kaikkea eläinten semanttisiin rooleihin ja eläinlauseissa hahmottuviin kehyksiin. Eläinten keskeisiksi semanttisiksi rooleiksi nousivat agentti, patientti, tunneverbin kokija ja ärsyke, aistiverbin ärsyke ja neutraali. Tärkeimmät kehykset olivat liikkumiskehys, kohtaamiskehys, uhkakehys, tappamiskehys, metsästyskehys ja puolustamiskehys. Eläimet esiintyivät lauseissa niin aktiivisina kuin passiivisina toimijoina erilaisissa konteksteissa. Tutkielmassa havaitaan, että ihmisten suhtautumistavat eläimiin vaihtelevat: karhu hahmottuu lauseissa uhkaavaksi mutta kunnioitetuksi eläimeksi, susi nähdään vaarallisena ja uhkaavana eläimenä ja jänikseen suhtaudutaan melko neutraalisti ja se nähdään yleensä ihmisen uhrina. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että aineistoesimerkit eivät oikeastaan kuvaa eläimiä eläiminä, vaan ne tarjoavat näkökulmia ihmisistä ja ihmisten suhtautumistavoista eläimiä kohtaan. Esimerkit kuvastavat siis ihmisten ideologisia asenteita, jotka nousevat esiin eläinlauseiden taustalle.
-
(2019)Tutkin pro gradu -tutkielmassani näytelmässä Tuntemattoman eläimen jäljet ja Annantalon Into-teatteriryhmän esitysversiossa esitettyjä nuoren henkilöhahmon tunteita. Tutkimuksessani kysyn, mitä tunteet tekevät näytelmässä ja esityksessä ja miten ne vaikuttavat nuoren henkilöhahmon toimintaan. Nuorten teatteria ei ole kovin paljon tutkittu taiteellisista lähtökohdista käsin. Se aiheuttaa käsityksen, jossa lasten ja nuorten kehittäminen ja opettaminen on taiteen kokemusta tärkeämpää. Kysynkin tutkimuksessani myös, miten tunteet vaikuttavat nuorten teatterissa olevaan taiteelliseen valtasuhteeseen aikuisen ja nuoren välillä. Tuntemattoman eläimen jäljet kertoo nuoresta tytöstä, joka kohtaa ensimmäistä kertaa kuoleman, kun hänen Saara-tätinsä sairastuu ja menehtyy. Tapahtumat herättävät tytössä erilaisia tunteita ja saavat tytön pohtimaan suuria kysymyksiä elämästä ja itsestään. Apuna näiden vaikeidenkin kysymysten pohtimiseen tyttö saa ystäviltään ja perheeltään. Tarkastelen esitystä ja näytelmää Sara Ahmedin tunnekäsityksen mukaan, jossa tunteet eivät ole omistusmuotoisia, vaan tapahtuvat ikään kuin asioiden välillä kosketuksen yhteydessä. Kosketuksen ansiosta tunteet ovat sosiaalisia ja määrittävät henkilöiden ja asioiden välisiä suhteita. Tutkimukseni analyysi perustuu tarkastelemani näytelmän lukemiseen, sekä siitä tehtyyn esitysversioon. Pohdin tunteiden itsensä sijaan sitä mitä ne valitsemissani kohtauksissa tekevät ja miten ne vaikuttavat henkilön ja maailman rajoihin. Häpeä toimii esityksessä monella tavalla. Kun tyttö käy sairaalassa katsomassa Saara-tätiä, häpeä saa aikaan tytön vetäytymään kauemmas niin sairaasta ruumiistaan, kuin omasta ruumiistaankin. Häpeään sekoittuu epämukavuutta, inhoa ja pelkoa. Tytön ystävän häpeäkokemus puolestaan saa aikaan turhautumista, mikä lähentää ystävysten joukkoa, jotka tunnistavat saman turhautuneen häpeän omassa kokemuksessaan. Pelko on niin esityksessä kuin näytelmässä voimakkaasti läsnä oleva tunne. Se on myös ajassamme hallitseva tunne terrorismin uhan, ilmastokatastrofin ja nopeasti muuttuvan maailman myötä. Pelko ajautuu ahdistukseen, kun pelon kohteita kerääntyy liikaa, eikä yksikään niistä vaikuta selkeältä. Näin ollen pelko kutistaa maailmaa ruumista vasten ja rajoittaa vapauden tunnetta. Surua voidaan ajatella voimakkaana tunteena, johon liittyy mystiikkaa. Näin on ainakin kuolemansurun kohdalla, joka on läsnä näytelmässä ja esityksessä koko teemassa. Suru kokemuksena muokkaa identiteettiä ja toisinaan luo käännekohdan elämälle. Toisaalta surua tunteena pidetään usein heikkouden merkkinä, mistä syystä tyttökin yrittää näyttää, ettei suru vaikuta häneen. Rakkaus avaa tytön kokemusta positiivisempaan suuntaan. Rakkaus perhettään kohtaan saa aikaan turvallisuuden tunteen. Rakkaus myös yhdistää ystävysten joukkoa, jotka rakkauden myötä uskaltautuvat avaamaan ruumiitaan maailmalle ja nauttimaan. Näytelmän ja esityksen filosofiassa rakkaus on kokonaisvaltainen tunne jaetusta todellisuudesta ja ”olemassaolon nautinnosta”. Erilaiset tunteet toimivat eri tavoin nuorten teatterissa. Tutkimuksessa esitän, että viha ja rajuus toimivat normeina nuorten teatterissa luoden yksipuolisen kuvan nuoruuden kokemuksesta. Vaikka vihalla on myös mahdollisuuksia toimia valtasuhteiden purkamisen välineenä, se yleensä palautetaan itseensä esimerkiksi vihaisen kapinoivan nuoruusnormin myötä. Vihan sijaan näytelmässä ja esityksessä Tuntemattoman eläimen jäljet mahdollisuuden luo ihmetys. Teatterissa, jossa tapahtumat tapahtuvat aina ikään kuin ensimmäistä kertaa, on ihmetys luonteva keino avata erilaisia mahdollisia nuoruuden kokemuksia.
-
(2023)Tutkielman aiheena ovat eteläpohjalaiset murrepiirteet ja niiden variaatio kolmen Etelä-Pohjanmaan maakunnassa syntyneen informantin puheessa sekä informanttien kielielämäkertahaastatteluissa esiin nousseet ajatukset ja asenteet kielenkäyttöön, murteisiin – erityisesti eteläpohjalaismurteisiin – ja erilaisiin kielimuotoihin liittyen. Tutkimuksen kvantitatiiviseen analyysiin valitut piirteet ovat jälkitavujen vokaalienvälinen h, svaavokaali sekä r yleiskielen d:n varianttina. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä selvittää, miten taajaan nämä murteelliset variantit informanttien puheessa edustuvat ja missä muotoryhmissä niitä esiintyy. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan kvalitatiivisesti informanttien idiolekteja ja niissä esiintyviä eteläpohjalaismurteiden, yleispuhekielen ja mahdollisten muiden murteiden piirteitä sekä variaatiota. Kielenpiirteiden analysoinnin lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä kieleen ja murteisiin liittyviä ajatuksia ja asenteita informantit tuovat haastatteluissaan esiin. Tutkielman aineistona ovat kolmen informantin kielielämäkerralliset haastattelut Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen eteläpohjalaispuhujien haastatteluaineistosta. Haastattelukysymykset liittyivät haastateltujen elämään, kieleen, kielenkäyttötilanteisiin ja kielikäsityksiin. Aineisto ohjaa tutkimusta siten, että kieliasenteiden tarkastelussa painotus on siinä, mitä informantit ovat itse kertoneet haastatteluissaan. Kolmen murrepiirteen kvantitatiivisen analyysin perusteella osoittautui, että yleisimmin käytetty murrepiirre oli svaavokaali, jota esiintyi monipuolisesti eri konsonanttiyhtymissä. Toiseksi yleisin piirre oli yleiskielen d:n vastine r, jota edustui eniten hd-yhtymässä. Jälkitavujen vokaalienvälisen h:n esiintyvyydessä oli hieman hajontaa. Tutkitut kolme piirrettä edustuivat vain kahdella tutkimuksen informanteista. Kvalitatiivinen analyysi osoittikin, että eteläpohjalaismurteiden piirteet eivät kuulu kaikkien eteläpohjalaispuhujien idiolektiin ja niiden sijaan puheessa voivat edustua toisille murrealueille ominaiset piirteet esimerkiksi puhujan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Murrepiirteiden variaatiota voi ilmetä myös erilaisissa puhetilanteissa ja eri puhekumppanien kanssa. Haastateltujen kieliasenteiden analyysi osoittaa, että kielenkäyttäjien kieleen liittyvät asenteet ilmenevät eri tavoin ja ne myös eroavat toisistaan. Informanttien henkilökohtaiset kokemukset ja kosketus erilaisiin kielimuotoihin näyttävät vaikuttavan heidän kieliasenteisiinsa. Informanttien suhtautuminen eteläpohjalaiseen murteeseen ilmeni neutraalina tai positiivisena ja informantit myös osoittivat arvostavansa murteita yleisesti. Sen sijaan suhtautuminen esimerkiksi slangiin ja monikielisyyteen vaihteli informanttien välillä. Kielielämäkerralliset haastattelut, joissa haastateltujen elämäkerta ja kieli kulkevat rinnakkain, osoittautuivat monipuoliseksi aineistoksi tutkielmalleni. Kielielämäkerrat avasivat kiinnostavia kurkistusikkunoita informanttien kieleen ja kielelliseen elämään sekä tarjosivat tutkimukseen kiinnostavia uusia näkökulmia ja jatkotutkimusmahdollisuuksia.
-
(2012)Tutkielman aiheena on jälkitavun (toisen tavun) labiaalivokaalien historia itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä. Jälkitavun labiaalivokaaleja on pidetty itämerensuomen ja saamen yhteisessä kantakielessä, varhaiskantasuomessa syntyneenä uudennoksena, ja tutkielman tavoitteena on arvioida, kuinka perusteltu tämä oletus nykytutkimuksen valossa on. Aineistona ovat 1990-luvulla ilmestyneen suomen kielen etymologisen sanakirjan, Suomen sanojen alkuperä -teoksen (SSA) sana-artikkelit. Sana-artikkeleista on poimittu tarkasteltavaksi ne, joissa on esitetty mahdollisesti yhteistä alkuperää oleviksi sellaiset saamen ja (itämeren)suomen sanat, jotka molemmat sisältävät labiaalivokaalin toisessa tavussa. Tällaisia sanarinnastuksia löytyi yhteensä 72. Tutkielmassa analysoidaan kunkin rinnastuksen uskottavuus käyttäen etymologisen tutkimuksen peruskriteereitä, sanojen merkitystä, äännesuhteita ja levikkiä. Huomioon otetaan myös lainasanatutkimuksen tuoreimmat tulokset, jotka ovat tuoneet mm. itämerensuomen ja saamen välisten lainojen äännesuhteisiin tarkempaa systematiikkaa. Tarkastelluista sanarinnastuksista 37 eli hieman yli puolet osoittautui sellaisiksi, että niiden perusteella voidaan rekonstruoida varhaiskantasuomeen jälkitavun labiaalivokaalin sisältävä lähtömuoto. Lisäksi kaksi muualla tutkimuskirjallisuudessa mainittua suomalais-saamelaista sanarinnastusta läpäisi tämän kriteerin. Tuloksissa ei ilmennyt selviä eroja eri johdostyyppien välillä; hyväksyttäviä rinnastuksia oli sekä suomen U- että O-vartaloisissa verbeissä, verbikantaisissa nomineissa, yksinkertaisissa U/O-vartaloisissa nomineissa ja kompleksisemmissa nominijohdoksissa. Sanarinnastuksista kymmenkunta oli sellaisia, että äänteellisin perustein niitä ei voi mitenkään analysoida lainoiksi kieliryhmästä toiseen, vaan kyseessä on varmasti yhteiseen kantakieleen palautuva vartalo. Tutkielman tulokset vahvistavat, että itämerensuomessa ja saamessa on joukko yhteisiä sanoja, joissa voidaan vahvoin perustein olettaa olleen jälkitavun labiaalivokaali jo yhteisessä kantakielessä. Aineistoanalyysin ulkopuolelle jääneet automatiiviverbit (suomen kuulua, saamen gullot) viittaavat samaan suuntaan. Kuitenkaan esim. vanhoissa germaanisissa lainasanoissa ei näytä olevan yhtään sellaista, jossa sekä itämerensuomen että saamen sanassa olisi labiaalivokaali vastaamassa kantagermaanin toisen tavun *ō:ta. Muussakin sanastossa on tapauksia, joissa jälkitavun vokaali on labiaalinen vain osassa itämerensuomalais-saamelaista kielialuetta. On siten mahdollista, että jälkitavun labiaalivokaalien yleistyminen sanastossa ja maantieteellinen leviäminen olisi tapahtunut osin vasta kieliryhmien erkaantumisen jälkeen.
-
(2022)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia muutoksia B1-ruotsin oppikirjojen suullisissa tehtävissä tapahtuu ala-asteen ja lukion välillä. Mahdollisia muutoksia ja niiden syitä pohditaan aiheelle oleellisen kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien avulla. Tutkimus on relevantti uusien opetussuunnitelmien ja opetusmateriaalien takia. Kyseisiä muutoksia ei myöskään ole aikaisemmin tutkittu. Puhuttu kieli on kielen alkuperäinen muoto ja sillä on paikkansa myös monien ihmisten arjessa. Koulumaailmassa kirjoitettu kieli on kuitenkin ollut kieltenopiskelussa dominoivampi osapuoli monien vuosien ajan. Vasta 1970-luvun ja kommunikatiivisen kieltenopetuksen tuomien muutosten jälkeen puhuttu kieli on alkanut saada enemmän painotusta. Muutos on vienyt pääpainon täydellisestä ääntämisestä kykyyn kommunikoida suullisesti muiden kanssa ja tulla ymmärretyksi. Tutkielman materiaalina toimii kaksi kirjasarjaa. Trampolin-kirjasarjan kirjat edustavat ala- ja yläkoulun oppimateriaalia, kun taas Fokus-kirjasarjan kirjat edustavat lukion oppimateriaalia. Molemmat kirjasarjat on tehty uusien opetussuunnitelmien mukaisiksi. Materiaali on analysoitu käyttäen laadullista sisällönanalyysia. Lisäksi tutkimus sisältää tulosten pohjalta tehtyjä omia havaintojani materiaalista. Tutkielman tulokset osoittavat, että eri koulutasojen välillä on joitain selkeitä eroja ja joitain hieman pienempiä eroja. Ylemmille tasoille mentäessä ääntämisen harjoittelu muuttuu toistamisesta lukemisen kautta harjoitteluun. Suulliset tehtävät muuttuvat myös työtavoiltaan kattavimmiksi ja sisältävät monipuolisempaa työskentelyä. Lisäksi tehtävät, jotka sisältävät draaman piirteitä, pelejä ja leikkejä, muuttuvat harvinaisemmiksi. Tutkielmassa näitä muutoksia tulkitaan aiheelle relevantin kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien avulla. Tämänhetkisten kieltenopetuskäsitysten mukaan opetuksessa ei tähdätä täydelliseen ääntämiseen, jonka lisäksi opetussuunnitelmissa linjatut tavoitteet ääntämiselle lukion B1-ruotsissa edellyttävät perusteiden osaamista. Lukion opetussuunnitelman perusteissa mainitaan lisäksi, että opiskelijan tulisi oppia käyttämään kieltä luovasti ja rakentavasti. Tämän voidaan nähdä selittävän, miksi lukiossa on työtavoiltaan kattavampia ja monipuolisempia tehtäviä. Pelejä ja leikkejä käytetään opetuksessa motivoimaan ja ne nostetaan myös peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa tärkeäksi työtavaksi. Pelien ja erilaisten leikillisten tehtävien määrän lasku lukioon mentäessä on täten linjassa näiden ohjeistusten kanssa. Lisäksi lukion opetussuunnitelman painotus luovaa ja rakentavaa kielenkäyttöä kohtaan voidaan ajatella selittävän muutoksen kohti tehtäviä, joissa on paremmat mahdollisuudet ilmaista itseään.
-
(2017)Pro gradu -tutkielmassani pohdin vaikuttavaa puhetta ja vaikuttumisen tematiikkaa Mika Waltarin näytelmässä Gabriel tule takaisin! (1945). Erittelen näytelmää tekstinä sekä suhteessa draamakirjallisuuden lajiin että draaman rakenteellisiin lainalaisuuksiin. Kysyn tutkielmassani, mitä on vaikuttava puhe kohdenäytelmän kontekstissa? Kuka vaikuttavaa puhetta käyttää? Mitä erilaisia seurauksia vaikuttavan puheen käytöstä on? Miten vaikuttava puhe on yhteydessä näytelmän tilaan? Miten kohdenäytelmän tila muuttuu puheen vaikutuksesta? Ja vielä: kuka teoksessa vaikuttuu ja millä eri tavoilla? Vaikuttavan puheen analyysissä sovellan J.L. Austinin ajattelua kirjallisuuden tutkimukseen. Austin näkee osan kielellisistä lausumista tekoina, joissa jonkin asian sanominen on samaan aikaan asian tekemistä. Esimerkiksi lausuman “minä lupaan” sanominen on myös lupauksen tekemistä. Tällaisilla lausumilla on voimakas vaikutus vastaanottajaan. Tarkastelen kohdeaineistoni henkilöitä sekä vaikuttavan puheen käyttäjinä että puheesta vaikuttujina. Pohdin vaikuttavaa puhetta lisäksi yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä, joka kiteytyy erilaisiksi diskursseiksi. Teoksen toimintaa, käänteitä ja puheen kutoutumista juoneen tarkastelen farssin sekä tragikomedian lajiteorian valossa. Analysoin teoksen henkilöiden vaikuttumista myös esitysteorian ja katsojuuden näkökulmista. Esitän, että kohdeaineistoni päähenkilö, naimaton keski-ikäinen perijätär, Ulriika, seuraa näytelmän toisen henkilön, Gabrielin, toimintaa kuin esitystä vaikuttuen näkemästään. Ulriikan vaikuttuminen saa hänet näytelmässä myös kieltämään omat ihanteensa ja antamaan Gabrielille suuren summan rahaa. Ulriikan vaikuttuminen Gabrielin esityksestä vaikuttaa myös hänen toimintansa muutoksiin näytelmän kuluessa. Pohdin Gabrielin tekemien lupausten ja näiden lupausten rikkomista suhteessa Ulriikan toiminnan muutoksiin. Nivon analyysissani henkilöiden toiminnan ja toiminnan muutokset myös näytelmän kirjoittamisen ajalliseen kontekstiin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
-
(2016)Tutkimukseni kohteena on Tomi Kontion runokokoelma Lukinkehrä (1996). Tutkielmani on kaksiosainen kuten Lukinkehräkin, jonka runot jakaantuvat luontoon sekä kaupunkimaisemaan. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on ekokriittinen kirjallisuudentutkimus, jonka avulla analysoin, miten runoissa esitetään luontoa, ja minkälainen luontosuhde runoihin muodostuu. Ekokritiikin metaforista hyödynnän pastoraalia, apokalypsia ja postpastoraalia, ja täydennän luontosuhteen analyysiä subliimin ja groteskin käsitteillä. Kaupunkiin sijoittuvia runoja tutkin humanistisen maantieteen paikan käsitteen avulla. Lukinkehrän luontorunoissa huomionarvoiseksi nousee ei-inhimillisen personifiointi, jolloin luonto ja sen olennot saavat äänen ja edustuksen. Runoissa kasvien ja eläinten kuvaus siirtyy kohti konkreettisuutta ja runojen kuvallisuuden painopiste siirtyy siten vertauskuvallisesta merkityksestä kohti kuvaa. Antamalla runoissa ei-inhimilliselle luonnolle äänen, runoissa otetaan huomioon niiden intressit ja otetaan kantaa niiden elinolojen puolesta. Pastoraalin perinteessä keskeistä on ajallisuus ja kaipuu menneeseen, ikuisesti kadotettuun aikaan, joka näyttäytyy parempana kuin nykyisyys. Lukinkehrässä nostalgisuus ilmenee runon puhujan suhteessa luontoon ja myyttiseen esihistorialliseen aikaan, jolloin ihmisen luontosuhdetta määritteli autenttinen läsnä oleminen. Lukinkehrässä kaipuuta menneeseen kuvastaa myös intertekstuaalisuus myyttisiin alkutarinoihin. Lukinkehrän runoissa luonnon pienet ja mitättömiltä tuntuvat lähiön rikkakasvit, heijastukset ja hyönteiset tuottavat runoissa subliimin kokemuksen. Luonnon äärettömät elementit hämmentävät runon puhujaa ja osoittavat, että luontoon liittyy enemmän kuin aistein pystyy havaitsemaan. Runoissa luonnonkokemus antaa myös mahdollisuuden rajattomuuden tilaan ja osalliseksi maailmankaikkeuteen ilman kielen rajoittavaa suhdetta. Groteski ja subliimi yhdistyvät runoissa ylevöittämällä alhaisena pidettyjä olioita pyhäksi ja osoittavat siten runon puhujan syvää kunnioitusta luonnon eri elementtejä kohtaan. Groteski myös murtaa dikotomista jaottelua luonnon ja ihmisen välillä: ihminen sulautuu osaksi luontoa, sen materiaalisuutta ja kiertokulkua. Apokalyptiset visiot ilmenevät kaupunkiin sijoittuvissa runoissa, joissa kaupunkiin yhdistyy dystopisia piirteitä ja kuoleman eri konnotaatioita. Runoissa on viittauksia todellisuuden ympäristökatastrofeihin sekä lintujen ahdinkoon. Lukinkehrässä paikantuva Helsinki on runon puhujan muistojen kyllästämä. Eletyt muistot ja historia luovat myös kiintymyksen tunteen paikkaa kohtaan, jota osoittaa oodimaiset puhuttelut ja kulkeminen kaupungilla ja ympäristön havainnointi.
-
Ja niin minuuteni jatkuu : Juha Mannerkorven romaanitrilogia modernismin ja postmodernismin rajalla (2020)Juha Mannerkorven romaanit Jälkikuva (1965), Matkalippuja kaikkiin juniin (1967), ja Sudenkorento (1970) muodostavat epävirallisen trilogian. Romaanit ilmestyivät alun perin täysin toisistaan riippumattomina, mutta toistensa ristivalossa tarkasteltuna niistä paljastuu temaattisia ja kerronnallisia yhteyksiä. Kussakin puolisonsa menettänyt mies käsittelee puolisonsa menetystä ja siihen liittyviä muistoja ja kokemuksia. Teoksilla on myös muita yhtäläisyyksiä, kuten intensiivinen subjektiivisuus, pikkutarkka tajunnan kuvaus ja kokeelliset kerrontatekniikat. Tutkin pro gradu -työssäni näiden romaanien yhteyksiä kahteen 1900-luvun suureen sateenvarjokäsitteeseen, modernismiin ja postmodernismiin. Teosten pakkomielteet ja kokeelliset kerrontatekniikat syvenevät ja muuttuvat kimuranteimmiksi mitä syvemmälle romaanisarjassa edetään. 1900-vaihteen kieppeillä ilmestynyt modernismi mullisti kirjallisuuden kenttää monipuolisesti ja vapautti kirjallisuutta kuvaamaan uusia asioita, kuten yksilön mielensisäistä tajunnanvirtaa. Brian McHalen jaottelussa modernismin ytimessä onkin kysymys siitä, mitä subjektiivinen tietoisuus voi maailmasta aisteillaan hahmottaa. Vuosisadan puoliväliin tultaessa alettiin puhua postmodernismista, jonka keinovalikoimaan kuului modernismin ja muiden sitä edeltäneiden suuntausten keinojen variointi ja parodiointi. McHalen jaottelussa postmodernismi purkaa näitä keinoja niin yli-innokkaalla leikkisyydellä, että se samalla saattaa kyseenalaiseksi koko maailman kuvaamisen mahdollisuuden, tai pikemminkin koko ns. todellisen maailman olemassaolon. Suomalaisen kirjallisuuden kentällä nämä -ismit ovat toimineet ja liikkuneet eri tavoin kuin muualla maailmassa. Pitkään oli vallalla malli, jossa modernismi saapui joitain poikkeuksia lukuun ottamatta Suomeen 40-luvun lopussa, ja postmodernistinen kirjallisuus vasta 80-luvulla. Tätä käsitystä haastaa myös tämä pro gradu, jossa havaitsin varhaisia postmodernismin liikahduksia jo näissä 60-luvun lopulla ilmestyneissä teoksissa. Tutkielmassani havaitsin, että Mannerkorven ensimmäinen romaani, Jälkikuva, on melko perinteistä modernismia, vaikka sen tiiviiseen kestoon onkin lastattu aika monipuolinen kirjo erilaisia tyylejä ja kerrontatekniikoita. Toisessa romaanissa, teoksessa Matkalippuja kaikkiin juniin, on kerronta vaikeaselkoisempaa ja tilanteet häilyvämpiä. Lopulta lukija jää epätietoisuuteen siitä, mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään. Kolmas romaani Sudenkorento yhdistelee ja muuntaa edellisten romaanien keinoja ja tilanteita ja sävyjä, ja liitelee yhä kauemmas kirjallisuuden keinojen lipevillä pinnoilla, tuonpuoleiseen saakka.
-
(2020)Regional mascots in Japan are utilized in several different ways from place branding, tourism marketing and business to administrative soft power functions. With the Japanese tourism industry relying heavily on domestic travel, regional mascots are parts of campaigns designed to market rural travel locations to domestic audiences. Predating the use of mascots, these campaigns have long marketed rural destinations as imagined homeplaces utilizing the culturally bound nostalgic imagery of hometown, furusato. The concept of homeplace is intimately connected to the locally observable phenomenon of indulgent interdependence in Japan, amae. This study aims to find nostalgic triggers identifiable in the framework of furusato and amae in regional mascots and their campaigns through qualitative representational analysis. Nostalgia is conceptualized as an emotional response containing a mixture of positive and negative feelings for things no longer available. In addition to personal nostalgia, nostalgia can be experienced towards a collectively shared cultural past or a historical time, in which case the nostalgic experience is simulated. In advertising texts, nostalgic triggers provide a means for greater consumer involvement. In the Japanese cultural context, nostalgic experience is often connected to the sense of homelessness and yearning for homeplace. While personal nostalgia for furusato is possible, the majority of nostalgic experience can be categorized as collective or historical. Things like local specialty products, events and activities may serve as nostalgic triggers. Amae ties in with furusato through the collective nature of village life and interdependence, whereas cute culture connects with amae through feelings of comfort and indulgence. Character culture enables affective consumption and escape into simulated worlds. The representation analysis utilized follows the constructionist approach to representation and meaning making, where reality is constituted from meaning making processes. This approach allows the search of denotative and connotative connections between mascot campaign content and furusato imagery. The analysis focuses on four regional mascots and their campaigns. The material introduced includes design, promotional activities, products and content produced for the characters. Content analysed is multimodal including audiovisual material, websites, blogs and social media channels. The representations in the campaigns are found to constitute locations as imagined homeplaces and communities. Similarly, the analysis discovered possibilities for nostalgia through experiences of amae. Nostalgic triggers identified through the analysis evoke either personal, collective or historical nostalgia. Notions of tradition, home, childhood, nature, festival culture, cuisine and local specialties are identified as powerful nostalgic triggers in the Japanese cultural context. As the outcome of nostalgic feeling cannot be guaranteed, further study is recommended for the confirmation of the occurrence of nostalgic reactions to these triggers from a larger sample of material.
-
(2010)This thesis is a comparative case study in Japanese video game localization for the video games Sairen, Sairen 2 and Sairen Nyûtoransurêshon, and English-language localized versions of the same games as published in Scandinavia and Australia/New Zealand. All games are developed by Sony Computer Entertainment Inc. and published exclusively for Playstation2 and Playstation3 consoles. The fictional world of the Sairen games draws much influence from Japanese history, as well as from popular and contemporary culture, and in doing so caters mainly to a Japanese audience. For localization, i.e. the adaptation of a product to make it accessible to users outside the original market it was intended for in the first place, this is a challenging issue. Video games are media of entertainment, and therefore localization practice must preserve the games’ effects on the players’ emotions. Further, video games are digital products that are comprised of a multitude of distinct elements, some of which are part of the game world, while others regulate the connection between the player as part of the real world and the game as digital medium. As a result, video game localization is also a practice that has to cope with the technical restrictions that are inherent to the medium. The main theory used throughout the thesis is Anthony Pym’s framework for localization studies that considers the user of the localized product as a defining part of the localization process. This concept presupposes that localization is an adaptation that is performed to make a product better suited for use during a specific reception situation. Pym also addresses the factor that certain products may resist distribution into certain reception situations because of their content, and that certain aspects of localization aim to reduce this resistance through significant alterations of the original product. While Pym developed his ideas with mainly regular software in mind, they can also be adapted well to study video games from a localization angle. Since modern video games are highly complex entities that often switch between interactive and non-interactive modes, Pym’s ideas are adapted throughout the thesis to suit the particular elements being studied. Instances analyzed in this thesis include menu screens, video clips, in-game action and websites. The main research questions focus on how the games’ rules influence localization, and how the games’ fictional domain influences localization. Because there are so many peculiarities inherent to the medium of the video game, other theories are introduced as well to complement the research at hand. These include Lawrence Venuti’s discussions of foreiginizing and domesticating translation methods for literary translation, and Jesper Juul’s definition of games. Additionally, knowledge gathered from interviews with video game localization professionals in Japan during September and October 2009 is also utilized for this study. Apart from answering the aforementioned research questions, one of this thesis’ aims is to enrich the still rather small field of game localization studies, and the study of Japanese video games in particular, one of Japan’s most successful cultural exports.
-
(2020)This thesis deals with the visual preferences of Japanese Instagram users. Concentrating on the question of whether they prefer photographs with people in them over other types of photo-graphs and what are their reasons for preferring specific photographs. Material used in this study is collected with an online survey and analysed quantitatively and qualitatively with the theories and concepts of cultural studies and semantics in visual communication. Previous studies have shown that people are drawn to human faces, but as photographs with partly covered faces are also common on social media the study focuses on photographs of people where the faces are not fully visible. The survey was conducted online in Japanese language and aimed for Japanese Instagram users. 60 participants answered the survey from which 50 were eligible for the survey. The aim of the survey was to get the participants report their preferred photographs of sets of photo-graphs presented to them, and explain their choices. Gender, age and types of accounts fol-lowed in Instagram are also taken into account in analysis. The participants are mostly of ages 20–29 which makes the data highly the results for the case of these ages. The results show that no clear preference of photographs with people over other kind of photo-graphs is noticed based on the data, but the people as content in a photograph are an important factor for the preference amongst Japanese Instagram users. Other important factors that seem to affect the preference of the Japanese users were colours of the photograph, nature without any indications of people, a clear message of the photograph and highly polished visual appearance in case of food photography.
-
(2023)Tämä maisterintutkielma käsittelee audiovisuaalista kääntämistä kieliparissa japani–suomi. Japaninkielisten audiovisuaalisten teosten kääntämistä on toistaiseksi tutkittu suomeksi hyvin vähän, vaikka japanilainen audiovisuaalinen media on hyvin suosittua. Tutkimuksen päämääränä on kartoittaa, miten audiovisuaalisuus vaikuttaa japanin kääntämiseen. Tutkimus etsii vastausta seuraavaan kysymykseen: minkälaisia erityispiirteitä ja haasteita liittyy japaninkielisen audiovisuaalisen median suomentamiseen? Av-kääntämistä käsitellään tässä tutkimuksessa käännöstekstitysten näkökulmasta. Tutkimuksen teoriataustana toimii av-kääntämisen multimodaalisuus, käännöstekstitysten konventiot sekä japanilaisen kirjallisuuden ja mangan kääntämisestä kirjoitettu teoria, jota käytetään vertailukohtana analyysissä. Tutkimuksen aineistona käytetään tutkimusta varten toteutettuja puolistrukturoituja haastatteluita, joissa japanista suomeen av-käännöksiä tekeviltä kääntäjiltä kysyttiin heidän kokemuksistaan av-käännösten tekemisestä. Haastatteluun osallistui kolme kääntäjää. Haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistossa nousi esiin laajasti erilaisia aiheita. Tutkimuksessa selvisi, että käännettävän teoksen audiovisuaalisuus ja sen mukana tulevat tilalliset ja lähtötekstin läsnäoloon liittyvät rajoitteet vaikuttivat erityisellä tavalla juuri japanin kääntämiseen johtuen japanin ja suomen kielellisistä eroista. Käännöstekstityksen luonne vaikutti niin erilaisen sanajärjestyksen kuin kulttuurisidonnaisten elementtienkin kääntämiseenkin. Kuvan ja äänen läsnäolon koettiin auttavan kääntäjää, mutta toisaalta kuvan, äänen ja käännöksen rinnakkaisuus ja synkronia koettiin kääntäjän ilmaisumahdollisuuksia rajaavina tekijöinä. Japanilaisen av-median erikoisuutena nousi esiin erityisesti animen kääntämiseen liittyviä, lähtöteoksen haasteellisuutta ja kohdeyleisöä koskevia piirteitä. Tutkimus onnistui löytämään useita suuntia myöhemmälle tutkimukselle.
Now showing items 1536-1555 of 4848