Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer"

Tässä tutkielmassa keskityn kiinankielisten suomenoppijoiden kirjoitelmissa esiintyviin eksistentiaalikonstruktioihin. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen yliopiston suomen kielen opiskelijan 70 tekstistä. Tekstit sisältävät sekä alkeistason opiskelijoiden tekstejä että edistyneiden opiskelijoiden tekstejä. Kaikki opiskelijat puhuvat äidinkielenään kiinaa, ja kaikilla on kokemusta englannin kielen oppimisesta ensimmäisenä vieraana kielenä. Tämä kielitausta tekee aineiston opiskelijoista ainutlaatuisen ryhmän suomenoppijoita. Teen havaintoja mahdollisesta kiinan ja englannin kielen vaikutuksesta opiskelijoiden teksteissä. Konstruktiokieliopin teoreettisen viitekehyksen mukaisesti tarkasteen eksistentiaalikonstruktioita opittavana yksikkönä kielenoppimisessa. Tästä näkökulmasta keskityn analyysissani myös eksistentiaalirakenteiden käytön vaihteluun eri opiskeluvuosien teksteissä. Analyysissani poimin aineistosta ensin 99 esiintymää, jotka voidaan tulkita eksistentiaalisuutta ilmaiseviksi konstruktioiksi. Vertaamalla aineistossa esiintyviä eksistentiaalirakenteita Ison suomen kieliopin kriteereihin olen luokitellut niitä konstruktioita, jotka eivät ole yleiskielen mukaisia. Poikkeavien esimerkkien analyysissäni pyrin selvittämään kiinan- ja englanninkielisten eksistentiaalirakenteiden mahdollista vaikutuksta oppilaiden tuotosten rakenteeseen vertaamalla aineiston konstruktioiden kiinan- ja englanninkielisiä vastineita. Analysoin myös kvantitatiivisesta näkökulmasta aineiston eksistentiaalirakenteiden käytön vaihtelua eri vuosikurssien opiskelijoiden tekstien välillä.  Analyysi osoittaa, että aineiston opiskelijat hallitsevat yleisesti ottaen hyvin eksistentiaalirakenteiden käytön. Eksistentiaalirakenteet ovat yleisempiä edistyneiden opiskelijoiden kuin alkeistason oppijoiden teksteissä. Edistyneet opiskelijat käyttävät kirjoituksissaan myös monimutkaisempia eksistentiaalirakenteita. Eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet ja vaikeudet ovat myös erilaisia alkeistason oppijoiden ja edistyneiden oppijoiden välillä. Alkeistason oppijoille eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet johtuvat rakenteiden tuntemattomuudesta ja kielellisten resurssien puutteesta. Edistyneille oppijoille vaikeuksia aiheuttavat kirjoittamisen ja ilmaisun monipuolisuus ja monimutkaisuus. Analyysissani olen tunnistanut opiskelijoiden teksteissä myös mahdollista englannin ja kiinan vaikutusta. Englanninkielisen eksistentiaalirakenteen vaikutus näkyy suoraan lauseen rakenteessa: esimerkiksi sanajärjestys, kun paikka ilmaiseva adverbiaali esiintyy lauseen lopussa. Kiinan vaikutus näkyy selvemmin suomen kielen uusien kieliopillisten käsitteiden ymmärtämisessä. Esimerkiksi elatiivi-sijamuoto ja sen kiinan vastineen kieliopillisten piirteiden erilaisuus asettaa oppijoille haasteita eksistentiaalirakenteiden käytössä. Tämän tutkimuksen analyysi kiinankielisten suomenoppijoiden eksistentiaalirakenteista rikastuttaa suomea vieraana kielenä ja toisena kielenä käsittelevaa tutkimusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan samalla myös soveltaa edelleen, erityisesti suomen kielen opetuksessa ja oppimisessa Suomen ulkopuolella.  

Tutkielma tarkastelee Whatsapp-pikaviestikeskustelualustalla lähetettyjä viestejä, joissa emoji sijaitsee keskellä viestin tekstiä. Päämääränä on selvittää, millaisia eri funktioita emojeilla on pikaviesteissä, kun niitä käytetään tässä niille epätyypillisessä paikassa. Tutkimus hyödyntää keskustelunanalyysin ja digitaalisen keskustelunanalyysin metodeja. Aineiston viestit on kerätty satunnaisotannalla. Viestit on lähetetty vuoden 2018 syyskuun ja vuoden 2019 toukokuun välillä kahdenkeskisiin keskusteluihin ja yhteen seitsemän hengen ryhmäkeskusteluun. Lähettäjät ovat kaikki 24-30-vuotiaita, ja keskustelut ovat sävyltään arkista ystävien välistä viestittelyä. Emojien käyttötavat on jaettu tutkimuksessa kolmeen eri ryhmään, joista ensimmäinen on emojien välimerkinkaltainen käyttö, toinen affektin ilmaiseminen ja korostaminen emojein ja kolmas käyttötapa samassa viestissä olevien eri toimintojen erottaminen toisistaan. Lisäksi tutkielma sivuaa sarkasmin ilmipanemista emojien avulla käsitellessään affektia. Analyysin perusteella havaitaan, että vaikka emojit voivatkin sijaita keskusteluissa paikoissa, joissa välimerkkejä käytettäisiin, kantavat ne ortografisia välimerkkejä enemmän vihjeitä viestin sisällöstä. Emojit edesauttavat pikaviestikeskusteluille tärkeää nopeaa ja ongelmatonta etenemistä ennaltatehkäisten väärinkäsityksiä. Niiden avulla voidaan tuoda viestiin ilmi juuri oikeanlainen affekti, joka ei muuten tekstitse välittyisi. Lisäksi emoji tuo viestin osien ja toimintojen välille voimakkaamman rajan kuin esimerkiksi pilkku, ja emojit kantavat tärkeää informaatiota muun muassa viestin lähettäjän tarkoittamasta äänenpainosta ja voimistavat tai täsmentävät viestissä jo eksplikoitua tunnetilaa. Lisäksi emojein voidaan tehokkaasti ilmipanna sarkasmia, kun viesti sisältää emojin, joka on ristiriidassa muun tekstin sisällön kanssa. Tutkielmassa ilmenee, että emojien käyttö pikaviesteissä tekstin keskellä ei ole satunnaista, vaan olemassa on tiettyjä sääntöjä ja käyttötapoja.

Tutkielman tavoitteena on hahmottaa kuinka suomea toisena kielenä opiskelevien kyky sanallistaa omia mielensisäisiä kokemuksiaan kehittyy aiheeltaan vapaan kertomuskirjoitelman kontekstissa Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla A1-C1. Tutkimuskysymyksiä ovat (1) Millaisia emootio- ja kognitioverbejä S2 kirjoittajat käyttävät taitotasoilla A1-C1? (2) Mitkä ovat psykologisen kokemuksen kuvauksessa käytettävät tyypilliset lauserakenteet eri taitotasoilla? ja (3) Millä tavalla psykologisen kokemuksen kuvauksen semantiikka kehittyy taitotasolta toiselle? Aineistona on Jyväskylän yliopiston ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Topling -hankkeen yhteydessä kerätyt koulukirjoitelmat. Tutkimuskysymyksiä lähestytään yhdistelemällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimustapaa. Kvantitatiivista tutkimusmetodia on käytetty emootio- ja kognitioverbien esiintymien variaation ja distribuution laskemisessa. Laskelmien perusteella on analysoitu kvalitatiivisesti ilmaisujen merkitysten kehittymistä taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkielman teoreettinen tausta on M.A.K Hallidayn funktionaalinen kieliteoria, erityisesti siihen liittyvä referentiaalinen metafunktio. Lisäksi verbien semanttisessa luokittelussa ja lauseiden erittelyssä teoriataustana on Anneli Pajusen ja Susanna Shoren kuvausmallit suomen kielen lauserakenteista. Jonkin verran tutkielmassa hyödynnetään myös Mann & Thompsonin retorisen rakenteen teoriaa. Tutkielmassa huomataan, että emootioverbien tyypit pysyvät melko samoina taitotasoilla A1-C1. Variaatio kasvaa tasaisesti läpi taitotasojen. Merkittävää on tuttujen verbityyppien käyttäminen yhä vaativammissa kompleksisissa yhdyslauseissa. Emootiokuvauksen semantiikka laajenee ja tarkentuu. Kirjoittajat siirtyvät asteittain tunnereaktion kuvauksesta itse tunnetta erittelevään ilmaisuun. Kognitoverbien osalta käytössä olevien verbityyppien variaatio kasvaa hieman taitotasolta toiselle, samalla kun myös verbityyppien valikoima kasvaa. Huomattavin on kehitys alkeistason ja kynnystaitotason välillä. Tiedollisten prosessien ja tilojen kuvaus siirtyy yhä abstraktimmalle, mielen toimintaa kuvaavalle tasolle. Huomio siirtyy myös tiedollisesta prosessista sen lopputulokseen. Emootion kuvauksessa tyypilliset lausetyypit ovat kopula- ja eksistentiaalilause, kokija-objektillinen tunnekausatiivilause ja emootioverbi transitiivisena predikaattina. Taitotasoilla lausetyypit eivät muutu, mutta niiden rakenne monimutkaistuu ja emootioihin liittyvä leksikko kasvaa. Kognitiivisessa kuvauksessa tyypillinen on lauserakenne, jossa kognitioverbi järjestyy alisteisen sivulauseen tai nominiobjektin kanssa. Kynnystaitotasolta mukaan tulevat myös lauseenvastike ja infinitiivirakenteet. Retorisen rakenteen näkökulmasta emootiota kuvaava lause voi sijoittua virkkeen retoriseksi ytimeksi ja se voi saada perustelua, syytä tai olosuhteita kuvaavia satelliittilauseita. Toisaalta emootiolause voi sijoittua lausesatelliittiin, jos virkkeen ydin kuvaa toiminnallista prosessia ja emootiolause suhtautumista siihen. Kognitiivista kokemusta kuvaavassa virkkeessä kognitiolause toimii usein virkkeessä alustavana lauseena johtolauseen tavoin, kun kognitiivisen prosessin esittäminen itsessään asettuu retorisen virkkeen ytimeksi. Kuitenkin eräät kognitioverbit, kuten aikoa semanttisen merkityksensä vuoksi asettuvat virkkeen retoriseen ytimeen.

Tutkimuksen tarkoituksena on kertoa ja verrata Puolankajärven koulun yläkouluikäisten oppilaiden lukuharrastustottumuksia vuoden 2018 PISA-tutkimustuloksiin lukemiseen sitoutumisen osalta. Tutkimuksen keskiössä on oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan, lukemiseen käytetty aika sekä se, mitä oppilaat vapaa-ajallaan lukevat. Lisäksi tarkastellaan lukuharrastukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan yleisesti PISA-tuloksiin, mutta huomioon otetaan myös sukupuolten väliset erot. Tutkimus mukailee teoreettisesti ja toteutukseltaan PISA-tutkimusta vuodelta 2018 ja joiltakin osin myös vuodelta 2015. Lisäksi oppilaiden lukuharrastuksen taustalla olevia tekijöitä tarkastellaan lukuharrastustutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2020 sähköisen kyselylomakkeen avulla Puolankajärven koulusta. Tutkimukseen osallistui 54 yläkoululaista, joista tyttöjä oli 31 ja poikia 23. Kyselylomake pohjautui vuosien 2018 ja 2015 PISA-tutkimuksiin. Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä, jotka analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus eroaa PISA-tutkimuksesta siten, että mukana on myös avoimia kysymyksiä. Vastausten perusteella kartoitettiin muun muassa pitävätkö oppilaat lukemista tärkeänä, lukevatko he itse vapaa-ajallaan ja minkälaisia lukukokemuksia oppilailla on. Lisäksi tarkasteltiin lukemiseen käytettyä aikaa ja luettavaa materiaalia. Myös oppilaiden verkkokäyttäytymisen vaikutus lukuharrastukseen otettiin huomioon. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka PISA-tutkimuksissa esiin noussut huoli lukemisen laskevasta trendistä on havaittavissa myös Puolangalla. Oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan on vähäistä. Yleisesti Puolankajärven koulun yläkouluikäiset nuoret eivät lue vapaa-ajallaan, ellei ole pakko. Vain yksi oppilas kertoi harrastavansa lukemista. Syyt oppilaiden lukemattomuudelle ovat tämän tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmat tylsät lukukokemukset sekä muihin harrastuksiin menevä aika. Tutkimuksen lopussa on esitelty konkreettisia toimintaehdotuksia lukemisen lisäämiseen koulussa.

Tutkielmassa tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa. Tutkimuskysymyksiä ovat, millä kielen keinoilla kirjablogin kirja-arvioissa ilmaistaan kielteistä suhtautumista teosta tai jotakin sen osaa kohtaan, millä tavoin bloggaaja esittää puheena olevaan teokseen kohdistuvia kielteisesti arvottavia väitteitä, kielteisiä kannanottoja, kritiikkiä ja kielteistä asennoitumista, miten bloggaaja sitoutuu sanomaansa ja huomioi bloginsa lukijat sekä miten kielteisen suhtautumisen ilmauksia voi lieventää tai vahvistaa. Tutkielman aineisto koostuu viidestä blogitekstistä vuodelta 2018. Aineisto on peräisin ”Mitä luimme kerran” -kirjablogista, joka on yhden henkilön pitämä, henkilökohtainen, julkinen blogi. Tutkimusmetodina käytetään lingvististä tekstintutkimusta ja diskurssianalyysia. Tutkielman taustaluvussa käsitellään tekstilajia sekä yleisesti että kirjablogin näkökulmasta. Luvussa myös esitellään aineiston blogitekstien ja postausten rakennetta. Teorialuvussa kolme esitellään Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa ja suhtautuvaa kielenkäyttöä suomenkielisessä tutkimuksessa. Luvussa neljä tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa esimerkkikatkelmien avulla. Tarkastelun kohteena ovat kielteiset sanavalinnat, kieltäminen, odotuksenvastaisuus, jäädä-verbin sisältävät rakenteet, metaforat ja ironia. Luvussa viisi käsitellään kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinojen modifiointia vahvistimien, maksimaalistajien, varausten ja solidaarisuuden ilmaisun avulla. Luvussa kuusi esitellään tutkielman keskeiset johtopäätökset. Tutkielmassa havaitaan, että kirjabloggaajalla on käytössään lukuisia kielellisiä resursseja, joiden avulla voi tuoda esiin kielteistä suhtautumista. Subjektiivisten sanavalintojen ja erilaisten rakenteiden kautta syntyy bloggaajan persoonallinen, tunnistettava tyyli. Käy ilmi, että aineistossa esiintyy runsaasti keinoja, joilla lievennetään ja pehmennetään sanotun intensiteetin astetta. Näin voidaan osoittaa varauksellista suhtautumista väitteen totuusarvoon ja suojella sekä omia että toisen kasvoja mahdollisessa erimielisyystilanteessa. Sanotun intensiteetin astetta vahvistavia keinoja puolestaan esiintyy vähemmän. Koska kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja esiintyy runsaasti rajatussakin aineistossa, niistä riittäisi aiheita useampaankin tutkimukseen. Pelkästään odotuksenvastaisuutta voisi tutkia lisää, sillä tässä tutkielmassa tarkasteltujen rakenteiden lisäksi se näyttää ulottavan juurensa myös kieltoilmiöön ja jäädä-verbin sisältäviin rakenteisiin.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.

Tutkielmassa tarkastellaan eriyttämisen kielellisiä keinoja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa. Tavoitteena on selvittää, millaisia eriyttämisen kielellisiä keinoja ilmenee 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden eriytetyssä tekstikirjassa. Äidinkielen ja kirjallisuuden eriytettyjä oppikirjoja on tutkittu tiettävästi vain vähän, joten tavoitteena on saada eriyttämisessä hyödynnetyistä kielellisistä keinoista lisää tietoa. Tutkimusaineistona on kaksi Loisto-kirjasarjaan kuuluvaa 7. luokan oppikirjaa, yleisempään käyttöön tarkoitettu tekstikirja sekä eriytetty tekstikirja. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin ja tekstianalyysin avulla siten, että yleisempään käyttöön tarkoitettua tekstikirjaa ja eriytettyä tekstikirjaa vertaillaan toisiinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeinen eriyttämisen kielellinen keino ilmeni oppikirjan kappaleiden ingresseissä ja tekstiin lisätyissä esimerkeissä. Niiden lisäksi eriyttämisen kielellisiksi keinoiksi hahmottuivat parafraasit, lauseenvastikkeiden välttely, sanavalintojen yksinkertaistaminen ja konkreettisuus sekä tehtävänantojen kielellinen eriyttäminen. Eriyttämisen kielellisillä keinoilla pyrittiin tukemaan tiedon omaksumista, lisäämään konkreettisuutta ja havainnollisuutta, helpottamaan ymmärrettävyyttä ja selkeyttämään ilmauksia sekä tutumpien ilmausten valinnoilla esimerkiksi tukemaan lukijan toiminnan ohjausta ja oppimista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eriytetyn oppikirjan kielelliset keinot ovat selkeää kieltä ja mahdollisesti motivoituvat kielenhuollon tradition suosimista selkeän kielen piirteistä sekä selkokielessä määritellyistä piirteistä. Eriytetty oppikirja voi antaa tukea eriyttämisessä sellaisille oppijoille, jotka hyötyvät juuri niistä keinoista, joita oppikirja sisältää. Eriytettyjen oppikirjojen tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan lisää tietoa siitä, miten eriyttämistä toteutetaan oppikirjoissa.

Maisteritutkielmassani tutkin, kuinka essiivin muodot ja merkitykset hahmottuvat eri kielitaitotasoilla analysoimalla essiivisijaisia ajan, paikan ja olotilailmauksia aikuisten suomenoppijoiden teksteissä. Essiivi sijamuotona on suomen kielessä marginaaliasemassa. Suomen kieliopissa essiivi ei kuulu kieliopilisiin sijoihin, eikä sisä- ja ulkopaikallissijojen systeemiin, vaan se on niputettu translatiivin kanssa yhteen. Essiivi ei tule esiin oppikirjoissakaan. Tutkimuksessa selvitän miten suomenoppijat hallitsevat essiivin muodostuksen ja käytön, ja mikä vaikuttaa essiivin muotojen ja merkitysten hahmottamiseen suomenoppijoiden eri kielitaitotasoilla. Tutkimuksessani hyödynnän Testipisteen kirjoitetun kielen korpusaineistoa, joka on valmiiksi jaettu kolmeen tasoryhmään: A2.1, A2.2 ja B1. Hakemalla essiiviesiintymiä ja seulomalla aineistoa siitä löytyi yhteensä 2360 essiivisijaista paikan, ajan ja olotilan adverbiaalia. Tarkastelun tulokset osoittavat, että essiivisijaisia ajan- paikan- ja olotilan ilmauksia käytetään suomenoppijoiden kirjoitetuissa teksteissä kaikilla kielitaitotasoilla. Suomenoppijoiden essiivin ajan-, paikan ja olotilamuotojen ja merkitysten osaaminen kehittyy vaiheittain ja edellyttää suomenoppijoilta paitsi essiivin päätteen ja merkitysten hahmottamista myös suomen kielen morfologian, syntaksin ja semantiikan laajaa osaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että essiivin muodot ja merkitykset tuottavat monenlaisia vaikeuksia eri kielitaitotasoilla oleville suomenoppijoille. Tasolla A2.1 eniten vaikeuksia tuottavat sanat kotona, mukana, ulkona, kotiin, mukaan, ulos, ensi vuonna, tänä vuonna, viime talvena. Vartaloiden ja essiivinpäätteen muodostaminen on hyvin epäjohdonmukaista, eikä suomenoppijoilla ole selkeää käsitystä vokaaliharmoniasta, astevaihtelusta, olo-, tulo- ja erosijaisuudesta eikä määritteellisen ajan adverbiaalin pääsanan ja sen määritteen kongruenssista. Tasolla A2.2 vaikeuksia tuottavat edelleen sanat kotona, ulkona, viikonloppuna ja raskaana. Morfologisia virheitä esiintyy lähinnä tapauksissa, jotka edellyttävät astevaihtelun ja vokaaliharmonian osaamista (esim. kesänä) sekä vaativammissa taivutusvartaloissa (esim. iloinen, raskas, valmis, terve). Täydennyksen suuntaisuus, olo-, tulo-, erosijaisuus, essiivimuotoiset kiteytymät sekä essiivin käyttö ajan adverbiaaleissa eivät vielä täysin hahmotu tason A2.2 kirjoittajille. Tason B1 kirjoittajille ongelmia tuottavat enää vain harvinaiset ja vaativammat taivutusvartalot (esim. valmis, iloinen, työtön). Ajan adverbiaalien aikana ja vuonna merkitykset ja käyttö, translatiivin ja essiivin työnjako (esim. toimin lääkärinä vs. opiskelen lääkäriksi) sekä muutosalttius tai tilapäisyys (esim. olen opettaja vs. toimin opettajana) tuottavat vielä vaikeuksia tason B1 suomenoppijoille. Pohdinnoissa esittelen millä tavalla essiivin funktiopohjainen tarkastelu voi hyödyntää suomi toisena kielenä -opettajia, jotta opetusmenetelmät ja materiaalit vastaisivat paremmin suomenoppijoiden tarpeisiin.

Tutkielma käsittelee erilaisten sosiaalisten kriteerien kautta rajattuihin kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvia, kielenkäyttöä koskevia, käsityksiä ja asenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin kriteerein erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä rajataan ja millaisia odotuksia eri ryhmien kielenkäytölle asetetaan. Tutkielma sijoittuu sosiolingvistiikan alalle, tarkemmin rajaten sen kansanlingvistiseen kenttään. Tutkielman aineistona on 300 Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston vuonna 2016 käynnistämistä yleiskielen seurantatalkoista kerättyä kommenttia. Analyysissa hyödynnetään kriittisen diskurssintutkimuksen näkökulmia: kommenteista tarkastellaan tapoja nimetä kielenkäyttäjäryhmiä, kielenkäytön tapojen luonnehdintoja sekä ennen kaikkea sitä, millainen kielenkäyttö miltäkin ryhmältä koetaan neutraaliksi ja millainen tästä poikkeavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että yleisin tapa rajata kielenkäyttäjäryhmiä on luokitella kielenkäyttäjiä heidän ammattinsa tai yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Lisäksi kielenkäyttäjiä kategorisoidaan ikä- ja asuinpaikkaperustaisesti. Yksittäisistä kielenkäyttäjäryhmistä eniten kommentoidaan toimittajien kielenkäyttöä, seuraavaksi kommentoiduimpia ovat nuoret, poliitikot, aikuiset sekä asiantuntijat ja korkeakoulutetut. Analyysin perusteella ammatin tai aseman mukaan luokiteltujen ryhmien norminvastainen kielenkäyttö koetaan pääosin negatiivisesti, kun taas ikään perustuvien ryhmien norminvastaiseen kielenkäyttöön suhtaudutaan pääosin neutraalisti. Vaikuttaisi siis siltä, että ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan liitetään enemmän kielenkäyttöä koskevia odotuksia ja rajoituksia kuin ikään. Tutkimustulokset antavat viitteitä vastaajien kieli-ideologisista käsityksistä sekä niihin sekoittuvista muista ideologioista. Tällaisten kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvien kieliasenteiden sekä niiden takana vaikuttavien yleisempien asenteiden risteämäkohtien syvempi tarkastelu jää odottamaan jatkotutkimusta.

Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.