Browsing by Title

Tutkimukseni aihe ja tutkimuskysymys: Tutkimukseni aiheeseen liittyen, eräässä esimerkinomaisessa 1980-luvun alun historian oppikirjassa kehutaan estottomasti Neuvostoliiton elinoloja: ”vakaa talouskehitys, jota inflaatio ja työttömyys eivät haittaa". ”Talouskasvu on ripeää, elintarvikkeet ja vuokrat halpoja ja koulutus ilmaista…”. Oppikirjasta piirtyy kuva suorastaan ihanneyhteiskunnasta. Oliko tällainen joissakin historian oppikirjoissa annettu kuva historian opetuksesta todellisuutta 1970- ja 1980-luvuilla? Vai oliko kyseessä yhden tai kahden oppikirjasarjan ylilyönneistä, joita opettajat täydensivät totuudenmukaisemmalla opetuksella? Opettivatko opettajat 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa samassa sävyssä, kuin ajan historian oppikirjoista voisi päätellä? Miten ”suomettunutta” historian opetus oli tuolloin? Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää oletetun suomettumisilmiön ja Neuvostoliiton vaikutusta peruskoulujen ja lukion historian opetuksessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Aiheeseen liittyen on tehty pro gradu -tutkimuksia, joiden tuloksia käyn läpi omassa tutkimuksessani, sekä jonkin verran muuta tutkimuskirjallisuutta – tärkeimpinä Ahonen: Historiaton sukupolvi, Helsinki, 1998; sekä Castren, Ahonen, Arola, Elio & Pilli: Historia koulussa, Helsinki, 1992. Tutkimuskysymys pro gradu -tutkielmassani oli: Miten oletettu suomettumiskehitys vaikutti historian opetukseen ja miten se näkyi historian opetuksessa tutkimusaikana, 1970-luvun loppupuoliskolla ja 1980-luvun alkupuoliskolla? Menetelmät: Tutkimukseni oli ennen kaikkea oraalinen tutkimus, puolistrukturoituina haastatteluina. Haastattelin viittä 1970- ja 1980-luvuilla historiaa opettanutta opettajaa. Heidän taustansa ja yhteiskunnalliset ajatuksensa edustivat yhteiskuntaa ja opettajakuntaa kattavasti. Haastattelututkimuksen tukena tein myös oppikirja-analyysia. Tulokset ja johtopäätökset: Haastattelututkimukseni toi esille vastauksia tutkimuskysymykseeni ja paljon mielenkiintoista taustamateriaalia kylmään sotaan ja YYA-Suomeen liittyen. Haastattelut antoivat kattavan kuvan siitä tutkimuskirjallisuudessakin esiintyneestä olettamasta, että niin sanottu suomettumiskehitys ei kovin paljoa vaikuttanut historianopetukseen koko kylmän sodan aikana. Neuvostoliittoa esiteltiin oppikirjoissa myönteiseen sävyyn, mutta esimerkiksi talvisodan tapahtumia ei vääristelty. Leninin kauden hirmutekoja ei kuitenkaan käsitelty opetuksessa; Stalinin kylläkin. Stalinin kauden veriteot, jotka hakevat maailmanhistoriallisesti vertaistaan, muotoiltiin tosin oppikirjoissa osin hyvin ympäripyöreästi – esimerkiksi toteamalla, että ”kollektivisointi maksoi verta” tai ”monet joutuivat vaikeuksiin”. Opettajien vastuulle jäi siis asioiden todellisen laidan ja vainojen mittakaavan kertominen. Suomettumisilmiö vaikutti historian opetukseen, mutta selvästi vähemmän, kuin voisi olettaa. Suomettumisilmiö näkyi toisaalta oppikirjamateriaalin ja oppituntien opetuksen merkittävänä sisällöllisenä erona, toisaalta opettajan suurena vastuuna ja toisaalta suurena varovaisuutena, jota varmasti pääosa historian opettajista myös noudatti – esimerkiksi Baltian maiden karua kohtaloa käsiteltäessä. Opetussuunnitelmiin ei tullut missään vaiheessa kovin radikaaleja yhtäkkisiä muutoksia. Suomettumisilmiön ja Neuvostoliiton vaikutuksen myöhemmin hellittäessä nämäkin tapahtumat vaikuttivat opetussuunnitelmiin vasta hitaasti ja vähitellen. Opettajakunnan suuri valtaosa säilyi varsin kriittisinä ja asioita eri näkökannoilta tarkastelevina.

Tutkimuksen kohteena ovat neuvottelutilojen nimet ABB:n Pitäjänmäen tehdaskampuksella Helsingissä. Aineistoon kuuluu 178 nimeä, jotka on nimestetty vuoden 2015 aikana. Työn pääasiallisena tarkoituksena on kuvata ja tallentaa kerätty aineisto mahdollisimman tarkasti, koska valittu nimistö on jatkuvassa muutoksessa. Aineistoa tarkastellaan analyyttisesti nimien muodostamien temaattisten ryhmien kautta. Temaattisessa tarkastelussa nimet myös esitellään yksityiskohtaisesti. Tarkastelutapaan vaikuttaa neuvottelutilojen nimien muodostamien temaattisten ryhmien samankaltaisuus muun muassa kaavanimistölle ominaisten ryhmänimien kanssa. Toisena lähestymismallina on käytetty soveltuvilta osin funktionaalis-semanttista tarkastelumallia. Tämän käsittelyn yhteydessä kuvataan aineiston nimien yleisiä piirteitä, kuten rakennetta ja muotoa. Erityisesti keskitytään nimien muodostamiin semanttisiin yhteyksiin, nimen kielelliseen taustaan ja taustalla ensisijaisesti olevan ilmauksen proprisuuteen ja appellatiivisuuteen sekä nimien funktioihin. Suurimmissa temaattisissa ryhmissä ovat neuvottelutilojen nimien esikuvina toimineet tehtaan tuotteisiin ja niiden käyttökohteisiin liittyvät infrastruktuuriappellatiivit (Motor, Converter, Factory) sekä taivaankappaleet (Komeetta, Mars, Himalia). Aineistossa nä-kyvät vahvasti myös muut luontoon ja tehtaaseen liittyvät nimet, kuten luonnonilmiöt (Sarastus, Cumulus), puut (Koivu, Lehmus) ja muistonimet (Tesla, Strömberg). Funktiot ovat keskeisiä aineiston käsittelyssä, koska niiden perusteella on analysoitu esimerkiksi nimien merkityksiä ja muita ominaisuuksia. Aineisto osoittautuu funktioiltaan monipuoliseksi. Olennaisin havainto on, että suurin osa analysoiduista nimistä saa temaattisen ryhmänsä kautta informatiivisen funktion alalajiksi määritellyn lokalisoivan funktion. Analyyttisen tarkastelun perusteella työn lopussa esitellään, millainen on prototyyppinen neuvottelutilan nimi. Lisäksi pohditaan, onko neuvottelutilan nimi paikannimi sekä miten ja millaisia merkityksiä aineiston nimistä välittyy.

This thesis compares the construction of news values in real and fake news stories. As fake news has acquired the ability to mimic real news stories and they have even been claimed to have influenced the outcome of major political events, the aim is to study news coverage prior to the 2020 US presidential elections. Comparison between real and fake news is carried out by analyzing how a set of news values are being constructed in real versus fake news stories. News values are regarded as the newsworthy aspects of events, and they function as guidelines of a kind in structuring a news piece. Therefore, the aim of the study is to answer how nine news values, negativity, timeliness, proximity, personalization, superlativeness, eliteness, impact, novelty and consonance, are constructed in the context of political statements prior to the 2020 US elections and compare what types of differences can be identified between real and fake news stories. The material of this thesis consists of twelve news articles collected from the US news media. As the aim is to compare two different types of news, six of the collected articles are real and six of them are fake news stories. Additionally, as the focus of this thesis is to study news coverage prior to the 2020 US elections, half of the collected articles are based on statements made by Joe Biden and half by Donald Trump as they acted as the presidential candidates in the 2020 elections. The selected articles have been collected by using a fact-checking website called PolitiFact. As previous research of news values has highlighted the need for taking the context into consideration in the analysis of news values, each of the articles collected for this thesis have been analyzed through close reading. This has allowed for the full context to be taken into consideration while performing analysis on the presented set of news values. The results show that news values occur more in fake news than real ones. If news values define the newsworthiness of a story, this would imply that fake news stories can be regarded as more newsworthy than real ones which is an alarming finding. Even though news values were expected to be found in both real and fake news stories, they were not expected to occur so frequently in fake news compared to the real ones. Another significant finding to emerge is that some news values can offer even more favorable starting point for fake news than to real news in terms of highlighting the newsworthy aspects of an event. However, no definite conclusions can be drawn as further analysis focusing solely on the content of the articles would be required to answer the question of newsworthiness.

Syventävien opintojen tutkielmassani tarkastelen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan, vakavasti uhanalaisen nganasanin kielen itsekorjausta vuorovaikutuslingvistisestä näkökulmasta. Tutkielmani on alustava katsaus itsekorjauksen morfosyntaktiseen jäsentymiseen sekä pragmaattisiin merkityksiin nganasaninkielisessä keskustelussa ja kerronnassa. Tutkielmassani selvitän, millaisia kieliopillisia resursseja nganasanin puhujat käyttävät oman puheensa korjaamiseen ja vuorovaikutuksen jatkuvuuden ylläpitämiseen, minkä lisäksi tarkastelen korjausten keskeisimpiä pragmaattisia funktioita eli sitä, millaisia asioita puhujat pitävät korjausta vaativina ja miksi. Tutkielman aineisto koostuu Hampurin yliopiston puhutun nganasanin korpuksen (Nganasan Spoken Language Corpus 0.2) kerrontaa ja keskustelua sisältävistä tallenteista sekä Suomen kielen nauhoitearkistossa säilytettävästä Jevgeni Helimskin vuonna 1996 videoimasta aineistosta. Olen poiminut aineistosta itsekorjauksen sisältävät katkelmat, joita analysoin vuorovaikutuslingvistisin menetelmin. Itsekorjauksella tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa puhuja keskeyttää oman muotoutumassa olevan puheensa käsitelläkseen siinä havaitsemaansa ongelmaa. Tarkastelun lähtökohtana ovat siis vuorovaikutuslingvistisen näkökulman mukaisesti puhujien omat reaktiot omaan ja toisen puheeseen. Aineistossa esiintyvät korjaukset on mahdollista luokitella sen mukaan, käsittelevätkö puhujat edeltävässä puheessa esille tulleita vai vasta tulevaan puheeseen ennakoimiaan ongelmia. Tutkimuksen perusteella nganasanin puhujat käyttävät vuorovaikutuksen ongelmien korjaamiseen rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia korjaustoimintoja kuin aiemmin tutkittujen kielten puhujat. Nganasanissa esiintyy kuitenkin joitakin suuresta osasta aiemmin tutkittuja kieliä puuttuvia korjauksen keinoja kuten sanahaun kohteena olevan verbin tai nominin morfologiset päätteet saava täytesana. Koodinvaihtoon ja puutteelliseen kompetenssiin liittyvien itsekorjausten runsaus puolestaan heijastelee puhujien kieliasenteita. Tutkielma osoittaa, että vertailevan pragmatiikantutkimuksen mahdollistaminen vaatii nykyistä suuremman ja typologisesti moninaisemman kielijoukon tarkastelua, jotta harvinaiset tai eurooppalaisille kielille epätyypilliset piirteet eivät jäisi huomaamatta. Vuorovaikutuslingvistinen tarkastelu antaa lisäksi mahdollisuuden seurata kieliasenteiden vaikutuksia ja tuottamista puheessa. Entistä kokonaisvaltaisemman tutkimuksen mahdollistamiseksi keskusteluaineistojen keräämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo kieliä dokumentoitaessa.

Tutkimukseni kohde on Rolf Hochhuthin näytelmän Der Stellvertreter (suom. Sijainen) tapahtumiin pohjautuva Constantin Costa-Gavrasin ohjaama elokuva Der Stellvertreter (suom. Amen – lopullinen ratkaisu). Etsin vastausta kysymyksiin, millainen elokuva on Der Stellvertreter? Vertaan elokuvan tapahtumia draaman tapahtumiin Freytagin draaman kaari -mallia ja Olssonin mallia käyttäen. Vertaan myös keskeisiä henkilöhahmoja ja heidän toimintaansa molemmissa teoksissa. Analysoin, miten elokuvan keinoin tuodaan esille tapahtumat, henkilöt ja heidän toimintansa motiivit. Tutkimusmenetelmäni on pohtiva, hermeneuttinen. Lukemalla draaman ja katsomalla elokuvan yhä uudelleen pyrin ymmärtämään, mitä elokuvalla halutaan sanoa. Draama ja elokuva kertovat natsien hirmuteoista ja siitä, miten roomalaiskatolinen kirkko, erityisesti paavi Pius XII sen johtajana, epäsivät tukensa juutalaisilta. Elokuvan päähenkilöitä ovat SS-upseeri Kurt Gerstein ja roomalaiskatolinen pappi Riccardo Fontana. Kun Gersteinille selviävät keskitysleirien tapahtumat, hän informoi eri tahoja pyytäen heitä toimimaan hirmutekojen estämiseksi. Elokuvassa hänen oma evankelis-luterilainen kirkkonsa näkee tehtävän mahdottomaksi. Hänen avukseen tulee Riccardo, joka uskoo paavin reagoivan juutalaisten puolesta. Molempien toiminta jää tuloksettomaksi. Elokuvassa päähenkilöiden tunteet – avuttomuus ja voimattomuus suurten ”koneistojen” ylivallan edessä, ulkopuolisuus omiensa joukossa, pettymys ja turhautuneisuus – kasvavat sellaisiin mittoihin, että niistä tulee elokuvaa eteenpäin vieviä voimia, motiiveja, joita tuodaan esille elokuvan monipuolisin keinoin. Joiltakin osin elokuva seuraa draamaa, mutta paljon on eroja sekä tapahtumien kulussa että henkilöhahmoissa. Draama keskittyy enemmän Riccardon ja katolisen kirkon väliseen kamppailuun. Elokuva avaa laajempia näkymiä saksalaiseen yhteiskuntaan ja maailman tilanteeseen tuomalla esille Gersteinin perhettä ja hänen uskontonsa kautta evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa sekä ottamalla mukaan Ruotsin ja Yhdysvaltojen suurlähettiläät. Vuosikymmenten mittaan tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset antavat leimansa niin filmin alkuteoksesta poikkeavan toteutukseen kuin katsojien reseptiokontekstiinkin.

I denna avhandling presenterar jag en vetenskaplig metod baserad på Nietzsches filosofi. Därefter presenterar jag en teori om pengarnas ontologi, vilken blivit till genom att tillämpa Nietzsches metod. Metoden går ut på att forma sanningsutsagor på social basis och på att betrakta människan som en existentiell helhet, och inte uppfatta henne som en rationell varelse. Ur Nietzsches perspektiv definierar de starka sanningen vilken de svaga följer. Nietzsche kallar den starka filosof och den svaga vetenskapsman. Styrka och maktlystnad hos filosofen driver sanningssökandet. Själva metoden har tre aspekter: för det första kan filosofen använda sig av den svaga som grund för sitt arbete genom att tillämpa detaljer som den svaga bearbetar, för det andra är filosofen skeptisk mot vedertagna sanningar och vill definiera något nytt, för det tredje använder sig filosofen av erfarenhet som basis för sitt vetenskapliga skapande arbete. Jag lyfter fram Nietzsches beskrivning av både filosofens och vetenskapsmannens karaktärer som inledning och vägledning till den vetenskapliga metoden. Jag presenterar sedan pengarnas ontologi, som går ut på att styrka gör penningfenomenet antingen mjukt eller hårt. Om centralbanken är stark nog gör marknaden pengarna hårda, och tvärtom. Tanken är den att penningfenomenet inte har statisk natur utan kan uttrycka sig i skiftande former. Mjuka pengar har följande egenskaper: för det första allokeras kapital utan hänsyn till kreditkvaliteten, för det andra konstruerar människorna pengar i enlighet med centralbankirens karaktär, för det tredje uttrycker människornas beteende viss karaktär: allmänheten respekterar inte pengar och använder sina medel på vad som helst, och för det fjärde, och som viktigast, med mjuka pengar överförs risk från enskilda tillgångar till valutan. Hårda pengar är i stort sett det motsatta. I detta sammanhang behandlar jag även bland annat guld och räntor. Guldet har statiska hårda egenskaper eftersom den är ett reellt ankare för valutan, och räntan fungerar i enlighet med von Mises teorier om hur låga räntor ger en illusorisk uppgång där svaga tillgångar presterar, och höga räntor orsakar likvidering av dessa. Sedan diskuterar jag även moral-hazard i förhållande till mjuka pengar. Moral-hazard är en teknisk princip medan pengarna är ett socialt fenomen. Jag behandlar även andra teman. Ett viktigt går ut på att kritisera neoklassisk och keynesiansk nationalekonomi som identifierar mekaniska, matematiska relationer mellan människan och ekonomin. Nietzsche, i motsats till den här uppfattningen inom nationalekonomin, är existentialistisk och filosofisk i sitt resonemang. Jag påstår ytterligare att modeller inte går att definieras eftersom verkligheten i denna kontext uppfattas kaotisk. Verkligheten är inte statisk och harmonisk så att modeller kunde efterlikna den. Penningregimen utgör ett undantag: den kan beskrivas för att mjuka och hårda pengar existerar på fundamental nivå medan andra fenomen i den ekonomiska sfären är illusioner som blivit till genom att tillämpa Nietzsches vetenskapliga metod. Penningfenomenet är grunden för ekonomin medan andra nationalekonomiska vetenskapliga beskrivningar fungerar som självuppfyllande profetior. Ytterligare ett tema som jag lyfter fram går ut på att identifiera nietzscheanska element i samtiden. För det första påstår jag att paradigm blivit till genom att (undermedvetet) tillämpa Nietzsches metod. Starka filosofer definierar det som blir den vedertagna sanningen. För det andra existerar penningregimen på den nivå som Nietzsches vilja till makt uttrycker sig. Enligt Nietzsche är viljan till makt fundamental för människan och på den nivån pågår kampen om pengarna. Pengarna är i grunden ett maktförhållande. För det tredje uppvisar centralbankirerna inverterade värden, som Nietzsche så hängivet beskriver: centralbankirerna påstår sig vara bundna av sitt mandat till att betjäna allmänhetens bästa. De är inte medvetna om kampen om pengarnas uttrycksform, i vilken de är delaktiga. Målet i denna avhandling är att visa hur man kommer till en vetenskaplig beskrivning av ett ekonomiskt fenomen (pengar) även om verkligheten uppfattas kaotisk och ostatisk. Materialet för avhandlingen utgörs främst av både primär- och sekundärlitteratur gällande Nietzsche, von Mises och neoklassisk samt keynesiansk nationalekonomi.

Tässä työssä tutkin Katja Ketun romaanin Yöperhosen naispäähenkilöä, Irga Malista ja analysoin hänen identiteettiään sekä sen muutoksia. Romaani seuraa Irgan elämää eri vuosikymmeninä nuorena vankileirillä vietetyistä vuosista aina vanhuuteen saakka. Käytän työssäni Pertti Karkaman teoriaa, jonka hän esittelee teoksessaan Kirjallisuus ja nykyaika (1994). Karkama jakaa henkilöhahmon identiteetin kolmeen eri osa-alueeseen: yhteiskunnalliseen identiteettiin, sosiaaliseen identiteettiin ja itseidentiteettiin. Karkaman teoriaa hyödyntäen pyrin hahmottamaan Irgan identiteetin eri osa-alueiden muutoksia suhteessa ympäristöön ja ihmissuhteisiin. Romaanista löytyy myös johtomotiiveja, joiden merkitysten avaaminen mahdollistaa Irgan identiteetin tiiviimmän tarkastelun. Motiiveja tutkiessani käytän apuna Iiris Kuusisen väitöskirjaa Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien (2008). Työni etenee siten, että analysoin ensin Irgan nuoruutta ja siirryn analyysiluvuissani Irgan elämänvaiheita seuraten kohti Irgan vanhuutta. Pohdin syyllisyyden ja häpeän vaikutusta Irgan identiteetin eri osa-alueisiin sekä hänen haluaan luopua omasta, tuskaa aiheuttaneesta identiteetistään. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo on tärkeä teema Yöperhosessa ja nimenomaan vuorovaikutus miesten kanssa on Irgan identiteetin pirstoutumisen takana. Myös valtasuhteet ja ihmisen halu säilyä hengissä nousevat merkityksellisiksi niin Irgan identiteetin kuin romaanin teemojenkin kannalta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Elisabeth Järnefeltin (1839–1929) siveellisyyskäsitystä, ja pohditaan sen mahdollista muutosta 1880-luvulla. Tutkielma pohjautuu kahteen eri tapaukseen: Kuopion piispa Gustaf Johanssonin esitti syksyllä 1886 senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskiselle huolensa lääninsä kuvernöörin Alexander Järnefeltin puolison Elisabeth Järnefeltin turmiollisesta vaikutuksesta. Keväällä 1887 käydyssä siveellisyyskiistassa Minna Canth katkaisi välinsä kirjailija Juhani Ahoon ja tämän taustavaikuttajana pitämäänsä Elisabeth Järnefeltiin. Tutkielmassani etsin kirjeaineistosta sekä tutkimuskirjallisuudesta syitä sille, mikä sai piispa Johanssonin pitämään Elisabeth Järnefeltin vaikutusta haitallisena. Tarkastelen myös kevään 1887 siveellisyyskiistan syitä ja etsin vastausta siihen, johtuiko kiista Elisabeth Järnefeltin sukupuolimoraalikäsityksen muutoksesta. Elisabeth Järnefelt kuului vuonna 1884 perustettuun Suomen Naisyhdistykseen, jonka ohjelmaan kuului vaatimus absoluuttisesta sukupuolimoraalista molemmille sukupuolille. Nämä vaateet kohdistuivat käytännössä miehiin, joiden esiaviollisia sukupuolisuhteita pidettiin yhteiskunnallisesti hyväksyttyinä. Vaikka Naisyhdistyksen sukupuolimoraaliin liittyneet vaatimukset olivat kirkon linja mukaisia, ei se asettautunut tukemaan naisasialiikettä. Naisten emansipaatio ravisteli perinteistä kristillistä maailmankuvaa, jossa naisen paikka oli määritelty sekä kodin piiriin että miehen vallan alle. Kuopion piispa Gustaf Johansson vastusti naisasialiikettä, ja kun kuvernöörin puoliso Elisabeth Järnefelt oli mukana perustamassa Kuopion Naisyhdistystä keväällä 1886, teki tämän asema myös naisasian näkyväksi. Suomen Naisyhdistys seurasi sukupuolimoraalikysymyksessä kansainvälisen naisasialiikkeen kantoja, mutta 1880-luvulla esiintyi myös niistä poikkeavia mielipiteitä. Pohjoismaissa absoluuttisen sukupuolimoraalin vaatimus herätti vastalauseita, ja debattia kävivät aikakauden merkittävimmät kirjailijat Henrik Ibsenistä Max Nordau’hun. Järnefeltin perheessä perehdyttiin molempia kantoja edustavaan kirjallisuuteen ja aiheesta keskusteltiin myös lähipiiriin kuuluneen Minna Canthin kanssa. Näiden keskustelujen pohjalta Canth päätteli Elisabeth Järnefeltin omaksuneen absoluuttisesta sukupuolimoraalista poikenneen näkemyksen. Keväällä 1887 sukupuolimoraalista kiisteltiin sanomalehti Savossa. Lehti julkaisi Juhani Ahon kirjoittamat pakinat, joissa Aho kritisoi sekä naisasianaisten absoluuttisen sukupuolimoraalin vaatimuksia että Juorun jumalattareksi nimittämäänsä Minna Canthia. Canthin mukaan Aho oli kirjoittanut pakinansa Elisabeth Järnefeltin vaikutuksesta ja katkaisi välit sekä Ahoon että Järnefelteihin. Elisabeth Järnefeltin tai hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdosta Järnefeltin kanta sukupuolimoraaliin ei saa lopullista vahvistustaan. Vaikka piispa Johansson nimesi Elisabeth Järnefeltin vaikutuksen turmiolliseksi, esitti hän huolensa myös hiippakuntansa muiden alueiden siveellisestä tilasta. Kevään 1887 siveellisyyskiistan takana vaikuttaisivat lähdeaineiston ja tutkimuskirjallisuuden perusteella olleen pikemminkin henkilökohtaiset syyt kuin aatteelliset ristiriidat.

Tutkielmassa tarkastellaan vuosina 1925–1935 ilmestyneitä pakkosterilisointia kannattavia aikakauslehtikirjoituksia. Analyysin kohteena on se, kuinka sterilisoinnin kohteeksi haluttuja ih-misryhmiä nimetään ja millaisiin semanttisiin rooleihin ja sitä kautta toimintoihin ihmisryhmät asetetaan. Tutkielmassa hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia ja kognitiivista kielitiedettä. Kognitiivi-sen kielitieteen teorioista sovelletaan kehyssemantiikkaa, analysoituvuutta ja ambienssia. Roo-lisemantiikkaa käytetään semanttisten roolien ja toimijoiden tarkasteluun. Tutkielman aineisto on peräisin Kansalliskirjaston digitoimista aikakauslehdistä. Se on saatu käyttämällä kahta hakusanaa: rotuhygienia ja sterilisointi. Aineistoon kuuluu yhteensä 33 kirjoitusta, jotka ovat pää-asiassa peräisin ammatti- ja erikoisalan lehdistä. Niistä on analysoitu erityisesti rotuhygieenista pakkosterilisointia käsittelevät kohdat. Nimeämisen tarkastelu on jaettu kolmeen osaan: määritteettömät nimitykset, etumääritteelliset nimitykset ja restriktiivisen relatiivilauseen sisältävät kategorioinnit. Määritteettömille nimityksille on tyypillistä yhtäältä täysi skemaattisuus, mutta toisaalta taas näennäisesti tyhjentävä kategoriointi. Etumääritteen sisältävistä nimityksistä on mahdollista hahmottaa monenlaisia dimensioita, kuten esimerkiksi moraalisuuden, hyödyllisyyden ja arvokkuuden dimensiot. Ryhmiä rajataan myös restriktiivisillä relatiivilauseilla, joilla esimerkiksi liitetään ihmisryhmiin ominai-suuksia ja spesifioidaan ryhmiä toisten joukosta. Toinen analyysiluku käsittelee, sitä millaisissa semanttisissa rooleissa pakkosterilisaation kohteeksi halutut ihmisryhmät ovat erilaisten toimintojen yhteydessä. Agenttimaisina ryhmät on kielennetty lisääntymistä kuvaavien verbien yhteydessä sekä erilaisten harmien tuottajina. Patientteina ihmisryhmiä kuvataan erilaisen kontrolloivien toimenpiteiden, kuten siirtelyn ja säilyttämisen, kohteina. Keskeiseksi semanttisten roolien käsittelyssä nousee se, että sterilisoinnin kohteeksi halutut ihmisryhmät esitetään siten, että niillä ei ole pääsyä täysivaltaisen persoonalle tyypillisiksi nähtyihin piirteisiin, kuten omien toimiensa kontrolliin ja vastuulliseen toimintaan. Tulokset esitetään persoonaksi pääsyn asteikkona. Kaiken kaikkiaan pakkosterilisoinnin kohteeksi haluttujen ihmisryhmien nimeäminen ja toimintojen esittäminen toiseuttavat ja luovat etäisyyttä tekstien puhujan ja puheenalaisen välille, ja näin dehumanisoivat pakkosterilisaation kohteeksi haluttuja ihmisryhmiä.

Tarkastelen tietokirjallisuuden tutkimukseen kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani referoinnin ja moniäänistämisen keinojen käyttöä ja tarkoitusta suomenkielisissä tietokirjoissa. Menetelmänäni käytän lingvististä tekstianalyysiä, jota tuen kirjallisuustieteen ja diskurssintutkimuksen näkökulmilla. Kieliopin osalta nojaan Ison suomen kieliopin käsitteistykseen. Tutkielmani edustaa laadullista tutkimusta. Aineistoni koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta tietokirjasta: Sari Näreen historiateoksesta Sota ja seksi (Tammi 2016), Kristiina Koivusen politiikan alan teoksesta Suomen nuoret jihadistit (Into 2016) ja Hippo Taatilan rockhistoriikista YUP (Like 2017). Teoksista Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit eivät ole kertomusmuotoisia, kun taas YUP on. Kaikki kolme teosta voidaan luokitella yleiseksi tietokirjallisuudeksi erotuksena esimerkiksi oppi- ja tutkimuskirjallisuudesta. Analysoin aineistosta valitsemani 24 tekstiesimerkkiä, joissa esiintyy referoinnin ja moniäänisyyden ilmiöitä. Tutkimukseni tuloksena on, että kaikissa kolmessa teoksessa käytetään suoran ja epäsuoran esityksen keinoja. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit referoinnilla tuodaan tekstiin ääniä, jotka edistävät kertojan ajamaa argumenttia tai tarjoavat lukijalle aiheeseen liittyvää kontekstia. YUP:ssä referointi on keino kuljettaa tarinaa eteenpäin eri haastateltavien subjektiivisten näkökulmien kautta. Siteerauksia esiintyy kaikissa teoksissa, ja niillä pyritään luomaan vaikutelma referoinnin autenttisuudesta. Vapaata suoraa esitystä esiintyy teoksissa Sota ja seksi sekä YUP, mutta ei teoksessa Suomen nuoret jihadistit. Vapaata epäsuoraa esitystä ei esiinny yhdessäkään teoksista. Ironiaa käytetään moniäänisyyden keinona kaikissa teoksissa. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit kertoja ilmaisee ironialla ottavansa etäisyyttä käyttämänsä termiin, kun taas YUP:ssä ironia on keino tuottaa yhteisöllisyyden vaikutelmaa lukijan ja tekstin välille. Kaikissa teoksissa referoidut äänet esitetään erillisinä teoksen kertojan äänestä, mikä selittää näkökulmia limittävän vapaan epäsuoran esityksen poissaolon aineistossa. Tietolähteiden läpinäkyvä referointi toimii keinona tuottaa luotettavuuden vaikutelmaa. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että referoinnin ja moniäänisyyden käytöllä voidaan joko lisätä tekstin fiktionaalisuuden astetta tai vähentää sitä. Tavoiteltava fiktionaalisuuden aste on kytköksissä tietokirjatekstin genreen. Teoksissa Suomen nuoret jihadistit ja Sota ja seksi referointia käytetään minimoimaan fiktionaalisuuden määrä, kun taas kertomusmuotoisessa teoksessa YUP fiktionaalisuus toimii viihdyttämistarkoituksessa ja paikallisesti käytettynä tarinankerronnan keinona. Tietokirjatekstissä käytetty paikallinen fiktionaalisuus ei kuitenkaan välttämättä aseta kyseenalaiseksi teoksen yleistä luotettavuutta tietokirjana.