Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Parisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen ja hänen kertomuksensa representaatio Ylen verkkojulkaisuissa 
    Luoma, Anu Maaret (2021)
    Elämme nykyään median kyllästämässä maailmassa. Sillä, mitä näemme, kuulemme ja luemme mediasta joka päivä, on vaikutusta siihen, miten hahmotamme ja käsitämme ympäröivän maailman ja toisemme. Voidaan sanoa, että media on vaikutusvaltansa vuoksi ainutlaatuisessa asemassa ihmisten tiedonsaannin kannalta. Medialla on valtaa nostaa esiin puheenaiheita sekä henkilöitä, jotka omilla puheenvuoroillaan voivat vaikuttaa siihen, mitä ja mistä puhutaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mediaa ja parisuhdeväkivaltaa. Parisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen, rakenteellinen ongelma, ja sen kohteena ovat erityisesti naiset. Kuten muissakin asioissa, medialla on iso rooli myös parisuhdeväkivaltaa ja sen osapuolia koskevan ymmärryksen tuottamisessa. Parisuhdeväkivaltaa koskeva uutisointi on kuitenkin saanut paljon kritiikkiä osakseen. Uutisoinnin on sanottu olevan sensaatiohakuista ja episodimaista, kun mediatilaa saavat lähinnä yksittäiset, raakaa, fyysistä väkivaltaa sisältävät tapaukset. Kun uutisointi keskittyy yksittäisiin tapauksiin, jää parisuhdeväkivallan yhteiskunnallinen aspekti pimentoon, ja parisuhdeväkivalta käsitetään lähinnä yksilöiden ongelmana. Parisuhdeväkivallan kokemuksista puhuminen koetaan usein vaikeaksi, ja niistä vaietaan. Tässä tutkielmassa kartoitetaan, millaisen representaation saavat naiset, jotka kertovat kokemastaan parisuhdeväkivallasta julkisella areenalla, Ylen verkkojulkaisuissa. Tutkimusaineisto koostuu viidestä henkilöhaastatteluksi määritellystä artikkelista. Aineiston analyysimetodina käytetään tulkitsevaa diskurssianalyysia sekä dekonstruktiivista luentaa. Tutkielma osoittaa, että naisen ja hänen kertomuksensa representaatio on vivahteikas ja monisärmäinen. Artikkelit eivät ole sensaatiohakuisia, ja sisällöltään ne ovat episodimaisen ja temaattisen uutisoinnin yhdistelmiä. Väkivaltaisesta parisuhteesta hahmottuu esiin kertomuskaari, narratiivi, jonka sisällä on useita eri diskursseja. Diskurssien sisällä nainen saa eri subjektipositioita, jotka kuitenkin ovat keskenään osin limittäisiä ja päällekkäisiä. Representaation päällimmäisiksi elementeiksi piirtyvät selviytymistarina, vastuun kantaminen, kokemusasiantuntijuus sekä hiljaisuutta rikkova, muutokseen pyrkivä aktivismi.
  • Parodian ja uskonnon risteyksessä : Notkea uskonto suomalaisten diskordianistien puheessa 
    Mäkelä, Essi (2012)
    Tutkielmassa käsitellään lähiluvun ja sisällönanalyysin metodien kautta haastateltujen diskordianistien puhetta suhteessa Teemu Tairan notkistuvan uskonnollisuuden teoreettiseen viitekehykseen. Aineistona on käytetty seitsemää yksittäistä sähköistä haastattelua, yhtä tarkentavaa sähköistä haastattelua, sekä nauhoitettua viiden hengen ryhmähaastattelua. Diskordianismi syntyi 1950-luvulla muutaman nuoren miehen ateistisena vitsinä ja uskontosatiirina. Se kehittyi lopulta kyseenalaistamista ja kaaoksen sekä järjestyksen välistä epätasapainoa tasoittamaan pyrkiväksi liikkeeksi ja on levinnyt erityisesti Internetin välityksellä ympäri maailman. Diskordianismia on tutkittu hyvin vähän ja sitä on pidetty enemmän parodiana kuin aitona uskonnollisena liikkeenä. Carole Cusack julkaisi ensimmäisen diskordianismia teoreettisesti käsittelevän teoksen Invented Religions vuonna 2010. Kiinnostus uusiin uskonnollisiin ilmiöihin on nous-sut myös muun postsekulaarin tutkimuksen kautta, kun sekularisaatioteoriat ovat typistyneet koskemaan vain institutionaalista ja oppiin pohjautuvaa uskonnollisuutta. Teemu Taira on kirjoittanut Zygmund Baumanin notkean modernin käsitteeseen viitaten notkistuvasta uskonnollisuudesta. Notkistuva uskonnollisuus keskittyy naulakkoyhteisöihin, sisäiseen auktoriteettiin, affektiivisuuteen, uskonnon rajojen notkistumiseen, thaumaturgiseen ajatteluun ja päämäärättömyyteen. Tutkielma nostaa haastatteluista näihin kategorioihin viittaavia teemoja ja vertaa diskordianistista ajattelumallia Tairan teoreettiseen viitekehykseen. Diskordianismi on notkistumisen ääriesimerkki sen individualistisuuden ja Internetin naulakkoyhteisön, sekä erityisesti rajojen tietoisen notkistamisen kautta. Affektiivisuus painottuu myös diskordianistisessa elämänkatsomuksellisessa rakentamisessa, vaikkakin sen kyseenalaistava asenne ja näkökulmien aktiiviseen vaihtamiseen pyrkivä ideologia on tulkittavissa diskordianistiseksi opiksi tai asenteeksi.
  • ¿Parte de la vida la picadura? : Cochabamban laitakaupungin asukkaiden käsityksiä suutelijaluteista, Chagasin taudista ja taudin ehkäisystä 
    Salovaara, Heidi (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin Boliviassa Cochabamban laitakaupungin asukkaiden käsityksiä suutelijaluteiden levittämästä Chagasin taudista ja taudin ehkäisystä. Chagasin tauti on Latinalai-sessa Amerikassa yleinen alkueläimen aiheuttama loistauti, joka Maailman terveysjärjestön mukaan vaivaa 6–7 miljonaa ihmistä. Bolivia on ollut taudin pahiten vaivaamia alueita. Tutkimuksen aihepiiri sijoittuu kulttuurintutkimuksen ja lääketieteellisen antropologian alueille, ja sen tuloksista voi olla apua tautiin liittyvää valistusta ja ennaltaehkäisyä suunniteltaessa. Tutkimuksen aineisto koostuu 93 asukkaan kirjallisesta kyselystä sekä viidentoista asukkaan haastattelusta. Pienen kvantitatiivisen aineiston tilastollisen analyysin lisäksi tutkin haastatteluaineistoa Goffmanin kehysanalyysin sekä toimijuuden ja vallan käsitteiden avulla. Kehysanalyysin avulla pyrin selvittämään, minkälaisina konteksteina tai toimintakokonaisuuksina tutkimuksen aihepiiri laitakaupungin arjessa näyttäytyy ja miten Chagasin taudin todellisuutta tuotetaan. Tutkimukseen osallistuneet pääsääntöisesti tiesivät suutelijaluteiden levittävän vaaralliseksi koettua Chagasin tautia. Suutelijaluteita pidettiin asuinympäristöihin kuulumattomina ja huolta aiheuttavina hyönteisinä, ja asukkaat toivoivat siksi viranomaisten suorittamia säännöllisiä hyönteismyrkytyksiä, jotka viime vuosina ovat merkittävästi vähentyneet. Siivous ja itse suoritetut hyönteismyrkytykset toivat esiin asukkaiden toimijuuden ja arjen rakentamisen nopeasti kasvavalla laitakaupunkialueella. Voimakkaan migraation vuoksi alueelle on muuttanut asukkaita seuduilta, joilla suutelijaluteita ei esiinny, eivätkä kaikki asukkaat näytä jakavan Chagasin tautiin liittyviä uhkamerkityksiä. Etenkin eläinten kasvatuksen mukanaan tuoma suutelijaluteiden lisääntymisen vaara näyttää luovan jännitteitä tutkimusalueella. Tämän tutkimuksen valossa Cochabamban laitakaupunkialueella olisi tarvetta jatkuvalle valistus- ja myrkytystoiminnalle.
  • Partigängarnas illdåd : Allmogens klagomål mot frikompanierna under stora ofreden 1713-1721 
    Stjernberg, Robert (2020)
    Under stora nordiska kriget, 1700–1721, ockuperades stora delar av området som utgör dagens Finland av den ryska armén. Denna tid har på senare tid fått namnet stora ofreden. Namnet syftar på de grymheter som befolkningen utsattes för av de ryska soldaterna samt hungersnöden och flyktingkrisen i området. Under försvaret av Östersjöprovinserna var den svenska armén dåligt förberedd och utrustad vilket ledde till upprättandet av frikompanier, ofta kallade partigängare, redan under ett tidigt skede av ockupationsfasen. Dessa frikompaniers uppgifter var att idka partisankrig mot ryssarna, samla information om fiendens rörelser samt beskatta befolkningen och rekrytera nya soldater. När stora delar av den östra riksdelen fallit i ryska händer efter slaget vid Storkyro 1714 drog sig dessa frikompanier upp till Norra Österbotten och Kajanaland. Detta område införlivades nämligen aldrig direkt i den ryska ockupationszonen utan förblev ett perifert ingenmansland som fortfarande åtminstone på papper verkade under det svenska rättssystemet. Denna pro gradu-avhandling behandlar klagomål, samt reaktionen på dem, som allmogen i detta område framförde till den svenska militärledningen angående frikompanierna som upprätthöll sig i deras socknar. De beskrev hur frikompanierna belastade dem hårt och anklagade dem i regel för precis samma brott som fienden, misshandel, stöld och mord. I klagomålen kommer det fram hur allmogen inte såg på dessa kronans män som vänner och förväntade sig inte få stöd av dem emot fiendens räder. Undersökningen har analyserat retoriken samt ”vi-de”-perspektivet i dessa klagomål. Allmogen föraktade dessa frikompanier då de även visste att fienden tog till hårda hämndsanktioner ifall de misstänkte allmogen ha samarbetat med dem. Den svenska militärledningen som upprätthöll sig i Västerbotten tog ställning till klagomålen och beordrade frikompanierna, speciellt kaptenerna Peter Långström och Lauri Kärki, emot vilka klagomålen var riktade, att sluta belasta befolkningen i området. På grund av dessa klagomål beslöts det även att frikompanikaptenen Långström skulle ställas till svars för de grymheter hans kompani beskylldes för. Domen tillämpades aldrig eftersom kungen kallade med frikompanikaptenen på fälttåg till Norge var bägge senare stupade. Efter det skickades en annan frikompanikapten, Salomon Enberg, till området bland annat för att utreda hur mycket allmogen hade belastats. Någon direkt utredning av de ursprungliga klagomålen skedde inte och Enberg fortsatte beskatta befolkningen samt göra räder mot fienden. Detta ledde till hämndsanktioner från ryssarnas sida vilket ytterligare belastade allmogen hårt. Frikompanierna kallades tillbaka till Västerbotten först 1720 då militärledningen fruktade att deras närvaro skulle hota allmogens trohet till den svenska kronan samt fredsfördraget med Ryssland som slöts 1721. Efter kriget framfördes ytterligare klagomål mot frikompanier under tingsrätter. För att skala ner materialet till en pro gradu-avhandling har därför de klagomål som framfördes under kriget samt reaktionen på dem legat i huvudfokus. I slutet på samma århundrade blev partigängaren Stefan Löfvings memoarer kända och bidrog starkt till den senare romantiseringen av stora ofredens partigängare. Under 1800-talet blev de kända figurer via Zacharias Topelius Fältskärns berättelser och de följde med som karaktärer i tidig nationalistisk litteratur under följande sekel. Denna forskning har hämtat fram en annan bild av stora ofredens partigängare. De var ingalunda de heroiska figurer som presenteras i litteraturen. De var grupper av yrkessoldater och rövare som behandlade befolkningen hårt och trotsade militärens order. Trots att de även delvis var fienden till besvär orsakade deras närvaro främst ytterligare lidande för den redan belastade allmogen.
  • Partiopoikatoiminta kotirintamalla Helsingissä 1939-1945 
    Kuhmonen, Aino (2016)
    Työssäni tutkin partiopoikatoimintaa Helsingissä vuosina 1939–1945. Työni selvittää, mukaileeko järjestötason toiminta kansallista kehitystä vai poikkeaako järjestötason toiminta valtakunnallisesta partioliikkeen kehityksestä. Aikaisempien tutkimusten perusteella sota-ajan partiotoiminta kärsi muiden muassa johtajien vähyydestä ja partioleirien muuttumisesta talkooleireiksi. Nämä tutkimukset perustuvat kuitenkin liittotason toiminnan tutkimiseen ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Näin ollen kansallisen toiminnan kehitys on aikaisemmissa tutkimuksissa yleistetty koskemaan koko partioliikkeen tilaa sota-ajan Suomessa. Lähteenäni käytän partiopoikalippukunta Helsingin Kotkien kokousten pöytäkirjoja vuosilta 1939-1945. Pöytäkirjalähteiden haaste on, että niihin on usein kirjattu myös keskusteluja, jotka eivät tarkoita päätösten tekemisiä. Tutkimukseni osoittaa, että paikallistoiminta poikkeaa osittain kansallisesta kehityksestä.
  • Parturition, social benefits and parental experiences in Russia : Case: preterm births and neonatal intensive care 
    Lavrenz, Aleksei (2023)
    This thesis investigates parental experiences on preterm birth, hospital care, and social support in Russia. The dissolution of the Soviet Union led to dire economic decline and created extensive social problems in Russia. Two simultaneous issues occurred: low life expectancy and low fertility rate, which drastically decreased the nation’s population. This consequently led to a worsening demographic situation as the dependency ratio was unstabilised. Russian Federation started to combat the problem by incentivising the birth rate via financial benefits and pronatalist policies aiming to improve maternal and hospital services. Out of total live births in Russia in 2018, six and a half per cent were preterm births. The percentage is quite substantial from the demographic perspective and makes it worth investing in preterm care. The main research questions of this thesis are “What kind of support parents of preterm children receive in Russia in terms of benefits, healthcare, and social services, how parents evaluate these and what did they expect to get?” This study aims to understand how Russian social and family policies have evolved, starting mainly from 2006 when the national priority projects began and what is their impact on preterm care. The nature of the study is qualitative, and its primary resource are eight semi-structured interviews conducted in March 2021, including seven Russian mothers with preterm children and one expert in the field of preterm care. A theoretical framework is built around welfare regimes, Russian social and pronatalist policies. Interviews are analysed with an approach of phenomenological and thematic analysis. A lot has improved and on a positive note, births – be it preterm or full-term – are free in Russia. Nevertheless, the main results of this research showed that preterm care is having a lack of family centredness and medical staff is expected to be more emotionally supportive. Most of the infants were separated from their parents for long periods, which can be detrimental for both. Regarding post-discharge care, all parents used private services, as for various reasons, there appeared to be distrust towards public healthcare. This thesis describes the struggles parents in Russia experience when having preterm children and ends with potential topics for further studies.
  • ”Parvella kahdeksasluokkalainen tehnyt toisen hiuksiin letin” : Nuorten olemisten ja tekojen hiljainen kumouksellisuus Taidetestaajat-retkillä 
    Hartman, Maaria (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Taidetestaajat on Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondenin suurhanke, jossa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille mahdollistetaan kaksi vierailua taidekohteeseen oman luokan kanssa. Tutkielmani tavoite on selvittää, millaista on kahdeksasluokkalaisten hiljaisen kumouksellinen oleminen ja toiminta Taidetestaajat-retkillä. Tutkin myös, miten retkiä voidaan tarkastella siirtymäriitin eri vaiheiden kautta sekä miten hiljaisen kumouksellisuuden elementit ilmenivät havainnointi- ja toisaalta haastatteluaineistossa. Selvitän työssäni lisäksi kinesteettisen empatian mahdollisuuksia etnografisessa tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa analysoin, millaista kumouksellisuutta, normien vastustusta ja esimerkiksi tilojen haltuun ottamista voidaan havaita näennäisen hiljaisissa teoissa ja olemisen tavoissa, jotka usein tulkitaan ennemmin sopeutumisena tai passiivisuutena kuin kumouksellisina tai vastarintaa sisältävinä. Hiljaisen kumouksellisina olemisina ja tekoina tarkastelen konventionaalisten normien mukaan tekemättä jättämisiä, vaikenemisia sekä tekoja, jotka ovat jotain muuta kuin äänekkäitä sekä tilaa vieviä, mutta osoittavat omaa toimijuutta ja luovaa soveltamista tai toimivat normin sisältä käsin kulttuuria muokaten. Keskityn tutkielmassani sellaisiin kumouksellisiin tekoihin ja olemisiin, jotka eivät suoraan riko esimerkiksi nuorilla yleisesti tiedossa olleita sääntöjä. Tutkimukseni keskeinen menetelmä on feministinen etnografia. Teoreettinen tausta pohjautuu ensisijaisesti hiljaista vastarintaa, kinesteettistä ja empaattista eläytymistä sekä siirtymäriittejä käsitteleviin teorioihin. Aineistonkeruumenetelminä olivat kahdeksasluokkalaisten ryhmähaastattelut sekä osallistuva havainnoinninti, joita olin toteuttamassa Nuorisotutkimusverkoston Nuoret taidetta testaamassa -tutkimuksessa. Tutkielmani aineisto käsittää osan edellä mainitun tutkimuksen aineistosta: neljä nuorten kanssa tehtyä taidevierailua sekä kolmeen vierailuun kytkeytyvät tutkimushaastattelut. Tutkimuksessa selvisi, että nuorilla oli monia hiljaisen kumouksellisia tapoja esimerkiksi vaikuttaa ympäristöönsä, muokata toimintakulttuuria, tehdä tiloista merkityksellisiä paikkoja, palautua, säädellä kokemaansa ja luoda hallinnan ja yhteyden kokemuksia. Analyysin kuljettaminen Taidetestaajat-matkan ja siirtymäriitin eri vaiheiden kautta valaisi hiljaisen kumouksellisuuden ja sen eri muotojen ilmenemisen tapoja, jotka osittain vaihtelivat prosessin vaiheesta riippuen. Tavoitteeni oli tutkimuksellani ja kinesteettisen empatiaan kytkeytyvällä lähestymistavallani tavoittaa lisää ymmärrystä nuorten toiminnan ja tarpeiden tarkasteluun erilaisista tulokulmista: näennäinen passiivisuus tai hiljaisuus voi olla esimerkiksi omaa vahvaa toimijuutta ja häiritsevä käyttäytyminen turvan tarvetta uudessa, ehkä pelottavassakin tilanteessa.
  • Past the happiness and into grief and beyond it : Frodon ja Samin tarina J. R. R. Tolkienin teoksessa The Lord of the Rings verrattuna Berenin ja Lúthienin tarinaan teoksessa The Silmarillion 
    Aaltonen, Camilla (2024)
    Tutkielma käsittelee Frodon ja Samin tarinaa J. R. R. Tolkienin teoksessa The Lord of the Rings (1954-1956) verrattuna Berenin ja Lúthienin tarinaan J. R. R. Tolkienin teoksessa The Silmarillion (1977). Tarinoiden juoneen liittyviä yhtäläisyyksiä tarkastellaan quest-juonen ja eukatastrofin (eucatastrophe) näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään queer-teoriaa vertailtaessa miehen ja naisen muodostamaa romanttista suhdetta kahden mieshahmon väliseen suhteeseen. Molemmat tarinoista jäsentyvät quest-juonen mukaan, jossa sankarien ja avustavien hahmojen osuudet muistuttavat toisiaan. Molemmissa tarinoissa sankarin apuri haluaa seurata sankaria seikkailuun, sillä tuntee sen olevan hänen kohtalonsa. Molemmissa tarinoissa apuri myös pelastaa sankarin, joka on joutunut Sauronin tai hänen kätyriensä vangitsemaksi. Lopussa sankari kuolee tehtävänsä seurauksena ja avustava hahmo seuraa häntä. Lúthien kuolee heti Berenin jälkeen, ja Sam seuraa Frodoa meren toiselle puolelle elämänsä lopussa. Tutkielman viimeinen osio tarkastelee kuoleman voittamista eukatastrofina, eli ihmeellisenä käänteenä, joka saa aikaan onnellisen lopun, erityisesti henkilöhahmojen suhteita kuvaavissa juonissa. Berenin ja Lúthienin tarinassa käänteen muodostaa Lúthienin onnistunut yritys anoa Beren takaisin kuolleiden joukosta. Frodon ja Samin tarinassa vastaavanlaisen onnellisen lopun muodostaa Samille jäävä toivo, että hän voi vielä kohdata Frodon meren toisella puolella. Tutkielmasta selviää, että yhteyttä tarinoiden välillä luodaan erityisesti samankaltaisilla kohtauksilla sekä suorilla ja epäsuorilla viittauksilla Berenin ja Lúthienin tarinaan Tarussa sormusten herrasta. Samankaltaisten kohtausten tarkasteleminen rinnakkain nostaa Frodon ja Samin välisiin kohtauksiin romanttisen rakkauden merkityksiä niiden vertautuessa Berenin ja Lúthienin rakkaustarinaan. Molemmat tarinat kuvaavat sankarin tehtävää tukevaa ja avustavaa kumppanuutta, joka jatkuu myös tehtävän päätyttyä. Molemmissa tarinoissa henkilöhahmojen välinen rakkaus jatkuu myös kuoleman ylitse esittäen siten henkisen siteen henkilöhahmojen välillä.
  • På tal om kön : Talutrymme, uppbackningar, skratt och könsuppfattningar i ungdomssamtal 
    Koskinen, Katja (2014)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä sukupuolen vaikutusta keskusteluun että keskustelua sukupuolesta. Tutkimusaineistona käytetään viiden nuoren leiri-illan aikana nauhoittamaa 90 minuutin pituista äänitallennetta. Tutkittavat vuorovaikutukselliset ilmiöt ovat puhetilan jakautuminen, dialogipartikkelit (palautteet) ja nauru. Tutkimuksessa analysoidaan sekä ryhmätilanteita että kahden tytön ja kahden pojan kahdenkeskisiä keskusteluita. Tarkoituksena on selvittää, millaista tyttöjen ja poikien kielenkäyttö on eri tilanteissa. Tämän lisäksi analysoidaan keskusteluissa esiin tulevia sukupuoli- ja seksuaalikäsityksiä. Tutkielman teoriataustana on keskusteluntutkimus ja sosiolingvistiikka. Tutkimusmenetelmänä puolestaan on keskustelunanalyysi, jonka tukena käytetään kvantitatiivisia laskelmia puheenvuoroista, sanamääristä, dialogipartikkeleista ja naurusta. Tutkimus osoittaa, että näiden nuorten keskusteluissa ei ole havaittavissa toisen sukupuolen dominointia, mutta eroavaisuuksia löytyy. Kummatkin tytöt käyttävät ryhmäkeskusteluissa puhetilasta noin viidesosan ja sijoittuvat puhemäärällään ryhmän keskivaiheille. Pojat sijoittuvat puolestaan ääripäihin, yksi puhuu määrällisesti eniten, yksi vähiten, ja yhdellä on selkeästi muita pidemmät puheenvuorot. Kaikkien poikien vuorot ovat keskimäärin hieman pidempiä kuin tyttöjen. Tytöt nauravat ja käyttävät enemmän palautteita kuin pojat. Tyttöjen kahdenkeskinen keskustelu ei eroa merkittävästi ryhmäkeskusteluista. Puhetila jakaantuu suhteellisen tasaisesti ja keskustelu pysyy vaivatta käynnissä. He tukevat toisiaan palautteiden avulla ja nauruakin esiintyy, tosin ei yhtä paljon kuin ryhmäkeskusteluissa. Kahden pojan keskustelu on puolestaan tilanteena hyvin erilainen. Ryhmäkeskusteluissa eniten puhuva poika on tässä tilanteessa selkeästi hiljaisempi osapuoli, ja ryhmässä vähiten puhuva käyttää kaksi kolmasosaa puhetilasta. Keskustelu ei juurikaan sisällä palautteita tai naurua, tahti on verkkainen ja taukoja on paljon. Nuorten keskusteluissa esiintyy paljon heteronormatiivisia käsityksiä ja ajatuksia sukupuolesta ja seksuaalivähemmistöistä, mutta puhe ei ole yksinomaan sellaista. Sanoja bög ja transu käytetään paljon, etenkin kun puhutaan jollakin lailla erottuvista tai normista poikkeavista pojista/miehistä. Tällainen sukupuolisuuteen viittaava kielenkäyttö näyttäisi liittyvän myös ryhmänsisäiseen hierarkiaan.
  • Patriotismi kansalaisuuden rakentajana valistuneessa itsevaltiudessa : Thomas Abbtin yhteiskunnallinen ihanne 
    Sivonen, Jaakko (2014)
    Thomas Abbt (1738 1766) was a Prussian philosopher, who made the promotion of patriotism and citizenship the central objective of his scholarly career. By examining Abbt s two essential works, Vom Tode für das Vaterland (1761) and Vom Verdienste (1765), I demonstrate that Abbt was a writer who utilised a rhetoric of liberty, usually associated with republicanism, in defence of monarchy. The advancement of common good and citizenship in a society which allows the pursuit of merit for all its citizens was a priority for Abbt. During the Seven Years War (1756 1763) Abbt presented patriotic sacrifice as the highest form of meritorious action. According to Abbt, fighting for the fatherland is a noble civic duty in monarchy as well. Death in defence of the fatherland ought to be seen as an honourable thing, and the fear of death must be conquered with patriotic passion. Abbt sees soldier s merit as something that can be achieved by anyone regardless of rank. When Abbt wrote of meritorious action on a general level in his later work, he defined merit as the unselfish pursuit of common good. Man must live in society and respect order, for only then can he achieve perfection. Fatherland, according to Abbt, is a community that gives purpose to an individual s life. Patriotism is thus valuable in itself, but it also has worthy consequences. Abbt does not define fatherland in terms of ethnicity nor does he equate it solely with a person s land of birth. Rather, Abbt thinks that a person should serve as his fatherland a country that respects his freedom. Abbt believes that the Prussia of Frederick the Great, an absolute ruler, can be a fatherland respectful of liberty. Such an entity has the right to demand self-sacrifice in war from its residents, Abbt argues. Abbt thus rejects the view held by Montesquieu, who had argued that patriotism is a virtue associated solely with republics. Abbt s patriotism combines a republican style rhetoric of liberty with enlightened absolutism. While defending Prussia as his fatherland Abbt simultaneously criticised those writers, who advocated imperial patriotism, that is, the brand of patriotism associated with the Holy Roman Empire as a whole. Abbt s understanding of the duties of a king was formed in relation to the charismatic ruler of Prussia, Frederick the Great. Abbt sees the virtuous king both as the objective and as a means to an end in promoting the common good. According to Abbt, absolute power does not necessarily suppress freedom; on the contrary, it grants the absolute ruler an opportunity to perform great deeds in the name of the common good. Through his personal example the ideal king inspires his subjects to sacrifice. Fatherland s glory is unified with the glory of the monarch. According to Abbt, the residents of a kingdom can be subjects and citizens simultaneously, for he believes that under the right circumstances all subjects can become worthy of the title of citizen, regardless of rank. Abbt considers the creation of a public sphere for the citizens to be of vital importance. The creation of a public sphere not only contributes to the learning of the citizens, but it also promotes patriotism among them. War is a condition that enables the development of citizenship in a monarchy. War is thus not only a menace, but also an opportunity for something better.
  • Paul Auster's Absent Father : Workings of a Theme in the Autobiographical "The Invention of Solitude" and the Fictional "Moon Palace" 
    Keppola, Sarra (2016)
    Pro Gradu –tutkielmassani analysoin Paul Austerin teosten avulla omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen kerronnan eroja ja yhteneväisyyksiä. Genrejä vertaillakseni olen valinnut Austerin teoksissa toistuvan poissaolevan isän teeman, ja analysoin sen käsittelyä omaelämäkerrallisessa esikoisproosateoksessa Yksinäisyyden äärellä (The Invention of Solitude) (1982) sekä varhaisessa fiktioromaanissa Kuun maisemissa (Moon Palace) (1989). Tutkin poissaolevan isän teemaa toisaalta itsereflektiivisenä elementtinä fiktiivisessä kerronnassa ja toisaalta selvitän, miten siitä muodostetaan narratiivi omaelämäkerrallisessa teoksessa. Väitän tutkielmassani, että Austerin teoksissa subjektiivisesta esitystavasta siirrytään objektiivisempaan suuntaan psykoanalyyttisten sekä jälkistrukturalististen teoreettisten käsitteiden ja viitekehysten avulla. Soveltamalla teemaansa teoreettisiin viitekehyksiin Auster muuttaa omakohtaiset kokemuksensa yleisempään muotoon. Käsittelen tutkielmassani omaelämäkertaa nykyaikaisen omaelämäkertatutkimuksen pohjalta. Nykytutkimuksen mukaan omaelämäkerta nähdään identiteettiä luovana performatiivisena lajina. Nykytutkimuksen konstruktivistiset teoriat korostavat kerronnallisuutta osana identiteetin muodostamista, erotuksena niin aiemmasta klassisesta näkemyksestä, kuin myöhemmästä jälkistrukturalistisestakin. Paul Austerin teokset edustavat tätä nykyistä näkökantaa, ja Austerin näkemystä onkin kutsuttu ”riittäväksi realismiksi” (”sufficient realism”). Tällä tarkoitetaan Austerin tapaa luoda teksteissään puitteet, jotka mahdollistavat siirtymisen jälkistrukturalismin hajanaisesta todellisuudesta todellisuuteen, jossa tietynlaiset aikaan ja kontekstiin sidonnaiset viittaavuussuhteet ovat mahdollisia ja ympäröivän maailman materiaalisuus voidaan todeta. Hän siis onnistuu yhdistämään viittaavuuden kieltävän jälkistrukturalismin realismiin, joka ei näe ongelmaa todellisuuden materiaalisuudessa. Koska Auster onnistuu näin säilyttämään mahdollisuuden itsereflektioon sekä omaelämäkerralliseen viittaavuuteen, on mielenkiintoista nähdä, miten hänen omakohtaisten kokemustensa kuvaus vuorottelee itseä reflektoivan ja fiktiivisen kerronnan välillä. Lähestyn Austerin teosten poissaolevan isän teemaa kolmesta näkökulmasta. Ensin käsittelen poissaolevan isän aiheuttamaa traumaa ja havainnollistan, miten psykoanalyyttisen teorian mukainen käsitys traumasta on muokannut Austerin kerronnan rakennetta. Toiseksi havainnollistan, miten jälkistrukturalistinen ja psykoanalyyttinen käsitys subjektiivisuuden hajonneisuudesta on vaikuttanut Austerin keskeisten henkilöhahmojen kehittelyyn. Kolmanneksi käsittelen metaforan ja metonymian käyttöä isän poissaolon osoittamisessa strukturalistisen sekä jälkistrukturalistisen näkemysten pohjalta ja pohdin, mikä on Austerin tekstien asema suhteessa niihin. Tutkimukseni puoltaa käsitystä Austerin tekstien ”riittävästä realismista”. Hän tiedostaa omaelämäkerrallisen viittaavuuden kuvainnollisuuden, mutta ei hylkää mahdollisuutta itsestä tai todellisuudesta puhumiseen. Tutkielmani tukee ajatusta siitä, että omaelämäkerta ja fiktio eivät ole vastakkaisia tyylilajeja, vaan osa jatkumoa, jonka ääripäissä ovat oma kokemus ja mielikuvituksen tuotokset. Erotan lajit tutkielmassani siten, että omaelämäkerrallinen narratiivi muodostetaan valikoimalla tapahtumia, vaikutelmia ja tilanteita omasta elämästä ja järjestämällä ne havainnollistamaan jotakin tiettyä ideaa. Fiktionaalinen narratiivi taas muodostetaan yleisemmäksi esitykseksi jostakin ideasta esittämällä kuvaannollinen yhtenäinen juoni, joka on havainnollistavassa yhteydessä valittuun kontekstiin. Oman kokemuksen kerronnallistaminen vie omaelämäkerrallista tarinaa välttämättä jossain määrin fiktiiviseen suuntaan, kun taas oma kokemus välttämättä jossain määrin muokkaa fiktiivistä kerrontaa ja fiktiivisen tarinan kuvainnollisuus on aina mahdollista lukea myös kirjaimellisesti.
  • Paye ta shnek : Violence verbale et harcèlement sexiste dans l'espace public 
    Järvenpää, Tatiana (2020)
    Tutkielma käsittelee kielellistä väkivaltaa seksistisessä ahdistelussa julkisilla paikoilla. Tutkimuksen aineisto koostuu 120 tapauksesta, jotka on julkaistu sivustolla wwww.payetashnek.tumblr.com. Tämä ranskankielinen sivusto on kerännyt yli 15 000 anonyymia kertomusta seksistisestä ahdistelusta julkisilla paikoilla. Aineiston rajaus on tehty maaliskuussa 2019. Tutkielman tavoitteena on tutkia, esiintyykö aineistossa kielellistä väkivaltaa, ja jos näin on, niin millaisin kielellisin keinoin se ilmenee, millaisissa tilanteissa ja kenen toimesta. Tutkielman teorian pohjana on pitkälti C. Kerbrat-Orecchionin teos (2001) puheakteista, kun taas kielellisen väkivallan tutkiminen perustuu erityisesti M. Laforest’n ja C. Moïsen (2013) actes de condamnation -teorian tarjoamiin työkaluihin. Pragmaattisen kielentutkimuksen perinteiden mukaisesti actes de condamnation -puheaktien analyysi perustuu viestin vastaanottajan tulkintaan, sillä toisin kuin puhujan aikomus, se on analysoitavissa kielellisesti jo siitä syystä, että se kertoo reaktiosta puhujan viestiin. Analyysi on jaettu kahteen osaan (kielellinen ja kontekstuaalinen), joista ensimmäinen syventyy vastaanottajan reaktion lisäksi erilaisiin kielellisen väkivallan ilmenemisen muotoihin: onko actes de condamnation -puheaktien kohteena ihmisen teko vai ominaisuus, ovatko puheaktit suoria vai epäsuoria sekä millaisia loukkaavia sanamuotoja ne sisältävät. Lisäksi tutkitaan millaiset eri tekijät voivat vaikuttaa kielellisen väkivallan voimakkuuteen. Analyysin toinen osa käsittelee kontekstuaalisia osatekijöitä, kuten paikkaa, kellonaikaa ja osanottajia. Aineisto osoittaa, että kielellinen väkivalta on enimmäkseen epäsuoraa ja että sen sisältämät loukkaavat sanamuodot (qualifications péjoratives) ovat vahvasti seksuaalisesti värittyneitä. Niin ikään puheaktien suoruus ja epäsuoruus, niiden sisältämät puhuttelevat elementit ja kirosanat sekä modaalisuus vaikuttavat osaltaan siihen, miten voimakas kielellistä väkivaltaa ilmaiseva puheakti on kyseessä. Kielellinen väkivalta jakautuu aineistossa kahteen tyyppiin, joista toinen (fulgurante) on luonteeltaan suoraan loukkaavaa tai nopeasti eskaloituvaa ja toinen (détournée) puolestaan implisiittisempää ja esiintyy enimmäkseen epäsuorissa puheakteissa (kuten pyynnössä). Kielellisen väkivallan epäsuoruus saa pohtimaan kuinka kielellinen väkivalta ylipäätänsä muodostuu ja mitä sillä koitetaan tavoittaa. Voiko eräänlainen groteski kohteliaisuus (compliment obscène) olla seksistisen ahdistelun muoto? Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että seksistisessä ahdistelussa ilmenevää kielellistä väkivaltaa kohtaa kaikkialla Ranskassa, useimmiten kadulla ja erityisesti iltapäivällä ja illalla. Ahdistelijat ovat useimmiten 30–50-vuotiaita miehiä ja uhrit 12–18-vuotiaita naisia. Tutkimus osoittaa, että kielellinen väkivalta on vahvasti läsnä seksistisessä ahdistelussa, sillä lähes koko aineisto koostuu actes de condamnation -puheakteista. Vaikka tutkimus antaa tuloksia niin kielellisen väkivallan ilmenemismuodoista, sen voimakkuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuin erilaisista kontekstuaalisista elementeistä, se raapaisee kuitenkin vain pintaa niinkin monimutkaisessa ja laajassa ilmiössä kuin kielellinen väkivalta, puhumattakaan seksistisestä ahdistelusta. Niinpä tulokset antavat aihetta lisätutkimuksille.
  • Pedagogical Content Knowledge and English Teacher Training in Kenya 
    Odhiambo, Joseph Oduor (2018)
    The effectiveness with which students from non-native English-speaking countries are taught English language in schools has drawn interest from curriculum and pedagogy experts. Multivariate factors which include social, cultural, political and economic elements have been explored before in a bid to understand what affects effectiveness in teaching. Even though studies have been carried out, linking some of these factors to the education output, there is marginal information relating the preparation of teachers while they were in college and the effectiveness of teaching English to non-native English-speaking high school students. This report presents findings of a study that was carried out to assess the effect of the teaching methods that high school teachers received while in college on the effectiveness of their teaching of English to non-native English-speaking students in Kenyan High Schools. In this study, four tools were essential in the preparation of student teachers for teaching English in high schools. They included training on the use of teacher-centered method, student-centered method, integration of technology, pedagogy and knowledge and the training on content knowledge. To test the effect of these trainings on the effectiveness of teaching of students in high schools, the study targeted a population of 338 teachers of English language from national and provincial secondary schools in Kenya. A stratified random sampling method was used to get the sample for the study. A sample size of 181 teachers was studied. This study used a questionnaire for data collection. The question had close-ended and open-ended questions. In the data analysis, a Likert scale of 1 to 5 was used to analyze the effects of the independent variables on the effectiveness of teaching. In the study, it was found that all the variables have an effect of more than 3, on the Likert scale, on the effectiveness of teaching. However, the training on the use of teacher-centered method was found to have a weaker effect on effectiveness, compared to other variables. Training on student-centered teaching method was found to have the highest effect. This study recommended that further inquiry should be done on each of these variables to find out the degree to which they affect the effectiveness of teaching
  • Pedagogiikka Quintilianuksen Roomassa 
    Ahola, Joonas (2020)
    Tutkielmassa pyritään luomaan johdonmukainen kuva roomalaisesta pedagogiikasta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Tutkielma yrittää vastata kysymykseen: miltä Quintilianuksen aikainen pedagogiikka näytti oppilaiden ja opettajien kannalta? Tutkielman on tarkoitus myös toimia oppaana antiikin pedagogiikkaan. Tutkielman ensimmäisissä luvuissa taustoitetaan Roomalaisen pedagogiikan alkuvaiheita, joita määritti mos maiorum, joka asetti kirjoittamattomat säännöt sille, miten lapsia tulisi kasvattaa ja opettaa. Perheen äiti huolehti lapsen varhaiskasvatuksesta, jonka jälkeen lapsen isä otti tämän hoiviinsa. Lapsi oli isän kanssa oppipoikamaisessa suhteessa n. 16-vuotiaaksi, jolloin lapsi puki toga viriliksen ylleen ja hänestä tuli laillisesti aikuinen. Tässä vaiheessa isä lähetti pojan jonkun tunnetun oraattorin luokse oppimaan retoriikkaa ja lakeja koulutukseen, jota kutsutaan nimellä tirocinium fori. Roomalainen pedagogiikka alkoi omaksua kreikkalaisia piirteitä hellenisaation myötä kolmannelta vuosisadalta eKr. eteenpäin. Kreikkalaiset opettajat perustivat Roomaan grammatiikan kouluja ja perinteisesti perhekeskeinen opetus alkoi hiljalleen menettää asemaansa. Lapsia lähetettiin nyt julkisiin kouluihin, joissa lapsia opettivat ammattiopettajat. Ensimmäisen vuosisadan aikana eKr. Roomaan perustettiin ensimmäiset retoriikan koulut, jotka korvasivat perinteisen tirocinium fori koulutuksen. Pedagoginen transformaatio oli valmis ensimmäisellä vuosisadalla jKr., jolloin roomalainen opetus oli menettänyt ainutlaatuiset piirteensä ja se oli muuttunut lähes identtiseksi kreikkalaisen pedagogiikan kanssa. Kuuluisin ensimmäisen vuosisadan opettaja oli Quintilianus, jonka teos Institutio oratoria tiivistää yhteen teokseen ajan roomalaisen kasvatuksen ja opetuksen. Historiallisen taustoituksen aineistona on käytetty useita antiikin lähteitä, sekä sekundäärilähteitä. Tärkein lähde on Suetoniuksen De grammaticis et rhetoribus. Tutkielman kolmannessa ja neljännessä luvussa tarkastellaan grammaatikon ja reetorin koulujen opintoja. Luvuissa on käytetty aineistona pääasiassa Institutio oratoriaa. Roomalaiset oppilaat aloittivat opintonsa kieltenopettajan parissa 7-vuotiaina. Kieltenopettajan koulussa lapset oppivat puhumaan, kirjoittamaan ja lukemaan latinaa ja kreikkaa. He aloittivat opintonsa aakkosilla, numeroilla ja tavuilla, jonka jälkeen he alkoivat lukea sanoja ja lauseita. Kieltenopinnot päättyivät 11-vuotiaana, jolloin lapset siirtyivät seuraavalle opintoasteelle grammaatikon kouluun. Grammaatikko opetti lapsia lukemaan, lausumaan ja tulkitsemaan runoilijoita. Grammaatikon koulussa lapset alkoivat myös seuraamaan Kreikasta lainattua progymnasmataa. Progymnasmata oli neljätoistaportainen opetussuunnitelma, jonka tehtävä oli valmistella oppilas harjoituspuheiden, eli deklamaation, opintoja varten. Grammaatikon koulu loppui noin 16-vuotiaana ja sitä seurasi kolmas ja viimeinen opintoaste eli reetorin koulu. Reetorin koulussa analysoitiin puheita ja harjoiteltiin niiden laatimista. Reetorin opinnot päättyivät deklamaatioon. Tutkielman viidennessä luvussa tarkastellaan antiikin opettajien ja oppilaiden arkea. Oppilaidenkoulupäivät eivät eronneet suuresti nykypäivän koulujen arjesta. Oppilaat menivät kouluun varhain aamulla, ja tekivät siellä opettajan laatimia tehtäviä, jotka opettajat sitten tarkistivat. Keskipäivällä pidettiin lounastauko, jonka jälkeen opinnot jatkuivat iltaan saakka. Rooman opettajat pitivät nykypäivän standardeilla luokissaan kovaa kuria. He puuttuivat oppilaiden virheisiin herkästi, ja pitivät jatkuvasti huolen lausumisen ja kirjoittamisen täsmällisyydestä. Fyysiset rangaistuksetkin olivat yleisiä. Oppilailta taas odotettiin ahkeraa työmoraalia ja itsehillintää. Oppimateriaalit olivat moninaiset, yleisimpiä niistä olivat käännös- tai tulkintatehtävät mallitekstien pohjalta. Myös kolumnityyppiset tehtävät olivat laajalti käytössä. Luvun lähteenä toimii useiden antiikin lähteiden lisäksi Colloquia hermeneumata pseudodositheana.
  • Peili, joka särkyi : Musiikin funktioita Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ja Andriy Zholdakin Anna Karenina -esitysten ohjauksissa. 
    Koskenniemi, Henriikka (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen musiikin erilaisia funktioita kahdessa puheteatteriesityksessä. Tarkoituksenani on selvittää millä tavoin musiikkivalinnat vaikuttavat esityksen sisältöön, rakenteeseen ja millaisia mielikuvia ne katsojalle muodostavat. Koska teatterimusiikin tutkimuksen kenttä on etenkin Suomessa hyvin suppea, olen lainannut tutkimusmenetelmäni elokuvamusiikin tutkimuksen puolelta. Keskeisenä metodina olen käyttänyt Anu Juvan funktioanalyysia, jonka sopivuutta teatterimusiikin tutkimiseen pyrin myös samalla arvioimaan. Tutkimuksessa käsitellyt teatteriesitykset poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä kokonaisäänisuunnittelultaan että musiikkivalinnoiltaan. Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas sisältää paljon tunnistettavaa lainamusiikkia, joka mahdollistaa katsojalle laajojen assosiaatioketjujen muodostamisen. Tämän kautta teokseen voidaan helposti tuoda lisää sellaisia merkityksiä ja tasoja, jotka pelkän tekstin ja näyttelijäntyön avulla olisivat hyvin hankalia saavuttaa. Musiikin tarkoitus on paitsi kommentoida, shokeerata ja luoda tunnelmaa, myös saada ihmiset ajattelemaan ja muodostamaan näkemästään erilaisia tulkintoja. Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatteriin ohjaama Anna Karenina puolestaan sisältää paljon musiikkia, jota katsoja ei pysty assosioimaan näytelmän ulkopuoliseen maailmaan. Teos toimii yhtenevänä kokonaistaideteoksena, jossa äänisuunnittelu, lavastus, näyttelijäntyö ja muut osa-alueet tähtäävät samaan vahvaan tulkintaan. Näitä kahta teosta analysoimalla ja vertailemalla olen pystynyt hieman valottamaan sitä, kuinka erilaisia funktiota musiikilla voi puheteatteriesityksessä olla ja kuinka musiikki todella vaikuttaa esimerkiksi esityksen sisältöön, rakenteeseen ja kohtausten ymmärrettävyyteen. Juvan funktioanalyysi toimii hyvänä pohjana teatterimusiikin tutkimuksessa, sillä se on käyttökelpoinen molempiin suuntiin. Siinä missä katsoja pystyy menetelmän avulla jäsentelemään esitystä ja sen äänimaisemaa, pystyy äänisuunnittelija puolestaan miettimään, millaisia mahdollisuuksia tällaisten rakenteiden hahmottaminen ja ymmärtäminen saattaa hänelle itselleen suunnittelijana tarjota.
  • Peilissä oma kuva : Tutkielma Einojuhani Rautavaaran omaelämäkerrasta 
    Leed, Marika (1999)
    Tutkielma käsittelee Einojuhani Rautavaaran omaelämäkertaa (Omakuva, 1989). Työssä on lähdetty liikkeelle Omakuvan lehdistövastaanotosta, jossa kyseenalaistettiin teoksen "totuudellisuus". Useat arvostelijat esimerkiksi pohtivat Omakuvan asemaa fakta-fiktio-akselilla ja viittasivat teoksen romaanimaisuuteen.Tutkielmassa on etsitty selityksiä sille, miksi lukija joutuu kyseenalaistamaan teoksen 'totuudellisuuden' sekä lisäksi sitä, millaisia merkityksiä teoksessa annetaan omalle menneisyydelle. Rautavaaran Omakuva on suhteutettu työssä autobiografian genren kanssa ja analyyttisen tarkastelun lähtökohtana on käytetty Philippe Lejeunen narratologista autobiografiateoriaa. Rautavaaran omaelämäkerta sisältää hyvin heterogeenista ainesta, mutta teos on mielestäni autobiografia eikä se kuulu esimerkisi muistelmien tai omakuvan lajiin. Omakuva kuitenkin horjuttaa lukijan kanssa tehtyä autobiografista ja referentiaalista sopimusta, joka on Lejeunen teorian lähtökohta, eikä siten sopeudu autobiografian lukemisen konventionaalisiin pelisääntöihin. Omakuvan teksti on lisäksi narsistisesti itsetietoista omasta kerronnallisesta identiteetistään, ja teksti pakottaa lukijan havaitsemaan, että tarina on vain tekijän retrospektiivisesti kirjoittama tulkinta elämästään. Rautavaara näkee peilissä paitsi oman kuvansa myös kuvan romanttisesta taiteilijasta. Romanttisen taiteilijamyytin representoituminen tekstissä on keskeinen teoksen 'totuudellisuutta' horjuttava piirre, koska se pakottaa lukijan kysymään, onko peilissä nähty omakuva aito ja todellinen vai onko se kenties tuotettu tietoisesti ja manipuloiden. Omakuvan Rautavaara on romanttinen taiteilija, joka tahtoisi vetäytyä norsunluutornin/erakkoluolan yksinäisyyteen ja pystyttää muurin taiteen ja elämän arvojen välille. Säveltäjän minä on myös konfliktissa häntä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja esimerkiksi kriitikot, muusikot ja kapellimestarit uhkaavat hänen olemassaoloaan. Omakuvan päähenkilö muistuttaakin hyvin paljon Maurice Beeben (1964) tutkimien taiteilijaromaanien päähenkilöitä ja erityisesti James Joycen romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta päähenkilöä Stephen Dedalusta. Omakuva lähestyy taiteilijaromaaneille tyypillisiä tapoja kuvata taiteilijaa. Teoksessa käsitellään elämää sekä autobiografisessa että taiteilijaromaanin genren tilassa. Omakuva onkin rajateksti, joka horjuttaa autobiografian lajikonventioita. Lisäksi teoksen minä piiloutuu arkkityyppisten kuvien ja myyttien taakse kieltäen jähmettymisen yhdeksi kuvaksi. Lukijalle tarjoutuukin tekstissä monta mahdollista kuvaa Rautavaarasta ja Omakuvasta tulee erilaisten subjektien näyttämö.
  • Pekka Pohjolasta : Fuusiosäveltäjän musiikillinen tyyli 
    Kauhanen, Mika (2004)
    Tutkimus pureutuu fuusiosäveltäjä Pekka Pohjolan musiikilliseen tyyliin. Pohjolan soololevytuotantoa tarkastellaan ensin tyylikausittain ja sitten keskittymällä hänen musiikkinsa erityispiirteisiin. Pohjolan tyyliä verrataan taidemusiikkiin ja jazziin, ja kyseenalaistetaan hänen tuotantonsa itsestään selvänä pidetty paikka progressiivisen rockin kategoriassa. Pohjolan musiikin vahvoja emotionaalisia kontrasteja analysoidaan erittelemällä hänen tuotannolleen tunnusomaisten emootioiden ja niitä välittävien musiikillisten keinojen suhdetta kolmessa esimerkkisävellyksessä. Pohjolalle ominaisia sävellysteknisiä piirteitä hahmotellaan erillisessä case-analyysissa. Pääasiallisten tutkimuskysymysten ohella käydään läpi Pohjolan musiikkisukutausta sekä urapolku viulistiopiskelijasta sähköbasistiksi ja viimein säveltäjäksi. Tutkimus on vahvasti aineistolähtöinen. Menetelmällisesti nojaudutaan triangulaatioon eli näkökulmien ja metodien monipuolisuuteen; tutkijan tärkeinä pitämät asiat nostetaan esiin kuhunkin tilanteeseen sopivan menetelmän avulla. Tutkimuksessa käytettyjä metodeja ovat analyyttinen kuuntelu, säveltäjän syvähaastattelu sekä musiikkianalyysi, joka on sekä nuotinnoksiin perustuvaa että kuulonvaraista. Pekka Pohjolan uraa kronologisesti tarkasteltaessa käy ilmi, että hänen kokoonpanoratkaisuissaan on ollut selvä akustisia soittimia suosiva trendi. Säveltäjäidentiteetti on vahvistunut yhtä jalkaa instrumentalisten ambitioiden hälvenemisen kanssa ja Pohjola on vähitellen keskittynyt entistä suurimuotoisempiin teoksiin levytysten ja esiintymisten kustannuksella. Musiikkimuodin virtaukset sekä niitä seuranneet levyyhtiöiden asettamat taloudelliset reuna-ehdot ovat vaikuttaneet Pohjolan tyyliin. Sen persoonallinen ydin on kuitenkin säilynyt muuttumattomana. Pohjolan sävellystuotannossa on paljon yhtymäkohtia klassis-romanttiseen musiikkiin ja jazziin, mutta myös mm. salonki- ja kirkkomusiikkiin. Pohjolan tyylin suhde progressiiviseen rockiin on kaksijakoinen. Yhtäältä hänen tyylillään on paljon yhteistä progressiivisen rockin kirjallisuuden asettamien tyylimääritelmien kanssa, toisaalta Pohjolan musiikki ei ole luonteeltaan kovin kokeellista, pikemminkin perinteisempiä aineksia tuoreella tavalla yhdistelevää. Emotionaalisuus on tunnusomaista Pohjolan musiikille. Analyysikappaleissa tyypillisimmiksi emootioiksi paljastuivat – tutkijan termejä käyttäen – mahtipontisuus ja lapsenomaisuus. Mahtipontisuuden emootiota toteuttavia musiikillisia keinoja olivat mm. kova äänenvoimakkuus, legatofraseeraus, matalan rekisterin käyttö, paksu soitinnus ja säestyksen fanfaarimaisuus. Lapsenomaisuutta kuvattiin mm. hiljaisen äänenvoimakkuuden, staccatofraseerauksen, korkean rekisterin ja ohuen soitinnuksen avulla. Emootiot tulevat Pohjolan musiikissa esiin toistensa kontrasteina, peräkkäisinä ja usein valmistelemattomina. Tutkimuksen päättävä Impun tangon case-analyysi esittelee Pohjolan sävellysteknisiä tunnusmerkkejä, motiivitekniikan ja sekvenssitekniikan runsasta käyttöä. Analyysi toimii myös esimerkkinä Pohjolan musiikin monipuolisista tyylivaikutteista. Impun tangossa on aineksia niin tangosta, jazzista, klassisesta musiikista, hard rockista kuin heavystakin.
  • Pelikokemuksen osa-alueiden yhteys pelissä kehittymiseen 
    Hanski, Atte (2019)
    Tausta ja tavoitteet. Aikaisempi tutkimus on osoittanut videopelien vaikuttavan pelaajaan positiivisilla tavoilla, esimerkiksi kehittämällä pelaajan kognitiivisia kykyjä ja oppimistuloksia. Pelissä kehittymisen tutkimus edistää pelien positiivisten vaikutusten maksimointia niin kaupallisissa kuin opetus- ja hyötypeleissäkin. PIFF2¬¬-kehys on pelikokemuksen määrittelyn malli, johon pohjautuvilla kyselyillä voidaan mitata pelikokemuksen itsenäisiä osa-alueita ja täten pelikokemusta toistomittauksissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pelikokemuksen yhteyttä pelissä kehittymiseen. Pyrkimyksenä oli saada selville, mitkä pelikokemuksen tekijät ovat yhteydessä pelissä kehittymiseen sekä muodostaa hypoteeseja jatkotutkimukselle. Menetelmät. Tutkimuksen data saatiin yhdeksältä koehenkilöltä, jotka pelasivat tutkimusta varten kehitettyä peliä kotioloissaan kahdeksan viikon ajan. Peli yhdistää aiemmin muissa tutkimuksissa käytettyjen kaupallisten pelien ominaisuuksia. Pelaajilta kerättiin dataa heidän suoriutumisestaan pelissä toiminta-, strategia- sekä pulmaelementeissä. Lisäksi koehenkilöiden tuli täyttää jokaisen pelin jälkeen PIFF2¬¬-kehykseen pohjautuva pelikokemuskysely, jolla mitattiin pelaajan pelikokemuksen piirteitä, kuten jatkamisen halua, läsnäolon tunnetta ja kontrollia. Pelisuoriutumisdatan analysoinnin helpottamiseksi tehtiin pääkomponenttianalyysi, jolla datan dimensioita saatiin vähennettyä. Pääkomponenttianalyysin tuloksena muodostettiin yksi pelitaitomuuttuja. Yhdistettyä pelitaitomuuttujaa käytettiin kokeen aikana arvioimaan pelaajien kehitystä, jota verrattiin pelikokemuskyselyn eri muuttujiin sekä näistä muodostettuun yhteiseen pelikokemusmuuttujaan. Tulokset ja johtopäätökset. Pelikokemuksen ja pelissä kehittymisen vertailu osoitti, että jatkamisen halulla oli yhteys pelissä kehittymiseen. Yhdistetty pelitaitomuuttuja toimi hyvin mittaamaan pelaajan kehitystä tutkimuksessa käytetyssä pelissä. Johtopäätöksenä pelikokemuksella ja pelissä kehittymisellä on yhteys. Tutkimus osoittaa myös tarpeen pelikokemuksen ja pelissä kehittymisen yhteyden jatkotutkimukselle ja esittää jatkotutkimukselle hypoteesiksi jatkamisen halun olevan yhteydessä pelissä kehittymiseen.
  • Pelistudioiden ja kääntäjien yhteistyö pelilokalisointiprojekteissa – Katsaus pelilokalisoinnin nykytilaan 
    Kantosalo, Emma (2024)
    Tämä tutkielma kartoittaa pelistudioiden ja kääntäjien yhteistyötä pelilokalisointiprojekteissa. Tutkimuksen kohteena on etenkin, miten ja millaista tietoa kääntäjille jaetaan ja millaista tietoa kääntäjät tarvitsisivat lisää. Tutkielman toissijaisena tavoitteena oli saada ajantasaisempaa kuvaa siitä, miten pelilokalisointia käytännössä tehdään nykyään ja onko aiemmassa tutkimuksessa todettuihin ongelmiin syntynyt ratkaisuja. Suurin osa alaa käsittelevästä käännöstieteellisestä tutkimuksesta on jo lähes kymmenen vuotta vanhaa (esimerkiksi alan perusteokset, mm. O’Hagan & Mangiron 2013 ja Bernal-Merino 2015), mutta peliala on tässä ajassa muuttunut merkittävästi eikä siitä ole juuri tietoa, miten muutos on vaikuttanut pelilokalisointiin. Lisäksi suurin osa alan tutkimuksesta on painottunut joko kääntäjiltä saatuun tietoon tai yleisiin havaintoihin alalta, koska pelistudiot eivät ole lämmenneet yhteistyölle tutkijoiden kanssa mm. tietovuotojen pelossa. Tutkielmassa käytetty lähdemateriaali onkin näiltä osilta luonteeltaan poikkeuksellinen: tutkielman aineisto koostuu kahden pelistudion edustajien haastatteluista sekä studioiden jakamasta lokalisointiprosesseihin liittyvästä materiaalista. Merkittävä osa aineistosta koostuu suoraan kääntäjien lokalisointiprosessin aikana esittämistä kysymyksistä, joihin studion edustajat ovat vastanneet. Tutkielmassa esitellään ensin lyhyesti pelilokalisoinnin historiaa sekä yleisesti pelialaa ja pelien kehitystä, sillä nämä vaikuttavat siihen, millaiseksi lokalisointiala on muodostunut ja miten ala nykyään toimii. Tämän jälkeen esitellään kattavasti itse pelilokalisointia ja sen ongelmia. Nämä kaksi kokonaisuutta luovat sen taustan, johon haastatteluista saatuja tietoja ja lokalisointiprosesseista saatuja materiaaleja verrataan. Tutkielma yhdistelee kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysiä: kääntäjien kysymykset luokitellaan eri luokkiin teorian ja niiden edustamien ilmiöiden kautta, jonka jälkeen näiden määrän perusteella esitetään päätelmiä siitä, millaisia ongelmia alalla mahdollisesti edelleen on. Haastatteluja ja muuta materiaalia analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin mm. vertaamalla siihen, mitä alasta on kirjoitettu jo aiemmin. Tutkielma luo kuvaa siitä, miten pelilokalisointiala on muuttunut viime vuosina. Alan sisäpiiriläisten haastattelut myös valottavat sitä, millaista kehitystä alalla itse toimivat kokevat tapahtuneen. Lokalisointiprosesseihin liittyvä muu materiaali puolestaan tukee haastateltavien havaintoja, mutta sen avulla myös selviää, millaisia ongelmia alalla nykyään on. Lopuksi tutkielmassa esitetään näihin ongelmiin mahdollisia ratkaisuja. Vaikka tutkimus perustuu vain kahden studion otantaan, tutkimuksen perusteella ala on muuttunut: pelistudiot ovat ymmärtäneet paremmin, miten kääntäjiä voidaan auttaa prosessissa. Aineistosta käy ilmi, että esimerkiksi tietoisuus onnistuneeseen lokalisointiin tarvittavasta tuesta on lisääntynyt, ja studiot ovat lisänneet keskustelua kääntäjien kanssa. Alalla on kuitenkin edelleen ongelmia, esimerkiksi kontekstin puute, koska kääntäjät käsittelevät multimodaalista teosta vain yhden kanavan kautta. Lokalisoinnin ongelmien ratkaisu olisikin tärkeää kääntäjien työn sujuvoittamiseksi. Todennäköisesti tämä myös parantaisi lokalisoinnin laatua.
  • Pelkistetty piirtäminen : Taidekysymysten tarkastelua piirtämistyöskentelyä kuvaavien mallien avulla 
    Hannula, Simo-Pekka (2018)
    Tutkimus tarkastelee taiteenfilosofiaan liittyviä teemoja piirtämisen, piirtäjän ja taiteen tekemisen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetään apuna piirtämisen eri osa-alueita kuvaavia malleja, pelkistyksiä, joiden kautta eri aihepiirejä tarkastellaan. Tutkimus kysyy: Voidaanko piirtämisprosessiin liittyvät oleelliset asiat erotella järkevästi toisistaan, ja tehdä näistä osa-alueista yksinkertaiset piirtäen toteutettavat pelkistykset, joita voidaan soveltaa erilaisten kysymysten tarkasteluun, ja onko pelkistysmallien käyttö tähän tarkoitukseen mielekästä? Piirtämisen osa-alueet on jaettu ja nimetty toisto-, työstö-, sommittelu- ja ääriviivapelkistyksiksi. Lisäksi sommittelun ajatusta selventämässä mukana on esineillä toteutettava kollaasipelkistys. Tavoitteena on, että mallit ovat yksinkertaisia ja helposti kenen tahansa itse kokeiltavissa, ja että mallit avaavat näkökulmia piirroksen luomisprosessiin. Tässä suhteessa tutkimus on perusteltu, sillä yleisesti estetiikan tutkimuksia dominoi katsojan näkökulma. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii John Dewey pragmatismi, joka huomio taiteen tekemisen näkökulman teoriassaan. Deweyn ajatuksiin, malleihin, omaan kokemukseeni taidegraafikkona, museoiden teoskuviin ja lähdekirjallisuuteen tukeutuen tutkimuksessa tarkastellaan luovuutta, tyyliin ja kategorioiden muodostumista, taideteoksen tulkintaa, kauneutta, taiteen suhdetta tunteisiin ja tietoon sekä väärentämistä. Aihe-alueista tärkein on luovuus, koska se liittyy työskentelyn, piirtämisen kautta myös kaikkiin muihin käsiteltäviin teemoihin. Mallit soveltuvat hyvin tyylin hienojakoisuuden ja kategorioiden muodostumisen tulkinnallisuuden pohtimiseen ja auttavat ymmärtämään työskentelyn luovuutta, jonka läsnäoloa tai puuttumista ei voi päätellä valmiista teoksesta. Työskentelyn näkökulmasta tieto liittyy piirtäjän omaan oppimiseen ja kauneus teoksen valmistumiseen taiteilijan haluamalla tavalla. Asioita jää myös selittämättä, koska pelkkää piirtämissuoritusta kuvaavat mallit eivät huomioi luovan prosessin suunnitteluvaihetta, teoksen mitä tahansa aihetta tai taiteilijan mielensisäistä maailmaa. Tältä osin mallien käyttö aihepiirien tarkastelussa jää puutteellisiksi. Mallit tuovat kuitenkin pohdintoihin järjestelmällisyyttä ja ne auttavat ymmärtämään ennen kaikkea piirtämistä ja piirtämistapahtuman aikaista luovuutta.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO