Browsing by Issue Date

Tämä tutkielman aiheena on monilajinen kumppanuus taiteilija Kati Rooverin videoteoksessa Salt Of My Eyes (Silmieni suola, 2020–2021). Tutkielmassa kysyn, miten Rooverin teos käsittelee ei-inhimillisten ja inhimillisten subjektien keskinäisiä suhteita. Kysyn myös, millä tavoin se haastaa ympäristösuhteen toisin ajatteluun. Syventymällä teoksen nestemäisiin, vetisiin ja virtaaviin materiaalisuuksiin tutkielman tavoitteena on tarkastella Rooverin videopohjaisesta mediataiteesta nousevia näkökulmia eettisempään ympäristösuhteeseen. Teoksen aineiston muodostavat Rooverin videoteos, jonka keskiössä on ihmisen ja valaan välinen suhde, sekä tutkimuskirjallisuus. Lähestyn tutkimusongelmaani teosanalyysilla, jonka teoreettis-metodologisen taustan muodostavat uusmaterialistiset ja posthumanistiset lähestymistavat. Hyödynnän erityisesti filosofi Astrida Neimanisin ruumiinfenomenologista ajattelua veden kanssa sekä taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin uusmaterialistista taiteentutkimusta ja seuraamisen metodologis-teoreettista käsitettä, jolla pyrin representaatiotason ylittävään tulkintatapaan. Lisäksi tutkimuskirjallisuus täydentyy ekokriittisellä taiteiden tutkimuksella ja lukuisten teoreetikoiden, kuten Stacy Alaimon ja Donna Harawayn käsitteistöllä. Kati Rooverin videopohjaisella taiteella on ajassa ja tilassa liikkuvina virtauksina oma vaikuttamispotentiaalinsa eettisemmän ympäristösuhteen muutosprosesseissa. Analyysin myötä teoksesta piirtyy esiin mahdollisuus vetiseen, monilajiseen kumppanuuteen, lajienväliseen keskinäiseen huolenpitoon sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen subjektikäsityksen rajojen uudelleenmäärittelyyn. Tapamme käsitteellistää kehoa vaikuttaa oleellisesti siihen, miten voimme hahmottaa inhimillisten ja ei-inhimillisten subjektien mahdollisuuksia ja suhteellisuuksia. Haastamalla käsityksen selkeärajaisesta kehosta inhimillisen subjektin rajana Rooverin Salt Of My Eyes avautuu teoksena, jossa inhimillinen subjekti näyttäytyy hallitsevan roolin sijaan suhteellisena muun elonkirjon kanssa. Tutkielman aikana kohtasin tutkimuksellisia ja eettisiä haasteita, jotka kietoutuvat erityisesti ihmiskeskeisyyden purkamiseen. Näitä haasteita olen pyrkinyt pitämään tutkielmassa esillä. Opinnäyte kytkeytyy osaksi ajankohtaista nykytaiteentutkimusta, jonka keskiössä ovat inhimillisen ja ei-inhimillisen elonkirjon suhteellisuudet sekä taide ympäristökriisissä.

Syftet med denna avhandling är att undersöka muntliga övningar i läroböcker för tyska som främmande språk i Finland och Sverige. Som undersökningsmaterial används den finska läroboken Plan D 1-2 och de svenska läroböckerna Alles Deutsch 6 och Alles Deutsch 7 som är avsedda för nybörjarnivå i grundskolan. Förmågan att kommunicera muntligt på främmande språk är viktigt både i vardagen och i arbetslivet då en stor del av kommunikationen sker muntligt. På grund av detta är det viktigt att ett högt värde sätts på muntlig kommunikation i undervisningen redan från början. Avhandlingen fokuserar på läroböcker eftersom de har en stor inverkan på vad som undervisas på lektionerna och på vilka sätt. I avhandlingen behandlas muntlig språkfärdighet och dess roll i undervisningen i främmande språk. Det granskas vilka övningsformat och övningstyper av muntliga övningar det förekommer i läroböckerna. Ytterligare undersöks vilka egenskaper av undervisningsmetoderna som använts under de senaste århundradena syns i muntliga övningarna för att se deras inflytelse på dagens läroböcker. Undervisningsmetoderna i fråga är grammatik- och översättningsmetoden, direktmetoden, audiolingvala och audiovisuella metoden samt den kommunikativa metoden. Slutligen granskas det ifall det finns några skillnader mellan de finska och svenska läroböckerna gällande muntliga övningar. Resultaten visar att de undersökta läroböckerna har små skillnader gällande övningsformat, övningstyper och egenskaper av undervisningsmetoderna, men inga radikala skillnader finns att se. Det är ett förväntat resultat eftersom läroböckerna är avsedda för samma nivå och läroplanerna i Finland och Sverige ställer liknande mål för undervisningen gällande muntlig kommunikation i främmande språk. Gemensamt för båda läroböckerna är att övningar vars funktion är att förbereda för kommunikation dominerar i de första kurserna, medan övningar som strukturerar och bygger upp kommunikation utgör majoriteten i de andra kurserna. Fastän en relativt stor andel av övningarna i de undersökta läroböckerna är muntliga och kommunikation anses som en viktig del av undervisningen, visar det sig att de flesta muntliga övningar förekommer i form av imitation och dialogmönster, dvs. den audiolingvala metoden är dominerande. Detta betyder att fri textproduktion och övningar som simulerar kommunikation inte får lika mycket plats.

Tutkielma tarkastelee sukupuoliroolien representaatiota 2020-luvun lastenkirjallisuudessa, ja on siten kiinnostunut siitä, millaisia roolimalleja lasten nykykulttuuri tarjoaa lukijoilleen. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten sukupuolirooleja representoidaan tekstin ja kuvien välityksellä? 2) Millaisena eri sukupuolten toimijuus näyttäytyy? Kirjallisuuden arvomaailmaa on mahdollista tarkastella diskurssin ja representaation käsitteiden avulla, minkä takia tutkielman teoreettinen viitekehys asettuu diskurssintutkimuksen ja feministisen tutkimuksen risteyskohtaan. Diskurssintutkimus on laadullista tutkimusta, joka ei pyri tyhjentäviin selityksiin, vaan tavoitteena on hahmottaa kielen kautta rakentuvia laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä. Aineistoon kuuluu neljä vuonna 2020 julkaistua lasten kuvakirjaa, joita ovat Aada ja Kiukkuleijona (Kumma), Fanni ja levoton liikeri (Kumma), Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava) sekä Siiri ja nolo nalle (Tammi). Teokset on valittu Suomen Kustannusyhdistyksen kokoamasta Myydyimmät kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat 2020 -listauksesta. Kirjat rakensivat viidenlaisia representaatioita tyttöhahmojen ja poikahahmojen toteutuneesta toimijuudesta. Sekä tyttö- että poikahahmoja yhdistäviä ja tekstistä nousseita representaatioita olivat hahmojen fyysinen aktiivisuus, kekseliäisyys ja kyvykkyys, hyvä toveruus ja impulsiivisuus, kun taas vain tyttöhahmoilla esiintyviä representaatioita olivat empatiakyky ja herkkyys. Representaatioiden kautta rakentuvat nais- ja mieskuvat poikkesivat siten osittain toisistaan. Erityisesti naiskuva näyttäytyy tutkielman tulosten valossa monipuoliselta, sillä tyttöhahmot rikkoivat osittain perinteisiä sukupuolirooleja osoittamalla muun muassa aktiivista toimijuutta. Toisaalta tyttö- ja naishahmoja kuvattiin myös stereotyyppisen tunteellisina, joka välittyi muun muassa emootioverbien kautta. Sen sijaan mieskuva näytti jämähtäneen stereotyyppiseen sukupuoliajatteluun: pojat representoitiin fyysisesti aktiivisina, vilkkaina ja neuvokkaina hahmoina, jotka eivät osoittaneet naishahmoilla esiintynyttä tunteellisuutta.

Venäjän sotilaiden harjoittama seksualisoitu väkivalta Ukrainan sodassa on ollut laajasti esillä kansainvälisissä ja kansallisissa medioissa, kansainvälisten suhteiden areenoilla ja kansalaisjärjestöjen kannanotoissa. Useat toimijat ovat syyttäneet Venäjän käyttävän seksualisoitua väkivaltaa sotastrategiana hyökkäyssodassaan. Tämä maisterintutkielma tarkasteleekin siten seksualisoitua väkivaltaa sotilasstrategiana Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa. Tutkielma yhdistää teoreettisena viitekehyksenä feministisen sotateorian ja feministisen turvallisuuden tutkimuksen käsitteitä sotatieteelliseen sotilasstrategian määritelmään, tavoitteenaan tutkia seksualisoidun väkivallan systemaattista luonnetta modernissa sodankäynnissä. Tutkielma pyrkii piirtämään tarkan ilmiökuvauksen seksualisoidun väkivallan käytöstä nykyajan sodissa ja konflikteissa. Tutkimuksessa käytetään aineistona YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämän Ukrainan itsenäisen tutkintakomission ja YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan (OHCHR) raportteja Ukrainan tilanteesta vuoden ajalta sodan alkupäivämäärästä 24.2.2022 katsottuna. Tutkimus on toteutettu Atlas.TI- ohjelmistossa hyödyntäen tapaustutkimusta ja sisällönanalyysia. Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodan aikana seksualisoitu väkivalta on ollut näkyvää ja sitä on tarkasteltu tässä tutkielmassa tapauksen rakentamisen kautta jatkuvasti ajassa kehittyvänä ja muuttuvana ilmiönä.

In the broader discussion on the depiction of various immigrant and diasporic communities in American literature, queer diasporic experiences are often pushed to the margins. The compulsory heteropatriarchy and cisnormativity propagated by nationalist circles in the hostland and the mainstream diaspora tend to exclude the complicated relationship of queer diasporic subjects with themselves and their community. Zeyn Joukhadar’s The Thirty Names of Night (2020) and Zaina Arafat’s You Exist Too Much (2020) explore the nuanced status of queer Arab Americans in the USA and their ancestral land in these novels. The Thirty Names of Night depicts the stories of three generations of Syrian Americans through the lens of Nadir, a transgender man living in New York, who comes to terms with his gender identity and the trauma of his mother’s death after discovering the journal of a renowned Syrian American artist. On the other hand, You Exist Too Much foregrounds the experiences of an unnamed, bisexual Palestinian American woman and her quest for her mother’s love against the backdrop of colonialist trauma. In this thesis, I analyze the queer diasporic experiences of Arab American characters and the way their quest for individual diasporic selfhood is tied to their connection to the community and finding their place in it. I draw on Dan Smyer Yu’s conceptualization of “diasporic selfhood” and Anne Marie Fortier’s study on “queer migrations” to scrutinize Nadir and Arafat’s narrator and how their connection to or disconnection from their respective communities explicates their sense of self. Moreover, I also incorporate Sandra Kim’s research on the concept of “postmemory” to understand how magical symbols, fabulist elements, and familial trauma underscore the characters’ transgenerational diasporic trauma, which is passed on from first-generation Syrian and Palestinian immigrants to later generations. Through this intersectional theoretical framework, I study the diverse depiction of queer Arab American experiences in the novels and the way the authors represent the importance of belonging to a diasporic community in actualizing the characters’ queer diasporic selfhood.

Tämä tutkielma käsittelee konsonanttien äännesymboliikkaa. Äännesymboliikka on ilmiö, jossa yksittäisillä äänteillä kieli pyrkii muistuttamaan kielenulkoista maailmaa, kuten ääntä, esineiden muotoa tai väriä, ja usein samat äänteet yhdistetään samoihin ilmiöihin maailmanlaajuisesti. Aiemmin erityisesti vokaalien laadulla on havaittu olevan yhteyksiä valoon ja kirkkauteen, mutta konsonanttien kohdalla tulokset ovat olleet epävarmempia. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko konsonanteilla mahdollista ilmaista äännesymbolisesti valon määrää tai puutetta ja mihin se mahdollisesti perustuu. Analyysi perustuu kuuteen sanaan/affiksiin (musta/valkoinen, yö/päivä ja tumma/vaalea), jotka on kerätty maailmanlaajuisesta areaalisesti ja geneettisesti tasapainotetusta 95 kielen otoksesta. Merkityspareja tarkastellaan paitsi yksittäisten konsonanttien, myös äänteiden rajat ylittävien distinktiivisten piirteiden ja sonorisuuden kautta sekä koko aineiston näkökulmasta että makroalueita vertaillen. Tavoitteena oli selvittää, esiintyykö semanttisesti tummien tai vaaleiden merkitysten ryhmissä yliedustettuja äänteitä tai piirteitä. Tilastoanalyyseissä on hyödynnetty logistista regressiota sekä Studentin t-testiä. Aineisto osoittaa, että tietyt äänteet korostuvat sekä tummien ([m], [ŋ]) että vaaleiden ([r], [h]) merkitysten ryhmissä, mutta sen sijaan sonorisuuden tai distinktiivisten piirteiden pohjalta ei voi tehdä maailmanlaajuisia yleistyksiä. Todennäköisemmin kyseessä ovat monien eri tekijöiden äännekohtaiset yhdistelmät, joita pohditaan tulosten ja aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkielma huomioi myös äännesymboliikan monitieteisen luonteen.

Koronapandemian alkaessa alkuvuonna 2020 monikieliset työyhteisöt joutuivat pohtimaan, miten viestiä työntekijöille koronavirustaudista ja siitä suojautumisesta siten, että kaikki ymmärtävät. Tutkimukseni tavoite on tunnistaa monikielisen kriisiviestinnän parhaita käytäntöjä rakennusalalla. Termi parhaat käytännöt tarkoittaa parhaita mahdollisia kyseisellä hetkellä tunnettuja tapoja saavuttaa asetettu tavoite tai menetelmää, joka parantaa organisaation toimintaa ja joka voidaan toistaa tai sitä voidaan hyödyntää muualla (Abudi 2011). Lisäksi tutkin, miten vieraskieliset huomioitiin kriisiviestintäsuunnitelmassa ennen koronapandemiaa, millaisia eroja koronaviestinnässä ja sen kääntämisessä oli normaaliin viestintään verrattuna, ja mitä haasteita toimijat kohtasivat koronaviestinnässä. Tutkimus on tapaustutkimus kahdesta rakennusalan toimijasta, rakennusalalla toimivien yritysten keskusjärjestöstä Rakennusteollisuus RT ry:stä ja sen jäsenyrityksestä NCC Suomi Oy:stä. Aineisto kerättiin haastattelemalla Rakennusteollisuus RT ry:n tiedottajaa ja NCC Suomi Oy:n viestintäjohtajaa huhtikuussa 2022. Kuvaan aluksi vieraskielisten lukumäärää ja suhteellista osuutta Suomessa, koronapandemian vaikutuksia Suomen vieraskielisiin ja rakennusalan työturvallisuusohjeita. Tämän jälkeen perehdyn aiempaan tutkimukseen monikielisyydestä työyhteisössä ja erityisesti rakennusalalla, kääntämisestä kriisitilanteessa ja monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana. Aiempi tutkimus monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana on keskittynyt erityisesti viranomaisten ja julkisten toimijoiden tuottamaan viestintään, ja pyrin tutkimuksellani tuomaan näkökulmaa yksityisen sektorin toimijoista mukaan keskusteluun. Käyttämäni menetelmät ovat tapaustutkimus, haastattelututkimus ja laadullinen sisällönanalyysi. Rakennusteollisuus RT:n rooli alalla oli suuri. Se jakoi ohjeet koronaturvallisuudesta, joihin NCC Suomi Oy sitoutui. Nopeus, ketteryys, viestin selkeys ja ytimekkyys olivat tärkeimpiä tunnistettuja parhaita käytäntöjä. Piktogrammijuliste toimi kaikille kielestä riippumatta. Jatkossa NCC Suomi Oy tulee panostamaan kriisiviestintäsuunnitelmassa sekä vieraskielisten huomioimiseen että tiedon tavoitettavuuteen. Sen lisäksi että kieliversiot ovat olemassa, tiedon on oltava näppärästi saatavilla. Poikkeusolosuhteissa kieliversiot tulee saada tuotettua nopeasti, ja selkeät lähdetekstit helpottavat myös kääntäjien työtä. Alan toimijoiden keskinäinen yhteistyö lisäsi koronakriisiviestinnän tehokkuutta, ja Rakennusteollisuus RT toimi myös aktiivisesti ideoiden jakajana.

Maisterintutkielmassani tarkastelen suomea vieraana kielenä opiskelevien nuorten sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttöä kirjoitetuissa tuotoksissa. Tarkastelen, millaisia paikallissijavirheitä oppijat tekevät ja millaisia mahdollisia kehityslinjoja niiden käytössä esiintyy suomen kielen alkeiskurssin ensimmäisten 17 viikon aikana. Jaan nämä 17 viikkoa neljään osaan. Ensimmäinen tarkasteltava ajanjakso on viikoilla 3–8, toinen viikoilla 10–12, kolmas viikoilla 13–16 ja viikkoa 17 käsittelen omana lukunaan. Tarkastelemiani virheiden kehityslinjoja on kaksi: virheet joko vähenevät tai lisääntyvät seuraavalle tarkasteltavalle ajanjaksolle siirryttäessä. Tutkielma on aineistopohjainen tutkimus ja aihe valikoitui aineistosta käsin. Tutkittavat oppijat opiskelivat suomea etänä kotimaassaan erään yrityksen järjestämillä kielikursseilla. Tutkittavat oppijat ovat iältään 14–18-vuotiaita. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 13 kielenoppijaa. Aineistona käytän näiden oppijoiden kielikurssin aikana tuottamia kirjoitelmia. Jokaiselta oppijalta on kuusi kirjoitelmaa eli niitä on yhteensä 78. Lisäksi seitsemän oppijaa teki tehtävän, johon sisältyi 42 lyhyttä tekstiviestiä. Kaikkien kirjoitelmien ja tekstiviestitehtävien yhteissanamäärä on 7566. Tutkielmani viitekehyksenä toimivat virheanalyysi ja konstruktiokielioppi. Virheanalyysissa pyritään tunnistamaan, luokittelemaan ja selittämään kielenoppijoiden tekemiä virheitä. Omassa tutkielmassani otan huomioon myös sellaisia kohtia, joissa paikallissijoja on käytetty onnistuneesti. Hyödynnän konstruktiokielioppia, kun tarkastelen siirtyvätkö valmiit konstruktiot sellaisinaan oppijoiden tuotoksiin. Käsittelen myös välikieltä eli oppijan omaa kielimuotoa kohdekielestä ja sitä, millaisia konventioita oppijoiden välikielessä voi havaita aineiston perusteella. Viikoilla 3–8 virheiden määrä on n. 10 % ja viikoilla 10–12 se on n. 27 %. Virheet siis lisääntyivät ajanjaksolta seuraavalle siirryttäessä. Kun siirrytään ajanjaksoon 13–16, virheiden määrä on jälleen n. 10 %. Tällöin virheet vähenivät suhteessa aiempaan ajanjaksoon. Viikolla 17 prosenttilukema pysyi suunnilleen samana kuin viikoilla 13–16. Tarkasteltavia kehityslinjoja on kaksi ja molemmat linjat toteutuvat. Ensin virheet lisääntyvät ja sen jälkeen niiden määrä laskee. Omistusrakennekonstruktiossa esiintyi virheitä marginaalisesti. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä hahmottui myös pääosin hyvin, vaikka siinä esiintyy vaihtelua oppijoiden välillä ja oppijoiden yksilöllisessä käytössä. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä ei siis ole oppijoiden välikielessä vakiintunut. Oppijat tekivät eniten virheitä verbin rektiotäydennyksissä. Pitää-verbin rektiotäydennysvirheitä esiintyy lähes jokaisella tarkasteltavalla ajanjaksolla; myös kertoa-verbin ja tykätä-verbin rektiotäydennysten käytössä on virheitä. Tutkimuksestani voi tehdä päätelmän, että oppijoiden tekemien virheiden määrään vaikuttaa syöttö, jota oppijat saavat suomen kielen kurssilta. Mitä enemmän oppijat pystyvät käyttämään valmiita konstruktioita sellaisenaan, sitä vähemmän kirjoitelmissa esiintyy virheitä. Tämä näkyy myös kehityslinjoissa: alkuvaiheessa virheitä on vähemmän, koska valmiita konstruktioita on annettu enemmän eikä oppijan ole tarvinnut produktiivisesti tuottaa muotoja itsenäisesti. Jatkotutkimusta voisi tehdä siitä, millaisia kehityslinjoja näkyy yksittäisen oppijan oppimisessa ja miten yksilötasolla kielitaidon kehitys suhteutuu oman tutkimukseni kehityslinjoihin.

In today's media landscape, parasocial relationships (PSRs) form a significant aspect of recipients' lives. This study explores the realm of PSRs with favourite characters from TV series belonging to social minorities. Building upon Horton’s and Wohl's theoretical foundation from 1956, research in this area has continually evolved. The study aims to decipher the complex layers of meaning individuals attribute to their PSRs and the subsequent impacts on identity development, personal growth, and perceptions of social minorities. Employing a qualitative approach with semi-structured interviews and thematic analysis, 12 participants aged between 25 and 35, with a favourite character from a social minority, were selected. Four main themes emerged: "Meet the Character," "Self-Perception," "Fulfilling Needs," and "Learning." The results illustrate the profound influence of PSRs on viewers, extending beyond mere entertainment. Participants described their favourite characters as friends, role models, and sources of comfort, forming deep and emotional bonds that contribute to a sense of belonging and support. Furthermore, the study investigates how PSRs actively contribute to personal identity development and self-growth. Participants consciously drew parallels between themselves and their favourite characters, adopting positive traits and fostering a sense of individuality. Additionally, the study sheds light on the educative and transformative role of PSRs in shaping perceptions of social minorities. While participants reported heightened awareness and understanding of challenges faced by these groups, the study emphasizes the importance of accurate and positive representation in the media. For individuals belonging to social minorities, the authentic portrayal of their identity provides a sense of affirmation and acceptance. The findings advocate for further exploration of PSRs in the context of television series, identification, and self-perception, emphasizing their potential to promote understanding, empathy, and informed discourse about social minorities.

My thesis explores the portrayal of sexual trauma in Sidney Sheldon's novels The Sands of Time (1988) and Tell Me Your Dreams (1998). The portrayal is mostly compassionate to the victims while also educating the readers. Both novels depict multiple sexually traumatic events that are predominantly focalized through the victims, and as a result, highlight the harms of sexual abuse and violence. Examining this theme, the central argument of my thesis is that both novels present an empathetic and pluralistic understanding of sexual trauma. I analyze the representation of sexual trauma in the novels per James Phelan’s definition of storytelling — it is a rhetoric event for the narrator to convey messages. In other words, I examine what and how Sheldon’s work communicates on sexual trauma. I combine Phelan’s notion of narrative messaging with a feminist approach to provide a critical framework for understanding the portrayal of sexual violence and analyze the novels as rape novels. I also supplement this approach with Balev’s pluralistic trauma theory to demonstrate how the narrator promotes nuance and a holistic understanding of sexual trauma, encompassing the experiences of the victims, abusers and the nature of sexual abuse as a whole. I focus on the characters and plot of the novels, primarily focusing on the different ways the victims and abusers are characterized. I also discuss the narrative progression of the plot and how it affects the novels as a rhetorical event. Through this interdisciplinary approach, my study seeks to deepen our understanding of how literature can contribute to discussions surrounding sexual violence and trauma, while also reflecting upon the ethical implications of narrative construction and representation.