Browsing by Title

This thesis concerns the state of the art of the Western language studies of Daoist internal alchemy (neidan). The research history and its approaches are evaluated from the perspective of study of religion, based mainly on research literature in English and French. Neidan studies is a subfield of Daoist studies, which takes Daoism as a multifaceted religious tradition.The study is a discourse-oriented, research-historical and meta-theoretical analysis. As its data it takes the Western language research literature of the field until today and in its entirety: articles, article collections, monographs, dissertations, bibliographies, and translations. The Chinese original sources are not covered, neither are the popular translations. The studies are analyzed through a conceptual framework based on the theoretical part. The phases and approaches of neidan studies are conceived through a four-fold typology of research programs. Internal alchemy and its sources have been approached 1) as a part of the history of scientific thought from the 1930s to 1980s, 2) in the context of Chinese cultural history from the 1920s, 3) as discourse and doctrine from the 1970s, and 4) as religion in the context of multi-disciplinary studies since the 1990s. Instead of a paradigmatic hegemony, the research programs are interpreted as competing for the authority to speak about internal alchemy. However, the central disciplinary conventions have been those of the sinological tradition. Supplementing the four research programs, five conceptions or descriptions of neidan are distinguished. These cover the main positions taken within the research so far. Internal alchemy has been described as a) physiological alchemy, b) symbolical alchemy and a technique of enlightenment, c) as a synthesis of psycho-physiological techniques, d) as a range of esoteric doctrines and techniques, and e) as a field of variations of contemplative practice. These descriptions of the academic discourse reflect the traditional neidan discourse: they are situated on a continuum from body centered to spiritual or mind centered readings. They also vary from exclusive descriptions, which stress clarity, to more open descriptions, which cover widely the variations of the historical forms of neidan. After the general typology of the field, three special themes are observed: sexual alchemy, female alchemy, and early Quanzhen alchemy. This delimits the relatively wide data. These thematic areas cover a substantial amount of the scholars and a representative historical take of the neidantradition. However, in themselves they represent more the marginals of neidan than its mainstream. Focusing on debates and conflicts, a clearer picture is drawn of the approaches, interests, problems of the research and the differences of the research programs. Through the specific themes the state of the research field may be pictured more widely. In addition to locating and identifying the research programs, conceptions of neidan, and the debates, this study answers questions on the coverage of the studies, how the studies have responded to the challenges of the postmodern critiques, and the future prospects of the field. Possible developments would include increase in reflexivity and the level of theoretical discussion, interaction between different disciplines and comparative research both within and without neidanstudies. The relation of neidan studies to the study of religion is discussed through the comparative concept of esotericism.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka peruskoulussa on onnistuttu tukemaan translapsia ja -nuoria sekä tuomaan näkyviin niitä tapoja, joilla peruskoulussa voidaan tukea myös jatkossa heitä. Tranlasten ja -nuorten vanhemmat ovat kokeneet tarvetta saada opettajille ajantasaista tietoa translasten ja -nuorten huomioimisesta peruskoulussa ja siitä, kuinka translapsia ja -nuoria voitaisiin tukea koulussa parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielman kirjoitushetkellä ei ole olemassa valtakunnallisia suosituksia tai virallista ohjeistusta kouluihin trans-lasten ja -nuorten koulupolun tukemisesta konkreettisin keinoin. Tutkielmaani varten pyysin translasten ja -nuorten vanhempia vastaamaan sähköiseen kyselylomakkeeseen, kuinka peruskoulussa on tuettu heidän lapsiaan ja nuoriaan. Kyselyyn vastasi 23 vanhempaa. Yksi vastauksista oli asiaton. Hyödyntämistäni 22 vastauksesta kahdeksan vastaajan nuori oli yläkouluikäinen ja 14 vastaajan lapsi oli alakoulussa. Tarkastelen tutkielmani tuloksia Foucault’n (1975) vallananalyysin kautta sekä cis- ja hete-ronormatiivisuuden vaikutuksia translasten ja -nuorten vanhempien kokemuksiin koulun antamasta tuesta heidän lapsilleen ja nuorilleen. Translasten ja -nuorten huomioiminen peruskouluissa on pääosin onnistunutta tutkielmani tulosten perusteella. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että osa opettajista oli loukannut tai mitätöinyt lapsen tai nuoren sukupuolikoke-muksen ja tasa-arvolain tavoitteet jäivät toteutumatta. Tutkielmani tuloksista kävi ilmi, että noin 36 % vastaajien lapsista koki, ettei heidän sukupuolikokemuksensa tullut nähdyksi koulussa. Joidenkin opettajien asenteet ja tietotaito sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta eivät olleet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain mukaisia. Erityi-nen huomio aineistostani oli, että translapsia ja -nuoria tukevat käytänteet ovat mahdollisia toteuttaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä taloudellisella panostuksella. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja tasa-arvoisen sekä yhdenvertaisen koulupolun mahdollistaminen kouluissa on jäänyt tutkielmani perusteella osittain toteutumatta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että translapset ja -nuoret saavat epätasa-arvoista kohtelua koulussa riippuen koulusta ja opettajasta. Yhtenäistä linjaa sukupuolivähemmistöjen huomioimiseen kouluissa ei vielä ole. Opettajien ja muun henkilökunnan akateemiseen tutkimukseen pohjaavalle koulutukselle on selkeästi tarvetta. Myös asennekasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan. Normikriittistä työtä on tehtävä järjestelmällisesti, jotta cisnormatiiviset rakenteet saadaan näkyviksi ja niitä voidaan alkaa muuttamaan. Kouluterveyskyselyt 2017 ja 2019 tukevat tut-kielmani tuloksia translasten ja -nuorten tuen tarpeesta peruskoulussa ja kertovat karua kieltä sukupuolivähem-mistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.

Tarkastelen tässä tutkielmassa perussuomalaisten representaatioita ja niiden lingvististä ilmenemistä uutisdiskurssissa, uutisteksteille tyypillisessä kielenkäytössä. Tutkielmassani analysoin perussuomalaisten representaatioita kotimaisissa sanomalehtiuutisissa kriittisen lingvistiikan ja diskurssianalyysin näkökulmasta: nostan esille vuonna 2011 kotimaisissa uutisteksteissä toistuvia perussuomalaisten representaatiotapoja ja esitän, mitkä leksikaaliset valinnat rakentavat representaatiota sekä minkälaisia merkityksiä näihin representaatiotapoihin liitetään. Keskeisenä tutkimuksen kohteena ovat perussuomalaisia nimeävät ja luokittelevat leksikaaliset valinnat, mutta tarkastelen myös muita sanomalehtien uutisteksteissä sanasto- ja lausetasolla ilmeneviä arvottavia kielellisiä valintoja. Tutkimusaineistoni muodostuu puoluetta käsittelevistä, vuonna 2011 Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Satakunnan Kansassa ilmestyneistä uutisteksteistä. Analyysini pohjana on sanomalehdistä keräämääni 42 tekstin aineisto, jonka perusteella rajaan tarkasteluni kolmeen uutisdiskurssissa toistuvaan representaatiotapaan: perussuomalaisten henkilöimiseen puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin, perussuomalaisen esittämiseen maahanmuuttokriittisinä sekä puolueen liittämisen protesti- ja populistipuolueiden kategorioihin. Tarkastelemieni representaatiotapojen toistuvuutta ja variaatiota tutkin lehtien verkkoarkistoista avainsanahakujen avulla keräämäni arkistoaineiston avulla. Analyysini perusteella perussuomalaisia voidaan henkilöidä puheenjohtaja Soiniin esittämällä uutisteksteissä Soini keskeisen toimijan roolissa ja samaistamalla puolueen toiminta Soinin toimintaan. Perussuomalaisia voidaan henkilöidä myös possessiivisuutta ilmaisevilla nimityksillä ja rakenteilla, joilla viitataan puolueeseen tai ryhmiin puolueen sisältä. Maahanmuuttokriittisyys voidaan nostaa perussuomalaisten ominaisuudeksi, tai se voidaan esittää perussuomalaisia yhdistävänä tekijänä – yleisempää on liittää maahanmuuttokriittisyys puolueen tiettyyn osaan rajaavalla nimityksellä tai puolueen edustajiin tai heidän näkemyksiinsä ja toimintaansa, esimerkiksi adjektiivimääritteillä. Perussuomalaisten suora nimeäminen tai luonnehtiminen protesti- tai populistipuolueeksi on aineistossani harvinaista – aineistossani nimitykset esiintyvät, kun viitataan sekä perussuomalaisiin että protesti- ja populistipuolueiden yleisiin luokkiin. Protesti ja populismi voidaan liittää myös puolueeseen läheisesti liittyviin tarkoitteisiin, kuten kannatukseen tai toimintaan viittaaviin nomineihin. Populismin lisäksi perussuomalaiset liitetään aineistossani oikeistopopulismin aatesuuntaan ja osaksi Euroopan populistipuolueiden kannatuksen kasvun ilmiötä – tätä ilmiötä voidaan myös evaluoida negatiivisesti esimerkiksi uhkaavuutta ilmentävillä nimityksillä, kuten populistivyöry tai -aalto.

Tämä tutkielma käsittelee Kuressaaren – aikaisemmalta nimeltään Arensburg – linnan varhaishistoriaa. Erityisesti tarkastellaan kriittisesti historioitsijoiden 1700-luvulta lähtien esille tuomaa väitettä siitä, että Arensburg olisi saanut nimensä ja vaakunansa Westfalenin kreivi Wilhem von Arnsbergilta, ja että hän olisi jopa perustanut Arensburgin linnan. Tutkielma keskittyy vastaamaan viimeksi mainittuun väitteeseen: perustiko Arnsbergin kreivi Wilhelm Arensburgin linnan. Arkeologisten kaivausten tulosten ja arkkitehtuurityylin analyysien perusteella tiedetään, että ensimmäinen kivilinna, niin sanottu kehämuurikastelli, rakennettiin Arensburgiin 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kehämuurikastellia rakennettiin arviolta 12-15 vuotta, kunnes rakennustyöt yllättäen keskeytettiin, ja rakennustöitä jatkettiin myöhemmin konventtirakennustyylin mukaisesti. Poliittinen konteksti antaa olettaa, että rakennustyöt keskeytti 1343 alkanut Yrjön yön kapina, joten linnan perustamisajankohta sijoittuu noin vuoteen 1330. Kirjalliset lähteet vaikenevat linnan perustamisesta, ensimmäistä kertaa linna mainitaan asiakirjoissa 1380-luvun alkupuolella. Useiden kronikoiden mukaan Arnsbergin kreivi Wilhelm oli 1330-luvun alussa Liivinmaan mestarin Eberhard von Monheimin seurassa Liivinmaalla, mutta linnan perustamista tai oleskelua Saarenmaalla kronikat eivät mainitse. Historioitsijoiden viimeisten 250 vuoden aikana esille tuomat perustamishypoteesia tukevat väitteet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Arnsbergin kreivi Wilhelmin itineraario vuodesta 1327 vuoteen 1338 näyttää, että kreivi Wilhelm olisi voinut olla Saarenmaalla pidemmän aikaa vuosien 1331 ja 1335 välisenä aikana. Tutkielma päätyy siihen tulokseen, että tämän hetkisten tietojen valossa hypoteesia Arnsbergin kreivi Wilhelmistä Arensburgin linnan perustajana ei voida vahvistaa. Ajanjakso 1331-1335 tarjoaa kuitenkin hyvän lähtökohdan jatkotutkimuksille.

Tutkimuksessa tarkastellaan portugalilaisen runoilijan, Fernando Pessoan kolmelle tunnetuimmalle heteronyymille Alberto Caeirolle, Ricardo Reisille ja Álvaro de Camposille tyypillisten tyylikeinojen välittymistä runojen saksannokissa ja suomennoksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Fernando Pessoan heteronyymien eri ilmaisutyylit ilmenevät alkuperäiskielisissä runoissa ja miten ne on välitetty käännöksissä suomeksi ja saksaksi. Lisäksi heteronyymien erilaisten taustojen ja niiden kuvausten tarkastelu on sisällytetty tutkimukseen. Tutkimuksen teoriataustana toimivat usean tutkijan runouden sekä eri tyylien kääntämiseen ja tyylintutkimukseen liittyviä ajatuksia. Lisäksi tutkielman teoreettiseen viitekehykseen on sisällytetty usean tutkijan näkemykset Pessoan tyylistä ja kolmen heteronyymin ilmaisutavoista ja toisistaan poikkeavista ideologioista. Tutkimukseen on sisällytetty myös kääntäjien kommentteja ja huomautuksia. Aineistoon on valittu tarkasteltavaksi viisi runoa kultakin heteronyymiltä sekä niiden saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman aineiston analyysissä hyödynnetään tyylintutkimuksen, runoanalyysin ja kääntämisen lähestymistapoja. Analyysissä aineistosta poimitut tyylikeinot on luokiteltu Leechin ja Shortin heuristista menetelmää hyödyntämällä. Tutkielman keskeisien tulosten perusteella tarkasteltujen runojen suomennosten ja saksannosten strategioissa ei ole havaittavissa merkittäviä eroja, sillä kumpikin ovat pyrkineet kääntämään runojen merkityksen mahdollisimman uskollisesti runorakenteiden sijaan. Suomennoksissa on paikoitellen havaittavissa luovempia ratkaisuja, kun taas saksannoksissa on pysytty lähempänä alkuperäisen runon merkityksiä. Pessoan tuotannosta on tehty valitettavan vähän suomalaista tutkimusta, joten jatkotutkittavaa riittää käännöstieteen ja muiden tutkimusalojen saralla. Pessoan laaja tuotanto ja sen sisältämät monet monipuoliset heteronyymit ja ideologiat tarjoavat suuren aineiston monille aloille ja tutkimuksille.

Pro gradu -tutkielman aiheena on Petrus Alfonsin 1100-luvun alkupuoliskolla kirjoittama tarinoiden ja sananlaskujen kokoelma Disciplina Clericalis, joka oli ilmestyessään ensimmäinen arabialaista kirjallisuutta sisältävä latinankielinen teos. Tutkielman tavoitteena on valaista Disciplina Clericaliksen merkitystä sekä lähettävän arabialaisen kirjallisuuden että vastaanottavan länsimaisen kirjallisuuden osalta. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä piirteitä Petrus Alfonsi omaksui oman aikansa arabialaisesta proosakirjallisuudesta ja lopuksi sitä, miten hänen teoksensa vaikutti länsimaiseen kertomaperinteeseen. Tutkimuksessa Disciplina Clericalista verrataan neljään kirjallisuuden historiaan merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Arabialaisen kirjallisuuden osalta pääasiallisena lähdeaineistona käytetään Ibn al-Muqaffaʿn didaktisten eläinsatujen kokoelmaa Kalīla wa Dimna ja al-Jāḥiẓin adab-kokoelmaa Kitāb al-Bukhalāʾ. Länsimaista kirjallisuutta edustavat Don Juan Manuelin El Conde Lucanor ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Tutkimus osoittaa, että Disciplina Clericalis oli arabialaisen kirjallisuuden kannalta varsin innovatiivinen ja uudenlainen lajityyppien yhdistelmä, johon sulautui piirteitä didaktisesta satukirjallisuudesta, adab-kirjallisuudesta ja sananlaskujen perinteestä. Kalīla wa Dimnan perintö näyttäytyy selvimmin teoksen kehyskertomuksessa, opillisessa lähestymistavassa ja yksinkertaisessa ja suorasanaisessa proosatyylissä. Adab-kirjallisuudesta saatuihin vaikutteisiin voidaan puolestaan luokitella monien kirjallisuudenlajien runsas vaihtelu ja eri tekstityyppien vuorottelusta syntyvä omaperäinen ja yllättävä järjestys. Tyyliin, rakenteeseen ja kerronnallisiin keinoihin liittyvien kysymysten lisäksi arabialainen kirjallisuus vaikutti olennaisesti Disciplina Clericaliksen sisältöön. Valtaosa kokoelman tarinoista, anekdooteista ja sananlaskuista on idästä lähtöisin. Keskiajan Euroopassa Disciplina Clericalis sai innostuneen vastaanoton. Kokoelmaa luettiin ja kopioitiin ahkerasti, se käännettiin monille eri kielille ja sitä käytettiin tarinoiden ja sananlaskujen lähteenä. Osa tarinoista päätyi saarnaajien exemplum-kokoelmiin, jotkin niistä liittyivät fabliaux-tarinoiden kaanoniin ja osa jatkoi elämäänsä Aisopoksen satuperinteeseen liittyvänä erillisenä haarana. Monet keskiajan kirjoittajat, kuten Don Juan Manuel ja Giovanni Boccaccio, kirjoittivat Petrus Alfonsin tarinoista myös aivan uusia versioita. Tutkimuksen perusteella voidaan lisäksi sanoa, että Disciplina Clericalis oli mahdollisesti varhaisin tekijä siinä kehityksessä, jonka tuloksena arabialaiselle proosakirjallisuudelle tyypillinen suorasanainen kerrontatapa ja kehyskertomuksen perinne vakiintuivat myös länsimaiseen kirjallisuuteen.

Speaking fluently is an important goal for second language (L2) learners. In L2 research, fluency is often studied by measuring temporal features in speech. These features include speed (rate of speech), breakdown (use of silent and filled pauses), and repair (self-corrections and repetitions) phenomena. Fluent speakers generally have a higher rate of speech and fewer hesitations and interruptions than beginner language learners. In this thesis, phonetic fluency of high school students’ L2 Finnish speech is studied in relation to human ratings of fluency and overall proficiency. The topic is essential for the development of automated assessment of L2 speech, as phonetic fluency measures can be used for predicting a speaker’s fluency and proficiency level automatically. Although the effect of different fluency measures on perceived fluency level has been widely studied during the last decades, research on phonetic fluency in Finnish as L2 is still limited. Phonetic fluency in high school students’ speech in L2 Finnish has not been studied before. The speech samples and ratings used in this thesis are a part of a larger dataset collected in the DigiTala research project. The analyzed data contained spontaneous speech samples in L2 Finnish from 53 high school students of different language backgrounds. All samples were assessed by expert raters for fluency and overall proficiency. The speech samples were annotated by marking intervals containing silent pauses, filled pauses, corrections and repetitions, and individual words. Several phonetic fluency measures were calculated for each sample from the durations of the annotated intervals. The contribution of phonetic fluency measures to human ratings of fluency and proficiency was studied using simple and multiple linear regression models. Speech rate was found to be the strongest predictor for both fluency and proficiency ratings in simple linear regression. Articulation rate, portion of long silent pauses, mean duration of long silent pauses, mean duration of breaks between utterances, and rate of short silent pauses per minute were also statistically significant predictors of both fluency and proficiency ratings. Multiple linear regression models improved the simple models for both fluency and proficiency: for fluency, a model with a combination of articulation rate and the portion of long silent pauses performed the best, and for proficiency, a model with a combination of speech rate and mean duration of short silent pauses. Perceived fluency level is often affected by a combination of different phonetic fluency measures, and it seems that human raters ground their assessments on this combination, although some phonetic fluency measures might be more important on their own than others. The findings of this thesis expand previous knowledge on phonetic fluency in L2 Finnish and can benefit both language learners and teachers, as well as developers of automatic assessment of L2 speech.

Historiallisen fraseologian alaan kuuluva työ käsittelee kielihistoriallisesti varhaisemmissa teksteissä esiintyvien fraseologismien tunnistamista. Korpukseksi on valittu Sebastian Brantin vuonna 1494 julkaisema Narrenschiff. Työn pääongelmana on korpuksessa esiintyvien fraseemien dokumentointi ja luokittelu niissä tapahtuneiden kielellisten muutosten mukaan. Työssä painottuu diakroninen näkökulma. Fraseemit määritellään tässä työssä Burgeriin (2010) ja Palmiin (1997) nojautuen vähintään kahdesta sanasta koostuviksi idiomaattisiksi, kiteytyneiksi ja leksikalisoituneiksi ilmauksiksi. Potentiaalisten fraseologismien tunnistaminen korpuksesta perustuu mm. seuraaviin tunnusmerkkeihin: 1) fraseologismista löytyy nykykielinen vastine, 2) fraseologismilla on tietty kommunikatiivinen funktio, 3) korpustekstissä on tiettyjä metakielellisiä tunnusmerkkejä, 4) fraseologismissa on tiettyjä kielelliseen muotoon tai tyyliin liittyviä tunnusmerkkejä, 5) sananmuodotus fraseologismien perusteella, 6) semanttiset tunnusmerkit, 7) fraseologismien yleisyys sekä 8) vieraskieliset vastineet ja käännökset. Historiallisten fraseemien tyypit esitellään Burgerin (2010) jaottelun mukaan. Niitä ovat 1) identtiset fraseemit, 2) kielestä poistuneet fraseemit, 3) fraseemit, joissa on tapahtunut sanastollisia muutoksia, 4) fraseemit, joissa on tapahtunut morfosyntaktisia muutoksia, 5) fraseemit, joissa on tapahtunut sekä sanastollisia että morfosyntaktisia muutoksia, 6) fraseemit, joilla on nykykielessä sama muoto mutta eri merkitys, 7) fraseemit, joissa on unikaalisia komponentteja ja jotka olivat aikaisemmin ei-idiomaattisia, 8) fraseemit, jotka olivat aikaisemmin vapaita sanayhtymiä tai osa-idiomaattisia sanayhtymiä tai 9) fraseemit, joissa on tapahtunut univerbaatio, jossa kahdesta tai useammasta sanasta on muodostunut yksi sana. Korpuksessa tunnistetut potentiaaliset fraseemit luokitellaan edellä mainitun teorian mukaan ja ne käsitellään kukin omassa artikkelissaan. Fraseemien leksikaalisuus, kiteytyminen, mahdolliset rinnakkaiset muodot sekä niissä tapahtuneet kielelliset muutokset pyritään selvittämään tutkimalla niiden esiintymistä eri aikakausien sanakirjoissa ja fraseologisissa kokoelmissa. Työssä esitellään esimerkinomaisesti 65 fraseemia, joista osa on säilynyt muuttumattomina nykykieleen, osassa on tapahtunut sanastollisia tai morfosyntaktisia muutoksia ja osa on kadonnut kielestä kokonaan. Tuloksen yleistettävyyden ongelmaa ei tässä työssä taustatutkimuksen puuttuessa lähemmin käsitellä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että valtakunnallisen yleiskielen yleistyttyä ja fraseoleksikografian yhdenmukaisempien merkintätapojen myötä fraseemien varianttien määrä on pienentynyt ja tietyt muodot ovat vakiintuneet kielenkäyttöön.

Tutkimukseni tarkoitus on vertailla Suomessa yleisesti käytettyjä alkeistason pianonsoiton oppikirjoja. Selvitän mitä alkeisoppikirjat sisältävät, miten ne etenevät ja millaisille oppilaille ne on suunnattu. Analysoin niiden kappalevalikoimaa ja pohdin kirjojen etuja ja puutteita. Tutkin, vastaako kirjojen sisältö taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmia. Aineistonani on kolme kotimaista pianokoulukirjaa: Pianon Avain 1, Suomalainen pianokoulu Alkusoitto ja Musikatti. Vertailukohtana toimii maailmanlaajuisesti suosittu amerikkalainen pianonsoiton oppikirja Bastien Piano Basics Level 1. Teoreettisen taustan tutkimukselleni muodostaa pianonsoiton opetusta käsittelevä kirjallisuus. Perehdyn kirjallisuuden avulla pianoharrastukseen, pianonsoiton opetuksen osa-alueisiin ja siihen, miten kutakin aihetta on suositeltu opetettavan. Näitä osa-alueita ovat muun muassa nuotinluku, tekniikka, rytmi, yhteissoitto, luova ilmaisu, improvisointi, vapaa säestys, tulkinta sekä musiikin teoria. Työssäni selvitän, mihin osa-alueisiin tutkimani pianokoulukirjat keskittyvät ja miten niissä näitä aiheita lähestytään. Haastattelun ja kirjallisen kyselyn avulla selvitän oppilaitten kokemuksia käyttämistään oppikirjoista. Vertailuni kirjoista Pianon avain ja Suomalainen pianokoulu täyttävät tarkasti ilmestymisaikansa opetussuunnitelmien vaatimukset. Musikatti ja Bastien ovat sisällöltään rennompia ja vähemmän muodollisia. Bastienin kappalevalikoima on selvästi muita kirjoja viihteellisempi ja yksinkertaisempi: lähes kaikkien kappaleitten rakenne pohjautuu kolmeen sointuun. Kaikista vertailuni kirjoista oppii nuotinlukua, pianonsoiton perustekniikat, yleisimmät rytmit ja tahtilajit sekä joitakin teoria-asioita. Mikään tutkimistani kirjoista ei kuitenkaan kata kaikkia pianonsoiton osa-alueita. Erityisesti uusimpien opetussuunnitelmien (2017) asioista suuri osa jää pois. Esim. yhteissoitosta, esiintymisestä, kuuntelemisesta ja tulkinnasta ei kirjoilla juuri ole annettavaa. Opettajan tehtäväksi jää kertoa näistä asioista sekä hankkia oppilaalle lisämateriaalia. Tutkimuksessani totean, että pianonsoiton osa-alueita on niin lukuisia, ettei niitä kaikkia voi helposti esitellä yhdessä alkeisoppikirjassa. Kaikille sopivan kirjan laatiminen on muutenkin haastavaa, koska jokainen oppilas etenee yksilöllistä vauhtia ja kohtaa omanlaisiaan haasteita. Hyvän opettajan rooli nousee tärkeäksi: opettajan tehtävä on käyttää kirjaa harkiten, täydentäen ja oppilaan tarpeiden mukaan soveltaen.

Mariological research includes the Ethiopian Orthodox Tewahido Church, but seldom daily stories of the Ethiopic Senkessar (synaxarion). A great challenge for this study is first to translate the selected original Ge'ez texts, which are in collection of Patrologia Orientalis, then to pick up Marian epithets and adjectives from those texts, and finally comment these Marian epithets. A large and recent source for Ethiopian studies is Encyclopaedia Aethiopica. These hagiographic Marian festival texts give wider perspective to Marian family circle than biblical texts. In daily readings of the Ethiopic Senkessar there also are stories of several miracles in connection with the Virgin Mary or her icons. These miracles do not exist in narratives of the New Testament. About the Covenant of Mercy, between the Mother of God and her son Jesus Christ there is no evidence in the four Gospels, even if there are similar stipulations in the Gospel of St Matthew (25:35-40). Many of Marian dignity epithets, portraying her, are in the beginning of daily Senkessar stories. The Marian attributes like double Virgin and God-bearer belong to interdenominational mariological discussion. Based on this concise study of the selected Ethiopic Senkessar narratives, the concepts of mariology and the Marian attributes seem to be similar in the Anaphora of St Mary and in liturgy of the Ethiopian Orthodox Tewahido Church. In order to get more complete results, this study needs to be widened at least by other texts of the Ethiopic Senkessar and by other Ethiopian Anaphoras.