Browsing by Title

Maisterintutkielma käsittelee monikielistä nimien tunnistusta. Tutkielmassa testataan kahta lähestymistapaa monikieliseen nimien tunnistukseen: annotoidun datan siirtoa toisille kielille, sekä monikielisen mallin luomista. Lisäksi nämä kaksi lähestymistapaa yhdistetään. Tarkoitus on löytää menetelmiä, joilla nimien tunnistusta voidaan tehdä luotettavasti myös pienemmillä kielillä, joilla annotoituja nimientunnistusaineistoja ei ole suuressa määrin saatavilla. Tutkielmassa koulutetaan ja testataan malleja neljällä kielellä: suomeksi, viroksi, hollanniksi ja espanjaksi. Ensimmäisessä metodissa annotoitu data siirretään kieleltä toiselle monikielisen paralleelikorpuksen avulla, ja näin syntynyttä dataa käytetään neuroverkkoja hyödyntävän koneoppimismallin opettamiseen. Toisessa metodissa käytetään monikielistä BERT-mallia. Mallin koulutukseen käytetään annotoituja korpuksia, jotka yhdistetään monikieliseksi opetusaineistoksi. Kolmannessa metodissa kaksi edellistä metodia yhdistetään, ja kieleltä toiselle siirrettyä dataa käytetään monikielisen BERT-mallin koulutuksessa. Kaikkia kolmea lähestymistapaa testataan kunkin kielen annotoidulla testisetillä, ja tuloksia verrataan toisiinsa. Metodi, jossa rakennettiin monikielinen BERT-malli, saavutti selkeästi parhaimmat tulokset nimien tunnistamisessa. Neuroverkkomallit, jotka koulutettiin kielestä toiseen siirretyillä annotaatioilla, saivat selkeästi heikompia tuloksia. BERT-mallin kouluttaminen siirretyillä annotaatioilla tuotti myös heikkoja tuloksia. Annotaatioiden siirtäminen kieleltä toiselle osoittautui haastavaksi, ja tuloksena syntynyt data sisälsi virheitä. Tulosten heikkouteen vaikutti myös opetusaineiston ja testiaineiston kuuluminen eri genreen. Monikielinen BERT-malli on tutkielman mukaan testatuista parhaiten toimiva metodi, ja sopii myös kielille, joilla annotoituja aineistoja ei ole paljon saatavilla.

The present study aims to contribute to our common understanding of language determinism and transfer in the context of multilingual language learners in Finland. Drawing on a wealth of literature on multilingualism and second language acquisition, this master's thesis seeks to identify common error types in the speech of multilingual language learners and determine whether the multilingual background of language learners is related to the occurrence of errors in the target language (L2). The study endeavours to uncover the role of learners' dominant L1 in shaping their anticipation and production of L2 language structures. To achieve these objectives, data was collected from a sample of multilingual language learners of various language backgrounds, but primarily of Finnish-Russian heritage. The findings of this study highlight the importance of acknowledging the complexity of multilingualism in successful language acquisition and communication across cultures. The results suggest that different L1 languages may influence how learners approach L2 learning, leading to varying error patterns and levels of complexity. The study underscores the potential value of L1 as an interlanguage and the need to recognize multilingualism as an asset in L2 language learning. Given the implications of these findings for language education policy and practice, this study provides valuable insights into the fact that teachers should support multilingual learners. By identifying common error patterns and incorporating multilingualism into classroom practices, teachers can tailor their instruction to meet the needs of different types of learners. The present study also highlights the need for further exploration and research in this field to improve language education outcomes in a globalized world. This research has important implications for promoting linguistic and cultural diversity, as well as enhancing intercultural awareness and communication in an increasingly interconnected world. It is hoped that the results of this study will spark more interest and investment in multilingual education, leading to positive outcomes for learners, educators, and society as a whole.

Den nya läroplanen för gymnasier som togs i bruk från och med hösten 2016 fokuserar mycket på multilitteracitet och det vidgade textbegreppet. Som allmänna mål för gymnasieundervisningen sägs att studerandenas multilitteracitet ska utvecklas och ett allmänt tema för alla gymnasier är medier och multilitteracitet. Utöver det här tas begreppet multilitteracitet upp på flera ställen under avsnittet för läroämnet modersmål och litteratur. Syftet med avhandlingen är att ta reda på hur lärare i modersmål och litteratur främjar studerandenas multilitteracitet och hur det syns i deras undervisning. Undersökningen fokuserar också på studentprovet i modersmål och litteratur som från och med hösten 2018 kommer att vara digitalt. Jag har tagit reda på hur digitaliseringen av studentprovet påverkar lärarnas undervisning och materialanvändning. Avhandlingens teoretiska bakgrund baserar sig främst på den nya läroplanen för gymnasiet som togs i bruk från och med hösten 2016. Som källor för att förklara begreppen multilitteracitet och det vidgade textbegreppet har jag bland annat använt mig av Oker-Blom från Utbildningsstyrelsen (2016), Cope & Kalantzis (2015) samt Kupiainen, Kulju och Mäkinen (2015). Materialet för undersökningen består av fem intervjuer med gymnasielärare i modersmål och litteratur från fyra olika svenskspråkiga skolor. Jag har sedan transkriberat intervjuerna och kategoriserat svaren enligt forskningsfrågorna och syftet med undersökningen. Frågorna är mycket öppna till sin natur för att jag vill att svaren ska vara så spontana som möjligt. Vissa svar skiljer sig från varandra och det framgår ur svaren att lärarna har tolkat frågorna på lite olika sätt. Eftersom jag bara har intervjuat fem lärare kan jag inte dra några större slutsatser, men vissa riktlinjer syns ändå i mina resultat. Lärarna skulle gärna önska mera fortbildning angående hur multilitteraciteten ska synas i undervisningen och de saknar även mera information om det nya studentprovet. De flesta var överens om vad som iavses med begreppet multilitteracitet och det kom även fram vissa utmaningar med materialanvändningen som t.ex. frågan om vad som ska utelämnas och utmaningar med att hitta material.

The COVID-19 pandemic limited people’s lives throughout the globe for at least two years since early 2020. The pandemic affected the way people consumed goods as lockdown and social distancing forced people to stay indoors. For many, this meant more free time which led to people taking up crafts such as knitting to spend time and be productive. As a result, the COVID-19 pandemic meant the closing down of many brick-and-mortar stores, however, the demand for craft supplies grew and resulted in dramatically increased online sales of craft supplies. Against this background, knitting patterns published during the pandemic were selected as a target for research in this thesis as patterns have a potential of positively affecting the sales of yarn and other related supplies in the craft industry. The purpose of this study was to find out what modes of communication could be found in knitting patterns published during the pandemic, how the modes worked together in conveying meanings necessary for knitting patterns, and how the patterns attempted to support their users with limited possibilities to seek and get help offline during the pandemic. Thirteen PDF knitting patterns for adults’ upper body garments written in English and published during the COVID-19 pandemic were collected as data for the research. In terms of modes used in the data, written language, typography, layout, photographs, the diagrammatic mode, and color were found, however, their use in combination varied greatly in the data. This could be because of varying skills in multimodal knowledge among the designers, the variety between the designs, stylistic freedom, branding, and the target audience. Links to purchase yarn, internal and external tutorials, the designer’s contact information, multiple photographs and were found as examples on how the patterns attempted to help the users of the patterns, however, comparative research would have to be conducted in order to find out if patterns published during the pandemic differed from knitting patterns published prior to the pandemic. Furthermore, it would be beneficial to do future research on the user experience of knitting patterns to gain an understanding of what kind of help the users need from patterns.

Tutkielma käsittelee multimodaalisuutta, tekstin ja kuvan suhdetta sekä arvojen viestintää Instagramissa brändinäkökulmasta. Analyysin keskiössä ovat brändien arvojen viestiminen tekstin ja kuvan kautta kolmen suomalaisen muotibrändin Instagram-tileillä. Brändit ovat Riikka Couture, Hálo sekä Marimekko, jonka osalta huomio rajautuu vain muotiin liittyviin postauksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kolmea pääteemaa ja niiden käsitteistöä: multimodaalisuus, tekstin ja kuvan suhde sekä visuaalisen ja multimodaalisen viestinnän kasvava rooli eritoten sosiaalisessa mediassa, arvot sekä Instagram sosiaalisen median alustana. Aineistona ovat arvoja heijastavat postaukset valittujen brändien virallisilla Instagram-tileillä vuonna 2019. Aineistona on ainoastaan ns. perinteisiä julkaisuja ja niissä esiintyviä kuvia, kuvatekstejä sekä aihetunnisteita. Tarkempaan analyysiin on valittu kaksi esimerkkipostausta per brändi. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja tekstin ja kuvan suhteeseen sekä arvojen viestintään keskittyvä. Metodina on multimodaalinen diskurssianalyysi, ja arvojen analysoinnin ja luokittelun välineenä on Schwartzin (1992, 2006) teoria universaaleista arvotyypeistä, Helkaman (2015) lisäämä ja erityisesti suomalaiseen kontekstiin soveltuva arvotyyppi Työ, sekä aineiston pohjalta lisätyt yksittäiset arvot Onnellisuus, Laadukkuus ja Käytännöllisyys. Schwartzin arvotyyppejä ovat Valta, Suoriutuminen, Mielihyvä, Virikkeisyys, Itseohjautuvuus, Universalismi, Hyväntahtoisuus, Perinteet, Yhdenmukaisuus ja Turvallisuus. Kuhunkin arvotyyppiin liittyy tiettyjä arvoja. Analyysissa tarkastellaan mitä arvoja ja millä tavoin brändit viestivät tekstin ja kuvan kautta. Keskeisimpiä havaintoja analyysin pohjalta on tekstin, ja siten kielen keskeisyys arvojen viestinnässä myös visuaalisuutta painottavassa Instagramissa, sekä arvojen viestinnän kompleksisuus ja tulkinnanvaraisuus sekä itse arvojen kategorisoinnin haastavuus. Arvojen viestintä on useimmissa postauksissa melko implisiittistä ja äkkiseltään huomaamatonta, ja kielellä on keskeinen rooli kuvissa heijastuvien arvojen selittämisessä ja korostamisessa. Kuva kuitenkin täydentää viestiä ja toimii visualisointina siitä, mihin tekstissä viitataan. Postauksissa luodaan tekstin ja kuvan kautta se maailma ja ideaali, jota brändi haluaa arvoineen edustaa. Postaukset toimivat niin itsenäisinä viesteinä, kuin osana isompaa kokonaisuutta ja yleiskuvaa brändistä ja yrityksestä sen takana. Arvotyypeistä edustettuna olivat kaikki paitsi valta, ja suomalaiseen kontekstiin linkittyvää arvotyyppiä ”Työ” edusti ainoastaan Riikka Couture, joskin myös muut arvotyypit heijastavat suomalaisille tyypillisiä arvoja. Vuoden 2019 postausten pohjalta edustettuna ovat lisäksi Onnellisuus ja Ilo, Riikka Couturen kohdalla myös Laadukkuus sekä Marimekon osalta myös Käytännöllisyys. Aineistossa edustetut arvot ovat sekä instrumentaalisia eli toimintatapoihin liittyviä että terminaalisia eli päämääriin liittyviä, ja edustavat pääosin arvoja, joita jollain – tässä kontekstissa muotibrändillä – on, sekä tuotteen (rahallista) arvoa ja ominaisuuksia heijastavia arvoja. Arvojen viestinnässä ja ylipäätään Instagram-viestinnässä Riikka Couture nojaa paljon mm. tarinankerrontaan sekä inspiroiviin ja valistaviin, pidempiin teksteihin ja glamouria, itsevarmuutta ja haaveilun tuntua tihkuviin kuviin. Hálo puolestaan tukeutuu runsaahkoon ja säännölliseen aihetunnisteiden käyttöön sekä arktisen luonnon ja seesteisyyden läsnäoloon niin vaatteiden kuosien kuin miljöön ja rekvisiittojen kautta, ja Marimekko keskipitkiin teksteihin ja minimalistiseen aihetunnisteiden käyttöön, sekä rohkeaan väri- ja kuosi-ilotteluun elämänmakuisten ja tunnelmaltaan vaihtelevien kuvien kautta. Postauksissa nousee esiin niin tuotteiden, niiden ominaisuuksien kuin taustojen esittely, tärkeiden teemojen ja arvojen korostaminen, inspirointi ja kannustus mm. mielihyvään, samoja arvoja edustavien henkilöiden esittely sekä yleisesti brändin persoonan ja identiteetin, ideaalin elämäntavan sekä arvojen korostaminen.

Tutkielmassa tarkastellaan matematiikan esimerkkitehtävien tekstilajia. Esimerkkitehtävien tutkimista perustellaan sillä, että niitä ei ole tutkittu fennistiikassa lainkaan. Tutkimuksen aineisto on koostettu kolmesta lukion matematiikan ensimmäisen yhteisen kurssin oppimateriaalista, ja tarkasteltavaksi niistä on rajattu ensimmäinen lukujonoja käsittelevä alaluku. Tutkimuksessa kerrotaan, kuinka aineiston rajausta on motivoinut se, miten vuonna 2015 julkaistu lukion opetussuunnitelma muuttui edellisestä opetussuunnitelmasta. Aineiston kaikki oppimateriaalit ovat ilmestyneet vuonna 2016. Teoreettisena viitekehyksenä on systeemis-funktionaalinen multisemioottinen analyysi, eli tutkimus kuuluu sosiosemiotiikkaan. Tutkimus on laadullinen, ja käsiteltäviä esimerkkitehtäviä on yhteensä 13 kappaletta. Esimerkkitehtävien tekstiä tarkastellaan sekä rakenteen että funktioiden kannoilta. Tutkimuksessa yhdistetään useita erilaisia tapoja hahmottaa elementtejä multisemioottisesta tekstistä. Esimerkkitehtävistä erillisiksi osiksi tulkitaan otsikko, ongelman perustiedot, direktiivi, lasku, visuaalistus, tulkinta, selitys tai ohje sekä vastaus. Ensin tutkimuksessa kuvataan, miten luonnollinen kieli, symboliresurssi ja kuvaresurssi rakentavat edellä lueteltuja osia. Tämän jälkeen analysoidaan, millaisia intersemioottisia ilmiöitä koko tekstissä on havaittavissa, ja erityisesti, miten tekstin tarkoitteiden merkitykset laajenevat, kun tarkoitteet esitetään eri semioottisilla resursseilla. Tutkimuksessa näytetään, että esimerkkitehtävien teksteissä tekstin merkitys rakentuu kaikkien käytettyjen semioottisten resurssien yhteispelinä. Lisäksi matematiikan hierarkkisen luonteen takia tekstissä oletetaan, että lukija tietää monenlaisia matematiikan käsitteitä ja sääntöjä. Tämän jälkeen tutkimus keskittyy siihen, miten teksti rakentuu funktionaalisesti. Ensinnäkin ideationaalisen metafunktion osalta tutkimuksessa todetaan, että tekstissä rakennetaan usein täysin abstraktia matematiikan maailmaa. Lisäksi havaitaan, että jos matemaattinen ilmiö sidotaan reaalimaailman kontekstiin, ei konstruoidun reaalimaailman logiikka vastaa arkikokemuksen logiikkaa. Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, että koska tutkimus on laadullinen, ei edellä mainittua havaintoa voi yleistää tutkimusaineiston ulkopuolelle. Ideationaalisen metafunktion yhteydessä tutkimuksessa huomioidaan etenkin, miten maailmaa konstruoidaan symboliresurssissa. Toiseksi tutkimuksessa pohditaan interpersoonaista metafunktiota. Se näkyy tekstissä niin, että kirjoittajalle rakentuu autoritaarinen rooli ja lukijan roolina taas on lähinnä tarkkailla ja yrittää ymmärtää, mitä kirjoittaja tarkoittaa ja mitä tekstissä tapahtuu. Tekstin valinnat puolestaan luovat kuvaa ehdottomasta ja kiistattomasta totuudesta. Kolmanneksi tutkimuksessa keskitytään tekstuaalisesta metafunktiosta informaationkulkuun ja multisemioottisiin koheesiokeinoihin. Tutkimuksessa huomataan, että tekstin kulku on toisinaan hahmotettavissa hankalasti, sillä multisemioottisessa tekstissä informaationkulku ei ole yksiselitteinen. Lopuksi tutkielmassa pohditaan lyhyesti matematiikan tekstin esitystapoja lukijan näkökulmasta.

Tutkielmassa tarkastellaan X:n kaa -konstruktion käyttöä ja muutosta kirjoitetuissa teksteissä Suomi24-keskustelufoorumilla. Teoreettisena viitekehyksenä on kieliopillistumisteoria, ja välineitä ammennetaan myös kielitypologiasta. Kieliopillistumisteorian kautta tarkastellaan kanssa-postposition kieliopillistumista ja muutosjatkumoa kaa-muodoksi sekä konstruktion tämänhetkistä käyttöä. Tarkastelun lähtökohtana on ajatus, että muutos ja merkitykset ovat liukuvia, eivät tarkkarajaisia kategorioita. Muutoksen näkökulmasta tarkastellaan muotoon liittyviä piirteitä, joita ovat kirjoitusasu eli yhteen ja erikseen kirjoittaminen, vokaalisointu sekä tietyt morfosyntaktiset piirteet. Semanttisen tarkastelun keskiössä on elollisuus ja sen vaikutus kaa-aineksen produktiivisuuteen. Tutkielmassa analysoidaan myös sitä, onko X:n kaa -konstruktion merkitys laajentunut seuralaissuhteen ilmaisemisesta välineen ja tavan ilmaisuihin. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomi24-keskustelualustan osakorpuksista vuosilta 2001 ja 2017. Tarkastelun kohteeksi on rajattu ei-ihmisviitteisiin elollisiin ja elottomiin tarkoitteisiin viittaavat X:n kaa -konstruktion eri esiintymät. Rajaus perustuu siihen, että ihmisviitteisten sanojen kanssa esiintyminen on ilmaustyypin alkuperäistä tai vanhinta käyttöä ja elotontarkoitteiset varmimmin analyysin kohteena olevia alkuperäisen käytön laajentumia. Tiettyjen harvinaisempien ilmaisujen kohdalla mukaan on laskettu myös ihmisviitteiset sanat. Esiintymien tarkastelussa huomioidaan niitä ympäröivä konteksti, sillä monessa tapauksessa X:n kaa -konstruktion merkitys paljastuu vasta käyttökontekstista, eikä aina yksiselitteisesti siitäkään. Tutkimus osoittaa, että X:n kaa -konstruktiota käytetään laajentuneissa merkityksissä sekä erikseen että yhteen kirjoitettuina muotoina. Se voi jo pitkälti produktiivisena liittyä kaikilla elollisuushierarkian tasoilla oleviin sanoihin ihmisviitteisistä elottomiin abstrakteihin, ja elotonviitteisten ilmausten osuus on kasvanut vuosien 2001 ja 2017 aineistojen välillä. kaa-aines käyttäytyy aineistossa yhtäältä postposition tapaan ja toisaalta sijamuotomaisesti. Sijamuotomaista käyttöä ovat esimerkiksi sellaiset ilmaukset, jossa kaa on kirjoitettu yhteen edeltävän, elottomaan tarkoitteiseen viittaavan sanan kanssa, se asettuu morfologisessa järjestyksessä yksiselitteisesti sijapäätteen paikalle ja ilmauksessa seuralaissuhteen merkitys on haalistunut (bussinkaa, senkaaki). Aineiston valossa X:n kaa -konstruktion merkitys on laajentunut ilmaisemaan komitatiivisten suhteiden lisäksi välinettä ja ainakin tiettyjen ilmaisujen osalta myös tapaa. Lisäksi X:n kaa -konstruktiolle näyttäisi olevan kehittymässä erityinen käyttötapa kulkuvälineen ilmaisuissa, joissa konstruktiota käytetään adessiivin sijaan viron komitatiivin tapaan. X:n kaa -konstruktion muutoksen taustalla saattaa ainakin jossain määrin vaikuttaa viron kielen kontakti, mutta muutos näyttää myös kulkevan kieliopillistumisteorian valossa maailman kielille tyypillisten kehityskulkujen mukaisesti.

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lukiolaisten mielipiteitä mahdollisesta ruotsin suullisen kielitaidon osakokeesta ylioppilaskirjoituksissa Suomessa. Vaikka suullista kielitaitoa opetetaan osana lukion kielten kursseja, ei se kuitenkaan sisälly yhdenkään kieliaineen ylioppilaskokeeseen. Syynä tähän voidaan nähdä muun muassa suullisen kielitaidon arvioinnissa esiintyvät haasteet, joita kartoitan tarkemmin teoriaosiossani. Tutkimustani pohjustaa myös ensi vuonna toimeenpantava lukion opetussuunnitelma (LOPS2019) sekä suullisen kielitaidon arvioinnin tulevaisuuden näkymät ylioppilaskokeessa. Sen lisäksi, että tutkin lukiolaisten ajatuksia ja mielipiteitä suullisen kielitaidon kokeesta osana ylioppilaskokeita, tutkin myös näihin ajatuksiin johtavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukiolaiset haluaisivat lisää suullisia harjoituksia ruotsin tunneille. Koska lukiolaisten mielipiteitä suullisesta ylioppilaskokeesta on tutkittu kuitenkin vain melko suppeasti, olen päättänyt tarkastella lukiolaisia laajemmin neljästä eri kaupungista: Vaasasta, Tampereelta, Helsingistä sekä Jyväskylästä. Asuinalueen lisäksi kartoitan myös oppimäärän sekä taitotason yhteyttä lukiolaisten mielipiteisiin. Olen kerännyt tutkimusaineistoni Google Forms -kyselyn avulla ja analysoin sitä sekä laadullisin että määrällisin tutkimusmenetelmin. Määrällisen analyysin lisäksi käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksestani selvisi, että lukiolaisten mielipiteet ylioppilaskokeen suullisesta osakokeesta jakaantuvat sekä positiivisiin että negatiivisiin. Vaikka suuri osa näkee suullisen kielitaidon tärkeänä kielen osa-alueena, pitää osa lukiolaisista suullista koetta liian stressaavana ja haastavana. Kaksikielisessä Vaasassa lukiolaiset käyttävät ruotsia useammin ja monipuolisemmin koulun ulkopuolella, minkä lisäksi suurin osa vaasalaisista aikoo kirjoittaa ruotsin ylioppilaskokeissa. Ilmiö on kuitenkin päinvastainen Jyväskylässä ja Tampereella, joissa suurin osa vastanneista ei aio kirjoittaa ruotsia ylioppilaskokeissa eikä osallistua ruotsin suulliselle kurssille. Ruotsinkielisen väestön määrällä voidaan täten nähdä jonkinlainen yhteys kyseisessä kaupungissa asuvien lukiolaisten ajatuksiin. Myös oppimäärällä ja kielitaidolla nähdään olevan yhteys lukiolaisten ajatuksiin suullisesta ylioppilaskokeesta. Suurin osa B-ruotsia opiskelevista lukiolaisista ei aio osallistua ruotsin kirjoituksiin tai puhekurssille, kun taas A-ruotsin lukijoiden tilanne on päinvastainen. Tämän lisäksi lukiolaisten taitotason voidaan nähdä vaikuttavan mielipiteisiin niin, että ne, jotka osaavat kieltä paremmin, suhtautuvat myös suullisen kielitaidon testaamiseen ylioppilaskokeissa positiivisemmin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilausmuotokuvaa Suomen nykytaiteen kentällä vuosina 1990-2018. Tutkielman päätehtävänä on jäljittää taidehistoriallisen tieteenalan kautta teoksen tilaajan, taiteilijan ja muotokuvan kohteen toimintaa tilausmuotokuvan syntyhistoriassa sekä konventioissa. Tarkastelussa paikannetaan tilatun muotokuvan sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia, kuten näköisyyteen, taiteen autonomiaan, taidemaailmaan, identiteettiin ja ideologiaan liittyviä merkityksiä. Sopimus tai tilauksen vahvistava asiakirja erottaa tilausmuotokuvan tässä tutkielmassa kaikista muista eri motiivien synnyttämistä muotokuvista. Tutkielma rakentuu kolmesta osa-alueesta, jotka kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi sisältäen: muotokuvia tilaavien instituutioiden tarkastelun, tilausmuotokuvien kontekstualisoinnin sekä tilausmuotokuvia toteuttavien kuvataiteilijoiden haastatteluiden analysoinnin. Nämä elementit punoutuvat tutkielmassa rakentuvan hermeneuttisen kehän eri komponenttien väliselle dialogille. Samalla käsitellään muotokuvia tilaavien instituutioiden toimintaperiaatteita, sopimuksia ja tilausmääriä. Lopuksi taiteilijoiden haastattelut rakentuvat synteesiksi yhdessä tutkielman avainteosten kesken. Tutkielma vahvistaa käsitystä, että tilatun muotokuvan traditiossa ja käytännöissä on havaittavissa selkeitä epäjatkuvuuksia ajanjaksolla 1990-2018. Suomen presidenttien muotokuvat asettuvat ulos perinteisestä edustus- ja hallitsijamuotokuvan konventioista selkeämmin ja johdonmukaisemmin muihin tutkielmassa käsiteltäviin muotokuvatilauksiin verrattuna. Konservatiivisena pidetyssä tilausmuotokuvassa on siirrytty statuksen painottamisesta sekä vallan representaatiosta intiimimpään ilmaisuun ja identiteettien moninaisuuteen. Vaikka muotokuvien identiteettikäsitys on monisäikeisempi ja vapaampi, suomalaiset tilaajatahot ovat varsin hitaasti lämmenneet traditionaalista muotokuvaa haastaville teoksille, mikä ilmenee sitoutumisella perinteiseen esittävyyteen ja öljyväriteoksiin. Vaihtoehtoiset tekniikat ja nykytaiteen suomat mahdollisuudet ovat jääneet tilausmuotokuvissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyödyntämättä. Tämä koskee myös nykytaiteessa hyväksyttyä valokuvataidetta. Muotokuvatilauksia pidetään usein ristiriidassa vapaan taiteilijaidentiteetin kanssa. Tilaajien ja taiteilijoiden väliset sopimukset ovat tarkastelun ajanjaksolla vapaampia kuin esioletus antaa ymmärtää. Taitelijoiden haastattelut vahvistavat käsitystä siitä, että sopimukset eivät rajoita taiteilijoiden ilmaisua muotokuvatilauksissa. Tapauksissa, joissa tilauksen päämääränä on ensisijaisesti arvostettu taideteos, muotokuvien kohteet ovat poikkeuksellisen tietoisia taiteen kentän toimintatavoista ja arvostelmista. Kuvataiteesta kiinnostunut muotokuvan kohde näyttääkin olevan olennainen edellytys onnistuneelle muotokuvateokselle.