Browsing by discipline "Pohjoismaiset kielet, ruotsi toisena kotimaisena kielenä"
Now showing items 41-53 of 53
-
(2017)I avhandlingen granskas svenskans användning i riksdagen ur riksdagsledamöternas och assistenternas synpunkt. Syftet för avhandlingen är att ta reda på svenskans värde i riksdagen, att utreda riksdagsledamöternas och assistenternas svenskkunskaper, i vilka situationer svenskan används och hur språket bör befrämjas i framtiden. I avhandlingen kopplas också informanternas politiska parti med svaren. Forskningsmaterialet har samlats in i Finlands riksdag och består av riksdagsledamöternas samt deras assistenters svar på två frågeformulär som skickats elektroniskt till dem i oktober 2016. Av riksdagens 200 ledamöter svarade 51 på formulären och av 180 assistenter svarade 79 stycken. Metoden för avhandlingen är en enkätundersökning, som består utav både kvantitativ och kvalitativ forskning. I den teoretiska referensramen tas bl.a. upp vilken påverkan motivation och attityder har på språkinlärning, språkfärdigheter och kompetenser, två-, fler- och parallellspråkighet. Svenskan granskas ur dess lagstadgade ställning i Finland och hur språket lyfts fram i partiernas språkprogram. För jämförelsens skull granskas tvåspråkigheten i andra tvåspråkiga parlament i världen. Resultaten visar att både ledamöterna och assistenterna ser ett stort värde i svenskan och anser språkets status viktigt, men samtidigt tycker de att svenskan inte i praktiken syns så mycket i riksdagen. Landets tvåspråkighet värderas högt bland informanterna och de anser att då riksdagen representerar hela Finland är det viktigt att båda nationalspråken syns i riksdagsarbetet. En del informanter anser också att svenskan inte har ett värde i riksdagen och att vissa ledamöter försöker trampa rätten för de svenskspråkiga. Majoriteten av informanterna har finska som modersmål och endast 17,6% respektive 12,7% av informanterna skriver att de har svenska som modersmål. Nordiska rådet, samarbete med Sverige och de övriga nordiska länderna, Ålandsfrågorna och kontakten till det tvåspråkiga Finland är ämnesområden där svenskan används mest enligt informanterna. Både ledamöterna och assistenterna pratar svenska främst med SFP:s representanter, när de svarar på svenskspråkiga mejl och telefonsamtal samt med svenskspråkiga journalister. En effektiv lösning att befrämja svenska språket i riksdagen är genom att erbjuda utbildning och språkkurser i större grad för ledamöterna, assistenterna och personalen. Informanterna uttrycker dock en oro för att kurserna ordnas under sådana tidpunkter som inte passar deras tidtabeller. Utbildningspersonalen borde enligt dem ta reda på vilka tidpunkter som passar bäst ledamöterna, assistenterna och den övriga personalen och ordna kurserna enligt det. Båda informantgrupperna tycker att talmannens inställning och attityd mot svenskan har en märkvärdig påverkan på hur svenskan bemöts och används i plenum och på hela språkklimatet i riksdagen.
-
(2015)Pro gradu tutkielmani käsittelee pääkaupunkiseudulla asuvia maahanmuuttajia, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää mahdollisia yhdistäviä tekijöitä kielivalintaan liittyen, sekä tutkia ruotsin kielen merkitystä informanttien arkipäivässä: kokevatko maahanmuuttajat pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla ja missä yhteyksissä kieltä käytetään. Lisäksi selvitän, aiheuttaako ruotsin kielen valinta kotouttamiskieleksi mahdollisesti vaikeuksia maahanmuuttajille. Lain mukaan maahanmuuttajat saavat Suomessa kotoutumisen yhteydessä opiskella suomea tai ruotsia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu niihin periaatteisiin, joita Euroopan neuvosto on määrittänyt aikuisen maahanmuuttajan kielelliseen integraatioon liittyen. Lisäksi viitekehys koostuu niistä näkemyksistä, joita eri tutkijat ovat esittäneet kielen merkityksestä integraatioprosessissa. Tarkastelen tutkielmaani myös ajatushautomo Magman tutkimuksen valossa, johon myös vertaan osaa tutkimustuloksistani. Tutkimustulokset perustuvat kyselylomakkeeseen, johon vastasivat sekä kuluvana vuonna (2014 2015) ruotsinkieliseen kotoutumiskoulutukseen osallistuvat maahanmuuttajat, että henkilöt, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä jo aiemmin. Kyselyyn vastasi yhteensä 27 maahanmuuttajaa. Tulokset osoittavat, että ruotsin kielen valitsevat keskimäärin henkilöt, joilla on laaja kielitaito ja jotka kokevat ruotsin kielen helpommin opittavaksi suomen kieleen verrattuna. Ruotsin kieli nähdään myös väylänä omaksua nopeammin se kielellinen taso, jonka suomen kansalaisuus edellyttää. Näin ollen ruotsin kieli koetaan nopeampana väylänä suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseen. Lisäksi työelämään liittyvät syyt nousevat keskeiseksi perusteluksi valinnalle: osalla informanteista ruotsi on työkielenä ja osa kokee sen parantavan mahdollisuuksia työelämässä. Informantit käyttävän ruotsia laajalti arkipäivässään, mikä osoittaa että valinta on ollut onnistunut heidän kohdallaan. Suurimmalle osalle kielivalinta on aiheuttanut vaikeuksia muun muassa negatiivisten kommenttien muodossa. Sekä tavallisten suomalaisten, että viranomaisten koetaan suhtautuvan negatiivisesti ruotsinkieliseen integraatioon. Suurin osa informanteista kokee pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla, mutta samanaikaisesti nähdään suomen tai englannin kielen osaaminen käytännössä tärkeäksi. Ruotsinkielinen kotoutuminen vaihtoehtona koskettaa hyvin pientä määrää maahanmuuttajia, mutta tutkimustulokset osoittavat samanaikaisesti, että valinta on tämän ryhmän kohdalla ollut onnistunut.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan ruotsin kieltä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) sairaanhoitajien työssä. Selvitys on HUS:n henkilöstöjohdon tilaama ja tarve sille pohjautuu kokemukseen, jonka mukaan potilaan lakiin kirjattu ja HUS:n kieliohjelman lupaama oikeus saada hoitoa molemmilla Suomen kansalliskielistä (tässä tapauksessa ruotsiksi) ei aina välttämättä toteudu. Tutkielman tavoitteena on kehittää toimintamalli, jonka avulla hoitohenkilökunnan työssä tarvittavaa ruotsin kielen taitoa voidaan kehittää työnantajan järjestämänä toimintana tämänhetkisen kurssitoiminnan lisäksi. Tutkimuksessa kartoitetaan ruotsin kielen käyttötilanteita ja niihin mahdollisesti liittyviä ongelmia hoitohenkilökunnan päivittäisessä työssä. Niin ikään selvitetään hoitajien kokemusta omasta ruotsin kielen taidosta kielitaidon eri osa-alueilla ja kartoitetaan heidän ajatuksiaan kielitaidon kehittämistä tukevan toiminnan järjestämiseen liittyen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat muun muassa teoriat, joihin kielen oppiminen nykykäsitysten perusteella pohjautuu sekä aiemmat työssä tarvittavan kielitaidon oppimiseen ja kehittämiseen liittyvät tutkimukset. Tutkimus toteutettiin huhtikuussa 2015 suomenkielisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse HUS:n Syöpäkeskuksen ja Akuutin niille yhteensä 645 sairaanhoitajille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin ruotsi. Kyselyyn vastasi 107 henkilöä. Tulokset osoittavat, että ruotsinkielisiä potilaita kohdataan työssä säännöllisesti, mutta vain vajaa puolet vastanneista käyttää kieltä tietäessään potilaan olevan ruotsikielinen. Usein syynä on yhtäältä epävarmuus ja uskalluksen puute käyttää kieltä ja kokemus oman kielitaidon puutteellisuudesta erityisesti keskustelutaitojen ja sanavaraston – usein ammattisanaston – osalta, toisaalta ruotsinkielisten potilaiden yleisesti hyväksi koettu suomen kielen taito. Kielen aiheuttamista ongelmatilanteista selviydytään usein ruotsia osaavan kollegan avulla. Yleisesti hoitajien suhtautuminen ruotsin kieleen ja sen oppimiseen on positiivista ja motivaatio oppia ruotsia paremmin koetaan korkeaksi, mutta kielen oppimisen ja kielitaidon ylläpitämisen haasteina nähdään ruotsin kielen vähäiset käyttötilanteet työssä, toisaalta kielen oppimiseen ja kehittämiseen tähtäävässä toiminnassa taas epäsäännöllisten työaikojen aiheuttamat haasteet osallistua säännöllisiin tapaamisiin. Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan työssä tarvittavaa ruotsin kielen taitoa voidaan parantaa kehittämällä nykyistä, jo olemassa olevaa kurssitoimintaa tarjoamalla sisällöltään paremmin oppijan kielitaidon tasoa vastaavia ja erityisesti oppijan työtehtävissä tarvittavan ruotsin oppimista tukevia kursseja. Etuja erityisesti aikataulutuksen suhteen toisi oman alan kielen oppimista kehittävä on line -kurssi joko täysin itsenäisesti tai opettajan johdolla suoritettuna. Kielenkäytön aktivoimiseen ja ylläpitämiseen ehdotetaan viikoittaisia, vapaamuotoisia, ”ruotsinkielisiä kahvitunteja” opettajan johdolla. Ruotsin kielen taitoa kehittävän toiminnan ja sen tarjonnan on oltava monipuolista ja vastattava henkilökunnan keskenään hyvinkin erilaisiin kielitaidon kehittämistarpeisiin.
-
(2008)Pro gradu -tutkielma “Teori, praktik och yrkesval: En etnografisk analys av yrkeslivsrelevansen på Nordicas översättarlinje” käsittelee pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitoksen (Nordican) kääntäjälinjan koulutusta. Tutkielman tavoite on tuottaa käytännöllistä tietoa kääntäjäkoulutuksen opinnoista ja opiskelijoista. Tietoa voidaan käyttää suunnitteluapuna Helsingin yliopiston kääntäjäkoulutuksen uudelleenorganisoinnissa, joka tapahtuu vuonna 2009. Tutkimuskysymyksissä keskitytään erityisesti Nordican kääntäjäkoulutuksen työelämäorientaatioon liittyviin opintoihin. Työelämäorientaation osuutta opinnoissa ja kääntäjälinjan opiskelijoiden opintosuunnittelua tutkitaan kyselytutkimuksen ja haastattelujen avulla. Kyselytutkimukseen on vastannut 19 nykyistä ja valmistunutta opiskelijaa kääntäjälinjalta (vastausprosentti on n. 36). Haastatteluihin on osallistunut viisi henkilöä – kolme opiskelijaa ja kaksi valmistunutta. Materiaalin suurin ongelma on aineiston vähyys ja se, että haastateltavista suurin osa opiskelee tai on opiskellut toisen kotimaisen kielen linjalla. Tutkimuksessa ei siis saada riittävästi tietoa äidinkielen linjan opiskelijoiden tilanteesta. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen osaksi aineiston pienuuden takia, mutta kyselytutkimuksen tuloksia analysoidaan myös kvantitatiivisesti. Kyselyn ja haastattelujen avoimet vastaukset analysoidaan etnografisen metodin avulla, joka soveltuu hyvin pienen aineiston analysointiin. Metodissa korostuvat tutkimuksen prosessiluonteisuus ja esimerkiksi tutkimuskysymysten muotoiluun ja materiaalin keräämiseen liittyvä joustavuus. Tutkimusmateriaalin analyysissa korostuu tutkimuskohteen kuvailun sijaan tulkinta. Tutkielman teoriaosuus käsittelee sekä kääntäjäkoulutuksen historiaa että nykyistä yliopistopedagogiikkaa. Johdannossa käsitellään myös Helsingin yliopiston työllistymiskartoituksia ja aikaisempia tutkimuksia Nordican ja käännöstieteen laitoksen opiskelijoiden sijoittumisesta työmarkkinoille. Teoreettisen viitekehyksen keskeisimmät aiheet ovat funktionaalinen kääntäjäkoulutus, kääntäjän kompetenssit, asiantuntijuus ja ammattimaisuus sekä teorian ja käytännön osuus opinnoissa. Teoriaosuus pohjustaa analyysin keskeisiä teemoja. Tutkimustulosten perusteella voi kumota osan tutkielman alussa esitetyistä hypoteeseista. Esimerkiksi kääntäjälinjan opiskelijoiden opintosuunnittelu ja halu suorittaa opintonsa yksinomaan kääntäjälinjalla ovat osoittautuneet oletettua johdonmukaisemmiksi. Opiskelijat ovat motivoituneita ja sitoutuvat kääntäjälinjan opintoihin muun muassa valitsemalla sivuaineita, jotka tukevat pääaineopintoja. Työelämäorientaation osalta tämänhetkiset opiskelijat vaikuttavat tyytyväisemmiltä opintoihinsa kuin jo valmistuneet kääntäjälinjalaiset. Haastateltavien yleinen käsitys on, että työelämäorientaatiota, ja erityisesti kääntäjän ammattiin liittyviä käytännön kysymyksiä, käsitellään opinnoissa liian vähän. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa kääntäjälinjan opiskelijoiden ja valmistuneiden kääntäjälinjalaisten käsityksiä opintojen yhteydestä työelämään. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että akateemisiin opintoihin pitäisi sisältyä enemmän työelämäkontakteja. Työharjoittelu on ollut monelle tutkimuksen haastateltavalle hyvä kokemus, joka on johtanut harjoittelujakson jälkeiseen työsuhteeseen. Nordican uutta kääntäjäkoulutusta suunniteltaessa tulisikin ottaa huomioon työharjoittelun tärkeys. Monet haastateltujen mainitsemista koulutuksen kehittämiskohteista liittyvät resurssikysymyksiin. Kääntäjäkoulutuksen uudistuksen myötä voidaan toivottavasti vaikuttaa esimerkiksi erityisalojen kurssitarjontaan.
-
(2013)Tutkielmani tavoitteena oli ottaa selvää syntymästä asti jatkuneen kaksikielisyyden vaikutuksesta vieraan kielen oppimiseen. Minua kiinnostivat kaksikielisyyden vaikutukset kielen oppimiseen sekä vieraisiin kieliin suhtautumiseen. Oma kiinnostukseni aiheeseen syntyi taustani kautta ja halusin tietää, onko omalla kaksikielisyydelläni ollut vaikutusta omaan vieraiden kielten oppimiseeni. Halusin myös korjata vanhoja, jossain määrin vielä vallalla olevia, käsityksiä kaksikielisyyden haitallisuudesta lapsen kehitykseen. Kokemusteni ja opiskeluni myötä tietooni tulleet asiat antoivat kuvan, että tutkijat pitävät kaksikielisyyttä rikkautena eikä niinkään haitallisena. Myös aikaisempi tutkimustieto tuki kaksikielisyydellä olevan positiivisia vaikutuksia vieraan kielen oppimiseen. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen sekä kahden testin avulla, jotka tehtiin kahdeksalle syntymästä asti kaksikieliselle koehenkilölle sekä yksikieliselle vertaisryhmälle. Testit mittasivat kykyä analysoida kielen rakenteita sekä foneettista koodauskykyä. Tutkielmani teoriaosiossa pureuduttiin kaksikielisyystutkimuksessa vallalla oleviin teorioihin ja aikaisempiin tutkimuksiin. Myös ikää, aivojen muovautuvuutta ja kielellistä taipumusta käsiteltiin, jotta saataisiin mahdollisimman laaja kuva siitä, mikä vieraan kielen oppimiseen vaikuttaa. Kirjallisuuden ja aikaisemman tutkimustiedon pohjalta oli odotettavissa että kaksikielisyys osoittautuisi hyödylliseksi vieraan kielen oppimisen kannalta. Sekä testeistä että haastatteluista saadut tulokset viittaavat siihen, että kaksikielisyydestä todella on hyötyä vieraan kielen oppimisessa. Haastattelujen perusteella kaksikieliset ymmärtävät kieltä helposti ja mahdollisesti eri tavalla kuin yksikieliset. Myös lausuminen vaikuttaa olevan yksi kaksikielisten vahvuusalueista, mitä tuki myös toinen testeistä, jossa mitattiin foneettista koodauskykyä. Testi, jossa analysoitiin kielen rakenteita, osoittautui olevan helpompi yksikielisille, mutta sen suurempia johtopäätöksiä testin tuloksista ei voinut tehdä. Tuloksistani kävi ilmi, että syntymästä asti kaksikieliset suhtautuvat erittäin positiivisesti vieraiden kielten oppimiseen, kaikkien koehenkilöiden pitäessä vieraiden kielten opiskelua mielekkäänä. Kaikki tulokseni huomioiden syntymästä asti jatkuneesta kaksikielisyydestä on siis hyötyä vieraan kielen oppimisessa monin eri tavoin.
-
(2017)Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ruotsiin muuttaneet suomalaisopiskelijat kokevat sopeutuneensa ruotsinkieliseen ympäristöön. Tarkoituksenani on selvittää, mitä kieliä he Ruotsissa puhuvat ja millaisia kielellisiä vaikeuksia heillä Ruotsissa on. Lisäksi tarkastelen, kokevatko he saaneensa lukion ruotsin opetuksesta riittävät kielelliset valmiudet pärjätäkseen Ruotsissa. Teoriaosiossa käsittelen Ruotsin ja Suomen välistä muuttoliikettä, suomenruotsin ja ruotsinruotsin välisiä eroja sekä ruotsin opetusta suomalaisessa koulujärjestelmässä. Tutkimukseni perustuu kyselylomakevastauksiin, jotka keräsin maaliskuun 2017 aikana. Kyselylomakkeeni koostui sekä avoimista että suljetuista kysymyksistä, joten myös analyysini on sekä määrällinen että laadullinen. Esittelen tuloksia diagrammein ja esimerkein. Kyselyyni vastasi 109 Ruotsiin muuttanutta suomalaisopiskelijaa, joiden kaikkien äidinkieli on suomi. Analyysini osoittaa, että eniten kielellisiä ongelmia Ruotsiin muuttaneille suomalaisopiskelijoille tuottaa puhuttu kieli. Ruotsissa puhuttavaa ruotsia on monien mielestä vaikea ymmärtää, sillä se poikkeaa suomenruotsista erityisesti ääntämyksellisesti. Lisäksi eri murteiden ja puhekielisten ilmaisujen ymmärtämistä pidetään hankalana. Myös puheen tuottaminen on monien mielestä vaikeaa, ja he kertovat, että osaavat keskustella abstrakteista asioista ruotsiksi, mutta arkikieleen kuuluvat ilmaisut ovat heille vieraita. Tekstinymmärtäminen ja kielioppi eivät sen sijaan tuota vaikeuksia. Suurin osa vastaajista käyttää ruotsin kieltä hoitaessaan virallisia asioita, mutta vapaa-ajalla käytetään paljon myös englantia ja suomea. Vastauksista käy ilmi, että ruotsia haluttaisi puhua enemmän myös vapaa-ajalla, mutta ruotsalaisiin tutustuminen koetaan vaikeaksi. Monet myös kokevat, etteivät saa tarpeeksi tilaisuuksia harjoitella ruotsin puhumista, sillä ruotsalaiset vaihtavat keskustelukielen herkästi englanniksi. Ne vastaajat, jotka ovat saaneet ruotsalaisia ystäviä, kokevat, että se on helpottanut heidän sopeutumistaan ja parantanut heidän kielitaitoaan. Suurin osa kyselyyni vastanneista henkilöistä kokee, ettei lukion ruotsin opetus antanut heille riittäviä valmiuksia pärjätä Ruotsissa. Kuullun ymmärtämistä ja puheen tuottamista olisi heidän mielestään pitänyt harjoitella tunneilla enemmän, kun taas kielioppia opeteltiin monen mielestä liikaa muiden kielen osa-alueiden kustannuksella. Monet kuitenkin kokevat, että lukion ruotsin opetus antoi hyvän pohjan myöhemmälle oppimiselle.
-
(2017)Mediassa on viime vuosina käyty kiivaita keskusteluja kaksikielisten koulujen tarpeellisuudesta rinnakkaisen järjestelmän lisäksi. Kaksikielisten koulujen opetuskielet olisivat ruotsi ja suomi. Koulujen olisi määrä poistaa kaksikieliset oppilaat ruotsinkielisistä kouluista. Boyd & Sallinen (2015) ovat tutkineet kahdessa maamme kansallisessa sanomalehdessä käytyä kieli-ideologista väittelyä siitä, onko Suomessa tarvetta kaksikielisille kouluille. Sundman (2013) on pyrkinyt selvittämään, millaisia kaksikielisen koulun malleja olisi maassamme mahdollista toteuttaa, ja millaisia seuraamuksia kaksikielisillä kouluilla olisi ruotsinkielisten koulujen tulevaisuudelle. Tutkimusten mukaan kaksikielisinen koulu ei hyödytä ruotsinkielistä väestöä. Heidän näkökulmastansa kyseessä on enemminkin suunta huonompaan. Aiemmat tutkimukset väittävät, että ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevat suomenkieliset ja kaksikieliset oppilaat ovat pedagoginen haaste opettajilleen. Suomenkielisiin oppilaisiin suhtaudutaan jopa varoen, sillä heidän ei haluta vahingoittavan koulun yksikielisyyttä. Tavoitteenani on selvittää, millaisia haasteita opettajat ovat työssään kaksikielisten oppilaiden kanssa kohdanneet, ja miten he ovat niistä selvinneet. Lisäksi haluan kartoittaa opettajien mielipiteitä kaksikielisistä kouluista, eli kokevatko opettajat, että Suomessa on tarvetta kaksikielisille kouluille. Slotte-Lüttge (2005) käsittelee väitöskirjassaan opettajan ja kaksikielisten oppilaiden välistä suhdetta niin kielen kuin opetuksen näkökulmasta. Hänen tavoitteenaan on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia kaksikielisellä oppilaalla on kasvattaa vuorovaikutusta luokassa, ja millaisia kielellisiä rajoitteita opetuksella on kaksikielisessä yhteydessä. Ainestoa keräsin maaliskuussa 2015 elektronisen kyselytutkimuksen avulla. Lomake oli suunnattu ruotsinkielisten yläkoulujen aineenopettajille. Kyselyyni vastasi 34 opettajaa neljästä eri maakunnasta. Valitsin ruotsinkielisten koulujen joukosta sellaiset koulut, joissa oletettavasti on paljon kaksikielisiä oppilaita, mutta eivät sijaitse aluille, joissa ruotsi on selvä enemmistökieli. Näin pystyin varmistamaan, että opettajilla on kokemusta kaksikielisistä oppilaista. Kyselomakkeiden vastaukset olen analysoinut aineistopohjaisena laadullisena konventionaalisena sisällönanalyysinä. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt kvalitatiivista konventionaalista sisällönanalyysiä. Metodia käytetään, kun halutaan saada kattava yhteenveto jostain ilmiöstä ja tavoitteena on analysoida erilaisten tekstien sisältöä. Olen ottanut induktiivisen lähestymistavan aineiston analysoinnissa, sillä pro graduni on aineistopohjainen. Opettajien vastauksista muodostuu päätelmä, että opettajat eivät niinkään ole huolissaan kaksikielisten, saati suomenkielisten oppilaiden mukanaan tuomista pedagogista haasteista, vaan enemmänkin siitä, että varsinkin suomenkieliset oppilaat tekevät yhä vaikeammaksi taata yksikielisille ruotsinkielisille oppilaille aito ruotsinkielinen ympäristö. Ruotsinkielisissä kouluissa on myös yksikielisiä ruotsinkielisiä oppilaita, joilla on heikko ruotsin kielen taito. Näille oppilaille on erityisen tärkeää, että edes koulussa heillä olisi mahdollisuus vahvistaa ruotsinkielistä identiteettiään. Opettajien kohtaamat haasteet vaikuttavat enemmän kielellisiltä kuin pedagogisilta. Opettajat kuvaavat kaksikielisten oppilaiden opetusta haastavaksi. Suurin haastavuutta selittävä syy on opettajien mukaan kieli. Moni opettaja kertoi haastavaksi sen, ettei oppilailla ole tarpeeksi kattavia kielellisiä taitoja ruotsin kielessä, jotta oppilaat pystyisivät osallistumaan ruotsinkieliseen opetukseen. Joillakin oppilailla kielitaidot ovat niin heikolla tasolla, etteivät he pysty edes kommunikoimaan ruotsiksi oppitunneilla. Lisäksi joidenkin kaksikielisten oppilaiden puutteellinen sanavarasto aiheuttaa suuria haasteita opettajille, sillä he eivät pysty selittämään asioita oppilaille edes selkokielellä. Opettajat joutuvat itsekin kamppailemaan suomen kielen ja ruotsin kielen välillä. On ristiriitaista, kuinka opettajat kertovat käyttävänsä suomen kieltä apuvälineenä silloin, kun he yrittivät auttaa oppilaita, joilla on heikot kielelliset taidot ruotsissa. Luokittelen opettajien mielipiteet kaksikielisistä kouluista Boyd & Palviaisen (2015) mukaan suojelijoihin sekä idealisteihin. Suojelijoiden mukaan ruotsinkieliset koulut ovat vain ruotsinkielisiä oppilaita varten. He pystyvät kuitenkin hyväksymään oppilaiksi sellaisia, joilla on vahva ruotsin kielen taito. Idealistit puolestaan hyväksyvät kaikki oppilaat ruotsinkielisiin kouluihin. He eivät halua luokitella ruotsinkielisiä kouluja eliittikouluiksi. Suojelijat ja idealistit painottavat perheen vastuuta lapsen kielellisestä kehityksestä, varsinkin silloin kun kyseessä on kaksikielinen- tai suomenkielinen perhe. Koulut pystyvät opettajien mukaan tukemaan kielellistä kehitystä tiettyyn pisteeseen asti, mutta päävastuu on lapsen perheellä. Tutkimukseeni osallistuneet opettajat olivat pääosin suojelijoita. Usea suojelija-opettaja koki, että ruotsinkielisen koulun tulee säilyä yksikielisenä.
-
(2017)Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä ruotsin kielestä ja sen opiskelusta ammattikorkeakoulussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä omasta ruotsin kielen taidostaan sekä heidän motivaatiotaan käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden/asiakkaiden kanssa käytännön harjoittelujaksoilla tai työpaikoilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kokevatko sairaanhoitajaopiskelijat ruotsin kielen opiskelusta ja ammattikorkeakoulun ruotsin opinnoista olevan hyötyä heidän tulevassa ammatissaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia eroja motivaatiossa ruotsin kieltä ja sen käyttöä kohtaan tutkimukseen osallistuvien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden välillä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kieliopinnot ja niiden määrä vaihtelevat ammattikorkeakouluittain. Sairaanhoitajan tutkintoon kuuluu vähintään yksi pakollinen ruotsin kurssi, jonka laajuudeksi suositellaan 5 opintopistettä. Jokainen ammattikorkeakoulu päättää kuitenkin itse opetussuunnitelmastaan ja kieliopintojen laajuudesta. Tässä tutkimuksessa esitellään mukana olleiden ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ruotsin kielen opintojen osalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu motivaatiota ja asenteita koskevasta kirjallisuudesta ja erityisesti keskeisimmistä motivaation käsitteistä. Tämän lisäksi tarkastellaan toisen kielen oppimisen käsitteitä ja keskeisimpiä teoriasuuntauksia tämän tutkimuksen kannalta sekä esitellään kommunikatiivista kompetenssia osana kielenoppimista. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016 suomenkielisellä sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 125 sairaanhoitajaopiskelijaa Turun, Vaasan ja Laurean ammattikorkeakouluista. Suurin osa kyselyyn vastanneista opiskeli toista tai kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, mutta joukossa oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Enemmistö opiskelijoista oli suorittanut tutkintoon kuuluvan pakollisen ruotsin kurssin kyselyn toteutuksen aikaan. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Kyselylomakkeen avoimien vastausten analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi osa kyselylomakkeen vastauksista analysoitiin määrällisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitykset ruotsin opiskelusta ovat pääosin positiivisia. Opiskelijat kokevat ruotsin kielen taidosta ja ruotsin opiskelusta olevan hyötyä tulevassa ammatissaan ja enemmistö tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajaopiskelijoista on melko tai hyvin motivoitunut kehittämään omia ruotsin kielen taitojaan. Erityisesti ammattisanaston oppiminen ja kyky keskustella ruotsiksi ruotsinkielisten potilaiden kanssa on opiskelijoille tärkeää. Sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatio käyttää ruotsia on hyvä, sillä yli puolet tutkimukseen vastanneista opiskelijoista käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden kanssa. Opiskelijat perustelevat ruotsin kielen käyttöä muun muassa sillä, että Suomi on kaksikielinen maa ja potilaita tulee palvella heidän omalla äidinkielellään. Sairaanhoitajaopiskelijat antavat kritiikkiä vähäiselle ruotsin kurssien määrälle ja toivovat lisää ruotsin kursseja ja opetusta ammattikorkeakouluihin. Tutkimukseen osallistuneiden ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatiossa ja asenteissa ruotsin kieltä kohtaan ei ollut havaittavissa suuria eroja. Ruotsin kielen käyttö potilaiden kanssa on yleisintä Vaasan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoilla.
-
(2016)Tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisten tekstiviestien kieltä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia erityispiirteitä suomenruotsalaisiin tekstiviesteihin ja yksityisiin chatt-keskusteluihin liittyy. Hypoteesina oli, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja ei-kielellisiä elementtejä, kuten hymiöitä sekä emojeja (pieniä värillisiä kuvia). Tekstiviestit ovat lyhyitä tekstejä. Ne korvaavat nykyisin, varsinkin nuorten keskuudessa puhelinkeskusteluja ja niissä on usein puhekielen elementtejä. Tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja sanat kirjoitetaan usein, kuten ne lausutaan puhekielessä. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että lyhenteiden käyttö on yleistä, ja että nuoret ovat omaksuneet tekstiviestien kirjoittamisen jokapäiväiseksi toiminnaksi. Tekstiviestien kieli on hyvin vapaamuotoista ja kielioppisäännöt unohtuvat usein. Vaikka tekstiviestikieli on melko uusi ilmiö, on suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta tehty paljon. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti samansuuntaisia, mutta tutkijat ovat erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten muihin teksteihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Ensinnäkin selvitän, minkälaista kieltä suomenruotsalaisissa tekstiviesteissä käytetään, käytetäänkö lyhenteitä ja miten yleistä hymiöiden ja emojien käyttö on. Toiseksi haluan tietää, onko tekstiviestien rakenteessa tai kielessä sukupuolten välisiä eroja. Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen tulokset perustuvat omaan tutkimusaineistooni. Kolmanneksi haluan selvittää, miten paljon tekstiviestien runsas käyttö vaikuttaa nuorten muuhun kirjalliseen ilmaisuun. Nämä tutkimustulokset perustuvat aiempiin tutkimuksiin. Tutkimusaineistona on 274 tekstiviestiä, jotka sain äidinkielenään suomenruotsia puhuvilta tutkimushenkilöiltä. Mukana tutkimuksessa on 22 naista, jotka ovat kirjoittaneet 216 viestiä, sekä 6 miestä, jotka ovat kirjoittaneet 58 viestiä. Iältään tutkimushenkilöt ovat noin 20-vuotiaita, mutta mukana on myös muutama vanhempi henkilö. Tutkimuksen kannalta ongelmallista on se, että miehiä oli mukana huomattavasti vähemmän kuin naisia. Tutkimus on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta tiettyjä piirteitä, kuten lyhenteiden tai emojien esiintymistiheyttä, sekä isojen alkukirjainten käyttöä tarkastellaan myös kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja puhekieltä. Mielenkiintoinen havainto on, että lyhyitä sanoja lyhennetään pitkiä sanoja useammin. Myös hymiöiden ja emojien käyttö on yleistynyt ja emojit ovat alkaneet korvata välimerkkejä ja tervehdyksiä. Partikkeleita käytetään yhä usein, mutta näiden käyttö tullee vähenemään emojien käytön yleistymisen myötä. Tutkimus osoittaa, että miesten ja naisten viestit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia, mutta miehet käyttävät naisia useammin vieraskielisiä sanoja, sekä isoja alkukirjaimia erisnimissä. Koodinvaihto on yleistä kaikissa tekstiviesteissä sukupuoleen katsomatta. Emojien käyttö on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja naiset ja miehet käyttävät niitä yhtä paljon. Vaikka tutkijat ovat edelleen erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten kirjalliseen ilmaisuun, tukee suuri osa tutkimuksista sitä seikkaa, että tekstiviestien kirjoittamisella on positiivisia vaikutuksia kirjalliseen ilmaisuun. Nuoret harjoittelevat kirjoittamista jatkuvasti ja osaavat mukauttaa tekstinsä tilanteen mukaan.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan ruotsin kielen partisiipin perfektimuotoja sekä adjektiivisen merkityksen saavien partisiipin perfektien esiintymistä ja käyttöä lehtikielessä. Tarkastelun kohteena on seitsemän Hufvudstadsbladet- lehden numeroa, joista jokaisesta on valittu neljä artikkelia, jotka edustavat eri tekstilajeja. Valitut tekstilajit ovat uutisteksti, pääkirjoitus, arvostelu ja urheilu-uutinen. Tutkielman tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää, kuinka adjektiivisen partisiipin perfektin tunnistaa lehtiteksteissä kielitieteellisen kirjallisuuden tarjoamien mallien avulla. Eri kriteerejä käytetään erottamaan adjektiiviset partisiipin perfektit verbaalisista. Toisena päätavoitteena on selvittää adjektiivisten partisiipin perfektien osuus kaikista partisiipin perfekteistä. Lopuksi tutkitaan adjektiivisten partisiipin perfektien osuus eri tekstilajeissa. Aineistosta on laskettu kaikki partisiipin perfektimuodot ja luokiteltu ne adjektiivisiksi tai verbaalisiksi. Tämän jälkeen on laskettu adjektiivisten partisiippien prosentuaalinen osuus kaikista partisiipin perfekteistä yhteensä sekä niiden prosentuaalinen osuus jokaisessa neljässä tekstilajissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että adjektiivisia partisiipin perfektejä käytetään monipuolisestilehtikielessä. Kaikista partisiipin perfekteistä suurin osa, 81,4 %, saa adjektiivisen merkityksen. Usein adjektiivisen partisiipin taustalla on resultatiivinen verbi, joka ilmaisee esimerkiksi siirtymistä uuteen tilanteeseen. Materiaalissa on kuitenkin myös monia rajatapauksia. Uutistekstien partisiipin perfekteistä 86,7 % on adjektiivisia, ja pääkirjoituksissa adjektiivisten muotojen osuus on 78,5 %. Arvosteluissa adjektiivisia muotoja on 75,9 % ja urheilu-uutisissa 86,0 %. Tutkielman mukaan uutistekstien kieli on asiapitoista, minkä vuoksi tutkitut adjektiiviset partisiipin perfektit eivät uutisteksteissä ilmaise arvioita eivätkä juuri tunnetiloja. Partisiippien sisältö muuttuu kuitenkin subjektiivisemmaksi tultaessa pääkirjoituksiin ja erityisesti arvosteluihin ja urheilu-uutisiin.
-
(2017)Tämän tutkimuksen ensisjaisena tavoitteena on selvittää, miten kielikylpyryhmässä olevien lasten kielitaito kehittyy esikouluvuoden aikana. Myöskin opettajan toimintaa ja erilaisia tapoja edistää lasten kielen ymmärtämistä seurataan havainnointikäyntien aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien näkemyksiä lasten kielitaidon kehityksestä ja kielikylvystä.Tutkimuksessa perehdytään lyhyesti kielikylpymetodin historiaan Kanadassa ja Suomessa. Varhainen täydellinen kielikylpy aloitetaan päiväkoti-iässä ja lapselle puhutaan ainoastaan kylpykieltä päiväkodissa. Kielenoppimisen teorioiden avulla pyritään selittämään lapsen toisen kielen oppimista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti on otollinen paikka kielikylvyn aloittamiseen. Toistuvien rutiinien avulla kielenoppiminen tapahtuu päiväkodin arkitilanteissa. Tutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisen päiväkodin kielikylpyryhmästä. Kielikylpyryhmässä oli viisi- ja kuusivuotiaita lapsia. Aineisto kerättiin tarkkailemalla ryhmän yhdeksän esikouluikäisen lapsen esikoulutuokioita yhteensä kuusi kertaa vuosien 2011 ja 2012 aikana. Lisäksi aineistoa kerättiin kahden eri kyselykaavakkeen avulla. Kyselykaavakkeiden avulla selvitettiin opettajan näkemystä ryhmän toiminnasta ja lasten kielen kehittymisestä sekä vanhempien näkemyksiä kielikylvystä. Vanhempien kyselykaavakkeeseen vastasi jompikumpi lapsen vanhemmista ja vastauksia saatiin yhteensä kahdeksasta perheestä. Tutkimus osoitti, että lasten kielikylpykielen kehitys esikouluvuoden aikana oli merkittävää. Syksyn seurantakerroilla lapset vastasivat opettajan kysymyksiin pääsääntöisesti yksittäisin sanoin tai lyhyin lausein. Myöskin suomen kieltä käytettiin sekaisin ruotsin kielen kanssa. Kielen kehitys oli selvä syksyn ja kevään seurantakertojen välillä. Lasten puheessa lauseet olivat pidempiä, lauserakenteet olivat automatisoituneita ja puhe oli luontevampaa. Lasten puhe ei ollut pelkästään kysymyksiin vastaamista, vaan muistutti enemmänkin luonnollista keskustelua. Suomen kieltä esiintyi edelleen ruotsin kielen lomassa. Opettaja käytti tuntien aikana monipuolisia työtapoja ja otti hyvin huomioon erilaiset oppijat. Sekä suunnitelmissa että käytännössä oli otettu huomioon, että lapsilla olisi mahdollisimman paljon ruotsinkielisiä virikkeitä päiväkotipäivän aikana. Opettajan ja vanhempien näkemys lasten ruotsin kielen kehityksestä oli hieman ristiriitainen, mutta tämä johtui siitä, että opettaja näki päiväkotipäivän aikana lapsen aktiivisen ja passiivisen kielitaidon kehityksen. Ne vanhemmat, joiden lapset eivät käyttäneet kieltä päiväkodin ulkopuolella, kokivat, että kehitys oli hitaampaa kuin he olivat odottaneet. Yleisesti ottaen vanhempien suhtautuminen kielikylpyyn ja kielenoppimiseen oli positiivista ja he pitivät tärkeänä kielitaitoa, joka kielikylpymetodin avulla voidaan saavuttaa.
-
(2016)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
Now showing items 41-53 of 53