Browsing by Title

Tutkielma tarkastelee selkokielen nominitaivutuksen periaatteiden toteutumista informoivissa selkoteksteissä. Tavoitteena on selvittää, toteutuvatko selkokielen mittarissa olevat nominitaivutuksen kriteerit teksteissä. Selkokielen mittarin avulla voidaan arvioida tekstin selkokielisyyttä. Mittarin kriteereissä kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja sekä välttämään vajaakäyttöisiä sijoja. Lisäksi selvitetään, mitä keinoja selkokirjoittajat ovat käyttäneet muuttaessaan nominien taivutusmuotoja perusmuodoiksi. Tavoitteena on kytkeä tulokset osaksi selkokielen mittarin kehitystyötä. Tutkielman taustalla on funktionaalinen kielikäsitys. Teoriaosa esittelee selkokielen kehittämistä, selkokielen ohjeistusta sekä luetun ymmärtämistä. Aineisto on kerätty korpus- ja kyselytutkimuksen menetelmin. Tutkielmassa vertaillaan kolmea selkokielistä esitettä tai opasta ja yleiskielisiä lähtötekstejä. Kustakin selkokielisestä tekstistä aineistoon kuuluu 1200–1300 sanaa. Kyselyllä selvitetään selkokielen kirjoittajien (n = 21) näkemyksiä sekä keinoja rakentaa tekstiin perusmuotoja. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa lasketaan nominien perusmuotojen ja taivutusmuotojen esiintymien määrät. Perusmuotojen rakentumista selvitetään kvalitatiivisin menetelmin analysoimalla yleis- ja selkokielisten tekstien sanapareja sekä kyselytutkimuksen vastauksia. Tulosten mukaan nominien perusmuotoja esiintyy kaikissa selkokielisissä teksteissä enemmän kuin lähtöteksteissä. Myös erikseen tarkasteltujen substantiivien perusmuotoja esiintyy selkokielessä enemmän kuin yleiskielessä. Vajaakäyttöisiä sijoja ei selkoteksteissä ole käytetty. Nominitaivutuksen kriteereiden periaatteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa teksteissä. Perusmuodon rakentamisen keinoina on käytetty esimerkiksi lausekkeiden muuttamista sivulauseiksi, lausetyypin muutoksia, sanavalintoja ja aktiivimuotoisia lauseita. Korpus- ja kyselytutkimuksen tulokset tukevat toisiaan, mutta tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia informoivia selkotekstejä. Tulosten perusteella selkokielen mittarin nominitaivutuksen kriteereihin esitetään joitakin tarkennuksia.

Elämäntaito-oppaat ovat suosittu kirjallisuuden laji länsimaissa. Ne ovat luonteeltaan yleistajuisia ja suurelle yleisölle suunnattuja teoksia, joissa annetaan usein erilaisia neuvoja ja ohjeita hyvän elämän saavuttamiseksi. Kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta aiheesta on kuitenkin vain vähän ilmiön laajuudesta huolimatta. Elämäntaito-oppaita on tutkittu vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta kerran aikaisemmin, joten kyseinen aiheen tarkastelukulma on uusi, tärkeä ja ajankohtainen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa kotimaisten elämäntaito-oppaiden sisältämistä nonverbaalisen viestinnän kuvauksista. Tutkimus on laadullinen puheviestinnän alan tutkimus. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Helmet-kirjastojen (Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kirjastoyhtymä) tuottamaa tilastoa vuoden 2017 lainatuimmista elämäntaito-oppaista. Näistä teoksista rajattiin analyysiin 10 teosta. Tutkimustehtävänä oli tarkastella teosten nonverbaalisen viestinnän kuvauksia ja saada lisätietoa siitä 1) millaisia nonverbaalisen viestinnän kanavakoodeja niissä esiintyy, sekä 2) mikä on näiden kuvausten keskeisin interpersonaalisen viestinnän funktio. Aineistolle tehtiin sisällön kvantifiointi ja laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että aineiston teoksissa kuvattiin eniten kinesiikan kanavakoodeja. Nonverbaalinen viestintä näyttäytyi rajallisena, konkreettisesti ja välittömästi havaittavana kehollisena ja ylävartaloon keskittyneenä viestintänä. Yleisin keskeinen interpersonaalisen viestinnän funktio kuvauksissa oli vaikutelmien muodostaminen ja hallinta. Vaikutelmia hallittiin erityisesti ulkoisen olemuksen ja kasvojen kautta. Tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset olivat, että nonverbaalinen viestintä oli aineistossa yksilökeskeistä, tietoista ja performatiivista toimintaa. Nonverbaalisella viestinnällä oli aineistossa intstrumentalisia piirteitä, sillä se näyttäytyi välineenä vaikutelmien hallinnassa. Aineistossa vaikutelmilla tähdättiin mielikuvaan hyvinvoivasta, aidosta ja kiinnostavasta ihmisestä, joka on kiinnostunut muista ihmisistä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Lisäksi tärkeää oli halutun statuksen ja myönteisen ensivaikutelman viestiminen. Nonverbaalisella viestinnällä oli elämäntaito-oppaissa sosiaalisesti jaettuja merkityksiä, joiden lukijoiden oletettiin tarkentamatta ymmärtävän. Nonverbaalisen viestinnän kuvausten ja niiden instrumentalistisen luonteen voi nähdä ilmentävän osaltaan elämäntaito-oppaiden yksilökeskeistä ja terapisoitunutta diskurssia.

Tutkielman aiheena ovat Kaikki meni -nimisen Facebook-sivuston meemikuvat ja niihin kytkeytyvä ironia. Sivustolla julkaistaan meemejä, joihin tekijä on digitaalisesti liittänyt pastellinsävyisen taustan päälle vanhanaikaisia kiiltokuvia sekä tekstielementtejä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielellisiä keinoja ironian rakentamiseen käytetään, kuinka meemin eri elementit vaikuttavat ironiseen tulkintaan ja mihin tai kehen ironia kohdistuu. Keskeisiä hypoteeseja ovat, että meemien ironia kohdistuu useimmiten tapoihin käyttää kieltä – erityisesti verkkokieltä ja tietokoneslangia –, että meemit toteuttavat inkongruenssiteoriaa, että niistä voidaan löytää kaikki ironian komponentit ja että ironinen tulkinta muodostuu kaikkien kuvan elementtien yhteisvaikutuksesta. Tutkimuksen aineistona on käytetty Kaikki meni -Facebook-sivustolla aikavälillä 4.12.2017–1.5.2020 julkaistuja internetmeemejä, joita aineisto sisältää yhteensä 150. Tutkimuksen yleisinä teoreettismetodisina lähtökohtina toimivat multimodaalinen diskurssintutkimus sekä kehyssemantiikka, joka avaa meemeihin sisältyviä erilaisia tulkinta- ja tietokehyksiä. Tutkimuksessa on hyödynnetty huumorintutkimuksen teorioita, keskeisimpänä Toini Rahdun määritelmää ja mallia ironiasta. Apuna analyysissa on käytetty satiirin, parodian ja karnevalismin käsitteitä. Keskeistä on myös ajatus meemien pyrkimyksestä vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja kommentoida siitä lähtöisin olevia aiheita ironian keinoin. Analyysi lähtee liikkeelle muodollisten kehysten tasolta ja avaa sen jälkeen meemien eri elementtien ironisia tulkintakehyksiä sekä sana-, lauseke- ja lausetasolta löydettäviä ironian keinoja. Lisäksi työssä tarkastellaan, kuinka kielelliset tyylivalinnat vaikuttavat ironiseen tulkintaan ja kuinka ironian komponentit meemeissä ilmenevät. Tutkimuksessa osoitetaan, että hypoteesit näyttäisivät käyvän toteen: ironiaa rakennetaan erityisesti inkongruenssin avulla, meemeistä on mahdollista löytää kaikki ironian komponentit ja kaikki meemin elementit ovat olennaisia ironisen tulkinnan kannalta. Aineiston ironia kohdistuu useimmiten erilaisiin tapoihin käyttää kieltä, luonteenpiirteisiin, politiikkaan ja uskontoon. Myös intertekstuaalisuus on aineistossa vahvasti läsnä niin muiden tekstilajien upotuksen muodossa kuin esimerkiksi viittauksina meemikonstruktioihin ja muihin teksteihin. Aihetta on aiemmin tutkittu vain vähän suomen kielessä, ja internetmeemien kielellisistä ominaisuuksista on saatavilla tietoa vasta muutamasta lähteestä. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin avata aiheen jatkotutkimusmahdollisuuksia sekä multimodaalisen diskurssintutkimuksen hyötyä meemitutkimuksessa.

Tutkielma käsittelee pääkaupunkiseudun puhekieleen liitettäviä havaintoja ja käsityksiä kansanlingvistisestä näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan tiedekeskus Heurekassa haastateltujen vierailijoiden käsityksiä pääkaupunkiseutulaisista kielenpiirteistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää aineiston pohjalta, minkälaisia piirteitä vastaajat mieltävät pääkaupunkiseutulaisiksi ja miten tulokset vastaavat aiemman tutkimuksen antamaa kuvaa. Tavoitteena on myös selvittää, miten tiettyjen puhekielisten piirteiden puuttuminen pääkaupunkiseudun puhetta esittävästä tekstistä vaikuttaa tunnistettavuuteen. Vaikeuttaako yleisimmin pääkaupunkiseutulaispiirteinä pidettyjen elementtien puuttuminen tai muuttaminen joksikin neutraalimmaksi piirteeksi muiden pääkaupunkiseutulaisten puhekielen piirteiden tunnistamista? Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös vastaajan asuinpaikkakunnan ja kielellisen taustan vaikutukseen sekä vastaajan ikään ja sukupuoleen. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2009 kyselylomakkeella, johon vastasi satunnainen joukko tiedekeskuksen kävijöitä sekä pääkaupunkiseudulta että muualta Suomesta. Kyselylomakkeesta oli tehty kaksi eri versiota: toisessa autenttinen keskustelukatkelma ja toisessa kyseisestä katkelmasta versio, josta oli poistettu tai muokattu tiettyjä sanoja tai piirteitä. Vastaajien tehtävänä oli korostustussia käyttämällä merkitä keskustelukatkelmasta pääkaupunkiseutulaisiksi mieltämiään kielenpiirteitä. Tutkielman lähtöoletuksena on, että aineiston analyysiin perustuvat tulokset tukevat aiempaa tutkimusta pääkaupunkiseutulaisiksi miellettävistä kielenpiirteistä, mutta uudenlaisen metodin käyttö voi nostaa tarkasteluun myös uusia piirteitä. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti vastaajien useimmin merkittyjä sanoja ja kielenpiirteitä. Tulokset osoittavat, että maallikot mieltävät pääkaupunkiseutulaisiksi kielenpiirteiksi puhekieleen kuuluvia sanoja sekä aiemman tutkimuksen valossa pääkaupunkiseutulaisiksi miellettyjä piirteitä. Aineiston useimmin merkityt sanat ovat sit, ku, sillee(n) ~ sillai, ootsä ja niinku. Tulokset osoittavat, ettei vastaajan ikä tai sukupuoli ole merkittävä muuttuja piirteiden tunnistamisessa ja merkitsemisessä. Myöskään vastaajan asuinpaikka ei ole merkittävä muuttuja, vaan pääkaupunkiseudun ja muualla asuvien vastaajien merkinnät ovat melko yhtenäiset. Tutkielmasta käy ilmi, että maallikoiden tapa lähestyä kieltä on niin vahvasti sanatasolla, ettei huomio kiinnity samalla tavalla äänne- ja muotopiirteisiin kuin kielentutkijoilla. Aineiston kapeuden takia maallikoiden käsitykset ja havainnot pääkaupunkiseudun puhekielen piirteistä jäävät kuitenkin odottamaan syventävää jatkotutkimusta.

This study examines the normative use of language in the late Middle Kingdom epistolary material from el-Lahun. Although the strong degree of conventionalisation in the discourse of the letters has been recognised in previous studies, the nature and characteristics of the phenomenon have been studied relatively little. This study examines the normative features in the discourse and their pragmatic and other functions. In addition, it discusses the possible factors affecting the use and style of the letter formula. This study is based on a closed corpus and analyses the characteristics of the material through close-reading of texts. The material on which this study is based consists of approximately 80 letters in the el-Lahun papyri collections. The material is exceptionally coherent in spatial and chronological distribution and forms a good basis for studies of normativity. This study shows that the letters which define the manner of communication as swDA-ib (a message, lit. to make heart at ease) follow a common ‘letter formula’. It appears that this specific manner of addressing has two core characteristics. These include the use of the expression swDA-ib pw in structuring the letter, and the use of specific addressing words to refer to the correspondents. In addition, it is clear that the use of this letter formula is restricted to specific situations of social exchange. In addition, the normative language of the Lahun letters favours several indirect requesting strategies and features that aim to background the presence of the author. In fact, it seems that one of the most prominent features of the normative discourse of the letters is the aim to alienate the presence of the author as the agent behind the speech acts performed. This feature appears to be prominent especially in the socially expected manners of formulating a request. This tendency seems to be connected to the nature of requesting in general, as something that is potentially a difficult and harmful situation for the author. On the other hand, the use of indirect requesting strategies can in some cases be related to the difference in the relative socio-hierarchical status between the correspondents. In addition, it is evident that the characteristics of the swDA-ib-letters reflect the socio-cultural structures in the community. Christopher Eyre has emphasised the importance of personal relationships in a society build upon complex patronage and client structures, in which the socio-cultural status of the person is strongly connected to the relationship he has with his patron. It appears that the various greetings, and carefully formulated requests attested in these letters should be understood in this slightly difficult socio-cultural context. The existence of a culturally valued, learned manner of addressing offers potential for several linguistic and philological studies, as well as on research on the complex socio-cultural structures in the community.

Tutkielma käsittelee norsunluun käyttöä huonekalujen koristelussa Kreikan myöhäisellä pronssikaudella (n. 1600–1100 eaa.). Työn päämääränä on rakentaa nykyistä tarkempi kuva huonekalujen muodoista, materiaaleista ja koristelusta. Erityistä huomiota kiinnitetään norsunluun rooliin aineistossa. Tutkimusongelmaa lähestytään Pyloksen mykeneläiskeskuksesta löytyneen, Ta-sarjaksi nimetyn huonekaluluettelon kautta. Tutkimuksen päämääriin pyritään analysoimalla näiden lineaari B -tekstien kielellisiä ongelmakohtia sekä vertailemalla tekstiaineistoa, kuvallista- ja arkeologista aineistoa toisiinsa. Tarkoituksena on saada näin selvyyttä Ta-sarjan sanaston tulkintaongelmiin ja toisaalta liittää irtonaisia norsunluureliefilöytöjä alkuperäisiin konteksteihinsa. Tutkimuksen arkeologinen lähdeaineisto koostuu norsunluufragmenteista ja norsunluuesineistä. Aineisto on rajattu alueellisesti ja laadullisesti. Suurin osa materiaalista koostuu Pyloksesta ja Mykenestä löytyneistä norsunluureliefeistä. Toinen osa arkeologista lähdeaineistoa ovat säilyneet osat pronssikauden huonekaluista. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen metodina vertaileva tutkimus, jossa analysoidaan primaarilähteitä. Tutkimus on toteutettu vertailemalla ja analysoimalla teksti- ja arkeologista aineistoa kielitieteen ja arkeologian menetelmin. Tutkimus osoittaa, että yhdistämällä arkeologisen materiaalin tarkastelun tekstiaineistoon saadaan tarkempi ja monipuolisempi kuva myöhäisen pronssikauden huonekalujen rakenteesta ja koristelusta sekä norsunluun käytöstä. Norsunluisia koristeosia on löytömateriaalissa runsaasti ja osassa on jälkiä kiinnityksistä sekä intarsiakoristeluista. Reliefien muodot ja yhdistelmät löytökontekstissa antavat vihjeitä niiden käytöstä, samoin kuin löytökontekstin muun materiaalin huomioon ottaminen. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että norsunluuta on vastoin aiempaa oletusta voitu käyttää myös huonekalujen rakenteellisiin osiin. Ta-sarjassa esiintyviin tulkinnaltaan epävarmoihin sanoihin löytyy todennäköisiä vastineita huonekalujen aineistosta sekä norsunluureliefien ikonografiasta. Muutamat näistä viittaavat muotoa kuvaileviin adjektiiveihin, mutta niiden identifiointi vaatisi vielä syvällisempää kielitieteellistä ja arkeologisen materiaalin sekä kuvallisten esitysten vertailua. Ta-sarjan huonekalujen käytön analyysi tukee viimeaikaisen tutkimuksen näkemyksiä Ta-sarjan tulkinnasta palatsikeskuksen pitoihin liittyvänä dokumenttina. Ta-sarjassa esiintyvien, tulkinnaltaan epäselvien ilmauksien kielitieteellinen ja vertaileva jatkotutkimus voisi tuoda vahvistuksen sanojen identifioinneille.

This work goes through the study of deception in psychology, forensic sciences and language technology, focusing specifically to the techniques used in language technology to predict deception. Using a corpus of thruthful and deceptive hotel reviews, this work shows a Naïve-Bayes classifier which achieves a 90.4% accuracy rate. This Thesis shows that even though since 1998 text classifier are based on Support Vector Machines, with the corpus used and the features applied to such corpus, my Naïve-Bayes classifier achieves better results than any of the possible SVM counterparts. By studying the categorizer produced and noticing which features are most relevant, I show it is easily possible writing a deceptive review, that the machine classifier labels as truthful. The use of the Regressing Imagery Dictionary as psycholinguistic part of the classifier proved to be as effective as the more expensive and closed source option known as the Linguistic Inquiry and Word Count (LIWC). Also this is the first Thesis in the General Linguistics Department to use the new open source Natural Language Processing library spaCy (https://spacy.io/).

Tutkielmassa tarkastellaan Jussi Valtosen romaanin "He eivät tiedä mitä tekevät" (2014) dialogeja ensisijaisesti autenttisen puheen illuusion ja henkilökuvauksen rakentumisen näkökulmista. Lähtökohtana on, että kaunokirjalliseen dialogiin tuoduilla valikoiduilla puhekielen piirteillä ja vuorovaikutuksen keinoilla pyritään luomaan teokseen puheenomaisuuden vaikutelmaa sekä rakentamaan henkilöhahmojen identiteettejä. Analyysin keskiössä ovat teoksen teinityttöhahmot Rebecca ja Daniella, ja aineisto on rajattu niihin fiktiivisiin keskusteluihin, joissa jompikumpi heistä on osallisina. Dialogintutkimus on viime vuosina pinnalle noussut tutkimusala, joka sijoittuu poikkitieteellisesti kieli- ja kirjallisuustieteen välimaastoon. Tässä tutkielmassa dialogia tarkastellaan niin kielen tasolla kuin kokonaismerkitystä rakentavana elementtinä. Näin ollen työssä sovelletaan kielen ulkoisen kontekstin merkitystä kielenkäyttöön korostavaa sosiolingvististä variaationanalyysia, minkä lisäksi analyysia täydennetään tosielämän vuorovaikutuksen tarkasteluun kehitetyn keskustelunanalyysin sekä kirjallisuudentutkimuksen havainnoilla. Tutkimus osoittaa, että He eivät tiedä mitä tekevät -teoksessa dialogi palvelee erilaisia kerronnan strategisia päämääriä. Aidon puheen illuusio syntyy dialogiin monen piirteen yhteisvaikutuksesta: romaanin dialogissa jäljitellään puhutun kielen äänne-, muoto- ja lausepiirteitä, käytetään puhekielistä sanastoa ja hyödynnetään typografisia ratkaisuja prosodis-paralingvisten piirteiden merkitsemisessä. Lisäksi tutkimuksessa pyritään muodostamaan kokonaiskuvaa analyysin kohteiksi valituista siskoksista tarkastelemalla heidän repliikkejään teinityttömäisyyden illuusion luomisen ja sosioekonomisen aseman näkökulmista. Kumpikaan tytöistä ei ole teoksessa fokalisoijana, joten dialogien merkitys korostuu heidän yksilöllisten persoonallisuuspiirteiden esiintuomisessa ja identiteetin rakentumisessa. Analyysista käy ilmi, että teinityttömäisyyden illuusio syntyy henkilöhahmojen puheeseen aiemmissa tutkimuksissa nuorisolle tyypillisiksi miellettyjen ja kielteistä huomiota saaneiden kielen piirteiden, kuten nousevan intonaation, kiroilun, affektisten ilmaisujen, anglismien ja diskurssipartikkeleiden, yhteisvaikutuksesta. Kun nuorten kielelle ominaisten piirteiden runsaus rakentaa 15-vuotiaan Rebeccan kohdalla elävää mielikuvaa kapinallisesta teinitytöstä, sitoo näiden piirteiden vähäisyys tai puuttuminen 11-vuotiaan Daniellan vielä lapsuuteen ja esiteiniyteen.

The humanitarian crisis caused by the Syrian civil war has resulted in millions becoming refugees, most of whom are women and girls. Out of all countries, Lebanon hosts the largest number of refugees per capita. Lebanese policies have been generally marked by state absenteeism and the exclusion of Syrians. The policies together with the economic crisis in Lebanon have resulted in most of the refugees living in the country informally and in dire socioeconomic situation. The objective of this thesis is to look at gender-based violence against Syrian refugee women and girls in Lebanon through a feminist political economy framework. This is done through analyzing interviews conducted with Lebanese experts and triangulating the data with existing academic and non-academic research. The Lebanese exclusionary policies, the political economy of the country, and the patriarchal structures expose Syrian women to socioeconomic violence and create a pool of people who are vulnerable to exploitation, violence, and unfree labour. Said factors also lead to resorting to negative coping strategies, such as survival sex, child marriage, and entering precarious work conditions. There is an interconnection of acceptance of violence, patriarchal norms, and institutional structures that all heighten the risk of IPV for Syrian refugee women. While women feel empowered by their access to resources through work, the risk of IPV grows as men are unable to fulfil their roles as the ideal masculine breadwinner and develop violent masculinities as an answer to marginalization. Syrian families, and sometimes girls themselves, resort to child marriage to seek protection and ease the financial constraints, which further keeps girls in the cycle of poverty and violence. Syrian women and girls face multiple forms of gender-based violence in Lebanon. The violence has a material basis which is accelerated by the socioeconomic situation and Lebanon's approach to the refugee crisis. The patriarchal structures that persist in the Syrian and Lebanese societies heighten women's vulnerability to violence and normalise it. The socioeconomic situation and the patriarchal values are upheld by the state policies and structures that fail to provide adequate protection to refugees and women, leading to marginalisation and giving space to actors, such as employers and landlords, who use the situation for their own benefit. Instead of looking at violence women and girls face as separate incidents, it is more useful to look at the continuums of violence that are present in the Syrian women and girls’ lives.

Tutkielmani aihe on nukkesymboliikka Elena Ferranten Napoli-sarjassa ja tutkimuskysymykseni on: millä lailla nukkesymboliikka näkyy Napoli-sarjassa? Napoli-sarjassa hallitsevat teemat ovat ystävyys, naiseus, lapsuus ja äitiys, joita nuket kirjasarjassa symboloivat. Ystävyys liittyy nimenomaan kertoja Elena Grecon ystävyyteen Raffaella Cerullon eli Lilan kanssa. Ystävyys onkin kantava teema läpi kirjasarjan ja heidän ystävyytensä on läheinen huolimatta siitä, että heidän elämänsä eroavat toisistaan paljon. Heidän ystävyytensä on silti aina hyvin tiivis. Kirjasarja alkaa kehyskertomuksella Lilan pojan soittaessa Elenalle ja ilmoittaessa, että Lila on kadonnut 66-vuotiaana. Sillä hetkellä Elena päättää kirjoittaa kirjan elämästään ja ystävyydestään Lilaan. Elenan ja Lilan ystävyys alkaa heidän leikkiessään nukeilla Napolin kortteleissa. Elenalla on Tina-nukke, Lilalla puolestaan Nu-nukke. Nuket ovat tärkeitä heidän ystävyytensä kannalta, sillä ne tuovat heidät lopulta yhteen. Nukkesymboliikan kannalta merkittävä kohtaus kirjassa on hetki, jolloin Lila saa Elenan Tina-nuken syliinsä ja pudottaa sen pimeään ja pelottavaan kellariin. Elena tekee saman Lilan nukelle, minkä jälkeen he juoksevat kellariin etsimään nukkejaan. Tytöt eivät kuitenkaan löydä niitä, mutta kirjasarjan viimeisessä osassa, Elenan ja Lilan ollessa yli 60-vuotiaita, selviää, että Lila oli ottanut nuket itselleen. Lila lähettää nuket Elenalle kadotessaan eli ympyrä sulkeutuu, kun kadonneet nuket ovat jälleen Elenalla. Alku ja loppu ovat sanataiteessa huomiota herättäviä kohtia. Nukkien katoaminen aloittaa kirjasarjan ja niiden löytyminen päättää kirjasarjan. Jo tästä voi päätellä, että nukeilla on symbolinen merkitys Napoli-sarjassa. Symbolin tehtävänä on myös välittää teema lukijalle. Nukkien lähettäminen Elenalle on rakkaudellinen teko Lilalta, joka muutoin on hävittänyt kaiken itsestään aina valokuvia myöten. Nuket toimivat ikään kuin lohdutuksena sille, että Lila katoaa ja aiheuttaa näin tuskaa ystävälleen. Tätä voisi pitää ystävyyden symbolisena tekona. Nukkien katoaminen liittyy myös olennaisesti kirjasarjan järkyttävimpään kohtaukseen, kun Lilan Tina-tytär katoaa eräänä sunnuntaiaamuna nelivuotiaana. Hänen kohtalonsa jää täysin auki, mikä horjuttaa Lilan mielenterveyttä niin paljon, että Lilan ystävyssuhteet kärsivät siitä. Lapsuudessa kadonnut Tina-nukke tavallaan symboloi Tina-tyttären kohtaloa, vaikkakin toisin kuin Tina-nukke, Tina-tytärtä ei koskaan löydetä. Lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus ihmisen loppuelämään ja nukkien katoaminen on järkyttävä hetki sekä Lilalle että Elenalle. Lilalle siten, että hän pelkää omaa käyttäytymistään ja Elenalle siten, ettei hän voi luottaa Lilaan. Tämä nukkien katoaminen sekä nukkeleikit nousevat useita kertoja esille pitkin kirjasarjaa, mistä voi jo päätellä, että nukeilla on merkityksensä Napoli-sarjassa. Nukkemaisuus näkyy myös erityisesti Lilassa, jota kohdellaan kotonaan kuin räsynukkea. Tällä on merkitys siihen, miten Lila kohtelee muita ihmisiä – kuin nukkeja. Hän myös käyttäytyy lapsen tavoin vielä vanhuuden päivilläänkin. Kirjasarja päättyy Lilan katoamiseen