Browsing by Title

The Spectator by Joseph Addison and Richard Steele was a periodical that was originally published between 1711 and 1714, which handled varied subjects while aiming to advance moral and wit of its readers. The periodical was highly popular during its original run, and it stayed prominent throughout the century because there were new editions and books reusing its contents. Today the periodical stays prevalent as a source in the research of the eighteenth century and has been linked especially to the study of public sphere. In this thesis I analyse the popularity of the Spectator in the eighteenth century and how it maintained its prominence through new editions of the periodical and anthologies using it. In my study I will assess which parts and themes of the paper lead to this popularity and how that should affect the way we consider the Spectator today. In addition to this I will consider the effect the publishers and especially the publishing dynasty of the Tonsons had on the success of the periodical. The method of the thesis is mainly quantitative, and my arguments are based on analysis made with R programming language using English Short Title Catalogue and Eighteenth Century Collections Online datasets. The datasets, in the form they are used here, have been provided and formed by COMHIS group. Based on the data, I have been able to assess the quantity and quality of the editions as well as reuse of the Spectator. In addition to the computational methods, I have read the original papers of the Spectator to contextualize the reuse. In this thesis I argue that the Spectator established its popularity during its original run and managed to retain it throughout the century. This popularity was mainly due to two styles of content. First type was instructional texts, which were often moral and religious in nature and the second literary criticism. The role of literary criticism is also important because it shows how the Spectator took part in creating the literary canon instead of just showing how the periodical itself became part of it. The exemplary style of writing also played a major role in the popularity of the Spectator. In addition to the content the popularity of the Spectator was affected by the publishers of the periodical. When it comes to publishing the editions of the Spectator and reusing the literary criticism of the periodical, the Tonsons had an unquestionable effect on the field. Still, the reuse and especially reuse of instructional texts was a wider phenomenon affecting the whole field and can be seen across educational books of the time but cannot be attributed to individual publishers.

Tutkielma käsittelee retoristen kysymysten funktioita äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen kirjoitustaidon vastauksissa. Kirjoitustaidon vastaus on kompleksinen tekstilaji, johon opiskelija sosiaalistuu lukio-opintojensa aikana. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä vaikutuksia kokelaat tavoittelevat käyttäessään retorista kysymystä kirjoitustaidon vastauksessa. Tutkielma asettuu samaan tutkimusperinteeseen edeltävän äidinkielen ylioppilaskokeen tutkimuksen kanssa. Samalla tutkielmani täydentää retoristen kysymysten tutkimusta erityisesti yhtenäisten tekstien osalta. Tutkimuskysymys on: millaisia funktioita retorisilla kysymyksillä on kantaa ottavassa tai pohtivassa kirjoitustaidon ylioppilaskoevastauksessa? Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen teoria sekä ajatus kielen dialogisuudesta. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen alalle, mutta analyysi hyödyntää diskurssintutkimuksen teorioita. Lähestyn retorisia kysymyksiä kirjoittajan ja lukijan välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teoreettisena tukena toimii metadiskurssin tutkimus. Lisäksi hyödynnän suhtautumisen teoriaa käsitellessäni retoristen kysymysten kykyä kielentää kirjoittajan suhtautumista. Täydennän analyysiani retoriikan tutkimuksen havainnoilla. Tutkielman aineistona on 97 kirjoitustaidon vastaustekstiä, joista 51 on kevään 2020 ja 46 syksyn 2020 ylioppilaskokeesta. Olen käynyt aineiston läpi käsin ja poiminut sieltä kaikki retorisia kysymyksiä sisältävät jaksot tarkempaa analyysia varten. Aineiston teksteistä 78 % sisälsi vähintään yhden retorisen kysymyksen. Keskimäärin kysymyksiä esiintyy 2–3 per teksti, mutta todellisuudessa kysymysten määrät vaihtelevat yksittäisten tekstien välillä suuresti. Analyysin pohjalta aineistosta on erotettavissa neljä funktiota, joita retoriset kysymykset toteuttavat: tekstuaalinen, interpersonaalinen, havainnollistava ja pohtiva funktio. Tekstuaalinen funktio liittyy tekstin rakenteeseen ja kysymysten vakiintuneisiin sijainteihin tekstissä. Tällaisia kysymyksiä käytetään topiikin asettamiseen, aihepiiristä toiseen siirtymiseen sekä tekstin kokonaisrakenteen tai lauserakenteen muotoilemiseen. Interpersonaalinen funktio taas liittyy tekstin keskustelevuuteen ja kirjoittajan suhtautumisen ilmaisemiseen. Havainnollistava funktio kytkeytyy esimerkkien antamiseen tekstissä sekä luovaan kielenkäyttöön ja kirjoittajan omaäänisyyteen. Pohtiva funktio kuvaa kysymysten osuutta syvällisten ja abstraktien asioiden käsittelyssä. Tuloksista voidaan päätellä, että retorinen kysymys on vakiintunut osaksi kirjoitustaidon vastauksen tekstilajin kielellisiä resursseja ja se voi saada teksteissä monia eri funktioita. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että korkeita ja matalia pistemääriä saaneet kirjoittajat hyödyntävät kysymyksiä hieman eri tapaan teksteissään. Lisäksi katsaukseni retoristen kysymysten tutkimukseen osoittaa, että kirjoitetuissa teksteissä esiinty-vät kysymykset kaipaavat vielä täydentävää tutkimusta.

Maisterintutkielmassani tarkastelen kääntäjien strategioita kolmessa Kalevalan englanninnoksessa. Etsin samalla vastausta siihen, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tämän runomuotoisen aineiston kohdalla. Toteutan tutkimukseni tapaustutkimuksena, jossa havainnoin Kalevalan seitsemännen runon kunkin käännöksen läheisyyttä (closeness) alkuteokseen. Lähestymistapani on aineistolähtöinen, eli havainnoitavat piirteet on valittu sen perusteella, mikä on määriteltävissä erityisen ominaiseksi juuri tälle tekstille. Tapaustutkimukseni jakautuu kahteen osaan tarkasteltavien piirteiden mukaan: ensimmäisessä osassa tarkastelen kääntäjien strategioita kussakin käännöksessä runomuodon tyypillisten piirteiden eli kalevalamitan, alkusoinnun ja kerron kohdalla, toisessa osassa taas Kalevalan rekisteristä tunnistamieni ominaispiirteiden kohdalla. Tutkimukselleni keskeisen teoriataustan muodostavat uudelleenkääntäminen ja uudelleenkäännöshypoteesi, sekä runojen kääntäminen. Erittäin keskeisiä ovat myös rekisterin sekä kulttuurisidonnaisten elementtien (culture-specific item, CSI) käsitteet. Tutkimustuloksista kuvastuu vahvasti toisaalta runomuotoisen tekstin kääntämisen erityinen haastavuus, ja toisaalta se, kuinka uudelleenkäännöshypoteesin toteutuminen aineistossa on sidoksissa tarkasteltaviksi valittuihin piirteisiin. Uudelleenkäännöshypoteesi kuitenkin toteutuu aineistossa sikäli, että tuoreimmissa käännöksissä ilmenee kääntäjien pyrkimys tuottaa uudelleen muitakin piirteitä kuin mitan trokeisuus, ja analyysin perusteella niiden voidaan nähdä olevan osin rakenteeltaan ja varsinkin rekisteriltään kokonaisvaltaisesti lähempänä alkuteosta. Kiinnostavaa on kuitenkin myös se, että näiden käännösten englannintajat ovat päätyneet etenkin runomuodoltaan hyvin erilaisiin ratkaisuihin.

Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan kahden vähemmistökielenä puhutun kelttikielen ‒ iirin ja kymrin ‒ elvytysprosessia Irlannin tasavallassa ja Walesissa. Molemmat kielet ovat olleet enemmistön puhumia kieliä omalla maantieteellisellä alueellaan, mutta ovat marginalisoituneet vuosisatojen saatossa englannin kielen valta-aseman seurauksena. Samankaltaisesta menneisyydestä huolimatta kielistä puhutaan hyvin eri tavalla sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa. Iirin tilannetta pidetään yleisesti esimerkkinä epäonnistuneesta kielipolitiikasta ja kielenelvytyksestä, kun taas kymristä puhutaan usein esimerkkinä uhanalaisen kielen onnistuneesta säilyttämisestä. Nämä näkemykset ovat tämän vertailevan tutkielman lähtökohtana, sillä sen perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, mistä tämä ero johtuu. Tutkielma kuuluu kielen sosiologian alaan ja menetelmän osalta tutkimus on kirjallisuuskatsaus. Teoriaosassa esitellään keskeisiä uhanalaisiin kieliin, niiden elvytykseen sekä kielipolitiikkaan liittyviä käsitteitä. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu useita kielten historiaa ja niiden aseman kehitystä käsitteleviä teoksia ja tutkimusartikkeleja sekä maiden virallisia kielipoliittisia asiakirjoja. Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan siis kielten aseman kehitystä menneisyydessä kielen eri käyttöalueilla sekä luodaan yleiskatsaus kielten tämänhetkiseen tilaan. Tässä sovelletaan Unescon uhanalaisiin kieliin keskittyneen työryhmän kehittämää kielten elinvoimaisuuden arvioimiseen tarkoitettua viitekehystä. Englannin asemaa vahvistavien kielilakien lisäksi useat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten teollistuminen ja kaupungistuminen ovat menneisyydessä vaikuttaneet kielten marginalisoitumiseen ja toisaalta jotkin ilmiöt, kuten kymrin kielen käyttö uskonnollisissa yhteyksissä, ovat edesauttaneet kielten säilymistä. Varsinaisena poliittisena teemana kielenelvytys kehittyi hieman eri tavalla Irlannissa ja Walesissa. Iiri julistettiin heti valtion itsenäistyessä viralliseksi kansalliskieleksi ja itsenäistymisestä lähtien harjoitettu niin sanottu ylhäältä alas suuntautuva kielenelvytys on todennäköisesti vaikuttanut kielen elvytyksen onnistumiseen negatiivisesti. Kymrin kielen elvytys ja kielen puhujien kielellisistä oikeuksista taisteleminen olivat 1900-luvun loppuun asti pitkälti kieliaktivistien vastuulla. Walesissa kielen elvytys prosessina on siis suuntautunut alhaalta ylös toisin kuin Irlannissa. Nämä seikat osittain selittävät, miksi kielistä puhutaan niin eri tavalla. Kampanjoidessaan kielen puolesta ruohonjuuritason toimijat pitävät huolen siitä, että kieli pysyy puheenaiheena yhteiskunnallisessa keskustelussa, minkä myötä yleinen tietoisuus kielestä ja sen merkityksestä kasvaa ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy. Nykyisin molemmat kielet on maiden lainsäädännössä määritelty virallisiksi kansalliskieliksi ja maiden kielipolitiikka tähtää ennen kaikkea kielten puhujamäärien kasvattamiseen ja yhteiskunnan kaksikielistymiseen.

In this thesis, I study rhetorical strategies of book blurbs with the focus on the self-help genre. Book blurbs are considered to be an example of promotional discourse used by publishing companies to attract a potential reader and to persuade him/her to make a purchase. For the study, the self-help genre is chosen due to its recent increase in popularity as an affordable, private and exciting way to cope with different problems as opposed to a traditional consultation with a psychologist or talks with friends and family members. In order to see how the promotional function is achieved, this study seeks to answer the following research questions: What are the rhetorical structural patterns of bestselling self-help book blurbs? What kind of adjectives are used to realise the functions and messages of self-help book blurbs? The central object of the research is the self-help book blurb. The data contain forty self-help bestselling book blurbs collected from Amazon.com Books selected based on selling rates. The book blurbs are in the top 100 among the self-help genre on Amazon. The selected forty book blurbs are divided into four main subcategories: Personal Relations, Personal Growth, Identity and Coping with Stress. Each subcategory consists of ten books, which makes the category large enough for comparative purposes. In this thesis, the framework of moves and steps is applied to identify structural patterns of blurbs and their functions; Osgood’s concept of semantic differential and my own semantic classification of adjectives obtained through a bottom-up analysis are used to analyse adjectives and their contribution to the promotional function. Therefore, I used quantitative analysis to identify frequencies of moves/steps and adjectives and qualitative close reading genre analysis due to its interpretative nature. The analysis of texts revealed the existence of a six-move schematic structure with steps peculiar to self-help book blurbs. The rhetorical structure was shown to be flexible with the possibility of moves/steps to be recurrent, embedded or used alone. Thus, blurb writers are free to experiment with the structure as long as the promotional and informative functions are realised. The analysis of adjectives revealed that adjectives, mostly evaluative, contribute to promotional and informative functions created by steps and moves. The study concludes that the self-help book blurb is a multifaceted genre with a marketing communicative purpose, where the choice of moves and steps is made with the target to underline the strongest points of books and highlight the content in an attractive way by using specific lexis.

Rauhanliike kasvatti suosiotaan 1800-luvun alkupuoliskon Britanniassa, ja sen painotukset muuttuivat: kristillinen, yksilöiden moraaliin keskittynyt rauhanaate muuttui poliittiseksi liikkeeksi, joka korosti erityisesti vapaakauppaa. Keskeinen henkilö tässä muutoksessa oli Richard Cobden, englantilainen liikemies ja poliitikko, jonka ajatukset muovasivat rauhanliikkeen sisältöä ja jonka poliittinen vaikutustyö muutti sen kontekstia. Cobdenin uudistama rauhanliike joutui koetukselle Britannian ajautuessa Krimin sotaan. Tutkin sitä, miten ja miksi Cobdenin johtama rauhanliike kritisoi Britannian roolia Krimin sodassa, sekä brittiläisen rauhanliikkeen ideologaa tuona aikana. Miksi Cobdenin tulkinta rauhanliikkeestä oli niin murroksellinen? Miksi se oli noussut rauhanliikkeessä pinnalle? Miksi se kuitenkin epäonnistui pitämään Britannian erossa Krimin sodasta? Cobdenin aikana brittiläinen rauhanliike sai poliittista vaikutusvaltaa ja lisää kannattajia, paljolti suosittujen ideologisten painotustensa tähden: Cobdenin rauhantyössään korostama vapaakauppa oli myötätuulessa, ja vähäisempi riippuvuus herätysliikkeiden kannatuksesta mahdollisti tukevamman kannatuspohjan. Kasvanut suosio ja näkyvyys toivat rauhanliikkeelle uudenlaista vaikutusvaltaa. Cobdenin ideologia, jonka varaan hänen rauhantyönsä rakentui, perustui liberaaliin keskiluokkaan. Cobdenin mukaan kansainvälinen vapaakauppa sitoisi maailmaa tiiviisti yhteen ja oli taloudellisesti järkevää. Jos porvarillinen keskiluokka saisi lisää vaikutusvaltaa yhteiskunnassa, käyttäisi se tätä valtaa kaupan helpottamiseen. Näin ollen valtiolle ja sodasta hyötyvälle aristokratialle jäisi vain pieni rooli, eikä sotimisesta hyötyvillä tahoilla olisi vaikutusvaltaa. Cobden kannatti myös valtioiden sitoutumista kansainvälisiin sovittelusopimuksiin ja vastusti oman aikansa Britannian liberaalia interventionismia, jolla perusteltiin lukuisia sotilaallisia väliintuloja. Lähteinäni käytän Cobdenin kirjeitä, pamfletteja sekä Britannian parlamentin alahuoneen istuntojen pöytäkirjoja. Yhdessä ne muodostavat monipuolisen katsauksen Cobdenin ideologiaan ja vaikutuskeinoihin. Näitä lähteitä kriittisesti tarkastelemalla kartoitan Cobdenin ideologian piirteitä; sen heikkouksia, vahvuuksia ja taustaoletuksia, joiden varaan se rakentui. Apunani käytän runsasta viktoriaanisen Britannian ajatusmaailmaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, sekä tutkimusta Cobdenista itsestään. Cobdenin luotsaama rauhanliike kesti Krimin sodan paineen heikosti. Erittäin suosittuna alkanut sota ajoi rauhanliikkeen jo lähtökohtaisesti vaikeaan asemaan, eikä Cobden liittolaisineen saanut käännettyä tilannetta voitokseen edes konfliktin muuttuessa epäsuosituksi. Cobdenilaisen rauhantulkinnan taustaoletuksissa oli ideologisia ongelmakohtia liittyen erityisesti sen edellyttämään talousrationaaliseen keskiluokkaan, joka olisi vastustuskykyinen nationalismille ja sodanlietsonnalle. Joko Cobdenin ideologia edellytti keskiluokalta lähtökohtaisesti liikaa, tai sitten sotaalietsovat voimat manipuloivat julkista mielipidettä Krimin sodan aikaan. Cobden itse uskoi näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen. Rauhantyö, jota Cobden teki Britanniassa Krimin sodan aikana, kertoo paljon omasta ajastaan ja sitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Sen suosio rakentui liberalismin voittokululle, mutta se jäi oppositioon brittiläisen itseymmärryksen omaksuessa interventionistisen version liberalismista. Cobden hävisi parlamentissa, mutta muutti rauhan merkitystä kristillisestä käsitteestä poliittiseksi kannaksi. Hänen ideologiansa ja sen talousrationaaliseen keskiluokkaan perustuvat taustaoletukset jäivät elämään rauhanaatteen reformistiseen perintöön.

Tutkielma kartoittaa kuukautisten representaatiota high fantasy -tyyppisessä fantasiakirjallisuudessa. Se osoittaa, että kuukautisten esittämistapa on kytköksissä kaksoisstandardiin naishahmojen esittämisessä: naiset esitetään miehiä kehollisempina mutta naiskeho idealisoidaan, ja maskuliinisen roolin omaksuvat naishahmot nähdään feminiinisiä naishahmoja positiivisempina. Kuukautisnarratiivien vähyys puolestaan viittaa siihen, että fantasia arvottaa miesvaltaiset narratiivit naisvaltaisia narratiiveja korkeammalle. Lauren Rosewarnen taksonomiaa kuukautisnarratiiveista hyödyntäen tutkielma kartoittaa, millä tavoilla ja missä konteksteissa fantasiakirjallisuudessa puhutaan kuukautisista. Se ammentaa Elizabeth Groszin kehollisuustutkimuksesta ja osoittaa, että sukupuolitettu keho/mieli-dikotomia elää fantasiakirjallisuudessa vahvana. Tutkielma pohjautuu pääasiassa yhteentoista vuosina 1983¬–2012 kirjoitettuun fantasiakirjaan, joita analysoidaan eri konteksteissa (kuukautisterminologia, kuukautisten alkaminen, hedelmällisyys, ennakkoluulot ja seksismi, kuukautishygienia). Lisäksi se sisältää kolme yksityiskohtaisempaa tapaustutkimusta kuukautiskohtauksista George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire -sarjassa. Negatiiviset kuukautisrepresentaatiot ovat kytköksissä hierarkiaan, jossa maskuliinisen roolin omaksuvat naishahmot arvotetaan korkeammalle kuin muut naishahmot. Kuukautisten esittäminen on sidoksissa naisten kehollisuuden esittämiseen sekä fantasian eskapismiin: high fantasy -tyyppisen fantasian yhteiskunnat ovat usein misogyynisiä, ja naishahmojen on tasapainoteltava mieskatseen ja maskuliinisen roolin omaksumista edellyttävän toimijuuden välimaastossa.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Jussi Perttuli Työn nimi – Arbetets titel – Title ”Riittääkö vilja?” Ruokakriisin ratkaisut Uudenmaan läänin suomenkielisissä maalaiskunnissa vuosina 1917 - 1919 Oppiaine – Läroämne – Subject Historia Työn laji – Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika – Datum – Month and year Helmikuu 2021 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 102 + liitteet (15 sivua) Tiivistelmä – Referat – Abstract Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa elintarvikekriisin kehittymistä Suomessa vuosina 1917 – 1919. Näkökulmani on maataloustuottajien suhtautuminen peruselintarvikkeiden tarjontaan säännöstellyssä elintarviketaloudessa. Rajaan tutkimukseni koskemaan kulutuksellisesti ja ravintotaloudellisesti tärkeimmän ruoka-aineen viljan lunastusta korttitalouksille. Tuotantoalueena tarkastelussa on Uudenmaan läänin 21 suomenkielistä maalaiskuntaa. Suomalaiset saivat Venäjän maaliskuun vallankumouksen seurauksena vapaammat poliittiset oikeudet hoitaa maan sisäisiä asioita. Eduskunta sääti perustuslaillisessa järjestyksessä hyväksytyn ensimmäisen elintarvikelain. Se astui voimaan 2.6.1917. Sen antoi Tokoin senaatille laajat valtuudet järjestellä elintarvikesäännöstelyä. Siihen kuului mahdollisuus viljan pakkolunastukseen sekä hintasäännöstely. Elintarvikehuollon käytännön työ organisoitiin hoidettavaksi paikallisella tasolla lääneissä ja kunnissa. Niissä toimivat luottamuseliminä kesäkuusta 1917 alkaen lääninkomiteat ja elokuusta 1918 uudistetun elintarvikelain myötä läänin elintarviketoimistot sekä kunnissa elintarvikelautakunnat. Niiden palveluksessa oli virkamiehiä ja toimihenkilöitä. Vastaan tässä maisteritutkielmassa kahteen pääkysymykseen: mitkä seikat johtivat maailmansodasta johtuneen elintarvikepulan kiristymiseen Suomessa vuosina 1917 – 1919 ja miten se ilmeni Uudenmaan suomenkielisissä kunnissa. Merkittävin osatekijä elintarvikehuollon toimivuuden kannalta maan omavaraisuusvaatimuksen olosuhteissa oli elintarvikkeiden hankinta tuottajilta sekä niiden edelleen ohjaaminen kunnan korttitalouksien käyttöön ja kunnan ulkopuoliseen kulutukseen. Viljantuottajien valmius nykyaikaiseen kaupalliseen toimintaan oli vuonna 1917 heikko. Viljanluovuksia kulutuskeskusten kuluttajille alettiin ensimmäisen kerran vakavasti peräänkuuluttaa vuoden 1917 sadosta tuonnin tyrehdyttyä täysin ja, kun varastot oli kulutettu loppuun. Kriisvuosien 1917 ja 1918 sadonkorjuu kohtasi vaikeuksia. Luovutukset kulutuskeskuksiin ja armeijalle siirtyivät pitkälle seuraavan vuoden puolelle. 1910-luvulla maataloudessa elettiin kasvinviljelyn kehittämisen murroskautta. Uudenaikaisempi maanviljely oli vasta oven takana. Käsitys Uudenmaan maatalouden elintarvikkeiden toimituskyvystä oli ristiriitainen. Kulutusmaidon tuotanto ja sen suora toimittaminen kulutuskekuksiin oli kannattavuudeltaan ylivoimaista. Viljan tuotanto läänin ruokittaviin suhteutettuna oli alhainen ja kuluttajat olivat lähellä. Ruuanhakuretket ja salakauppa olivat yleinen ilmiö Uudellamaalla. Analysoin toisen tutkimuskysymyksen osalta kahta asiaa: elintarvikeviranomaistoiminnan johdonmukaisuutta ja viljan saamista paremmin lunastettua yleiseen kulutukseen. Läänin toimitsijat pyrkivät rakentamaan huollon toimivuutta joustavaksi. Pakkoa käytettiin kuntien elintarvikelautakuntia kohtaan harvoin ja se jäi uhkailun asteelle. Kuntien asema oli hyvinkin itsenäinen. Kunnallispolitiikassa vaikuttaneiden henkilöiden, ollen paljon maanviljelijöitä, toiminnalla oli suuri merkitys maalaiskunnan kyvystä järjestää elintarvikehuolto. Elintarvikekriisin hallintaan saamiseksi kului kaksi vuotta syksystä 1917 syksyyn 1919. Sen mahdollisti lopulta sodan päättyminen Euroopassa. Suomessa kriisin laukeaminen sai alulle innostuksen maatalouden laajamittaiseen uudistamiseen ja johti elintarvikkeiden huoltovarmuuden rakentamiseen sotien välisenä aikana. Tutkielman ensisijaisena lähteinä ovat Uudenmaan läänin elintarvikeviranomaisten ja Kansanvaltuuskunnan Elintarvikeosaston arkistot sekä lisäksi taloutta koskevia aikalaistutkimusjulkaisuja. Ensimmäisen maailmansodan ajan elintarvikekriisin vaikutuksista Suomessa on sadan vuoden aikana julkaistu paljon erilaista tutkimusta ja yleisempää historiakirjallisuutta. Näitä olen hyödyntänyt työni taustoituksessa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Elintarvikehuolto, Uudenmaan läänin suomalaiset maalaiskunnat, ensimmäinen maailmansota, elintarvikekriisi 1917 – 1919, elintarvikelautakunta, läänin elintarviketoimisto, viljantuottajat, viljanluovutus, säännöstelytalous, elintarvikekriisi, elintarvikesäännöstely Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nigina Khodjaeva Työn nimi: Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 41s. + liitteet 13s. + venäjänkielinen lyhennelmä 5s. Avainsanat: oikeustulkkaus, tulkkaus, rikosnimikkeet, rikosoikeus Ohjaaja tai ohjaajat: Pasanen Päivi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Oikeustulkkauksen tarve on kasvanut viime vuosina huomattavasti ulkomaalaisten määrän kasvaessa Suomessa. Tulkkauksen oikeudessa on oltava tarkka ja täsmällinen, jotta mahdollisilta virheiltä tai vääriltä tuomioilta vältyttäisiin. Sen vuoksi oikeustulkin on hallittava oikeuden kieli ja siihen liittyvät termit. Tämän työn aiheena on Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet. Työssä tarkastellaan Suomen rikoslaissa olevia rikosnimikkeitä ja näiden määritelmiä. Analyysin kohteeksi on valittu 21 rikosnimikettä kolmesta ensimmäisestä rikoslain luvusta, joissa esiintyy rikosnimikkeitä. Pohjustuksena oikeudenkäynnin termien analyysille tämän työn alussa käsitellään Suomen oikeusjärjestelmää, oikeuskieltä ja sen kääntämistä ja tulkkaamista. Tutkimuksen menetelmä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään käsitteet, niiden määritelmät ja etsitään venäjänkieliset vastineet. Tutkimuksen teoriataustana toimii terminologian teoria eli oppi käsitteistä ja niitä kuvaavista termeistä. Tämän tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen listaa rikosnimikkeistä vuodelta 2020 (Tilastokeskus > Luokitukset > Rikokset > Rikosnimikkeet 2020), Suomen rikoslaki (verkkosivu finlex.fi), Suomen rikosprosessioikeus (Virolainen, 2003), Venäjän Federaation rikoskoodeksi (verkkosivulla consultant.ru), Nykyaikaisen Venäjän juridinen terminologia (Bogdanov, 2006). Analyysin perusteella luodaan suomi-venäjä sanasto. Sanaston kohderyhmä on oikeustulkit, jotka työskentelevät Suomessa. Tämä tutkimustyö voi olla myös hyödyksi muille venäjän kielen tulkeille, kääntäjille ja muille alan termistöä käyttäville.

Tutkielmassa tarkastellaan niitä tapoja, joilla intialaisissa englanninkielisissä sanomalehdissä käsitellään normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Aineistona ovat vuosina 2003-2006 seuraavissa lehdissä ilmestyneet kirjoitukset: The Hindu, The Telegraph, Deccan Herald ja The Times of India kaupunkiliitteineen. Lisäksi aineistoon kuuluu yksi artikkeli The Statesman -lehdestä. Aineisto on jaettu kuuteen aiheryhmään: 1. Intian rikoslain 377. pykälä ja homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, 2. hijrat, 3. Pushkin Chandran murha, 4. parisuhde, perhe ja avioliitto, 5. elokuvat ja lesbous, 6. homojen elämää. Ryhmien ulkopuolelle jää kuusi artikkelia, joita analysoidaan erikseen. Tutkielman lähtökohtana ja kysymyksenasettelun taustalla vaikuttaa queer-teoria. Tähän liittyy ajatus, ettei ole mitään muuttumatonta, olemuksellista sukupuolta, vaan sukupuoli on kulttuurista fiktiota, joka syntyy toiston ja tavoittamattoman ideaalin jäljittelyn kautta. Tutkielmassa tarkastellaan heteroseksuaalista matriisia - sitä kulttuuristen ymmärrysten verkkoa, jossa tietyt ruumiit, sukupuolet ja halut luonnollistuvat - Mary Douglasin kulttuurijärjestelmiä ja saastumista käsittelevien teorioiden sekä tabun käsitteen avulla. Aineistoa analysoidaan retoriseen diskurssianalyysiin tukeutuen. Analyysissa keskitytään artikkeleiden kielenkäyttöön ymmärrettäviksi tarkoitettuina argumentteina ja huomioidaan samalla rivien välistä luettavat merkitykset. Artikkeleita, joista suurin osa puolustaa homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, tarkastellaan tabun uudelleenjärjestäjinä ja heteroseksuaalisen matriisin huojuttajina: ne pyrkivät homoseksuaalisuuden tabuun liittyvän hiljaisuuden rikkomisella kyseenalaistamaan vallitsevan järjestyksen, jossa vain heteroseksuaaliset halut hyväksytään. Toisaalta ne pyrkivät luomaan uudenlaisen järjestyksen, jonka katveisiin myös jää sopimatonta materiaalia. Silmiinpistävin uuteen järjestykseen sopimaton ihmisryhmä ovat hijrat, joilla on entisessä järjestelmässä ollut määrätty paikkansa järjestelmää ylläpitävänä anomaliana. Hijroja tarkastellaan artikkeleissa sekä osana transsukupuolisuuden teemaa että intialaista mytologiaa. Pyrkiessään muokkaamaan yleisön asenteita suvaitsevammiksi seksuaalista ja sukupuolista monimuotoisuutta kohtaan artikkelit käyttävät monenlaisia retorisia keinoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat pyritään esittämään niin sankareina kuin uhreinakin. Seksuaalivähemmistöihin pyritään liittämään luonnollisuuden ja normaaliuden määreet. Hijrojen kohdalla muistutetaan heidänkin olevan ihmisiä. Suvaitsevaisuuden puolesta käytetään argumenttina niin intialaista perinnettä kuin modernia länsimaista kulttuuria. Nyky-Intian homofobiasta ja kolonialistisesta perinnöstä sen sijaan pyritään erottautumaan.